Minulla on hyvä ystävä, jolla oli tapana käyttää alkoholia aika reippaastikin, pullo viiniä päivän mittaan tai pari pulloa kerralla, jos halusi vähän "irrotella". Ja sitten kaveriporukoissa välillä vieläkin reippaammin, eikä tekemisistään ole sitten myöhemmin ollut mitään kuvaa. En silti ajatellut, että alkoholi olisi hänelle sen suurempi ongelma, vaikka välillä puhuikin siihen suuntaan ja harmitteli morkkiksia ja hukkaantunutta aikaa. Ajattelin vain, että voi kai sitä alkoholia noinkin käyttää, vaikka sellainen minulle vähän outoa onkin. Itse voin silloin tällöin jonkin verran ottaa. Emme oikeastaan liiku samoissa piireissä, mutta yhteyksiä pidetään kuitenkin, kun on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita.
Muutama kuukausi sitten hän sitten päätti pitää taukoa ja silloin vasta eka kertaa ajattelin, että onkohan tässä sittenkin jotain. Koitin vähän kysellä, mutta hän ei oikein asiasta halua puhua. Sen verran kuitenkin, että ystäväni sanoo nyt miettivänsä suhdettaan alkoholiin. Pari kertaa on reilummasti ottanut ihan tarkoituksella tämän tuumaustauon aikana, mutta muuten kai ollut ihan kuivin suin.
Kysymys kuuluukin, voinko häntä auttaa millään tavalla. Vähän se on kai vaikeaa, kun hän haluaa miettiä asian ihan itse, jos siinä sitten on mitään miettimistä. Tietenkin haluaisin tukea häntä, jos hän vaikka valitsee pysyvän raittiuden. Mutta vähän arveluttaa mennä mitään möläyttelemäänkään, koska keskustelunaihe on aika arka, enkä ainakaan haluaisi olla se motkottaja, joka hänet taas ajaisi juomaan...
Ei kai mun auta muuta kuin katsella ja olla kuulolla. Meillä on joskus ollut virityksiä vähän enempäänkin kuin ystävyyteen ja kyllä ne on ne erilaiset viinankäyttötavat olleet yksi jarruttava tekijä, on se sanottava. En minä sitä silti tälle ystävälleni koskaan ole sanonut, enkä arvostellut juomistaan. Jotkut ystävät ovat sitä kuulemma tehneet. Eli ei hän ainakaan minun takiani ole melkein raittiiksi ryhtynyt. Minunhan pitäisi olla tyytyväinen ja ehkä "yrittää" miestä nyt, mutta jotenkin arveluttaa... Tämä ystävyyskin on aika antoisaa puolin ja toisin, enkä haluaisi sotkea kuvioita tämän enempää.
Muutama kuukausi sitten hän sitten päätti pitää taukoa ja silloin vasta eka kertaa ajattelin, että onkohan tässä sittenkin jotain. Koitin vähän kysellä, mutta hän ei oikein asiasta halua puhua. Sen verran kuitenkin, että ystäväni sanoo nyt miettivänsä suhdettaan alkoholiin. Pari kertaa on reilummasti ottanut ihan tarkoituksella tämän tuumaustauon aikana, mutta muuten kai ollut ihan kuivin suin.
Kysymys kuuluukin, voinko häntä auttaa millään tavalla. Vähän se on kai vaikeaa, kun hän haluaa miettiä asian ihan itse, jos siinä sitten on mitään miettimistä. Tietenkin haluaisin tukea häntä, jos hän vaikka valitsee pysyvän raittiuden. Mutta vähän arveluttaa mennä mitään möläyttelemäänkään, koska keskustelunaihe on aika arka, enkä ainakaan haluaisi olla se motkottaja, joka hänet taas ajaisi juomaan...
Ei kai mun auta muuta kuin katsella ja olla kuulolla. Meillä on joskus ollut virityksiä vähän enempäänkin kuin ystävyyteen ja kyllä ne on ne erilaiset viinankäyttötavat olleet yksi jarruttava tekijä, on se sanottava. En minä sitä silti tälle ystävälleni koskaan ole sanonut, enkä arvostellut juomistaan. Jotkut ystävät ovat sitä kuulemma tehneet. Eli ei hän ainakaan minun takiani ole melkein raittiiksi ryhtynyt. Minunhan pitäisi olla tyytyväinen ja ehkä "yrittää" miestä nyt, mutta jotenkin arveluttaa... Tämä ystävyyskin on aika antoisaa puolin ja toisin, enkä haluaisi sotkea kuvioita tämän enempää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole muuta vaihtoehtoa,kun olla kokonaan juomatta,Yksikin pullo kaljaa,ja siitä alkaa ryyppyputki.Ainoa miten voit häntä auttaa on olla hänen aikanaan aivan selvinpäin.AA-kerhoon hänet voisit ohjata
Kyllä ystävän kannustus voi olla ehkä ratkaiseva käänne ýstäväsi elämässä - on vain uskallettava puhua tästä arastakin asiasta.
Itselläni on ystävä, joka tsemppaa minua aina välillä, kun retkahdan. Tsemppaus ei tosiaankaan ole mitään silkkihansikkailla käsittelyä, vaan ystäväni haastaa minut tosissaan pohtimaan omaa tilaani ja potkii "persuuksille". Ystävyytemme on kestänyt jo nelisenkymmentä vuotta ja sitä en halua vaarantaa liiallisen juopottelun vuoksi.
Kannustusta tältä palstalta tosiaankin puuttuu ja paljon!!! Näitä raitistuneita tunnekylmiä AA -kerholaisia tuntuu kyllä riittävän, joiden kannustus on lajia: "juo itsesi hengiltä niin sinustakin päästään". Outo juttu - selittäkääpä, miksi teille on jäänyt jälkihuikka päälle ja miksette osaa aikuistua - luulisi sen olevan AA:n tavoite raittiuden lisäksi. Ohjelmannehan tähtää juuri kasvamiseksi tasapainoiseksi, toiset huomioon ottavaksi ihmiseksi!
Lopettakaa turhan päiväinen toisten pilkkaaminen ja ivaaminen - se ei ketään taatusti auta tai kannusta!
Ps. anteeksi, että eksyin alkuperäisen kysyjän mietteistä, mutta tuolla alempana oli kirjoituksia, jotka taas kerran saivat minut ärähtämään. Sheriffikin voisi välistä aina poistaa näitä AA:laisten turhia vinoiluja ja kehoituksia juoda itsensä hengiltä - noin tasapuolisuuden vuoksi ;=)
Niinpä. Joka junaan piisaa porukoita kaikkialla, niin meissäkin. Me kauemmin raittiina olleet emme enää paasaa/pelottele/tyrkytä - ehkä se kuului sinne raittiuden alkumetreille, en enää muista.
Aina joskus joku kysyy ihan neuvoakin (en juurikaan neuvoskele muulloin kuin kysyttäessä - niin fiksuksi tässä on kasvanut, öhöm) ja ruukaan sanoa näin:
1) Selvitä suhteesi viinaan ja lakkaa sitten asiaa pähkäilemästä. Selvitä, oletko kohtuukäyttäjä. Jos olet, asia selvä, ei ongelmia. Jos et ole kohtuukäyttäjä, mieti sitten mitä on tehtävä.
2) Jos et tiedä, mikä on kohtuus, ota selvää mitä kohtuudella tarkoitetaan.
Yksinkertaista. Mutta niin vaikeaa.
Että kukaan AA:lainen kehoitaa että juo itsesi hengiltä, ainakaan sellainen joka on ollut AA:ssa pitempään. Olet oikeassa että toipumisohjelman tarkoitus on myös "kasvattaa" ihmistä. En halua enempää kirjoittaa ohjelmasta koska tämä ei ole AA palsta.