Lueskeli jostain syystä näitä viestejä ja mieleeni palautui taas oma aborttini noin 6 vuoden takaa. muistan koko päivän kulun ja ajatuksetkin, vaikka aikaa on kulunut jo jonkin verran. muistan itkut ja pelot. kun kukaan ei tukenut ja kaikki oli päätöstäni vastaan. oma järki ei vaan antanut minun pitää lasta. en mitenkään olisi voinut synnyttää lasta siihen elämäntilanteeseen. kaikki oli yhtä kaaosta. olin tapahtuman jälkeen pari kuukautta ihan pimennossa. en jaksanut mitään. en mennä illalla nukkumaan, en avata verhoja aamulla. eristäydyin. laihduin kauheasti. en käynyt kun nopeasti kaupassa ja hoitamassa tärkeimmät asiat. elin omassa surussani ja maailmassani. en halunnut enää kenenkään apua tai tukea kun en sitä aikaisemminkaan ollut saanut. en osaa vieläkään ymmärtää miksi menin niin pois tolaltani, vaikka päätös oli minun oma enkä missään vaiheessa nähnyt muuta vaihtoehtoa. en katunut tekoani enkä ajatellut että entä jos.. maailmani vaan romahti ihan täydellisesti. vieläkin suren ja mietin asiaa silloin tällöin, mutta katua en osaa, koska en näe siihen syytä.
abortti on rankka kokemus ihan kelle vaan, teki sen mistä syystä tahansa. abortti on asia, jota kukaan ei voi tehdä hymyssä suin.eikä hepposin perustein. se ei unohdu koskaan.
toivon kaikille aborttiin päätyville voimia jaksaa. elämä jatkuu ja teit varmasti aivan oikean päätöksen.
abortti on rankka kokemus ihan kelle vaan, teki sen mistä syystä tahansa. abortti on asia, jota kukaan ei voi tehdä hymyssä suin.eikä hepposin perustein. se ei unohdu koskaan.
toivon kaikille aborttiin päätyville voimia jaksaa. elämä jatkuu ja teit varmasti aivan oikean päätöksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minunkin kohdallani..keskeytys todella kaataa maailman ja en ole myöskään ollut elämässäni synkemmissä vesissä ja olen asiaa käynyt edelleenkin läpi vaikka tein tilanteeseeni nähden oikein. Minäkin valvoin yöt ja laihduin... en voinut syödä mitään kun syyllisyys painoi en katsonut että minulla oli oikeutta syödä kun joudun alkion sisälläni keskeyttämään ja yritin jouduttaa asiaa menemällä yksityiselle ettei se kasvaisi enempää psyykkeeni ei olisi myöhäistä raskauden keskeytystä kestänyt..en tosin tiedä mitä olisin siinä tilanteessa tehnyt. :(
Tunnelmat oli minulla samat mutta osottautui että kyse olikin tuulimunasta mikä helpotti minua mutta kävin koko tunneskaalan läpi ja tuntui että tulevaisuus oli vedetty minulta pois joten tiedän todella mitä tuossa tilanteessa tuntee ja siksi pyydän että ajatelkaa todella ennen kuin tuomitsette. ja lumikkiinalle voimia ja halauksia myös.
mutta mitäpä typerykset sellaisesta ymmärtäisivät...
Nainenhan sanoi kyseessä olleen tuulimuna, joten siellä ei ollut tyttöä eikä poikaa, mutta mitäs typerykset sellaisesta ymmärtäisivät :D
Aika typerys täytyy olla joka luulee että tuulimunasta jotain syntyy!
onkohan näin empatiakyvytön ihminen jonkun lapsen isä tai äiti? huh huh...
vai mikä mättää?
mätä se, että tuulimunaraskaudestakin jo väitetään pojan tai tytön siellä olleen :D
Siis väärää tietoa ei saisi korjata? Katsos kun tuulimunaraskauden fakta on, että mitään alkiota ei ole olemassa. Siis todellakaan OLEMASSA.
Vaikka abortti olisi tarkkaan harkittu, joskus sitä seuraa rankkakin masennus. Se on keholle ja mielelle iso juttu, kun alkanut hormonitoiminta yhtäkkiä keskeytyy ja mieli sekä keho joutuvat myllerrykseen. Jos näin käy kannattaa apua hakea mielenterveystoimistosta tai muualta, missä asiasta voi keskustella. Masennus on vakava asia, eikä kenenkään tulisi sitä vastaan taistella ilman tukea. Toisinaan tarvitaan lääkitystä pahimman lamaannuksen ja masennuksen taltuttamiseksi abortin jälkeen.