Tulipa mieleeni muutama synti kolmikymmen- luvulta, itse en toki ollut listaamassa, mutta erittäin luotetuilta mm. isältäni kuulin nämä.
-Ikkunaverhot!
-Naisten puserossa ei saanut olla kaulusta.
-Kravatti synti,
Eräälläkin saarnamiehellä (P.L)
oli ollut vuosia saarnojen vakioaiheena vaahdota "vasikanhännän" synnillisyydestä ja turmiollisuudesta. "Ikinä ette, tule näkemään vasikanhäntää kaulassani", hän oli vaahdonnut.
Mutta niin vain oli, Pekan kaulassakin vasikanhäntä vanhoilla päivillään ollut, onneksi muisti on lyhyt....
Eipä kukaan ollut uskaltanut asiasta muistuttaa...
-Ikkunaverhot!
-Naisten puserossa ei saanut olla kaulusta.
-Kravatti synti,
Eräälläkin saarnamiehellä (P.L)
oli ollut vuosia saarnojen vakioaiheena vaahdota "vasikanhännän" synnillisyydestä ja turmiollisuudesta. "Ikinä ette, tule näkemään vasikanhäntää kaulassani", hän oli vaahdonnut.
Mutta niin vain oli, Pekan kaulassakin vasikanhäntä vanhoilla päivillään ollut, onneksi muisti on lyhyt....
Eipä kukaan ollut uskaltanut asiasta muistuttaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikkakin lestadiolaisessa kulttuurissa olen kasvanut, niin enpä tuollaisia kiletoja ole koskaan kuullut tai nähnyt.
Tosin meilläpäin oltiin niitä "pikkuesikoisia" niin että heillä ehkä oli vapaampihenkistä.
Kyseiset asiat ovat olleet esikoislestadiolaisuuden piirteitä.
Mitä saat itsellesi tällä negatiivisten uusien avauksien suoltamisella?
Ikkunaverhot, naisten puseron kaulus, naisten housut, kravaatti, knallihattu, jne. ovat ainakin olleet esikoislestadiolaisten mielestä "tämän maailman muodin seuraamista" ja siten "uskovaiselle sopimatonta".
Eräs syy lestadiolaisuuden hajoamiseen vuosisadan 1900 vaihteessa oli se, että se oli alunperin ollut köyhän kansanosan uskonto, jonka sosiaalinen rakenne oli saanut hieman hajontaa varakkaidempienkin sekä joidenkin valtion virkamiesten kääntyessä kyseiseen uskoon. Kaikille ei sopinut että nuo "laiskat herratkin" olisivat heidän uskonveljiään ja -sisariaan. Ainakin heidän olisi luovuttava "pröystäilevästä" elämäntyylistään, kuten kissanhännän roikottamisesta kaulassa, tms. maailman muodista. Olihan kuulotietojen mukaan jopa Laestadius pohtinut oliko lakatut lattiat syntiä vai ei, osaamatta kuitenkaan sanoa kovin varmaa kantaa asiaan.
Tuolloin vanhoillislestadiolaisuus muodosti opillisesti väljemmän suunnan, joka ei takertunut ulkoisiin asioihin ja tämän vuoksi monet esikoislestadiolaiset olivat sitä mieltä että vl:t elävät "synnin luvallisuudessa".
Vanhoillislestadiolaisuuden opillinen tiukentuminen alkoikin vasta 1930-luvulla, jolloin otettiin käyttöön kuuliaisuuden vaatimus seurakunnan johtaille. Sitä ennen vl:t saattoivat omalta puoleltaan tervehtiä esikoisia ja uusheränneitäkin Jumalan terveellä, eikä uskoa raattu vain omaan joukkoon kuuluvaksi.
Kun muistilokeroitani pengon, niin Jotkut saarnamiehet olivat huojuneet esikoisuuden ja vanhoillisuuden välillä, niinkuin em. Laatikais Pekka, nimen mainitseminen ei kai näin vanhassa asiassa liene pahasta?