213 ft purjelaiva Tenacious pelasti ranskalaisen purjehduskoulun veneestä 7 henkisen miehistön viikon Atlantilla ajelehtimisen jälkeen.
Purjehduskoulun 43 jalan vene menetti peräsimen Kanaria - Karibia välillä, miehistö evakuoitiin ja vene upotettiin, pohjaventtiilit auki.
Tenacious on sama alus, joka muutama vuosi sitten pelasti samoilla vesillä myös peräsinongelmaisen Hunter 45:n miehistön, myös tämä uusi Hunter upotettiin.
Sorry, ei tämä tietysti ketään kiinnosta, kun ranskalaisten venekin oli Sun Odyssey, ei Bavaria. Tai voihan juttu jotain pitkäköli-intoilijaa virittää huimiinkin tarinoihin. Saa nähdä.
Purjehduskoulun 43 jalan vene menetti peräsimen Kanaria - Karibia välillä, miehistö evakuoitiin ja vene upotettiin, pohjaventtiilit auki.
Tenacious on sama alus, joka muutama vuosi sitten pelasti samoilla vesillä myös peräsinongelmaisen Hunter 45:n miehistön, myös tämä uusi Hunter upotettiin.
Sorry, ei tämä tietysti ketään kiinnosta, kun ranskalaisten venekin oli Sun Odyssey, ei Bavaria. Tai voihan juttu jotain pitkäköli-intoilijaa virittää huimiinkin tarinoihin. Saa nähdä.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Veneessä on käsittääkseni vapaastiroikkuva, eli skegitön, peräsin. Sellainen rakenne on hajoamisaltis täysin riippumatta siitä, onko kyseessä bavaria, jeanneau vaiko jokin arvokkaampi vene.
Eihän merelle pitäisi edes lähteä muulla kuin pitkäkölisellä veneellä ne muuthan ovat tehty järvikäyttöön.
Roikkukoot miten tahansa.
Sinun kannattaa tutustua purjeveneiden rakenteita koskevaan kirjallisuuteen tai vaihtoehtoisesti vierailla jossakin pursiseurassa telakointiaikana, niin huomaat, että skegillä tuettuja peräsimiä käytetään juuri sellaisissa veneissä, joissa on nykyaikainen jaettu vedenalainen lateraalipinta.
Teräsakselihan kestää ilman muuta, jos se roikkuu teräsrungossa, ei muuten.
Yleensä pettää laakeroinnin kiinnitys runkoon,teräsveneessä ei petä.
Yleensä pettää joko itse peräsin tai peräsinakseli. Onko oikea materiaalivalinta jonkinlainen suunnitteluvirheitä estävä tekijä?
Missä peräsinlaakeroinnin tuentakappale irronnut rungosta(lujitemuovi),vastaavaa en ole nähnyt teräsveneistä.
Minä taas olen nähnyt kuvan peräsinlaakerin vierestä ruostuneesta teräsveneen pohjasta ja ruostuneesta peräsinakselistakin. Ei sellaista vain lasikuituveneessä tapahdu.
Pointti vain on se, että paljon useammin pettää akseli.
Kysymys,vai oli oikein musta akseli.
peräsin yleensä kestää, mutta kun peräsimeen pääsee vuosien saatossa vettä ja sisällä oleva uretaani vettyy ja alkaa muhimaan se aikaan saa sen että peräsimen tukirakenteet heikenevät. Ei olosuhteet Atlantilla niin hirmuiset ole. Kova myötätuuli rasittaa tietysti peräsintä kovasti, mutta jos se on jo valmiiksi vettynyt heikoksi niin noinhan siinä käy.Kannattais tarkastaa myös peräsimen kunto pitkälle retkelle lähtiessä.
ilman peräsintä. perusjuttuja jos merelle lähtee. Voi helvetti kun osaamatonta porukkaa.
Glénans Association vene, yksi Ranskan suurimpia purjehduskouluja. Luulisi, että ainakin kippari on kokenut ja osaava purjehtija.
Kai tuo miehistö sen ajelehtimisviikon aikana yritti jotain hätäohjausta rakentaa, kumma jos ei.
Vene, Zouk, Jeanneau Sun Odyssey 43, yritettiin muutamaan kertaan saada hinaukseen, mutta kova merenkäynti katkoi hinausköyden, todettiin toivottomaksi.
Arkissa yhdesta paatista (43-45jalkanen)meni perasin. He saivat kuitenkin homman pelittamaan. Tulivat 2/3osaa koko ylityksesta ilman perasinta...
tuli vaikka peräsimessä oli alas asti ylettyvä skegi.
Vene on Contest 48CS, Y Not.
Purjehtivat 1300 mailia ilman peräsintä, lähinnä myötäiseen pääasiassa purjeilla ohjaten. Saksalainen miehistö, 4 h.
vielä ehjänä.
http://www.ynot-sailing.de/Schiff/pics/dock1.jpg
skegin ansiosta, jolloin venettä pystyttiin ohjailemaan peräsimen menetyksen jälkeen.
Jos oli purjehduskoulu, niin sitä suuremmalla syyllä.
Itse olimme suomalaisen miehistön kanssa aikanaa heittämässä Kolumbuksen "muistoreissua" josa meillä putosi peräsin metreen.
Tehtiin puosuntuilista hätäperäsin siten, että tuomi mereenjosta molemmilta reunoita koydet veneeseen ja styyran sekä paaran puoliselle vinsseille. Vinssiä kiristämällä tuoli siirtyi aina puoleen tai toiseen, ja käänsi samalla venettä.
Maaliin tulimme ja saimme vielä erikoismaininnan merimiestaidoista.
Ihan suomalaista peruskamaa. Venettä ja kaveria ei jätetä (eikä missään nimessä kaverin venettä). Ei edes Atlantille, perkele!
ja ohjaamisesta ilman peräsintä löytyy täältä:
http://www.sail-world.com/Cruising/index.cfm?nid=29988
Syyksi epäiltiin akselin korroosiota. Sellaiselta ei skegikään suojaa, ei tietenkään.
Mielenkiintoinen selostus purjeilla ohjaamisesta!
Normaalistikin purjeet pyritään säätämään niin, että pinnaan ei tule juurikaan painetta. Kesällä täytyy kokeilla, miten vene toimii, kun jättää pinnan vapaaksi ja ohjaa purjeita säätämällä tuon jutun mukaan. Pinna vapaana ei ehkä ole sama juttu kuin ilman peräsintä, mutta kai veneen käyttäytyminen on jotain saman tapaista.
Pitkäkölisessäni ei voimaa ole tarvinnut peräsimessä käyttää kelissäkään ja satamassa kääntyy erittäin hyvin.
ohjaus on ihan tunnoton?
Aina kääntyy halutusti ja mukavasti menee :)
jos et tiedä edes, mitä tunnokas ohjaus tai ohjaustuntuma tarkoittaa.
En ole tähän mennessä eväkölisillä purjehtinut eikä niin innostakaan kun haluan tehdä mukavasti matkaa enkä nauttia ohjaustuntumasta.
pitkäkölisessä ei voisi olla tunnokas ohjaus, siis ohjaustuntumaa.
Vaihda veneesi hyvin purjehtivaan.
On arvostettu ja hyvänä purjehtijana tunnettu vene. Tuntumaa on mutta ei ole tarvinnut suurta voimaa käyttää, sitäpaitsi ohjaamassa on useimmiten autopilotti.
Hätäperäsimen rakentamista kokeiltiin taannoin Kotkassa perämieskurssilla. Spinnun puomi U -klemmareilla kiinni johonkin vaneriin, en nyt muista mihin, mutta hyvin pelasi vähän alle 10 metrisessä veneessä.
monet noista turkkilevy spinnupuomiin hätäperäsimistä toimivat hyvin tasasessa vedessä mutta toinen asia on kestävätkö kovaa merenkäyntiä tuhannen mailin matkalla..
Ei siellä mitään merenkäyntiä ole. Myötäistä tuulta vaan. Karibialle kaikki kelluva lopulta ajautuu.
ettet ole purjehtinut valtamerillä.
Yksi varmaksi koettu ohjailumetodi on veneen perästä laskettu ajoankkuri, joka on kahdella köydellä skuuttivinsseillä. Vinssaamalla toista köyttä vene kääntyy. Löydät kirjallisuudesta ja ehkä netistäkin ohjeita, ellet usko. Ajoankkuriksi kelpaa vaikkapa auton rengas (niitä käytetään Panaman kanavan läpiajoon, kannattaa säästää yksi tähän tarkoitukseen!).
Toinen helppokäyttöisempi varaohjaus on tuuliperäsin, jos veneessä sellainen on. Hydrovane, Monitor ja Vindpilot Pacific Plus merkkisissä (ehkä muissakin, joita en tunne) on mahdollisuus ohjata venettä, vaikka peräsin olisi käyttökelvoton tai puuttuisi kokonaan. Vahinko vain, että moni uskoo sähköisiin autopilotteihin ja jättää tuuliperäsimen hankkimatta.
ARC:n aikaan meni
3 veneestä masto poikki ja yhdellä vielä läheltä-piti-tilanne, kun harus katkesi,
3 veneeltä hajosi peräsin,
4 (2 ARC 2 muuta) venettä hylättiin merelle,
purjeita hajosi yli 100...
Ei nuo ongelmat merenkäynnistä varmaan johtuneet, osaamatonta porukkaa kai?
Porkkalan selällä mulle sattu kerran tosi karmee merenkäynti, ihan tyynestä hirveeksi myrskyksi varttitunnissa, mutta ei mulla ollut mitään hätää kun hallitsen veneen, vaikka se on pieni....
Vastaavalla tavalla teimme itse kun peräsin irtosi "Kolumbuksen muistelukisassa" vuosia sitten. Saimme kilpailutoimikunnalta tunnustuksen merimiestaidoista. Suomalainen miehistö, ei raskalainen eikä saatana italialainen.
tuli kuule oikeen kauhee läikkä, mutta puristin pinnasta vaan perkeleen kovaa niin että meinasi kusi tulla hiusuun. Olenko hei vähän merimies kuule p.p.?
Koita roikottaa auton rengasta tuollaisessa parin kolmen solmun vauhdissa. Siinä ei käsi väsy eikä vene käänny ja kun kääntyy jää piihin.
Ajoankkurin tarkoitus on taas pitää vene paikallaan ja koosta riippuen se onnistuukin jotenkin. Sellaisella saa veneen kyllä etenkin keulapurjeilla kääntymään varmasti myötäiseen, mutta vauhti on niin hidas, että eväät loppuu ja saattaa toivottomuus iskeä.
Veneen ohjailuun pitää keksiä peräsin joka ohjaa ei jarruta. Jos ei keksi kuolkoon.
Voiko esim. porkkalanselällä muuttua keli täysin tyvenestä hirmumyrskyksi varttitunnissa? Eikö se vaadi vähän enemmän aikaa että tuuli saa ne vesimassat liikkeelle?
laahusankkurin käyttämisestä veneen ohjaamiseen; 1300 nm ilman peräsintä. Laahuksena ämpärit.
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15458
Voinet itse laskea keskinopeuden maaliintuloajan perusteella. Arvioi mielipiteesi uudelleen, kun olet perehtynyt asiaan.
he kokeilivat aluksi laahusankkuria, mutta päätyivät ohjailemaan purjeilla. Ehkä perässä roikkui silti köysi tms stabiloimassa menoa, ei selviä jutusta.
Miksi pitäisi roikottaa autonrengasta? Onko mulla auto veneessä?
Me emme vain koettaneet roikottaa puosuntuolia ulkona, vaan teimme sen. Siitä kunniamaininta kilpaulunjärjestäjiltä kun ajoimme muutaman tonnin näin.
Toiset pohtii täällä "osasiko, tekiskö, laittaisko", me osattiin, tehtiin ja laitettiin.
Niin se menee, kun on oikeat varusteet ja oikeat miehet.
Täällä on muutama aikuinenkin joilla on oikeaa meren kokemista eikä vain kirjoittajan mielikuvitusta.
Olisi mukava kun kertoisit meille harrastelijoille mitä hätäohjausmenetelmää itse olet käyttänyt peräsinvaurioissa. Minkälaiset ovat omat kokemuksesi laahusankkurista ja minkälaisissa olosuhteissa ja millä valtamerellä olet joutunut käyttämään.
Netissä on runsaasti juttuja laahusankkureista (drogue). Australiassa eräs merkkituote on saanut virallisen hyväksynnän hätäohjausmetodiksi.
Myös erilaisilla keskustelufoorumeilla on käsitelty peräsimen menetystä ja hätäohjausta. Tässä linkki yhteen niistä:
http://www.sailinganarchy.com/forums/index.php?showtopic=15793
Tuntuu vaikealta uskoa, että eväkölinen peräsimen menettänyt vene olisi ohjailtavissa ilman suuntavakauden ylläpitämistä. Suuntavakauden ylläpitämiseen todennäköisesti käytettiin laahusta.
Hieno merimiestaitojen osoitus joka tapauksessa. Huonompi vaihtoehto myös nähtiin samaisessa ARCissa!
Laahusankkuri käytännössä pysäyttää veneen ja sen mitä vene kulkee niin kulkee takaperin. Ei laahusankkuria voi käyttää ohjailuun.
Laahusankkurin kevyempi vaihtoehto on drogue, joka lasketaan perästä. Sen tarkoituksena on hidastaa veneen kulkua. Sitä voi käyttää myös ohjailuun, mutta esim 1300 mailia Atlantilla veisi liian ilmeisesti pitkän ajan (> 1kk ?). Siksi autonrengas tai esim iso fendari kettinkiä pitkä köysi kukonjalka vinsseille on toimivampi vaihtoehto. Hidastaa muttei liikaa, stabiloi menon ja sillä voi myös ohjata siirtämällä vetoa puolelta toiselle. Toimii ainakin YW:n mukaan.
Ensiksikin pitää tehdä peräsin,joka kestää. Tuolla aikaisemmin jo puhuttiin aineesta teräs joka sekä peräsimenä, että veneenä täyttää tuon kriteerin.
Muista aineista valmistettuna peräsin vaurio on mahdollista.
Myötätuuli purjehduksessa jossa purjeiden virittelyllä ei voi saada mitään venettä kulkeaan ilman peräsintä suoraan tai mihinkään.
Kiinnittämällä preventterillä ison puomin ulos ja spinnun puomin toiselle puolelle saadaan vivut joiden päästä johtamalla skuutit yhteen ja perässä roikkuvaan ämpäriin tai sopivaksi kokeiltavaan vastukseen voidaan skuuteilla saada vene kulkemaan jotenkin kohti maalia.
Nyt varmaankin on tullut suomenkielisen terminologian sekaannusta. Eikö drogue tarkoita veneen perässä laahattavaa jarrua? Mikä sen tarkka suomenkielen vastine on? Onko se ajoankkuri, laahusankkuri, jarruankkuri vai mikä?
Parachute-anchor, laskuvarjoankkuri on ymmärtääkseni se, joka lasketaan veneen keulasta ja kääntää veneen keulan tuuleen - vene ajelehtii perä edellä. Sen jarrutusvoima ja vastaavasti kuormitukset veneeseen ovat ilmeisesti huimat niissä olosuhteissa, joihin se on tarkoitettu. Se ei tietenkään ole ohjailuväline.
Onko laskuvarjoankkuri "sea-anchor", meriankkuri, jarruvarjo vai mikä? Vai onko sekin laahusankkuri? Sanakirjakaan ei tässä auta, koska droguen yksi suomennos oli jarruvarjo.
Mielestäni tämä ei ole sairvartelua, vaan seurausta meidän suhteellisen suojaisista vesistämme. Erilaisten meriankkureiden käyttäminen ja terminologia ei ole vakiintunutta.
Keskimmäisessä kappaleessa väität ettei "mitään venettä saa myötäisessä kulkemaan ilman peräsintä suoraan tai mihinkään". Seuraavassa kappaleessa kerrot purjevirityksistä ja kumoat oman väitteesi.
Valtamerilenssillä jokainen pitää isossa preventeriä. Se pitää puomin paikallaan. Samoin spinnupuomi, jolla jenni spiirataan, on fiksoitu liikkumattomaksi kaikkiin suuntiin. Skuutit on vinsseillä.
Nyt kerrot, että tällä normaalilla virityksellä saadan "vivut joiden päästä johtamalla skuutit yhteen ja perässä roikkuvaan ämpäriin tai sopivaksi kokeiltavaan vastukseen voidaan skuuteilla saada vene kulkemaan jotenkin kohti maalia". Mitä oikein yritit selittää? Irroititko skuutit vinsseiltä? Missä ja millaisissa olosuhteissa käytit omaa metodiasi? Minkälainen oli peräsinvaurioinen veneesi? Ilmeisesti se ei ollut ainakaan teräsvene, kun kerran peräsimen menetit.
Jätit kertomatta juuri ne henkilökohtaiset kokemuksesi, joita kaivattiin. Ilman niitä juttusi tuntuu keksityltä anekdootilta, josta ei ole "opiksi kaikille".
Kannattaa tarkistaa tämä asia ennen kuin antaa kommenttia. Olen sanonut miten olemme toimineet tietyssä tianteessa, ja jos epäilet, tarkasta asia kilpaulujärjestäjiltä. Mutta kaltaisesti nettiseilorit kun ei mitään tarkastele, valittaa, vittuilee, arvostelee ja kommentoi - ja senkin yleensä persiilleen. Helppoa se on rääpiä suutaan kun ei viitsitä asioita tarkistaa, kun pelätään että ollaan väärässä.
Vaika tämä palsta on täynnä samanlaisia suunsoittajia kuin sinä, kannattaa ihan oikeesti tarkistella asioita ennen kuin kommentoi ihan oikeita asioita vastaan.
Itse olimme suomalaisen miehistön kanssa aikanaan heittämässä Kolumbuksen "muistoreissua", jossa meillä putosi peräsin mereen.
Tehtiin puosuntuilista hätäperäsin siten, että viskattiin tuoli mereen, josta molemmilta reunoita koydet veneen styyran sekä paaran puoliselle vinsseille. Vinssiä kiristämällä tuoli siirtyi aina puoleen tai toiseen, ja käänsi samalla venettä.
Maaliin tulimme, ja saimme vielä erikoismaininnan merimiestaidoista.
>>> Myötätuuli purjehduksessa jossa purjeiden virittelyllä ei voi saada mitään venettä kulkeaan ilman peräsintä suoraan tai mihinkään.
Hoh, hoh, hoijjaa.... Asijjjantuntijjja änessä.
P.ahuksenmoinen P.elle ja werkkoseilori. Ei muuta. Terassilta kuullut isojen poikein, juttuja ja nyt niitä täällä jakaa ominaan, eikä hölmö tajua että menee sekaisin ja puhuu itseään pussiin.
Jos nyt ihan oikein ymmärsin edellisen kirjoittajan tarkoituksen, niin ylhäällä oli vain isopurje. Toiselle puolelle laitetaan spinnupuomi pelkästään ohjailua varten. Ison puomin päästä menee köysi perässä hinattavaan ämpäriin. Toinen köysi menee ämpäristä spinnupuomin päähän toiselle puolelle venettä. Nyt ämpäriä voidaan siirtää sivusuunnassa, ja siten ohjata venettä, liikuttamalla spinnupuomia eteen ja taakse. Venettä ei siis ohjata purjeilla, vaan ämpärillä, jota puolestaan ohjataan spinnupuomilla.
Toivottavasti tämä selitys vähän avasi ideaa. Itse en ole tällaista ideaa ennen kuullut, enkä osaa sanoa mitään sen toimivuudesta.
..ei ole sattunut peräsimen menetystä. (Oli muuten tuttu vene ja kippari, tositarina.) Puosuntulin käyttäminen oli nokkelaa merimiestaitoa!
Itselläni on kokemusta valtamerien ylityksistä pienellä miehistöllä (2 Atlantin ylitystä 1 pallonkierto), mutta ei peräsinvaurioista. Erilaisia purjeyhdistelmiä valtamerilensseillä käyttäessäni huomasin, että kahden spiiratun keulapurjeen yhdistelmä oli suuntavakauden kannalta selvästi edullisin. Suuntavakauden totesin tuuliperäsimen vähäisestä ohjailutarpeesta. Jos menettäisin peräsimen, käyttäisin sitä purjeyhdistelmää lenssillä. Tarvitaan 2 spinnupuomia, kummassakin preventerit. Toinen keulapurjeistani oli rolleri, jonka kokoa säätämällä löytyi hyvä purjetasapaino.
Yhden spiiratun keulapurjeen isopurjeen yhdistelmä oli suuntavakauden kannalta labiilimbi, joskin venevauhti parempi. En voi uskoa, että se olisi peräsinvauriossa optimaalisin.
"Rakkaalla lapsella on monta nimeä" sanotaan. Niistä voi tulla sekaannusta, ainakin suomenkielessä. Vai onko noita jossain suomenkielelle "virallisesti" käännetty?
Ajoankkuri - laahusankkuri - meriankkuri - jarruankkuri, jne.
Parachute anchor - drag anchor - floating anchor - sea anchor - fishing anchor - boat brake - drogue, etc.
Sea anchor:
http://www.seaanchor.com/seaanchor.htm
Keulasta laskettava juttu, joka pysäyttää veneen. Monia nimityksiä sekä englanniksi että suomeksi (Laahusankkuri, meriankkuri, ajoankkuri).
Drogue:
http://www.seaanchor.com/deltadrogue.htm
Perästä laskettava juttu, joka hidastaa veneen kulkua. Monia versioita, eri nimityksiä (Fishing anchor, boat brake - drogue), suomeksi kai (jarruankkuri, ei kyllä oikein osuva nimi).
Käytännössä taitaa keulasta laskettavat olla pitkäkölisten suosiossa ja perästä laskettavat lyhytkölisille parempia. Tuohon on monia syitä.
Atlantilla. Rullagenua genaakkeri, molemmat spiirapuomeilla ja puomit lukittu ylös ja alas etuviistoon ( skuutilla taaksepäin). Vene kulkee mainingeissakin hyvin pienellä ohjailutarpeella vaikka on lyhytkölinen (vauhti tosin jää paljon sivutuulipurjehduksesta). Tässä riittäisi ohjailuun ainakin keveillä tuulilla pieni hätäperäsin, varmaan paistinpannun kokoinen. Kovaan keliin tarvitaan jokin muu ratkaisu.
Pitkäkölisen etu on tietenkin suuntavakaus. En ymmärrä, että kölin konstruktiolla olisi merkitystä laskuvarjoankkurin tms. keulasta laskettavan jarruankkurin käytössä.
Lukemieni raporttien mukaan keulasta laskettu ajoankkuri voi altistaa veneen peräsinvaurioille, koska vene liikkuu takaperin veteen nähden.
Omaa kokemusta ajoankkureista ei ole, mutta olen pitänyt varalla drogue-tyyppistä perästä laskettavaa jarrua 200 m köyttä.
Peräsinvauriota en myöskään ole kokenut, kovia kelejä valtamerillä muutaman kerran. Suuntavakaa veneeni pysyi piissä (keula n.30-50 astetta tuulen silmästä) pelkällä reivatulla isolla tai pelkällä staysaililla, molempia samanaikaisesti en ole tarvinnut. Eri veneet käyttäytyvät hyvin eri tavoin enkä usko, että ajoankkureiden käyttöä, hätäohjauksen toteuttamista tai myrskystrategoita voisi yleistää jokaiseen venetyyppiin sopiviksi. Kannattaa varmaan kokeilla oman veneen käyttäytymistä eri tilanteissa, vaikkapa peräsin lukittuna, ennenkuin lähtee pitkään reissuun.
PS. WSOY:n kustantamassa uudessa sanakirjassa "drogue = ajoankkuri, tuulipussi, jarruvarjo"
"En ymmärrä, että kölin konstruktiolla olisi merkitystä laskuvarjoankkurin tms. keulasta laskettavan jarruankkurin käytössä."
Harmi kyllä, tietoni ovat pääosin kirjallisuudesta, droguetakaan (joka veneessä on) en ole joutunut käyttämään, hyvä niin.
Myrskyssä tilanne voidaan katsoa vaaralliseksi, jos murtuvan aallon korkeus kasvaa yli puoleen veneen pituudesta. Silloin vene kaatuu herkästi, jos joutuu poikittain aallon alle.
Kapeakölinen vene tempoo puolelta toiselle aika paljon, kun on ankkurissa pitkän köyden/ketjun päässä. Saman se tekee laahusankkurin kanssa ja voi olla lähes poikittain aallon tullessa. Lisäksi tuo heiluminen aiheuttaa nykimistä köyteen, joka aikanaan voi katketa tai sitten ankkurin ote vedestä voi äkisti pettää, jolloin tilanne on todella vaarallinen.
Köyden katkeaminen tai ankkurin otteen irtoaminen on tietysti mahdollista pitkäkölisenkin kohdalla. Silloin vene lähtee vauhdilla takaperin ja kääntyy jossain vaiheessa poikittain...
Drogue on tuossa mielessä turvallisempi, jos pettää, vene lähtee normaalisti liikkeelle.
Tuosta myrskyn aikana piissä olosta on myös varoituksia, jos vene sitten kuitenkin kääntyy poikittain ison murtuvan aallon alle. Pitkäkölinen pysyy tietysti vakaammin piissä, mutta ei sekään ole siinä pomminvarmasti, kun isot murtuvat aallot tulevat päälle.
"Drogue on tuossa mielessä turvallisempi, jos pettää, vene lähtee normaalisti liikkeelle". Mitähän mahdat tarkoittaa? Näillä perästä laskettavilla laahuksilla/ajoankkureilla on tarkoitus hidastaa vauhtia ja estää veneen broachaaminen. Vene ei pysähdy!
Esimerkki Sydney-Hobart veneestä: Swan 44 "Loki" laski ajoankkurinsa (=drogue) veneen perästä, kun se sitä ennen oli kertaalleen kaatunut 180 astetta (masto säilyi). Pelkällä rikillä myötiksessä "Lokin" venevauhti ajoankkuria käyttäessä oli 7kn! ..."lähtee normaalisti liikkeelle"??? Olosuhteet kaukana "normaalista"!
Piihin jääminen (heaving-to) erinomainen keino vauhdin hidastamiseksi/pysäyttämiseksi kryssillä, kun meno alkaa olla liian rajua ja vaurioiden riski kasvaa. Samoin piihin jääminen sopii kelin muuttumisen tai päivän valkenemisen odotteluun avomerellä. En ole havainnut veneen pyrkivän kääntymään, mutta eri veneet varmaankin käyttäytyvät aivan eri tavoin. Omat kokemukseni rajoittuvat yhteensä noin viiteen vuorokauteen piissä, yleensä joitakin tunteja kerraalla. Harvoin koko vuorokautta (paitsi Uuden-Seelannin ja N.Caledonian välillä sekä Keski-Atlantilla). Ehkä jollain on erilaisia kokemuksia. Piihin pysähtyminen on hyvä metodi kotivesilläkin. Kannattaa harjoitella.
Kirjatietoa jokainen voi lukea vaikkapa seuraavista lähteistä P.Bruce: "Heavy Weather Sailing", E.Hiscock: "Cruising Under Sail", R.Bundle: "Fatal Storm" (vuoden 1998 Sydney-Hobart-kilpailun raportti).
on kiinnitetty 15-25 kpl (veneen koosta riippuen) pieniä "jarruvarjoja". Jarruvarjot ovat n. 30 cm pitkiä ja suuaukon ympärysmitta samaa luokkaa. Kiinnitys veneeseen perään niin, että veneestä lähdetään kahdella köydellä, jotka yhtyvät n. 2,5 x veneen leveyden päässä yhdeksi. Kiinnityspisteinä käyvät esim. takapollarit. Ymmärsittekö. En viitsi piirtää.
Netistä löytyy melkeimpä liikaa tietoa....
Usein suositellaan kiinnitystä molempiin vinsseihin, jolloin venettä voisi hiukan saada kääntymäänkin.
"Piihin jääminen (heaving-to) erinomainen keino vauhdin hidastamiseksi/pysäyttämiseksi kryssillä"
Kyllä, kyllä, olet oikeassa. Siis, kun puhutaan kotivesien huonoista keleistä tai myrskyistä. Jos luit tarkkaan, kerroin tilanteen tulevan vaaralliseksi, kun MURTUVAN aallon korkeus on yli puolet veneen pituudesta. Siis 6-9 m KORKEA päälle MURTUVA tai kaatuva aalto. Saattaa siinä hyväkin piissä oleva vene kääntyä poikittain. Ja mennä ympäri.
""Drogue on tuossa mielessä turvallisempi, jos pettää, vene lähtee normaalisti liikkeelle." Mitähän mahdat tarkoittaa?"
Niin, jos köysi katkeaa, veneen vauhti tietysti kiihtyy, mutta vene ei todennäköisesti heti kaadu.
Täytyy tietysti rakentaa heti uusi laahus, esim. ankkuri kettinki köysi.
Ajattelepa, mitä tapahtuu, jos laahusankkuri olisi laskettu samoissa oloissa keulasta ja köysi katkeaa. Vene kääntyy heti poikittain ja seuraava iso aalto voi kaataa veneen.
"Samoin piihin jääminen sopii kelin muuttumisen tai päivän valkenemisen odotteluun avomerellä"
Olen samaa mieltä, tuollaiseen piissä olo sopii hyvin. Siis, kun ei ole niitä 6-9 m korkuisia murtuvia aaltoja.
"Esimerkki Sydney-Hobart veneestä". Unohdetaan nyt näin äärimmäiset olosuhteet.
Alkaa tuntua, että haluat opettaa valtameripurjehduksen strategoita esittämättä ollenkaan omia havaintojasi. Ääriolosuhteet kehotat unohtamaan, vaikka juuri niissä ajoankkuria tarvitaan - ehkä venevaurioita lukuunottamatta. Ainoa tositilanne, jossa itse harkitsin ajoankkuria oli yöllä 1.-2.1.05 Kapkaupungin eteläpuolisella merialueella, kun veneeni teki 10kn surffeja ilman purjeita (keskituuli 50-55kn, puuskissa 65 kn). Onneksi se pysyi suunnassaan ilman broachitaipumusta. Eihän se tietenkään ollut ääritilanne, itselleni riittävän pelottava kuitenkin. Ohjeesi köyden katkeamisista ja uusien laahuksien rakentelusta tuntuvat lähinnä kirjoituspöytäfilosofialta.
Murtuvista aalloista esittämäsi tiedot olet ilmeisesti lukenut Marchaj:n kirjasta "Seaworthiness, the forgotten factor". Kirja on monille purjehtijoille tuttu ja suositeltavaa lukemista. Sitä oli kuitenkin tarpeetonta referoida lähdettä mainitsematta. Kerro mieluummin minkälaisella veneellä itse purjehdit ja millä tekniikalla saat sen parhaiten pysymään piissä (en nyt tarkoita kevyttä kesäkeliä Suomenlahdella). Samat temput eivät toimi kaikissa veneissä. Ymmärsinkö, että oma veneesi pyrki kääntymään poikittain? Minkälaisissa tuulissa otat seilit kokonaan pois? Jäätkö silloin paikalleen (lying-a-hull) vai lasketteletko myötäiseen? Minkälaisia ovat omat kokemuksesi murtuvista aalloista ja missä niitä kohtasit? Itse olen kokenut pahimpia murtuvia aaltoja Madagaskarin eteläpuolella, Agulhasin virrassa Afrikan rannikolla sekä Shetlannin eteläkärjen lähellä. Onneksi vältyin pahemmilta harmeilta. Ainoastaan gps-antenni ja repeateri vaurioituivat joutuessaan toistuvasti veden alle Intian valtamerellä. Myös mottorin käynnistyskytkin kärsi silloin merivedestä eikä kone startannut ennen sen korjaamista. Jokaisella tietysti on omat tarinansa.....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=667&posting=22000000023212275
http://www.sailinganarchy.com/forums/index.php?showtopic=15793