Pyydän jo etukäteen anteeksi, että "vuodatuksestani" tuli näin pitkä...:
Olen miettinyt, että miksi ihmisten pitää olla niin ilkeitä toisiaan kohtaan, ja arvostella toisiaan. Yleensä vielä kaiken lisäksi nuo arvostelijat eivät edes tiedä koko totuuttaa ja aukovat vain turhaan päätään.
Olen nimittäin aina ollut ylipainoinen. Muistan jo lapsuudestani, kuinka minua arvosteltiin. Minua arvosteli neuvolan hoitaja, oma äitini, oma mummoni, oma siskoni ja päiväkodin jotkut lapset. Kouluun kun pääsin, tilanne ei helpottunut yhtään. Siellä minua "potkittiin päähän" vain entistä tehokkaammin. Milloin sain kuulla olevani ihan vain läski tai isoperseinen, ja milloin sitten minulle vielä kerrottiin, että olen ruma ja täysin turha. Tiedän, että minun ei pitäisi välittää arvostelijoista, etenkään teini-ikäisistä turhautuneista koulu"kavereistani". Mutta kyllä niistä haukuista jonkinlainen jälki on minun mieleeni jäänyt.
Olen edelleen arka, ja pelkään aina, että minun ulkonäköäni aletaan arvostella. Olen kaiketi muuten ihan normaali-ihmisen näköinen, mutta minulla on ylipainoa melkein 30kg. Minulle on kuitenkin käynyt niin onnellisesti, että olen löytänyt ihanan miehen ja olemme naimisissa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Olemme suunnitelleet, että alkaisimme yrittää lasta. Olemme olleet yhdessä yli 7 vuotta, ja tilanteemme on sellainen, että pieni uusi ihminen olisi todella tervetullut.
Mutta minulla on ongelma: Olen siis ylipainoinen. Olen kylläkin laihduttanut jo noin 35kg, mutta ylipainoa on yhä noin 30kg. Minä olen tietoinen siitä, että ylipainoisen raskauteen liittyy enemmän riskejä kuin normaalipainoisen raskauteen. Olen tietoinen mm. raskausdiabeteksestä, korkeasta verenpaineesta, keskenmenon kohonneesta riskistä jne. Tiedän myös sen, että jos tulen raskaaksi, tulen kaikin tavoin pitämään huolen siitä, että en ainakaan itse aiheuttaisi lisää ongelmia. Tulen liikkumaan paljon (niinkuin nytkin teen) ja tulen syömään terveellisesti (niinkuin nytkin teen).
Mutta silti minua vielä pelottaa. Olen miettinyt, että mikä tuo pelko on. Se ei taida olla pelkästään pelkoa kaikista raskauden riskeistä... Ei, sitä se ei todellakaan ole!! Vaan se on pelko siitä, miten minua tullaan kohtelemaan lääkärissä ja neuvolassa. Pelkään, että tulen taas joutumaan pilkan ja arvostelun kohteeksi ylipainoni takia. Pelkään, että saan taas olla se paska luuseri, täysi nolla.
Olen yrittänyt järkeistää asiaa itselleni niin, että lääkärit ja hoitajat ovat työssään, ja heidän kuuluu neuvoa ja auttaa minua, mutta arvostella he eivät saa. Jokainen tekee oman päätöksensä, ja sitä ei sovi muiden arvostella. Mutta silti minua pelottaa aivan kamalasti.
Minusta on kamalaa, että en pysty edes olemaan innoissani mahdollisesta tulevasta pienokaisesta, kun joudun koko ajan pelkäämään raskauden riskien lisäksi sitä, että taas minut haukutaan.
Löytyykö täältä muita vastaavia asioita pohtivia? Ja haluan huomauttaa, että EN todellakaan kaipaa mitään syyllistämistä, arvostelua tai laihdutusvinkkejä tai vastaavaa. Kiitos!!
Olen miettinyt, että miksi ihmisten pitää olla niin ilkeitä toisiaan kohtaan, ja arvostella toisiaan. Yleensä vielä kaiken lisäksi nuo arvostelijat eivät edes tiedä koko totuuttaa ja aukovat vain turhaan päätään.
Olen nimittäin aina ollut ylipainoinen. Muistan jo lapsuudestani, kuinka minua arvosteltiin. Minua arvosteli neuvolan hoitaja, oma äitini, oma mummoni, oma siskoni ja päiväkodin jotkut lapset. Kouluun kun pääsin, tilanne ei helpottunut yhtään. Siellä minua "potkittiin päähän" vain entistä tehokkaammin. Milloin sain kuulla olevani ihan vain läski tai isoperseinen, ja milloin sitten minulle vielä kerrottiin, että olen ruma ja täysin turha. Tiedän, että minun ei pitäisi välittää arvostelijoista, etenkään teini-ikäisistä turhautuneista koulu"kavereistani". Mutta kyllä niistä haukuista jonkinlainen jälki on minun mieleeni jäänyt.
Olen edelleen arka, ja pelkään aina, että minun ulkonäköäni aletaan arvostella. Olen kaiketi muuten ihan normaali-ihmisen näköinen, mutta minulla on ylipainoa melkein 30kg. Minulle on kuitenkin käynyt niin onnellisesti, että olen löytänyt ihanan miehen ja olemme naimisissa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Olemme suunnitelleet, että alkaisimme yrittää lasta. Olemme olleet yhdessä yli 7 vuotta, ja tilanteemme on sellainen, että pieni uusi ihminen olisi todella tervetullut.
Mutta minulla on ongelma: Olen siis ylipainoinen. Olen kylläkin laihduttanut jo noin 35kg, mutta ylipainoa on yhä noin 30kg. Minä olen tietoinen siitä, että ylipainoisen raskauteen liittyy enemmän riskejä kuin normaalipainoisen raskauteen. Olen tietoinen mm. raskausdiabeteksestä, korkeasta verenpaineesta, keskenmenon kohonneesta riskistä jne. Tiedän myös sen, että jos tulen raskaaksi, tulen kaikin tavoin pitämään huolen siitä, että en ainakaan itse aiheuttaisi lisää ongelmia. Tulen liikkumaan paljon (niinkuin nytkin teen) ja tulen syömään terveellisesti (niinkuin nytkin teen).
Mutta silti minua vielä pelottaa. Olen miettinyt, että mikä tuo pelko on. Se ei taida olla pelkästään pelkoa kaikista raskauden riskeistä... Ei, sitä se ei todellakaan ole!! Vaan se on pelko siitä, miten minua tullaan kohtelemaan lääkärissä ja neuvolassa. Pelkään, että tulen taas joutumaan pilkan ja arvostelun kohteeksi ylipainoni takia. Pelkään, että saan taas olla se paska luuseri, täysi nolla.
Olen yrittänyt järkeistää asiaa itselleni niin, että lääkärit ja hoitajat ovat työssään, ja heidän kuuluu neuvoa ja auttaa minua, mutta arvostella he eivät saa. Jokainen tekee oman päätöksensä, ja sitä ei sovi muiden arvostella. Mutta silti minua pelottaa aivan kamalasti.
Minusta on kamalaa, että en pysty edes olemaan innoissani mahdollisesta tulevasta pienokaisesta, kun joudun koko ajan pelkäämään raskauden riskien lisäksi sitä, että taas minut haukutaan.
Löytyykö täältä muita vastaavia asioita pohtivia? Ja haluan huomauttaa, että EN todellakaan kaipaa mitään syyllistämistä, arvostelua tai laihdutusvinkkejä tai vastaavaa. Kiitos!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ylipainoine.juuri jotain 30kg on liikaa.minulle ei kyllä sanottu siitä neuvolassa mitään asiasta,ihme kyllä.tosin mitä se siinä vaiheessa enää edes auttaisi.ei tule kuin paha mieli.voihan ne siellä kehottaa syömään terveellisesti,mutta turhaan rupevat haukkumaan..halusin vain tämän sanoa..niin ja minun raskauteni mne kyllä ihan hyvin!paitsi että syntymän jälkeen poikani sydänäänet olivat aika matalissa..mutta nyt kaikki ok.en tosin tiedä johtuiko tämä sydänjuttu ylipainostani,vai mistä..
Tunnut tietävän "ongelmasi" ja ylipainosta aiheutuvat "riskit" odotusaikana todella hyvin. Kuulostaa myös siltä, että huolehdit ruokavaliostasi, terveydestäsi ja liikkumisestasi, mikä taas tarkoittaa, että huolehtisit näistä asioista myös raskauden aikana (luulatavasti vielä enemmän silloin!). Toivoisin, ettet antaisi ulkopuolisten ihmisten antavan vaikuttaa mielipiteillään sinulle tärkeisiin asioihin. Jos unelmasi on saada lapsi ja olet tuossa ihanassa tilanteessa, että pystyisit sen hankkimaan, niin toivotan sinulle vaan paljon rohkeutta, onnea ja iloa hankkeen alulle panemiseen :) Eikä ne "tädit" siellä neuvolassa niin kamalia ole. Voihan olla, että aluksi saat kertauksen riskeistä ja ruokavaliosta ym. mutta kerro ihmeessä heille takaisin, että olet tästä kaikesta tietoinen! Neuvolassa myös kartoitetaan paljon odottajan elämäntapoja, joten pianhan he huomaavat, että pidät itsestäsi hyvää huolta ja tulevasta vauvastasi siinä samalla!
Tsemppiä!
Mulla on myös ylipainoa yli 30kg. Odotan kolmatta vauvaa. BMI 33.
Neuvolassa kertovat sen minkä jo tiedätkin ylipainosta ja raskaudesta. Se kuuluu heidän velvollisuuksiinsa kertoa nämä asiat. Yleensä neuvolatädit ovat aika hössöttäjiä. Huolehtivat äidistä ja vauvasta vähän liikaakin.
Ensimmäisessä neuvolalääkärissä, kun oli jo puhetta tulevasta ehkäisystä synnytyksen jälkeen, hän vain mainitsi painosta sen verran, ettei tavallisia yhdistelmäpillereitä voi suositella, ellei pääse normaalipainoon. No ne eivät minun kohdallani muutenkaan olisi vaihtoehto, koska ne aiheuttavat verenpainetta. Ja se neuvolalääkäri on todella suorasanainen. Voi olla, että sinä saat sitten jonkun hieman diplomaattisemman lääkärin.
Kahdessa edellisessä raskaudessa, piti kohonneen raskausajan diabeteksen riskin vuoksi käydä sokerirasitustestissä ja nyt se on kolmannen kerran edessä. Niissä ei kuitenkaan ole ilmennyt aikaisemmin mitään, joten en usko tälläkään kertaa arvoissa olevan mitään häikkää.
Sulla tuntuu olevan tuo ravitsemus ja liikuntapuoli olevan ihan kohdallaan. Mä olen itse myös yrittänyt pitää tarkkaa ruokavaliota ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Jostain kumman syystä itsellä paino on vain jämähtänyt paikalleen, eikä mikään ruokavalion muutos ole tuntunut siihen auttavan. Ilmeisesti pitäisi lisätä liikuntaa..? Nyt pitääkin vain yrittää pitää painoa tasaisena, ettei noita raskauskiloja tulisi ihan hirveästi.
Mä uskon, ettei sulla ole mitään pelättävää sitten, kun olet menossa äitiysneuvolaan. Ne ovat aika leppoisia tätejä siellä. Pääasiassa asiallisia ja joskus vähän hössöttäviä. Neuvolassa on mukava keskustella kätilön kanssa. Hän osaa kuunnella ja vastata kysymyksiin ja jos ei osaa niin ottaa selvää.
Rohkeutta ja onnea tulevaan!!
Tiedän hyvin tunteesi. Itse olen aina saanut kuulla painostani, niin kotona vanhemmilta, koulussa kuin terveuden huollossakin.
Onneksi mulle on ajanmittaan kasvanut kuulematon korva, tai ainakin sen verran panssaria, ettei asiat enää paina mieltä joka ilta nukkumaan mennessä.
Varsinkaan tällä hetkellä en moisia asioita enää jaksaisikaan ajatella, sillä minä olen raskaana. Viikkoja on 34 ja kaikki on sujunut mainiosti. Painoa on huomattavasti enemmän kuin sinulla eikä minulle silti ole terveyden huollossa raskauden aikana siitä saarnattu. Päin vastoin lääkärit ja hoitajat ovat olleet erittäin asiallisia. Joten sen suhteen sinun ei ainakaan kannata vauvahaaveita heittää pois.
Mitä raskauteen tulee, niin siitä ei ikinä voi tietää mitä se tuo tullessaan. Edes laihat odottajat eivät selviä raskaudesta riskeittä.
Tokihan suuri ylipaino tuo isomman riskiprosentin. Mutta elämässä on niin paljon muitakin asioita joista niitä riskejä saa, kuin läski.
Toivon, että uskallatte alkaa yrittämään pientä vauvaa elämäänne. Luulen, että enemmän kadut sitä jos jätä mahdollisuuden käyttämättä vain koska pelkäät muiden sanomisia.
TSEMPPIÄ!
Täsmälleen samat sanat kuin edellisillä kirjoittajilla, eli siitä vaan lapsentekoon! Minulla on BMI 35:n hujakoilla ja olen 15. viikolla raskaana. Kertaakaan ei ole terveydenhoitaja tai neuvolalääkäri sanonut miitään arvostelevaa painostani. Päinvastoin itse olen ottanut asian aina puheeksi. Viimeksi lääkäri epäili saako sydänääniä kuuluviin kun on vatsapeitteitä, mutta hyvin kuului. Ensimmäisellä kerralla sain ruokavalio-opastusta, mutta ei mitenkään loukkaavaan tai arvostelevaan sävyyn.
Aiemmin aina ajattelin etten voi raskautua ennenkuin olen normaalipainoinen, mutta mieli muuttui (onneksi) kun raskauduin. Se ei nimittäin ollut ihan helppoa ja vuosia on mennyt että tähän pisteeseen olen päässyt.
Joten älä sure ja puuhiin vain!
Hei! Minulla ylipainoa enempi kuin sinulla, BMI 40. Nyt meneillään rv 8. Neuvolaan menen ensi kertaa ens viikolla. Jännitän kovasti mitä neuvolassa sanovat, pelottaa että ensimmäiseltä neuvolareissulta jää paha mieli, toivotaan ettei näin käy. Minulla raskaus vielä alussa, vaaroja paljon edessä. Silti kuitenkin suosittelen lämpimästi. Katunut en ole päivääkään, muutaman kerran huoli riskeistä on käynyt mielessä, mutta pyrin jättämään huolen taka-alalle. Saapa nähdä mitä neuvolassa sanovat. Tsemppiä kovasti sinulle, toteuta unelmasi jos siltä tuntuu!
Viestisi alku tuntui todella tutulta, aina olen ollut ylipainoinen, romuluinen ja isokokoinen. Nyt raskausviikkoja 26 2. Seurustelin "järkyssä" on/off suhteessa 9 vuotta enkä tullut koskaan raskaaksi. Lääkärissäkin kävin tutkimuksissa ja sanoivat että on vain pieni prosentuaalinen mahdollisuus tulla raskaaksi, ensin tupakka ja painoa pois, sitten katsotaan. Asia meni jäihin tupakan orjalta ja ikinä en ole painoani onnistunut pudottamaan. Kesällä tuli lopullinen ero ja paino putosi sen myötä vahingossa. Salamarakkaus ja raskaus (jonka huomasin vasta salamarakkaus-eron jälkeen). Nyt yksin ja onnellisesti raskaana! Mulla on alkanut vatsa näkymään lähi-aikoina ja arvaas kuinka ylpeänä sitä kannan. Ennenkun ei voinut kireitä, nykymuotivaatteita edes ajatella: nykyään muuta pidäkkään. Itsevarmuus kasvaa ja kukaan lääkäreistä/tuttavista/sukulaisista ei ole arvostellut kokoani, joten ei kannata pelätä muiden sinuun kohdistuvia arvosteluja/haukkuja, itsevarmuus vaan kasvoi ainakin meikäläisen tapauksessa, ja sinullahan on vielä mies tukena ja turvana kaikessa! Tsemppiä!TV. Ylpeästi itsevarmana 107kg/175cm missXXL.