Te, joilla on bulimia ja jotka haluatte siitä parantua/olette parantumassa/jo parantunut, niin voisitteko auttaa?
Pikkusiskoni on sairastanut jonkin asteista bulimiaa jo keväästä lähtien ja olen hyvin huolissani. Haluaisin niin kovasti auttaa, mutta en tiedä oikein miten. En asu enää kotona ja näen siskoani aika harvoin. Nyt kuitenkin päätin, että alan olemaan hänen kanssa useammin. Luulen, että jos hän saa muuta tekemistä kuin vain kotona makaaminen(hän ei opiskele, ei ole töissä tai muutenkaan kovin usein poistu kotoota), niin ehkä hän ei miettisi vaan kokoajan syömistä.
Niin siis, kysymykseni oli, että onko enemmän haittaa vai hyötyä puhua hänelle siitä, mitä ongelmia bulimia aiheuttaa (menkat jää pois, hiusten lähtö, hampaiden huonominen ja pahimmassa tapauksessa kuolema, jne.)? Hän kyllä tiedostaa ongelmansa ja käykin terapiassa, mutta en vaa voi katsoa vierestä. Onko paras apu vain tukena ja turvana oleminen?
Kiitos jo etukäteen. :)
Pikkusiskoni on sairastanut jonkin asteista bulimiaa jo keväästä lähtien ja olen hyvin huolissani. Haluaisin niin kovasti auttaa, mutta en tiedä oikein miten. En asu enää kotona ja näen siskoani aika harvoin. Nyt kuitenkin päätin, että alan olemaan hänen kanssa useammin. Luulen, että jos hän saa muuta tekemistä kuin vain kotona makaaminen(hän ei opiskele, ei ole töissä tai muutenkaan kovin usein poistu kotoota), niin ehkä hän ei miettisi vaan kokoajan syömistä.
Niin siis, kysymykseni oli, että onko enemmän haittaa vai hyötyä puhua hänelle siitä, mitä ongelmia bulimia aiheuttaa (menkat jää pois, hiusten lähtö, hampaiden huonominen ja pahimmassa tapauksessa kuolema, jne.)? Hän kyllä tiedostaa ongelmansa ja käykin terapiassa, mutta en vaa voi katsoa vierestä. Onko paras apu vain tukena ja turvana oleminen?
Kiitos jo etukäteen. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihana kuulla että jollakin on noin välittävä henkilö tukenaan :) kun hän jo terapiassa käy ja saa hoitoa, niin en itse ainakaan tykkäisi, että minulle bulimian haitoista puhutaan. se lähinnä ärsyttäisi. luulen että siskosikin tietää kuinka vakavia seurauksia bulimialla on.
sinuna keskittyisin pitämään hänen mielensä iloisena ja antamalla tukea ihan vain olemalla lähellä ja keksimällä mukavaa yhteistä tekemistä. itselläni bulimian pahimmat jaksot ajottuvat sellaiselle ajalle, jolloin joudun olemaan pitkiä aikoja yksin. jos taas olen viikolla paljon menossa, lähes unohdan sairastavani bulimiaa ja koen elämäni lähes normaaliksi.
ole kärsivällinen, parantuminen vie aikansa ja toipilaan kanssa ei ole aina helppo kommikoida. kysy vaikka suoraan häneltä, millaista tukea hän haluaa, näin vältät ahdistamasta häntä liioilla kysymyksillä. paljon voimia ja jaksamista =)
Kiitos! Ehdinkin jo päätyä siihen, että en ala luennoimaan vaaroista. Tiedän itsekkin miten ärsyttävää se on kun joku kertoo asioita, mitkä itse tietää tekevänsä väärin. :)
jeps, luulen että löydät itse sen sopivan tuntuman, miten siskosi kanssa menettelet. lykkyä tykö ja ilosia yhteisiä päiviä=)