Nyt joku kiireesti selvittämään tämä mieltäni vaivaava asia! Olen nimittäin aina, tähän päivään saakka, luullut että Pyhä Henki saadaan henkilön tullessa uskoon. Yhdessä ketjussa aloittaja toi kuitenkin esille eräitä Raamatun kohtia, jotka ovat ristiriidassa tämän kanssa. Eli tässä muun muassa yksi:
Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. 3 "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." 4 Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. 7 Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
Tärkein pointti on se, että Paavali toteaa henkilöiden olevan uskossa, koska hän kysyy "kun tulitte uskoon". Hän myös nimittää heitä opetuslapsiksi. Toinen johtopäätös on se, että Pyhä henki voi tulla vain kasteen välityksellä. Vai onko jotain muuta tulkintamahdollisuutta?
Vl:t opettavat, että kastamaton lapsi pelastuu uskonsa tähden ja että kaste on vain hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.
Jos yhdistämme Paavalin sanat ja vl-opetuksen, niin voi tehdä seuraavia johtopäätelmiä:
Paavali: Pyhä henki tulee kasteessa, ei uskossa. Vl:t : lapsi pelastuu uskosta. Johtopäätös: Pyhä henki ei ole välttämätön edellytys pelastumiselle.
Jos taas opetetaan, että kyllä Pyhä henki on välttämätön edellytys pelastumiselle, niin silloinhan siitä seuraa se, että kastamattomat vauvat eivät voi pelastua, koska Paavali opettaa että pyhä henki tulee kasteessa ei uskossa.
Osaako joku kertoa asiasta tarkemmin, vai ontuuko päättelyni jostain kohti? Minä olen tähän asti kuvitellut, että Pyhä henki saadaan kun henkilö tulee uskoon. Tämä muutti käsitykseni kokonaan!
Kiitan nöyrimmin vastauksista!
Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. 3 "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." 4 Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. 7 Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
Tärkein pointti on se, että Paavali toteaa henkilöiden olevan uskossa, koska hän kysyy "kun tulitte uskoon". Hän myös nimittää heitä opetuslapsiksi. Toinen johtopäätös on se, että Pyhä henki voi tulla vain kasteen välityksellä. Vai onko jotain muuta tulkintamahdollisuutta?
Vl:t opettavat, että kastamaton lapsi pelastuu uskonsa tähden ja että kaste on vain hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.
Jos yhdistämme Paavalin sanat ja vl-opetuksen, niin voi tehdä seuraavia johtopäätelmiä:
Paavali: Pyhä henki tulee kasteessa, ei uskossa. Vl:t : lapsi pelastuu uskosta. Johtopäätös: Pyhä henki ei ole välttämätön edellytys pelastumiselle.
Jos taas opetetaan, että kyllä Pyhä henki on välttämätön edellytys pelastumiselle, niin silloinhan siitä seuraa se, että kastamattomat vauvat eivät voi pelastua, koska Paavali opettaa että pyhä henki tulee kasteessa ei uskossa.
Osaako joku kertoa asiasta tarkemmin, vai ontuuko päättelyni jostain kohti? Minä olen tähän asti kuvitellut, että Pyhä henki saadaan kun henkilö tulee uskoon. Tämä muutti käsitykseni kokonaan!
Kiitan nöyrimmin vastauksista!
Vastaukset 82
Vanhimmat
Edesmennyt Kullervo Hulkko totesi aikoinaan eräässä historiateoksessa UT:n kasteopetuksen olevan eräällä tavalla sekavaa. Näin siis Hulkko.
Sen sijaan vt-korostukset kasteesta ovat selkeitä. Lapsi on uskovainen heti synnyttyään (myös pakanamaissa) ja kaste ei merkitse uudestisyntymistä. Symtejä ei pestä kasteessa pois. Kastamatonkin lapsi pelastuu. Kirkko opettaa vl:n mukaan väärin kasteesta.
Kyllä Paavalille sanottiin anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi. Eihän paavalille olisi mitään synneistä mainittu enää kasteen yhteydessä, jos synnit olisi pesty aikaisemmin pois.
Kaste saadaan syntienne anteeksisaamiseksi ja silloin te saatte Pyhän Hengen. te ja teidän lapset. Apt.2:38-39
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Aivan samoin lapsen synti (perisynti ja vanhempien syntivelka) pestään pois kasteessa. Eihän ne vastasyntyneet esim. muslimilapset mitään Jeesukseen uskovia kristittyjä ole.
Ps.51
5 (51:7) Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. [1. Moos. 8:21; Job 14:4, 25:4]
Apt.2
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin KASTE Jeesuksen Kristuksen nimeen, JOTTA syntinne annettaisiin anteeksi. SILLOIN te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." [Jes. 57:19; Joh. 10:16; Ef. 2:13]
Ilman kasteessa saatavaa Pyhän Hengen sinettiä ei ole Kristuksen oma.
"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room.8:9)
Luepas tekstini tarkemmin. En minä mitään opeta. En yhtään mitään. Minulle on yks hailee miten asiat on.
Minä vain totesin, miten vl-uskoiset asian ymmärtävät. En minä ole vl.
Ja jos vielä alat selitellä henkikastetta ja vesikastetta, niin kyllä minä nekin jo ennestään tunnen.
Mutta yhdestä asiasta pidän kiinni: UT:n kasteopetus on monipolvista ja ristiriitaistakin. Se on sekavaa. Ei siitä mihinkään pääse.
Näin Aulis Zidbeck kirjassaan:
”OLE VAPAA VAPAAKSI OSTETTU LAUMA” Lutherin tekstien valossa
"Anteeksisaamisessa edellyttää, että ihmisessä on herännyt syntiensä tähden suru ja anteeksisaamisen tarve. Tätä katumusta ja vanhurskauttamisen tarvetta ei ihminen voi itse aikaansaada, vaan se on Jumalan Hengen työtä. Luther kirjoittaa oikein katumuksesta:
Tämä on oikean parannuksen alku, että sydän ensinnä syntinsä tähden pelkää Jumalan vihaa ja sydämestä halajaa päästä vapaaksi siitä. ----
Jos katumus on oikein sydämessä ja mielesi on paha, ettäs tähän asti olet Jumalaa vastaan syntiä tehnyt, on sinun mahdoton sellaiseen syntiin mieluisesti jälleen itsesi antaa. Mutta semmoista katumusta ei ihminen itse taida toimittaa itsellensä; se on Pyhän Hengen työ, jonka hän toimittaa meissä Jumalan sanan kautta, joka ensinnä ilmoittaa synnin ja myös näyttää synnin rangaistuksen, iankaikkisen kuoleman.
Luther opettaa, että armolla ja anteeksiantamuksella tulee lohduttaa sellaista ihmistä, jonka sydämessä Jumala on saanut synnyttää katumusta ja vanhurskauden nälkää. "Syntiä nuhtelee Kristus niissä, jotka eivät syntiänsä tunne ja erinomattain niissä, jotka eivät tahdo syntisiä olla, vaan luulevat pyhiä olevansa, niin kuin fariseukset. Synnit antaa Hän anteeksi niille, jotka syntinsä tuntevat ja anteeksi pyytävät.”
Anteeksiantamus ei suinkaan merkitse lupaa synnin tekemiseen. Luther kohdistaa varoittavat sanansa niille, jotka luulevat armon ja anteeksiannon heille kuuluvan, vaikka elävätkin jatkuvasti synnissä. "Synnissä pysyä, eikä siitä eritä ja kuitenkin anteeksi pyytää, on julkinen Jumalan pilkka.
Murhe synnistä ja armon ikävöiminen johtavat Jumalan vaikuttamana anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Luther ei opeta, että herännyt ihminen (esimerkiksi temppelissä rukoileva publikaani) olisi jo vanhurskas. "Syntisi eivät sen tähden tule sinulle anteeksi annetuiksi, että panet niitä pahaksesi. Vaan siihen tarvitaan, että syntisen vaimo (tai mies) paran kanssa juokset Herran Kristuksen luokse etsien Häneltä syntien anteeksiantamusta. Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.
Mistä herännyt ihminen löytää Kristuksen? Tässä olemme tulleet Lutherin vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppien liittymäkohtaan.
””Pyhän Paavalin opin mukaan on maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, Jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki eläväksi tekemisen ja pyhityksen kautta, jokapäiväisen syntien poishiomisen elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää.””
Syntiä anteeksiantavana Kristus on siis löydettävissä seurakunnassaan, ei missään ulkopuolella.
””Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää Neitsyt Maria s .o. seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovaisensa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotain Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä siltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiveä, vaan se on joukko kristinuskovaisia ihmisiä; heihin tulee sinun pitäytyä ja katsoa, kuinka he uskovat, elävät ja opettavat, sillä heillä on totisesti Kristus luonaan. Mutta ulkopuolella Kristuksen seurakuntaa ei ole mitään totuutta, ei mitään Kristusta, eikä mitään autuutta, vaan ainoastaan rottia, hiiriä, kyykäärmeitä ja heidän myrkyllisiä oppejaan.””
Ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi yksinäisyydessä ja välittömästi, vaan pyhä Henki käyttää tähän välikappaleenaan seurakuntaa, Jumalan ihmisiä. "Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi.--- Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."
Yhä uusin sanoin Luther vakuuttaa, että kristitylle on jätetty valta pidättää ja antaa anteeksi syntejä Herran nimessä:
"”Tämä voima on Herralta Kristukselta alkunsa saanut ja sitten meille ihmisille jäänyt, erityisesti niille, jotka ovat virassa ja kutsutut evankeliumia saarnaamaan, s. o. parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen julistamaan. Tämä valta on jokaisella kristityllä, koska Kristus on meidät tehnyt osallisiksi voimastaan ja vallastaan. Tämä valta koskee omiatuntoja, niin että minä Jumalan sanan voimassa voin lausua tuomion, joka omantunnon sitoo, ja jota ei yksikään luontokappale pysty muuttamaan tai purkamaan, ei synti, ei maailma, eikä perkele; tämä on kristityn oikea valta. Tämä valta on meillä hänen jälkeensä jättämässään sanassa ja aivan yhtä voimakkaana meidän niitä lausuessamme, kuin jos hän itse vaeltaisi maan päällä ja lausuisi ne siinä majesteettisuudessa ja kunnian loistossa, joka hänellä nyt on. ja tämä on se voima, joka meillä on hänen ylösnousemisestaan ja taivaaseenastumisestaan. Tässä antaa hän meille vallan kuolettaa ja eläväksi tehdä, antaa perkeleelle ja ottaa perkeleeltä. --- Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä. Kuitenkaan ei se saa, eikä voi ulottua kauemmaksi kuin ainoastaan siihen MIKÄ JUMALAN EDESSÄ SANOTAAN SYNNIKSI, NIIN ETTÄ MISSÄ SYNTI ALKAA TAI MUUTTUU TOISEKSI, SIINÄ PITÄÄ TÄMÄN HALLITUKSEN ALKAMAN JA MUUTTUMAN.. Ja tälle hallitukselle alamaisia tulee kaiken olla, mikä maan päällä elää ja sanotaan ihmiseksi, olkoon suuri tai pieni, ei yksikään erotettuna. Sillä sen tähden hän sanoo, JOILLE TE ANNATTE SYNNIT ANTEEKSI. Näin ei siis kenenkään pidä pääsemän taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, ellei hän saa sitä teiltä, s. o. teidän virkanne kautta."”
””Kristus ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä. --- Vaan näin hän sanoo: Kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa.. --- Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat Yhdet ja samat avaimet, eikä kaksi eri avainta ---. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme.””
Koska se päästösana lausutaan ihmisen kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti. --- Juuri NE SAMAT AVAIMET, jotka on Kristuksella eikä kellään muulla, juuri NE hän antaa Pietarille., ikää kuin hän sanoisi: Mitä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne EIVÄT OLE TAIVAASSA. Minä olen JÄTTÄNYT NE ALAS MAAN PÄÄLLE.
Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat PETTÄVÄT ITSENSÄ, nimittäin, kuinka muka ihminen voisi antaa anteeksi syntejä. --- Pysy sinä KRISTUKSEN SANOISSA ja ole VARMA SIITÄ, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin SUULLISEN SANAN kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta TÄSSÄ SANASSA., niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niin kuin he sanovat sisäistä anteeksiantamusta. ”
Onhan Hän luvannut: "Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan." Kun totisella sydämellä etsimme, Hän on luvannut, että sen löydämme. "Ja antaisitko lapsellesi, jos hän sinulta jotakin pyytää, käärmeen." Eli ei Hänkään anna meille käärmettä, kun me sydämestämme etsimme ja anomme ja sen sanan uskomme, mikä vie elämään.
”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”
”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin.
”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”
Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi.
Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”
””PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”
”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta.
Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)
Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”
Mainitttakoon, että Zidbeck sai Parannuksen armon 1981
Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta:
Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”
apt.19:1.Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia
2. ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat.
3. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
4. Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen."
5. Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,
6. ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
7. Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
Tässä on kysymyksessä lahkoontunut ryhmä. He tunsivat ainostaan Johanneksen kasteen. He eivät olleet kuulleet Pyhästä Hengestä mitään, joten he eivät olleet uskovaisia. nyt he alkoivat vasta uskomaan: 5. "Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen".
He saivat Pyhän Hengen, ei kasteessa, vaan kättenpäällepanon kautta:
6. "ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin"...
"Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat"
Pyhä Henki luvataan kasteessa "silloin" te saatte Pyhän Hengen (apt.2:38-39)
Nyt minä en enää tajua missä mennään...
Kirjoitat: He saivat Pyhän Hengen, ei kasteessa, vaan kättenpäällepanon kautta:
6. "ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin"...
Mutta kasteestahan tuossa kuitenkin puhutaan? Paavalihan sanoo, että he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen... ja tuo kättenpäällepano oli se kastetoimitus. Vesikaste oli Johanneksen kaste ja Jeesuksen kaste Pyhän hengen kaste, jonka Paavali tuossa juuri luvussa tekee. Hänhän kastoi heidät kättenpäällepanolla. Vai voiko tuota muuten selittää?
Lue heiman eteenpäin tästä ja omasta textistäsi > Apt 2;38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ] Tässä juuri sanotaan, että synnit anteeksi ja juuri siksi et ole saanut Henkeä, kun et ole käynyt kasteella. Minä puhun kokemuksesta, suosittelen, kaste on SUURIN HENGELLINEN MURROKSENI, SEN LUPAA JO JEESUSKIN, USKOONTULON JÄLKEEN.
Velisen se jatkuu 41 luku > He ottivat hänen sanasa vastaan ja JA HEITÄ LISÄÄNTYI SINÄ PÄIVÄNÄ NOIN 3000 SIELUA.
Sitten myös Korneneliksuksen jälkeen tuli n. 5000 sielua, eli ei ollut pienestä Lahkosta kysmys. Oli seurakunnasta ja suuresta joka leviää koko ajan.
Ihan oikeasti WeHa, tätä saattaa lukea joku muukin, joten pysy myös tässä kasteessa Sanassa.
"Joh. 4:13-14
13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".
"1. Piet. 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023222989
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, 22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.
Minusta tuo puhuu sen puolesta, että kaste on muutakin kuin hyvänomantunnonliitto. Ensin usko, sitten kaste. Kaste on ikäänkuin lopullinen niitti Jumalan lapseudessa. Mutta ilman uskoa kaste ei pelasta.
kasteesta, niin missä sitten? Minusta on tuo selvä esimerkki siitä, miten Jeesuksen Pyhän hengen kaste tapahtuu.
Kun katsomme vaikkapa samarialaisia ja Simon noidan julistusta heille. He(samarialaiset), eivät siis saaneet Pyhää Henkeä (epäuskoisen) Simonin julistuksesta. Tämän todistaa todeksi se, että heidät oli kyllä kastettu, mutta henkeä heillä ei ollut:
apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
Sitten kun apostolit tulivat, saivat he vasta Pyhän Hengen: apt.8:17. "Niin he panivat kätensä heidän (samarialaisten) päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen".
Apt.2-luku
38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
Vastaus: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7). Tässä on viittaus siis apostolien tekojen 10-lukuun.
44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
asia, kuin evankeliumin sana: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.6:63).
Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:
1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.
Ja kuitenkin Paavali oli kastanut samaisessa korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
VAIN Pyhän Hengen viran kautta:
No ensinnäkin tämä opetus perustuu Raamattuun. Ei siis uskota sananpyhyys oppiin, vaan vain Pyhän Hengen viran kautta ihminen saa parannuksen armon, eli Pyhän Hengen:
2.kor.3:6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
Jumalan vanhurskaus siirtyy uskovaiselta toiselle: Room.1:17. "Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta".
Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Tästä voisi antaa vaikka muutamia esimerkkejä Raamatusta:
Paavali kirjoittaa korintialaisille:1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.
Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
Kaste ei siis uudestisynnyttänyt korintialaisia, vaan evankeliumin julistus. "Usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta".
Ef.lut.tunnustuskirjamme opettavat kolmenlaista kasteoppia.
1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama
2. Sitoo uudestisyntymisen kaseeseen:. ...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.
3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Uudestisyntyminen tapahtuu näin:
Paavalin uskoontulo
Ei Paavalikaan saanut Pyhää Henkeä ilmestyksessään, vaikka eri hengellisyydet niin väittääkin, mutta tekstin mukaan niin ei ole.
apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Tässä Ananiin kautta Paavalilta tippui suomukset ja hän näki ja täyttyi Pyhällä Hengellä.
Ihminenhän täytyy aina Pyhällä Hengellä, kun saa parannuksen armon:
kol.2:9. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10. ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
Lestadius sai synninpäästön
Seppo Lohen kirjan; Sydämmen kristillisyys.
Kirjassa käsitellään monipuolisesti lukuisia eri tutkijoita lainaten tätä tapahtumaa. Lestadius itse käyttää tapahtumasta eri nimityksiä, kuten "armonmurros" jne. Selvääkin selvemmin kirjassa tulee esille se, miten LLL:n lapin Marian kanssa käymänsä keskustelun aikana LLL koki heräämisen ja hänet siirrettiin lain alta uskomisen iloon.
Pyytäisin kaikkia kiinnostuneita lukemaan Lohen kirjan ja muodostamaan oman käsityksen sen perusteella.
Lapin Maria julisti synninpäästön Laestadiukselle... kukahan mahtoi tehdä sen Lapin Marialle?
Pastori Per (Pekka) Brandell, tämä Milla Klementsdottir oli ollut kauan etsivällä mielellä ja löytänyt Jumalan valtakunnan keskusteluissa pastori Brandellin kanssa. Eikä tämä passtorikaan ollut ensinnmmäinen uskovainen, hän kuului ns lukijaisliikkeeseen, joten kulttuurimme on paljon vanhempaa, kuin vain Laestadiuksen ajasta alkanutta. Laestadiuksen suvussakin oli monia lukijoiksi kutsuttuja, joten siltäkin osin voinee puhua kulttuurin kulkeutumisesta. Elävä ussko on kuitenkin se tärkein, kulttuuri on vain ulkoista kuorrutusta.
LLL oli yksi tyämies Herran viinimäessä, tehnyt oman vartio- ja työvuoronsa ja päässyt aikanaan lepoo
Apt.22:16
apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin tämän mukaan on…
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Vaan Efesoksessa. Apollos oli korintossa.
Toki kaste on eri asia kuin evankeliumin sana, mutta minusta ihan aselvästi tuossa puhutaan kasteesta.
Eli Paavali kysyy saitteko Pyhän hengen kun tulitte uskoon. Opetuslapset eivät tienneet mitä Pyhä henki tarkoittaa. Sitten Paavali ihmettelee, millä teidät on sitten kastettu jos ette ole PH:ta saaneet. Eli Paavali liittää kasteen ja Pyhän hengen yhteen.
Missä Raamatussa sitten puhutaan kasteesta? Minusta tuossa kuvataan juuri Pyhän hengen kastetta. Paavali kastoi heidät panemalla kätensä heidän päälleen.
Joo, eli joku tuolla kertoi, että Raamatussa kerrotaan Pyhän hengen tulleen joihinkin vasta kasteen jälkeen (samarialaiset).
Nyt siis uskon, että Ph ei välttämättä tule juuri kasteessa. Siitä olen kuitenkin edelleen samaa mieltä, että Paavali tuossa kastaa ja siinä yhteydessä Ph tuli opetuslapsiin.
Raamattu kuitenkin kertoo,että se voi tulla muillakin tavoin. Nyt heräsi kuitenkin uusi kysymys! Sillä vieläkin näyttäisi siltä, että Pyhä henki ei automaattisesti tule uskossa.
Esim. apostolien teot 8: 14-17.
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Eli samarialiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan = tulleet uskoon. Heidät oli jo kastettu. Ilman uskoahan ketään ei kasteta! He lähtivät erikseen houkuttelemaan Pyhää henkeä.
Miksi?
Ehdin jo kysyäkin sinulta tätä samarialaisasiaa, mutta en huomannut että olit jo kirjoittanut siitä.
Kirjoitat, etteivät samarialiset olleet saaneet Pyhää henkeä Simonin julistuksesta, ja että sen todistaa että heidät oli kastettu, mutta henkeä ei ollut.
Nyt olet ehkä ymmärtänyt hieman väärin. Eli tarina meni, niin että Filippos meni samariaan julistamaan sanaa. Kaupungissa oli jo pitkään harjoittanut noituutta Simon-niminen henkilö. Ihmiset pitivät häntä "suurena voimana, Jumalan voimana".
Simon ei kuitenkaan julistanut kristinuskoa eikä kastanut ihmisiä!
Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. 13 Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin.
Eli nämä ihmiset tulivat uskoon ja heidät kastettiin Filippoksen julistuksesta! Erheellisesti annat ymmärtää, että Simon-noita olisi julistanut evankeliumi ja kastanut ihmisiä. Näin ei kuitenkaan ollut.
Vaikka ihmiset uskoivat ja heidät kastettiin Filippoksen toimesta, he eivät saaneet Pyhää henkeä.
Tämä on kummallista ja tästä kirjoitin toisessa viestissäni, joka alkaa "Wehalle vielä". Tässä viestini lyhykäisyydessään:
Eli samarialiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan = tulleet uskoon. Heidät oli jo kastettu. Ilman uskoahan ketään ei kasteta! He lähtivät erikseen houkuttelemaan Pyhää henkeä.
Miksi?
-----------
Niin ja korostan vielä, että he tosiaan tulivat uskoon Filippoksen julistuksesta, eivät Simonin!
Laitan vielä koko luvun tänne:
Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. 5 Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. 6 Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. 7 Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. 8 Kaupungin täytti ilo ja riemu.
9 Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. 10 Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima." 11 Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. 12 Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. 13 Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Kirkkolaitos on niputtanut kasteen, uskoontulon ja
Pyhällä-Hengellä täyttymisen samaksi tapahtumaksi.
Raamattu osoittaa selvästi, että ne ovat erillisiä
tapahtumia. Ne voivat tapahtua myös samalla kertaa
mutta ne ovat erillisiä siunauksia.
1, Opetuslapset oli kastettu aikaisemmin ja he täyttyivät PH:llä vasta helluntaina.
2. Kornelius perhekuntineen täyttyi PH:llä ennen
kastetta Ap 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kiel-
tää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet
Pyhän-Hengen niinkuin mekin?"
3.Samarialaiset tulivat uskoon ja heidät kastet-
tiin, mutta he saivat Pyhän-hengen vasta, kun
apostolit laskivat kätensä heidän päälleen
Ap 8:16-17 Sillä Hän (Pyhä-Henki) ei ollut tul-
lut vielä yhteenkään heistä, vaan he olivat ai-
noastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin
he panivat kätensä heidän päälleen ja he saivat
Pyhän-Hengen."
4. Efesolaiset olivat tulleet uskoon, mutta eivät
olleet saaneet PH:ta eikä kristillistä kastetta.
Vasta kun Paavali oli kastanut heidät ja sen jäl-
keen pannut kätensä heidän päälleen, he täyttyivät
Pyhällä-Hengellä ja puhuivat uusilla kielillä
Ap 19: 5-6.
Tämä on niin selvästi ilmoitettu Raamatussa, että
uskoontulo, kaste ja Pyhällä-Hengellä täyttymi-
nen ovat erillisiä tapahtumia, että sitä ei
kukaan voi kiistää.
Uskoontullessa ihminen saa Pyhän-Hengen sinetin Ef 1:13, eli lapseuden hengen, mutta Pyhällä-Hengellä täyttyminen on erillinen armo-
lahja.
Eikö logiikka mene näin:
1. evankeliumi synnyttää uskoa; uskovaisella on Pyhä Henki kotiopettajana; Pyhä Henki siis muuttaa asumaan ihmiseen, kun hän uskoo evankeliumin kohdalleen.
2. Kysyjän antamassa esimerkissä evankeliumin uskoneet ihmiset eivät heti saaneet Pyhää Henkeä.
3. Kaikissa esitetyissä esimerkeissä kasteessakaan ei Pyhä Henki aina laskeutunut.
4. Pyhä Henki laskeutui uskovaisten päälle myöhemmin.
Ihmettelenkin, puhutaanko Pyhästä Hengestä näissä esimerkeissä Hänen erilaisen toimintansa kautta. Eri Raamatun paikoissa näyttäytynee esimerkiksi seuraavaa:
1. Pyhä Henki kulkee missä tahtoo. Pyhä Henki vaikuttaa myös pakanoiden keskuudessa aiheuttaen esimerkiksi tunnon synnistä.
2. Pyhä Henki asuu uskovaisen sydämessä luontojaan, koska Kristus on sinne saaanut astua.
3. Pyhä Henki laskeuttuu erikseen kuulijoiden päälle ja jakaa armolahjojaan - esimerkiksi tällä palstalla paheksuttuja karismaattisia armolahjoja.
Ehkäpä emme vajavaisina ihmisinä käsitä Pyhän Hengen olemusta ja mahdollisuuksia.
asiasta kysymys:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023199882
Raamattu kertoo tämän selvästi: "me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen"(Gal.3:14).
Pienet lapset syntyvät maailmaan kaksiosisina, eli syntisinä (Ps.5´1:7) ja sovitettuina, eli uskovaisina, Kristuksen työn tähden: Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".
Matt.18:6. "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen".
Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.
Eihän koskaan lähetystyöhön mennä heti kastamaan, ei ainutkaan nähdäkseni tule uskoon sillä tavalla, vaan täytyy aina olla edeltävä sana, josta usko syntyy, kuten tunnustuskirjamme opettavat.
(Usko ja kaste kirjasta): "Mielestäni kastekäsky on analoginen vanhimpana pidetyn evankeliumin l.
Markuksen kastekäskyn kanssa.” Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa
evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:15)
Kasteen saamisen edellytys on usko; kastamalla ei tehdä opetuslapsiksi. Näin
sekä Vanhassa kirkkoraamatussa v. 1776 että nykyisessä 1992 käännöksessä
alkutekstin mukaisesti. Vuoden 38 käännöskään ei suoranaisesti liene väärä,
mutta juuri Markusta pohjana käyttäen harhaanjohtava."
Kirkolliskokouksessa uudesta raamatun käännöksestä ensin oli sovittu lähetyskäsky oiken, mutta sitten eräät piirit halusivat muuttaa pisteen kaksoispisteeksi. Näiden oppi nojaa tuohon Matteuksen kaste kohtaan.
Mutta älä selittele noin pitkästi ja moneen kertaan
samaa tekstiä. Ei sitä kukaan jaksa lukea. Tuo Sipporajuttukin on ollut jo yli kymmenen kertaa
palstalla. Miksi toistat samoja juttuja?
Pyhä Henki tulee uskon kautta. Opetuslapset sai-
vat Pyhän-Hengen helluntaina, vaikka heidät oli kastettu aikaisemmin.
Kornelius sai Pyhä-Hengen ENNEN vesikastetta.
Ap 10:47.
Samarialaiset saivat Pyhän_hengen paljon kasteensa
JÄLKEEN Ap 8:17.
Siis: VESIKASTE JA PYHÄN-HENGEN SAAMINEN OVAT
ERI ASIOITA!!!!!!!!
Ei mitenkään, koska sitä ei ole. Henki näkyy aina ja antaa seurakunnalle ja uskovaiselle armolahjoja, kielillä puhumista, sairaan paranatmisen ja ihmeiden teon armolajoja, ne uupuvat teiltä, kun ei ole henkeä.
vastaukset. Miksi aloitetaan sitten samoja aiheita?
Uudelleenkastajat taas opettavat, ettei pieni lapsi osaa uskoa. Näin he tekevät uskosta oman suorituksen. Mutta ei! "Ilman uskoa ei kukaan ole otollinen Jumalalle" (Hebr.11:6) ja kellä ei oo Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa (Room.8:9).
Uudelleenkastajat ovat mahdottoman edessä, kun väittävät pieneten lasten pelastuvan sellaisenaan, ilman uskoa ja Pyhää Henkeä. Kaikki tuo perustuu siis laki uskoon. Näin he sitten myös kieltävät pienten lasteen kasteen...
Kol.3:2. Pyrkikäät niiden perään, jotka ylhäällä ovat, ja ei niiden, jotka maan päällä ovat.
Matt.24:24. "Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin".
Pyhä henki vuodatettiin helluntaina, apostolisena aikana. Emme elä tuota aikaa, jolloin ihmeenomaisia merkkejä oli "kaikkialla".
että kasteen saamisen edellytys on usko. Eikä epäuskoista voi kastaa.
Mutta nuo miehet Efesoksessa olivatkin uskossa. He uskoivat, vaikka eivät tienneetkään olleet kuullet Pyhästä henkestä. He uskoivat ja Paavali kastoi heidät. Ei Paavali puhuttelisi heitä opetuslapsiksi. Hän olisi käyttänyt jotain muuta sanaa, joka osoittaa että he olivat väärässä uskossa.
Samantapainen tilanne saattaisi tulla esiin vielä tänäkin päivänä jossain syrjäkylässä. Kuvitellaan, että siellä olisi joku vanha mummo. Hän uskoo Jeesukseen pelastajanaa. Ei ole kuitenkaan kuullut sen suuremmin opillisista asioista. Mummoa ei ole kastettu lainkaan eikä mummo ole sitä osannut pyytää. Sitten joku tulee ja kertoo, että kaste kuuluu Jumalan lapsen elämään. Mummo ottaa sen jälkeen kasteen.
Eli kyllähän mummo on uskonut, vaikka on ollut "tietämätön". Myös opetuslapset Efesoksessa uskoivat, vaikka olivat tietämättömiä.
Tässä jää vielä kysymys, että milloin Pyhä henki sitten tulee?
Esim. apostolien teot 8: 14-17.
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Eli samarialiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan = tulleet uskoon. Heidät oli jo kastettu. Ilman uskoahan ketään ei kasteta! He lähtivät erikseen houkuttelemaan Pyhää henkeä.
Miksi?
Kovin on sotkuista tuo UT:n kasteoppi. Ja niin näyttää olevan oppi Pyhän Hengen saamisesta.
Mutta vl:n oppi on selkeä: Kun ihminen tekee parannuksen, hän saa Pyhän Hengen. Sen jälkeen hänet voi vaikka kastaa, ellei ole jo pienenä uskovaisena vastasyntyneenä kastettu.
Vl:n opin mukaan kasteessa ei saa syntejä anteeksi. Kaste ei ole uudestisyntyminen.
Pitäisikö vl:n kirjoittaa raamattu uusiksi?Saataisiin selkeä, johdonmukainen kirja.
täydellisesti.
Kirjoitat:
Uudelleenkastajat ovat mahdottoman edessä, kun väittävät pieneten lasten pelastuvan sellaisenaan, ilman uskoa ja Pyhää Henkeä."
Tähän asti olet vaahdonnut, että "kaikki syntyvät
Siionissa ". Lapsetkin ovat Jumalalle otollisia.
Nytkö ne menevätkin helvettiin ilman uskoa?
Mistä se usko niihin tulee, elleivät kuule julis-
tusta.
"Usko tulee kuulemisesta".
Kerran kaikki kansat syntyvät siionissa, silloinhan pienet lapset uskovat. Ei voi syntyä ellei usko. Pienet lapset siis syntyvät Jeesuskessa Kristuksessa ja siten myös uskovat...
usko oli kaksiosainen. He uskovat Simon noitaa, että Philippusta. Näin ei elävää uskoa voinut syntyä. Siksi sanotaankin, että samarialaiset olivat kastettuja, mutteivat olleet saaneet Pyhää Henkeä: apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
Vasta kun apostolit tulivat ja rukoilivat samarialaisten puolesta, he saivat Pyhän Hengen:
17. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
olla elävässä uskossa, ilman Pyhää Henkeä. Ei ole toista ilman toista...
Tässä nimenomaan sanotaan, että kun Paavali laittoi kätensä heidän päälleen, he saivat Pyhän Hengen. Paavalihan ei kastanut heitä, vaan oli vain muutaman kastanut:
i.kor.1:14. Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen,
15. joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni.
16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
vauvoihin, elleivät ole kuulleet julistusta????
Usko tulee kuulemisesta!!!!
Etkö tajua, että lapset ovat otollisia lunastuksen perusteella. He ovat puhtaita, koska eivät vielä ole tehneet syntiä.
Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
Jeesuskin sanoi: Senkaltaisten on taivasten valta-
kunta.
kirkon väärä oppi Pyhästä-Hengestä.
Raamattu osoittaa selvästi, että vesikaste. uskoontulo (uudestisyntyminen) ja Pyhällä-Hengellä
täyttyminen ovat ERILLISIÄ TAPAHTUMIA. Ne voivat
tapahtua lähekkäin kuten kävi efesossa Ef 19,
tai sitten ne tapahtuvat selvästi eri aikaan kuten
opetuslapsille kävi.
Asiaa sotkee vielä se, että ei tajuta, että jokai-
nen uudestisyntynyt saa lapseudenhengen sydämeensä.
Tämä on samaa kuin se Pyhän-Hengen sinetti.
Ef 1:13
"Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan, pelastuksenne evankeljumin, usko-
viksi tultuanne, pantu luvatun, Pyhän-hengen
sinetti.
Mutta Pyhän-Hengen kaste on erillinen armojahja ja se on luvattu kaikille uskoville:
Ap 1:4 Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odot-
takaa Isältä sen lupauksen täyttymystä, jonka olet
te minulta kuulleet:Teidät kastetaan Pyhällä-Hengellä."
tarina. Missään ei sanota, että ihmisten usko oli kaksiosainen, että he uskoivat sekä Simonia että Filippusta. He OLIVAT uskoneet Simonia aikaisemmin. Kun Filippus tuli kaupunkiin ja alkoi saarnaamaan ilosanomaa, ihmiset uskoivat Filippusta ja tulivat uskoon. Ihmiset KÄÄNTYIVÄT uskomaan Filippusta.
Jos Filippus olisi pitänyt heitä epäuskoisina, ei hän olisi heitä alkuunkaan ryhtynyt kastamaan. Mutta kun ihmiset kääntyivät hänen puolelleen ja ryhtyivät uskomaan, hän kastoi heidät.
Minusta sinä Weha olet aina ollut hyvä Raamatun selittäjä. Tässä täytyy kuitenkin olla eri mieltä, koska sinun tulkinnallesi ei tarinasta löydy pohjaa.
Tarinassa kuvataan selvästi, että ihmiset uskoivat ja kääntyivät. Missään ei sanota eikä sellaista voi olettaa, että samarialaiset jatkoivat Simoniin uskomista. Jos todella ihmiset olisivat jatkaneet Simoniin uskomista, Filippus ei olisi heitä kastanut.
jos usko olisi ollut kahtalaista. Uskon vakaasti, että Raamatussa mainittaisiin tästä. Filippus olisi varmasti kertonut, että ihmiset jatkoivat Simoniin uskomista vaikka heille kerrottiin Jeesuksesta Kristuksesta. Tällaista ei missään mainita, sanotaan vain että ihmiset kääntyivät uskomaan Filippusta. Myöskään kertomuksen lopussa ei todeta mitään, että Pietrin ja Johanneksen käynnin jälkeen ihmisten usko Simoniin loppui.
Ja Filippos ei olisi kastanut heitä, jos he olisivat jatkaneet uskomista Simoniin. Seuraavassa luvussa, jossa Filippos kastaa etiopilaisen hoviherran, tämä käy selvästi esille:
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [ 37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* 38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Filippos ei olisi kastanut samarialaisia, jos he eivät olisi uskoneet koko sydämestään.
tulee uskoon/saa Pyhän Hengen hän täyttyy aina Pyhällä Hengellä:
kol.2:9. "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, 10. ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää"
myöskin hengelä täytytään jatkuvasti näin:
Ef.5:18. "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, 19. puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, 20. kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä".
Jumalalla ei ole puolittaisia lapsia, vaan hänen omansa ovat osalliset Kristuksen koko täyteydestä.
Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki näkyvästi ihmisten päälle, niin että nämä saivat voiman mm. monin eri kielin viedä evankeliumia kaikille kansoille.
Raamattu yksinkertaisesti sanoo, ettei samarialaisilla ollut Pyhää Henkeä, vaan heidät oli ainoastaan kastettu:
apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
Vasta kun apostolit Laittoivat kädet heidän päälleen, saivat he Pyhän Hengen: 17. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Ei tätä voi mitenkään muuten oikein selittää...
ollut Pyhää Henkeä, vaikka heidät oli kastettu:
16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
Vasta kun apostolit laittoivat käden heidän päälleen, saivat he Pyhän Hengen:
18. Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19. Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20. Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22. Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23. Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
lapset mitään puhtaita ole (ps.51:7), vaan osallisia Aadamin lankeemuksesta. Kutenkin Jeesus on heidät sovittanut, ja antanut heille elämän ja vanhurskauden, eli uskon:
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
Tämän vuoksi kaikki kansat syntyvät siionissa, joka ainoa on siellä syntynyt (Ps.87).
Jeesus siis ottaa kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
---------------------------------
On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)
Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.
Sanot:
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi."
SIIS PIENEN LAPSEN OMATUNTO ON PUHDAS!
Äsken sanoit, että lapset eivät ole puhtaita.
Merkillistä sekoilua.
Tuo Jes 51:7 on langenneen Daavidin yritystä puolustaa lankeemustaan Jumalan edessä. Ei se
ole Jumalan ilmoitusta meille. Miksi hyväksyt
tuosta psalmista vain nuo jakeet, mutta et sen
loppuosaa, jossa käsketään uhraamaan teurasuhreja
ja polttouhreja?????? Valikoit Raamatusta ne kohdat, jotka hyväksyt. Erikoista.
Lapset kuuluvat sovituksen piiriin niin kauan,
kuunes tekevät syntiä ja heidän omatuntonsa herää.
Tuo Kol 2:9 Hänessä asuu koko Jumaluuden täyteys."
tarkoittaa KRISTUSTA, eikä meitä.
Kirjoituksistasi huomaa, että et ymmärrä armolahjoista mitään.
Pyhällä-Hengellä täyttyminen , johon kuuluu kielillä puhuminen on armolahja, joka on luvattu kaikille
uskoville.
Uskoontullessa ihminen saa lapseuden hengen.
Tämän takia Paavali kysyi efesolaisilta, Ap 19
"Saitteko Pyhän-Hengen silloin, kun tulitte uskoon?"
Nämä olivat tulleet uskoon ja saaneet lapseuden hengen, mutta eivät Pyhän-Hengen armolahjaa,
jonka he saivat kasteensa jälkeen: Jae 6
Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli
heidän päällensä Pyhä-Henki ja he puhuivat kie-
lillä ja ennustivat."
Sinullehan on kauhistus tämä kielilläpuhuminen,
mutta et sinä voi tehdä tyhjäksi Raamatun ilmoi-
tusta, vaikka se ei sovikkaan sinun oppiisi.
Tuo Kol 2:9 Hänessä asuu koko Jumaluuden täyteys."
tarkoittaa KRISTUSTA, eikä meitä.
TARKOITTAAPA: lue jatkokin: 10. "ja te olette täytetyt hänessä..."
oli tarpeellista murrosaikana, jolloin evankeliumi oli tarkoitettu kaikille kansoille. Esim.
Kun sitten koitti helluntaipäivä*, he olivat kaikki yhdessä koolla.
2. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.
3. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.
4. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
5. Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on.
6. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.
7. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia?
8. Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?
9. Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,
10. Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,
11. toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
12. He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?"
13. Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä."
kielillä, kun sinussa ei ole pyhää-Henkeäkään.
Olet täynnä itserakkauden ja ylpeyden henkeä, jo-
hon kuuluu toisten tuomitseminen ja Pyhän-Hengen
työn halveksiminen.
Raamattu sanoo, että lopun aikana Herra vuodattaa
henkensä kaiken lihan päälle. Sinä jäät ilman tätä
siunausta tuon armottoman oppisi kanssa.
Ef 5:18 kehoittaa meitä täyttymään Hengellä, uu-
destaan ja uudestaan. Tähän kuuluu tuo:
He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi".
Sinä olet niin itseriittoinen, että halveksit
Jeesuksen lupausta, jossa hän lupaa lähettää
meille toisen puolustajan, Pyhän-Hengen olemaan
meidän kanssamme maailaman loppun asti.
Mark 16:17 "Ja nämä merkit seuraavat niitä,
jotka uskovat:....he puhuvat uusilla kielillä"
Kun sinulta puuttuu tämäkin merkki, niin se todis-
taa, että sinulla ei ole uskoakaan. Ainoastaan
kuviteltua luottamusta vl:n oppeihin.
vain siitäs sitten, että Pyhällä hengellä täyttyminen on eri asia. Samarialaiset tulivat uskoon ja kääntyivät ja ottivat kasteen.
Samarialaisilla ei ollut Pyhää henkeä, näin olen koko ajan sanonutkin. Sitä tietoa ei mikään voi muuttaa. :) He olivat kuitenkin kääntyneet uskoon ja ottaneet kasteen, kuten Raamattu todistaa. Koska Filippus ei kastanut edes hoviherraa ennen kuin hän täydellisesti uskoi Jeesukseen, ei Filippus ole voinut kastaa myöskään samarialaisia, jos he olisivat jatkaneet uskoaan Simoniin. Samarialaisten täyty olla uskossa, mutta he eivät olleet täyttyneet Pyhällä hengellä.
Jäljelle jää vain se selitys, minkä joku jo tuossa antoi eli Pyhällä hengellä täyttyminen on eri asia kuin uskoontulo.
Olivathan opetuslapsetkin uskossa, mutta täyttyivät Pyhällä hengellä vasta helluntaina!
hengellä ja se on seurausta: Ef.5:18. "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, 19. puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle"
Raamattu sanoo, että lopun aikana Herra vuodattaa
henkensä kaiken lihan päälle.
Aivan niin, ja eiköhän se "kaikki" koske ennnemuuta pienokaisia.
"Ne jotka väittävät apostolisen ajan erityisten ihmelahjojen vironneen keskuudessaan, ovat velvollisia osoittamaan kykenevänsä tekemään niitä kaikkia, kuten nauttimaan myrkkyä sen vahingoittamatta, Mark. 16:18, ja herättämään kuolleita, Matt. 10: 8. Mark. 16:7-20 ("Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia" jne.) ei tue puheena olevaa opetusta. Se todella opettaa, että uskovat, Kirkko, saatuaan Pyhän Hengen helluntaina, omistaa myös vallan tehdä ihmeitä. Missä siihen syntyy tarvetta Jumalan arvioinnin mukaan, hän tekee ihmeitä kenen tahansa uskovan välityksellä. Tarve esiintyi evankeliumin saaman alussa ja monilukuiset armolahjat tyydyttivät sen Kirkossa. Teksti ei kuitenkaan sano, että missä tahansa on uskovia, kaikkina aikoina, joka yhteisössä, siellä tulee esiintymään ihmeitä aikaansaavia voimia. Kaikkien niiden, jotka ymmärtävät sen missä tahansa sellaisessa ehdottomassa merkityksessä, tulisi soveltaa sitä jokaiseen yksityiseen ihmiseen, kaikkiin niistä, "jotka uskovat". Mutta ei edes apostolisena aikana kaikki, jotka uskoivat, puhuneet kielillä jne. Lisäksi, jos Jeesus olisi luvannut erityisten armolahjojen toistuvan Kirkon jokaisena aikana, hän olisi lausunut täyttymättömän ennustuksen. Jae 20 ei sano, että Herra "tulee vahvistamaan" sanansa merkeillä, jotka seuraavat Kirkon kaikkina aikoina. Se lausuu Herran "vahvistaneen" sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Hän vahvisti sen alkuajan ja jokaisen sitä seuraavan ajan hyödyksi.
Irvingiläisten [tai nykyisin uushelluntailaisen liikkeen], pyhitysliikkeiden, jotka opettavat "Pyhän Hengen kastetta", joka ilmenee kielilläpuhumisena, parantamisina jne. ja muiden opetuksesta, että apostolisen ajan ihmelahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen tai että Jumala on luvannut palauttaa ne näinä viimeisinä aikoina, on tehtävä seuraavat huomiot: Kirkko omistaessaan armonvälineet ja niitä käyttäessään on täydellisesti varustettu työhönsä, Matt. 28:19s.; Room. 10: 17; 1 Kor. 11:26; Luuk. 16:29. Hurmahenkisyys, joka hylkää turhana ulkonaisen sanan (Schmalkaldenin uskonkohdat, III, rippi, 10: "Kaikki se, mistä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä." Ks. myös Puolustus XIII, 12 s. Yks. ohje, Täyd. selitys, II, 4, 80), on vain omaksunut toisen muodon julistaessaan, että pelkästään sana ja sakramentit eivät ole kykeneviä rakentamaan kirkkoa. Raamattu varoittaa mieltymyksestä ihmeisiin, Joh. 4:48; 1 Kor. 1:22; 12:31.
1. Meidän asiamme ei ole määrätä Jumalalle, milloin ja missä määrin hänen täytyy antaa lahjojaan, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin hän tahtoo" ).
2. Merkit annettiin puhtaan evankeliumin vahvistamiseksi; harhaoppisten tekemät merkit ovat saatanan työtä, 5 Moos. 13: 1-3; Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9s. [Uushelluntailaista liikettä ajatellen katso myös Matt. 7:21-23.]
Lähde: Popular Symbolics (Engelder, Arndt, Graebner and Mayer, CPH 1934, ss.103-104.
Voisin päläyttää vähän kielillä: "Oi kiitos Jeesus, Jeesus oi kiitos, oo karika moo, la diisima, ou Jesus oh kaa det sii, det siilaka daa, dot siilika dii, da piila, peretso, motsedoda duu, de, bat siilika kaada patsooda di petsa, petsavi beela. boolika see " :kiihottavaa: Liha tykkää!
voi olla uskossa, jos ei ole Pyhää Henkeä.
Uusikäännös: 16. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
17. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
18. Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!
21. Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen. (Usko ja kaste)
Onhan lapsen omatunto puhdas kun Jeesus on heidät sovittanut:
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
Lapsi syntyy maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa, siis uskovaisena.
selvin sanoin todistaa, että samarialaiset uskoivat!
Pietari ja Johannes tulivat paikalla, kun kuulivat samarialaisten ottaneen Jumalan sanan vastaan.
Pyhällä hengellä täyttymisen täytyy olla silloin eri asia. Jeesuksen opetuslapsetkin täyttyivät pyhällä hengellä vasta helluntaina, eikä kukaan voi väittää heidän olleen sitä ennen epäuskoisia!
Herran tiet ovat tutkimattomat. Kaiken tämän keskustelun perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että uskoontullessa ihminen saa Jumalan lapseuden, oli se sitten jonkinlainen henki tai muu. Uskossa pelastutaan. Jumalalla on kuitenkin käytössä muitakin aseita näyttääkseen voimansa. Tällainen on Pyhällä hengellä täyttyminen. Se on ihmissilmin nähtävä tapahtuma. Tuolla eräässä viestissä tästä selitettiin.
Luultavasti tämä on Jumalan erikoisase, jota hän käyttää halutessaan. Miksi muuten opetuslapset saivat Pyhän hengen helluntaina?
kohden tekstiä ei voi päätellä, että samarialaiset ylistivät Simon-noitaa sen JÄLKEEN kun olivat tulleet uskoon!! Tuo on tekstin vääristelyä.
Teksistä käy ainostaan ilmi, että ihmiset olivat pitäneet Simon-noitaa suurena voimana. Kun Filippos tuli kaupunkiin tämä loppui ja he kääntyivät uskoon! Tämä on ainoa looginen tulkinta kertomuksesta.
Jos todella olisi ollut, että he olisivat jatkaneet uskoaan Simoniin, olisi se varmasti mainittu. Filippos olisi kertonut, että kaikesta huolimatta ihmiset jatkoivat Simoniin uskoa eivätkä he tästä syystä täyttyneet Pyhällä hengellä.
Ja Filippos ei olisi kastanut heitä, jos he olisivat olleet Simon-uskossa! Tämä on fakta.
Minusta tuntuu, että haluat hieman muuttaa tarinaa oman mielesi mukaan, koska se ei muuten sovi oppiisi.
Ainoa johtopäätös onkin se, että uskoontullessa Jumala ottaa Jumalan lapseksi. Tällöin sinussa on tietysti Jumalan henki, mutta varsinainen Pyhällä hengellä täyttyminen on eri asia. Opetuslapsetkin olivat uskossa ja oikeassa hengessä, mutta täyttyivät näkyvästi Pyhästä hengestä vasta helluntaina.
Ne jotka väittävät apostolisen ajan erityisten ihmelahjojen vironneen keskuudessaan, ovat velvollisia osoittamaan kykenevänsä tekemään niitä kaikkia, kuten nauttimaan myrkkyä sen vahingoittamatta, Mark. 16:18, ja herättämään kuolleita, Matt. 10: 8. Mark. 16:7-20
Eikö Raamatussa kuitenkin kerrota, että toisilla on toisenlaisia lahjoja, kaikkilla ei ole kaikkia?
Aivan niin, ja eiköhän se "kaikki" koske ennnemuuta pienokaisia.
Tarkoitatko lapsia ja mistä päättelet näin?
käski opetuslasten odottaa, eli Hänen oli ensin noustava ylös ja Sitten Hän sen voi lähettäää.
Joh. 16:7 "Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, "
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh. 16:1&rnd=1170169473471[Joh. 14:16 ]"
Ilman Pyhää Henkeä ei ole Isää ja Poikaa.
Joh. 14:
"19 Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. [Joh. 7:33, 16:16]
20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että "minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. "
lapset mitään puhtaita ole (ps.51:7), vaan osallisia Aadamin lankeemuksesta."
Siis ovatko lapset puhtaita vai eivät?
mitätöimään Raamatun lupaukset.
Missä niin on kirjoitettu, että lupaukset koskevat
vain pienokaisia. Ei ainakaan Raamatussa.
Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja
samoin hänen lupauksensa!
Kielilläpuhuminen ja profetoiminen lakkaavat vas-
ta silloin, kun täydellisyys alkaa eli taivaassa,
1. Kor 13:10
1. Kor 14:26 "Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa. Millä on virsi, millä opetus,
millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää, Kaikki tapahtukoon rakennukseksi."
Ja WEHA SUURI julistaa, että Paavali oli väärässä!
Ei armolahjoja ole annettu sen takia, että me
esittelisimme niitä teille uskottomille, vaan ne
ovat seurakunnan rakennukseksi.
nousta ylös, ennenkuin Pyhä Henki lähetettin.
Joh.
16:7" Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, [Joh. 14:16 ]"
Joh. 14:
"19 Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja "tekin tulette elämään". [Joh. 7:33, 16:16]
20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että "minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä".
24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.
26 "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut." [Luuk. 24:49]
27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. [Joh. 16:33; Room. 5:1; Fil. 4:7; Kol. 3:15] "
Toki minä tiedän, että Isä, Poika ja Pyhä henki ovat yhtä. Tämä asia ei ollut niin selvä alkuseurakunnan aikana. Vasta paljon myöhemmin käytiin pitkiä keskusteluja onko isä, poika ja Pyhä henki yhtä.
Meille tämä asia on itsestäänselvyys. Tällaiset asiat eivät samalla tavalla olleet itsestäänselvyyksiä tuolloin. On aivan mahdollista, että miehet olivat uskoneet lupauksen Jeesuksesta, mutta eivät olleet kuulleet mitään pyhästä hengestä.
Monet sellaiset asiat, joista me kiistelemme nykyään muun muassa kaste (aikuiskaste vai lapsikaste) eivät olleet ajankohtaisia ongelmia tuolloin. Sama homma tässä Pyhässä hengessä.
Room. 8:
"9 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. [1. Kor. 3:16; 1. Joh. 3:24]
10 Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.
11 Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. [1. Kor. 6:14; 2. Kor. 4:14]
12 Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. [Room. 6:14]
13 Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. [Hes. 18:20,21; Gal. 6:8; Ef. 4:22; Kol. 3:5,6]
14 Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. [Gal. 5:18]
15 Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" [2. Tim. 1:7; 1. Joh. 4:18 | Mark. 14:36; Gal. 4:6]
16 Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. [2. Kor. 1:22, 5:5; Ef. 1:13, 4:30]
17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. [Gal. 4:7 | Ap. t. 14:22; Fil. 1:29; 2. Tim. 2:11,12] "
Voi kun niin monet ovat saaneet maistaa väärää hengellisyyttä so. ”show’ta”, josta niin monet ovatkin joutuneetkin eksyksiin. Esim. juuri helluntailaisuudessakin on sellaista opetusta, että jollei puhu kielillä, ei ole saanut henkikastetta ts. täyttynyt hengellä. Helluntailaiset siis ovat tehneet kielilläpuhumisesta sakramentin. Tästä taas seuraa, että on kahdenluokan kristittyjä, pidemmälle päässeet ovat täyttyneet hengellä ja sen merkkinä ”kielet”, sekä alemmanluokan kristittyjä jotka hakevat ”kielilläpuhumista” ja henkikastetta, keinolla millä hyvänsä. Koskaan tästä ei tule loppua, sillä antautua ja antautua pitäisi.
Tästä ovat monet (helluntailaiset) todistuksensa antaneet: ”sata kertaa, kiitos Jeesus, ja saivat kielet”. Huomionarvoista on, että kysymyksessä on ns. ”siansaksa”, jota kukaan ei ymmärrä. On syytä tarkata pyhän Raamatun opetuksia: 1. maailmassa ei ole yhtään kieltä, joka ei olisi ymmärrettävissä (1.Kor.14:10). 2. Raamatussa kielilläpuhuminen oli, jo jotain olemassa olevaa kieltä, so. erikieliä (Apt.2:6; 11:15; 1.Kor.12:28). 3. Raamatussa kielilläpuhuminen oli vain muutamille tarkoitettu lahja (1.Kor.12:28) ja Paavali nimenomaan sanoo, etteivät kaikki puhuneet kielillä (1.Kor.12:30). Helluntailaisten kielilläpuhuminen, joka heidän mielestään kuuluu kaikille, on joko sielullista läpikiitoksella saatua, matkittua. Pakanauskossakin puhutaan kieliä, jotka valheen isästä ja mestarista.
Myös se kieli minkä Paavali sanoo olevan salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2), oli jotain jo olemassa olevaa kieltä, sillä hän (jakeissa 13-15) opettaa, että on rukoiltava Hengellä ja myöskin ymmärryksellä, koska muuten ymmärrys on hedelmätön. (1.Kor.14:19-20), Paavali taas kiittää Jumalaa, että hän puhuu kielillä enemmän kuin muut, mutta sanoo, ettei tule olla ymmärrykseltään lapsi. Vielä kun (jakeessa 26) nimenomaan sanotaan: ”mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoot rakennukseksi”. Raamatullisluterilaisuudessa emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi. Jumalan sana synnyttää uskon ja sakramentit pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat, eivät yllä samaan. Me ihmiset kun olemme niin taipuvaisia ”sekoilemaan”, niin on hyvä rukoilla ja pyytää Jumalalta, että hän puhuisi meille yhä selkeästi saarnojen ja laulujen ynnä todistuksien kautta.
Luther sanoo: ”(Apt.8:17 ym.) tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).
Pyhä Raamattu on kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sen sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3). Murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” tuossa merkityksessä tarpeettomiksi.
eihän "kaikki liha/ihmiset", voisi muuten olla osallisia Pyhästä Hengestä, ellei se tarkoita nimenomaan pienokaisia.
Raamatun lupaukset:
1. Kor 14:26 "Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa. Millä on virsi, millä opetus,
millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää, Kaikki tapahtukoon rakennukseksi."
Mitä muita Raamatun lupauksia sinä haluaisit
mitätöidä?
mikä lahja oli apostoleilla ja apostolisena aikana monilla. Kun he rukoilivat jonkin puolesta, aina parani. Hei eivät turhaan rukoilleet. Voit lukea tätä apostolien teoista. Se oli todellinen parantamisen lahja silloin.
Nyt kun lahkolaispapit yrittävät matkia apostoleita: "Nouse ja kävele", niin siihen jää. Minusta he tekevät lupauksillaan itsensä helppoheikeiksi. Tosin syyttävät, jopa sairaan uskoa, epäuskoksi tms.
Olen kyllin nähnyt tuota hoopoilua, ettei oikein kiinnosta noi jutut...
On hyvä jos on vierasmaalaisia paikalla tai puhuja on vierasmaalainen, että se tulkataan omalle äidinkielelle.
Sitähän tuokin kohta tarkoittaa, tuona aikana. Jumalahan tuon lahjan tuolloin joillekkin antoi:
1.kor.14:18. "Minä kiitän minun Jumalaani, että minä taidan usiammalla kielellä puhua kuin te kaikki".
mitä yrität sanoa. Kuten olet ehkä huomannut kirjoituksista, yksi ainoa Raamatunpaikka aiheuttaa monenlaista tulkintaa. Kerro siis ominsanoin mitä yrität em. jakeella sanoa!
Pyhää henkeä ennen Jeesuksen kuolemaa? Miten he saattoivat olla uskossa, jos uskon ilman Pyhää henkeä ei voi olla uskossa?
että suurin osa nykyisistä on huuhaata. Nyt kysyinkin vain tästä Raamatusta, eli eihän siellä kuitenkaan edellytetä, että kaikkien pitäisi osata kaikki armolahjat. Eikö Paavali nimenomaan sano, että toiset puhuu kielillä ja toiset profetoi; kaikki ei osaa kaikkia.
En ota mitenkään kantaa näihin nykyisiin juttuihin.
>>>>Mutta nuo miehet Efesoksessa olivatkin uskossa. He uskoivat, vaikka eivät tienneetkään olleet kuullet Pyhästä henkestä. He uskoivat ja Paavali kastoi heidät. Ei Paavali puhuttelisi heitä opetuslapsiksi. Hän olisi käyttänyt jotain muuta sanaa, joka osoittaa että he olivat väärässä uskossa. >>>
Tuohon väitteeseem, oliko sinun kommenttisi, en tiedä, yritin tuoda vastausta näiden Raamatun jakeiden perusteella, niinkuin sen itse ymmärrän ja niinkuin muidenkin vl:ien luulen ymmärtävän.
Ymmärrän ja uskon siis näin: Että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle ja joka uskoo, sen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja silloin myös Hänen "sanoihinsa". Jeesus sanoi, "jos te minua rakastatte", te "pidätte minun sanani". Ja ne sanat eivät ole minun, vaan Isän, joka minut lähetti.
Jeesuksen lähetyskäsky : "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsiksi opettamalla ja kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja joka uskoo katetaan, (Pyhällä Hengellä), se pelastuu." Vasta Pyhä Henki tekee uskon eläväksi. Näin ihminen siirtyy kuolemasta elämään. Ne sanat todella täytyy uskoa, että synnit on silloin kaikki saatu anteeksi Hänen nimessään.
Fil. 2:9 "Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. [Ps. 110:1; Jes. 52:13, 53:12; Ap. t. 2:33]
"10 Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, [Jes. 45:23; Joh. 5:23; Room. 14:11; Ilm. 5:8]"
Gal1.1:8
"Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu. [1. Kor. 16:22] "
Ja niinkuin Apolloksenkin aikaan efesolaiset kyllä uskoivat, mutta se oli vielä kuollutta uskoa,(Mitä on paljon maailmassa) ennenkuin he saivat Pyhän Hengen vasta Paavalin saavuttua sinne.Pyhä Henki tekee uskon eläväksi.
Pyhä henki tulee sen jälkeen sydämen asukkaaksi ja kotiopettajaksi. Lihalla on vielä lihan mieli, mutta Hengellä on Hengen mieli.
Ja miksi sitten ei opetuslapset saaneet Pyhää Henkeä, ennenkuinn vasta helluntaina. Siksi, ymmärtäisin, koska Jeesus itse sanoi, ettei Puolustaja, Pyhä Henki "voi tulla" luoksenne, enenkuin Hän Jeesus, nousee ylös ja Hän sen sitten lähettää.
Toin myös Isän, Pojan ja Pyhän Hengen esille, Pyhä kolminaisuus, koska niihin kaikkiin täytyy uskoa. Jos ei usko Pyhään Henkeen, ei usko Jeesukseenkaan, eikä sitten myöskään Isään. Eli Isä lähetti Poikansa maailman sovittajaksi, Poika sovitti ja kun työ oli tehty, ylösnoustuaan lähetti Pyhän Hengen pyhittäjäksi. Se on ilosanomaa, syntien sovitusevankeliumia, ihmisen suun kautta, jota mekin saarnaamme.
vanhassaliitossakin ihmisessä.
Ei Pyhä Henki tullut vasta helluntaina, jo kun maailma luotiin, liikkui Jumalan Henki vetten päällä (1.Moos.1:2). Jo Daavid rukoili: "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi" (Ps.51:13). Myöskin jo vanhassa liitossa, kehoitettiin kaikkia ihmisiä ympärileikkauttamaan sydämensä (Jer.4:4).
Jo Johannes kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä, jo äitinsä kohdussa (luuk.1.13).Myös Jeesuksen eläessä uskovainen sai Pyhän Hengen ja uudestisyntyi (Joh.1:13; Luuk.15:32; Joh.3:5).
Näin ollen, mitä sitten tarkoittavat sanat: "Minä kastan teidät VEDELLÄ parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; HÄN KASTAA teidät PYHÄLLÄ HENGELLÄ ja tulella." (Matt.3:11).
Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina näkyvästi ihmisten päälle (apt.8:18: 19:6 ym.) Myös heidän päällensä laskeutui kuin "tulisia katkuja" (apt.2:1-4). Luther sanoo: ”(Apt.8:17; 19:6 ym.) tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).
Pyhä Raamattu on kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3; apt.2:43; 2.Kor.12:12). Ne murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” jo varhain hävinneiksi.
apostoliseen aikaan, jolloin ei osattu erikieliä ja Jumala antoi monille lahjan puhua erikielillä. Siitä on nähdäkseni kysymys.
siis Pyhää Henkeä, vaan he olivat ainoastaan kastetut:
apt.8:16. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
Sitten he saivat Pyhän Hengen:
17. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
18. Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!
21. Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.
22. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi.
23. Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan."
menee, joten ei enää kannata jatkaa. Katson kuitenkin, että minun perusteluillani on takanaan lujemmat faktat. Aina voidaan olettaa ja miettiä "entä jos". Ihan Raamatun sanan puitteissa kaikki palaset eivät loksahda sinun perusteluissa kohdalleen.
Mutta kiitos keskustelusta.
alusta asti, ja vanhan liiton aikana tulevaan vapahtajaan uskovat saivat sen. Mutta mitä sanot siitä,kun jeesus sanoi, että puolustaja ei voi tulla tykönne, enenkuin minä menen isän tykö ja sen lähetän teille? Vaikka Jeesus itse sai Pyhän hengen kasteella Jordanilla.
Pyhä henki siis oli opetuslapsissa jo aikaisemmin, miksi se vuodatettiin näkyvästi vasta helluntaina? Eli heissä oli jo Ph, mutta se tuli heihin "kaksinkertaisena" vai mitä tässä haetaan?
kinaamista tuomiopäivään saakka, ettekä pääse yksimielisyyteen ennenkuin uskotte, mitä Raamattu asiasta sanoo:
USKOONTULO, VESIKASTE JA PYHÄN-HENGEN KASTE OVAT
ERILLISIÄ TAPAHTUMIA.
Joskus ne ovat ajallisesti lähekkäin,kuten kävi
Paavalille.
Joskus ihminen täyttyy ensin PH:llä, kuten kävi
Korneliukselle.
Joskus PH vuodatetaan kasteen jälkeen, kuten kävi
samarialaisille ja opetuslapsille.
Efesolaiset olivat tulleet uskoon ja olivat saa-
neet lapseuden Hengen eli Pyhän.Hengen sinetin,
mutta eivät olleet täyttyneet Pyhällä-Hengellä,
eli heiltä puuttui PH:n armolahja, johon kuului
kielilläpuhuminen. Tämän he saivat kasteen jäl-
keen ja kerotaan, että he puhuivat kielillä, ai-
vankuin ensimmäisenä helluntaina.
Ihminen voi olla uudestisyntynyt, vaikka häntä
ei ole kastettu tai hän ei ole täyttynyt PH:llä,
sillä Raamatun mukaan 1: Piet 1:22
Ihminen uudestisyntyy Jumalan Sanan kautta, eikä
kasteessa.
"Usko tulee kuulemisesta" Room 10:17.
Kaste on tämän uudestisyntymisen peso Tiit 3:4,
eli ulkoinen merkki siitä, että Jeesuksen veri
on pessyt meidät puhtaaksi.
Samarialaiset olivat tulleet uskoon, heidät kastettiin, mutta he täyttyivät PH:llä myöhemmin,
kun apostolit lasivat kätensä heidän päälleen.
NÄIN SELVÄÄ ON JUMALAN SANA!!