kokonnaan,kun tuli tunne,ettei ne immeiset siellä halunna ymmätttee,mittee mie huastan-siellä vain toistuvasti puututtiin tähän miun murtteesseen-eli se sanoma ja lohdutuksen sanat kaiku kuuroille korville,joten palasin tälle "omalle"palstalle.Miullakkii on mielpitteitä asioista ja tuota elämänkokemustekkii on jo karttuna-mitä siitä,jos mie luonnonlaps,semmoseks mie oon syntynä ja jos se on synti ja häppee,niin ehkä en sitten kuulu millekkää palstalle!Tuntuu vain tässä ommiin vaikkeukssiin keskellä,jotta jos voisin jollekkii immeiselle anttoo toivvoo huomiseta päivästä-se ois terapijjoo miullekkii.Mieli on ollu tuas muassa-kaks pahhoo panniikkii käyty tännäännii läpi,mut huomenna on tuas uus päivä,jospa se ois helepompi-ei vain miulle,vaan meille kaikille!Rauhallista yötä kaikille!!
Jätin tuon masennuspalstan
Karjalan heili
2331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä sitä roikkumaan selaisella palstalla, jossa ei haluta "ymmärtää". Onko se niin että, jos on masentunu, niin lohduttaakin pitää kirjakielellä? Ei kovin pahalta masennukselta tunnu. Pysy vain tällä paniikkipuolella, ja kirjoita sillä tavalla, mikä sinulle on ominaista.
Kirjoitit, että sait eilenkin kaksi paniikkikohtausta. Miten selvisit niistä? Onhan sinulla varmaankin joku paniikkilääke? Minä otan jo etukäteen lääkkeen, ettei pääsisi paha paniikki iskemään. Onhan ne lääkkeet vähän kuin kainalosauvat, auttavat eteenpäin, mutta onko sillä loppujen lopuksi niin väliä, miten sitä taapertaa eteenpäin? Käytetäänhän sitä lääkkeittä muihinkin vaivoihin, miksi paniikkihäiriö tekisi poikkeuksen? Eihän korkeaa verenpainetta sairastavallekaan sanota, että nyt olette käyttänyt tätä lääkettä jo niin kauan, että pitäisi ruveta lopettelemaan pikkuhiljaa. Ei korkea vernpainekaan silleen häviä.
Kävin eilen apteekissa ja kaupassa ja lääkitsin itseni jo etukäteen. Reissu meni ihan ok. Oli tietysti mukava päästä kotiin takaisin, mutta se antaa aina vähän uskoa itseen, kun onnistuu jossain käymään.
Minulla on ollut välillä tämä paniikki sellaisissa sfääreissä, että on tullut asiointireissuilla p*skat housuun. Ei paljon naurata sillä hetkellä, vaikka onneksi on oppinut niillekin nauramaan jälkeenpäin. Onko muilla käynyt em. juttua koskaan?
Toivottavasti tästä tulee sinulle parempi päivä kuin eilisestä! Ja kaikille muillekin meille panikoiville!
Oikein hienoa Heili. On todella positiivinen asia kun osaa ja uskakaltaa olla juuri oma itsensä. Oman murteensa säilyttäminen kuvastaa rohkeutta ja vahvaa identiteettiä.
Nykyään tässä yhteiskunnassa ihannoidaan ulkoista olemusta ja pyritään täydellisyyteen. Ja unohdetaan, että ulkoinen olemus on vain osa sitä ihmisen personaa.
Kukaan meistä ei kuitenkaan siihen täydellisyyteen pääse, joten henkisesti helpompaa on hyväksyä itsensä ja kanssaihmisensä sellaisenaan.