Nostaisin esille asian, josta mielestäni ei ole puhuttu ollenkaan. Entä, jos EI PIDÄ liikunnasta?
Vertaus: opin 4-vuotiaana lukemaan omaksi ilokseni. Minulta sujuukin lukeminen, kirjoittaminen ja puhuminen usealla eri kielellä. Kumpi oli ensin, lahjakkuus vai motivaatio?
Jos ei ole lapsena ja nuorena pitänyt urheilusta, voiko siitä koskaan oppiakaan pitämään? Silloin kun olin hoikka, kukaan ei syyllistänyt laiskottelusta. Tietääkseni aikuista ihmistä ei voi pakottaa mihinkään vastenmieliseen, pakkohan ei ole kuin kuolema ja verot!
Vertaus: opin 4-vuotiaana lukemaan omaksi ilokseni. Minulta sujuukin lukeminen, kirjoittaminen ja puhuminen usealla eri kielellä. Kumpi oli ensin, lahjakkuus vai motivaatio?
Jos ei ole lapsena ja nuorena pitänyt urheilusta, voiko siitä koskaan oppiakaan pitämään? Silloin kun olin hoikka, kukaan ei syyllistänyt laiskottelusta. Tietääkseni aikuista ihmistä ei voi pakottaa mihinkään vastenmieliseen, pakkohan ei ole kuin kuolema ja verot!
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos ei pidä. Mitä vastauksia tähän nyt odotat.
Jos kuitenkin haluat olla hyvässä kunnossa ja kauniilla tavalla hoikka (eli ei ns. laiha läski), niin liikunta on välttämätöntä ainakin nuoruuden jälkeen.
Silloinhan kyse on puhtaasti valinnasta: Joko liikut pitämättä siitä tai sitten et liiku. Yksinkertaista!
Lajeja on kyllä niin paljon, että minusta tuntuu uskomattomalta, ettei jotain löytäisi mistä pitää..? Tanssi, jooga..ei sen tarvitse niin hikoiluttavaa edes olla.
Liikunta mielletään aina silmät sumeessa ravaamiseksi kieli vyön alla, hirveäksi tuskaksi pumpussa, vinkuvaksi hengitykseksi hien valuessa silmille.
Näin ei ole.
Kun aloin liikkumaan, ostin sykemittarin. Sitten vasta huomasi miten helppoa on kunnon kohottaminen. Se ei tarkoita edes hengästymistä, jos ei halua. Ei minkäänlaista ahdistusta rinnan seutuvilla tai alati kipeitä lihaksia.
Luulisi löytyvän lajeja jotka tuntuvat hauskalta ja silti ne kuormittavat tarpeeksi. Liikkeelle lähteminen on yleensä se vaikein osuus.
Mutta jos mielummin lojuu sohvalla niin minkäs sille sitten voi. Mutta sitten ei auta valittaakaan. Ei ihmistä, kuten ei eläimiäkään, ole luotu makaamaan paikallaan. Se on luonnoton olotila.
On myös ihmisiä jotka eivät pidä työnteosta. Jos ei työ oikeasti maistu, niin ei silloin ole sopivaa valittaakaan että on liian vähän rahaa.
Olen siinä mielessä samanlainen kuin sinä, etten ole oikein kova liikunnan ystävä. Tähän saattaa olla ainakin osasyynä se, että aikoinaan koulun liikuntatunnit olivat aivan kauheita, ja tappoivat kaikki motivaation rippeetkin. Nyt myöhemmin olen oppinut, että liikunnan ei tarvitse olla sellaista kuin koulussa. Liikuntaa on niin monenlaista, kuten aiempi vastaaja jo sanoikin!
Liikuntahan on kuitenkin aika välttämätöntä hyvinvoinnille. Jos yhtään välittää itsestään, niin harrastaa edes jotain liikuntaa. Jos on rapakunnossa ja terveys vähän niin ja näin liikkumattomuuden takia, niin ketä silloin voi syyttää kuin itseään? Viimeistään vanhuusiällä (todennäköisesti aiemminkin) liikkumattomuus todellakin kostautuu. Eikö sinusta sairaalloisuus sitten ole vastenmielistä? Siihen liikkumattomuus nimittäin voi pahimmillaan johtaa.
Itsekin opin 3-vuotiaana lukemaan ja koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuden luin, kirjoitin, opettelin vieraita kieliä jne. Varsinaista liikuntaharrastusta ei hyötyliikunnan ja leikkien lisäksi ollut.
Kuitenkin löysin 17-vuotiaana sen oman lajin, josta innostuin ja sitten kun kunto alkoi kasvaa sen myötä, muukin liikunta alkoi kiinnostamaan. Ja tällä hetkellä tuskin osaisin elääkään ilman liikuntaa. Tulee vaan levottomat jalat jos ei ole päivän mittaan tehnyt yhtään mitään rankempaa.
huonokuntoisena.Luuletko monen muunkaan pitävän liikunnasta,mutta haluavat pysyä hoikkina,ja kunnossa
Liikkuahan ei ole pakko, mutta suosittelen ajattelemaan terveyttäsi. Tunnen perheen jossa on kaksi lasta (25 ja 20) sekä äiti ja isä.isää lukuunottamatta kaikki työttömiä, ja koti on kuin pommin jäljiltä. Isää lukuunottamatta perheessä on tapana herätä kahden aikaan päivällä. Nuorempi tytär lopetti koulunsa kun ei viitsinyt herätä aamulla. Kukaan talossa ei osannut kokata kunnolla, eli päivän ruoka oli mitä oli. Kumpikin tytöistä on erittäin hoikkia. En silti ole nähnyt niin masentavaa näkyä kuin tuo perhe. Liikuntaha lisää myös aivojen aineen vaihduntaa, jolloin aivot alkavat erittää seerotoniinia, eli sitä mikä osaltaan tekee onnellisen tunteen. Pakko huomauttaa että perheen isää lukuunottamatta kaikki muut perheen jäsenet olivat uskomattoman tyhmiä, kuin puupölkyt, yksikertaisimpiakaan asioita ei niinkuin ymmärrä, ei vaikka rautalangasta vääntäisi. En tiedä onko näillä asioilla yhteyttä
Itsekkään en ollut ennen kova liikkumaan, sitten löysin kuin sattuman kautta uinnin. Oikeastaa niin että kun pienenä oli harrastanut uintia, niin vanhat kaverini niiltä ajoilta olivat lopettaneet uinnin myös. He pyysivät mukaansa ns. sunnuntai uimareihin, jossa porukalla kävimme uimmassa usean kerran viikossa ja tehtiin kaikkea muutakin mitä voi vedessä tehdä!
Nyt tosin olen sen lopettanut. Seuraava pelastukseni oli kämppikseni koira, hirveän kokoinen möhkäle joka yllättäen palautui kamppikseni exältä asuntoomme. Kämppiksellä ei riittänyt aika eikä voimat koiran ulkoilutukseen joten kukas sen sitten käytti.. Koiralla oli 10 kg ylipainoa ja tehtiin päivässä min. 5 km lenkki. Haistelihan tuo hajuja, mutta koska paino piti saada myös koiralla alas, juoksimme intervallijuoksuja ja hajut haisteltiin palautusvaiheessa. Oli ilo nähdä, kun koira nautti siitä että vihdoin joku antaa sen mitä hänelle kuuluu!
Nyt liikun neljästi viikossa ja en voisi elää ilman sitä. Kun rahallinen kriisi iski, ei puhelimesta eikä auton bensoista niin väliksi. Ensimmäinen mikä välähti päähäni oli että en kai joudu luopumaan kuntosalikortistani!!! Liikunnan ilo tulee sitten kun huomaa kehittyneensä (ei hengästy portaissa yms..)