Tarja Halonen sitoi jatkonsa hyvin oudosti hallituskuvioihin
28.02. - 22:51
Tasavallan presidentti Tarja Halosen ensimmäinen presidenttikausi on
puolivälissä. Maan ensimmäinen naispresidentti on saavuttanut hyvin laajan kansansuosion. Hänen lähtökohtansa jatkaa toiselle vaalikaudelle vaikuttavat tässä vaiheessa erittäin hyviltä. Tarjolla ei ole yhtään henkilöä, joka sekä haluaisi että voisi haastaa hänet vuoden 2006 vaalissa.
Tarja Halonen vastasi kuitenkin jatkokauttaan koskevaan kysymykseen tiedotustilaisuudessaan oudosti. Hän tekee ratkaisunsa asettumisesta uudelleen ehdokkaaksi joskus eduskuntavaalien jälkeen ja syntyvällä hallituspohjalla voi olla oma vaikutuksensa hänen päätökseensä.
Halonen haluaa nähdä sen, miten tämä kolme vuotta kestänyt yhteistyö jatkuu. "Oli pääministeri ja hallitus minkä näköinen tai värinen tahansa - saadakseni hieman täydemmän kuvan myös omista toiveistani ja kyvyistäni." Hän katsoo keväällä, "onks vetoo ja onks nostetta".
Ennen ratkaisuaan Halonen katsoo myös, miten uusi perustuslaki toimii hallituksen muodostamisessa. Hän sanoi, että presidentille varattu minimirooli hallituksen muodostamisessa riittää hänelle hyvin.
Se tarkoittaa, että presidentti antaa eduskunnan puhemiehelle tiedon eduskuntaryhmien neuvottelujen jälkeen pääministeriehdokkaasta. Halonen on kuitenkin valmis puuttumaan peliin, mikäli eduskunta ei onnistu pääministerikysymystä ratkaisemaan. Mitään sellaista pelotetta ei Halosen mukaan kuitenkaan tarvita, että jos uusi perustuslaki ei toimi, presidentti tulee kaapista ja ratkaisee.
Halonen vakuutti toimivansa asiassa vain lain ja eduskunnan tahdon mukaisesti. Halonen katsoi myös, ettei mitään kaaosta varmaan tule, syntyipä millainen hallituspohja tahansa.
Mutta miksi Halonen sitten sitoo oman jatkoharkintansa hallituskysymykseen?
Äkkiä ajateltuna voi tuntua ihan järkevältä, että presidentti haluaa nähdä, syntyykö luontevaa yhteistyötä hänen ja uuden hallituksen välille. Mutta äärimmilleen tulkittuna hänen vihjauksensa saattaa johtaa jopa perustuslailliseen kriisiin suoralla kansanvaalilla valitun presidentin ja eduskunnan välillä.
Pelkästään se, että suursuosiosta nauttiva presidentti vihjaa luopuvansa vallasta yhden kauden jälkeen, jos yhteistyö uuden hallituksen kanssa ei ota sujuakseen, on käsittämätön veto kesken vaalikeskustelun. Sehän voidaan tulkita myös näin: "Jos ette tee minulle sopivaa hallitusta, en jatka."
Ja vieläkin pitemmälle vietynä ohjeeksi omille äänestäjilleen: "Jos ette nyt äänestä oikein, en jatka."
Suomessa on kuitenkin siirrytty presidentin hallituksista eduskunnan hallituksiin. Hallituspohjan pitää kansanvallassa vastata eduskuntavaalien tulosta, eikä presidentinvaalin. Juuri suoran presidentinvaalin takia parlamentarismia on perustuslaissa korostettu ja presidentille on varattu vain tuo minimirooli hallituksen muodostamisessa. Perustuslain henki on, että presidentti on se, joka sopeutuu hallitukseen, eikä päinvastoin.
Tarja Halonen lupasi yleensä toimia siten, että presidenttiydestä on jotain jäljellä hänen jälkeensäkin. Jo kolmen vuoden aikana hän on tehnyt selväksi, ettei hän alistu ns. representatiiviseksi figuuriksi. Hän on aktiivisesti osallistunut mm. EU:n huippukokouksiin ja kahden lautasen käytäntö jatkuu aina, kun unionin suuret tulevaisuudenkysymykset ovat pöydällä ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellään.
Tarja Halosen kolmivuotiskaudelta erottuu muita selvemmin vain yksi erityinen ratkaisu, jonka viisaus saattanut jäädä häntä itseäänkin vaivaamaan. Halosta on varmasti arvosteltu eniten siitä, miten hänen vastaehdokastaan Esko Ahoa kohdeltiin Suomen Pankin johtajanimityksessä. Vaikka menettely olikin laillinen, ei siitä ansaitse tyyli- eikä laatupisteitä kukaan ratkaisevissa vaiheissa päätöksiin vaikuttanut osallinen. Ei myöskään Halonen
28.02. - 22:51
Tasavallan presidentti Tarja Halosen ensimmäinen presidenttikausi on
puolivälissä. Maan ensimmäinen naispresidentti on saavuttanut hyvin laajan kansansuosion. Hänen lähtökohtansa jatkaa toiselle vaalikaudelle vaikuttavat tässä vaiheessa erittäin hyviltä. Tarjolla ei ole yhtään henkilöä, joka sekä haluaisi että voisi haastaa hänet vuoden 2006 vaalissa.
Tarja Halonen vastasi kuitenkin jatkokauttaan koskevaan kysymykseen tiedotustilaisuudessaan oudosti. Hän tekee ratkaisunsa asettumisesta uudelleen ehdokkaaksi joskus eduskuntavaalien jälkeen ja syntyvällä hallituspohjalla voi olla oma vaikutuksensa hänen päätökseensä.
Halonen haluaa nähdä sen, miten tämä kolme vuotta kestänyt yhteistyö jatkuu. "Oli pääministeri ja hallitus minkä näköinen tai värinen tahansa - saadakseni hieman täydemmän kuvan myös omista toiveistani ja kyvyistäni." Hän katsoo keväällä, "onks vetoo ja onks nostetta".
Ennen ratkaisuaan Halonen katsoo myös, miten uusi perustuslaki toimii hallituksen muodostamisessa. Hän sanoi, että presidentille varattu minimirooli hallituksen muodostamisessa riittää hänelle hyvin.
Se tarkoittaa, että presidentti antaa eduskunnan puhemiehelle tiedon eduskuntaryhmien neuvottelujen jälkeen pääministeriehdokkaasta. Halonen on kuitenkin valmis puuttumaan peliin, mikäli eduskunta ei onnistu pääministerikysymystä ratkaisemaan. Mitään sellaista pelotetta ei Halosen mukaan kuitenkaan tarvita, että jos uusi perustuslaki ei toimi, presidentti tulee kaapista ja ratkaisee.
Halonen vakuutti toimivansa asiassa vain lain ja eduskunnan tahdon mukaisesti. Halonen katsoi myös, ettei mitään kaaosta varmaan tule, syntyipä millainen hallituspohja tahansa.
Mutta miksi Halonen sitten sitoo oman jatkoharkintansa hallituskysymykseen?
Äkkiä ajateltuna voi tuntua ihan järkevältä, että presidentti haluaa nähdä, syntyykö luontevaa yhteistyötä hänen ja uuden hallituksen välille. Mutta äärimmilleen tulkittuna hänen vihjauksensa saattaa johtaa jopa perustuslailliseen kriisiin suoralla kansanvaalilla valitun presidentin ja eduskunnan välillä.
Pelkästään se, että suursuosiosta nauttiva presidentti vihjaa luopuvansa vallasta yhden kauden jälkeen, jos yhteistyö uuden hallituksen kanssa ei ota sujuakseen, on käsittämätön veto kesken vaalikeskustelun. Sehän voidaan tulkita myös näin: "Jos ette tee minulle sopivaa hallitusta, en jatka."
Ja vieläkin pitemmälle vietynä ohjeeksi omille äänestäjilleen: "Jos ette nyt äänestä oikein, en jatka."
Suomessa on kuitenkin siirrytty presidentin hallituksista eduskunnan hallituksiin. Hallituspohjan pitää kansanvallassa vastata eduskuntavaalien tulosta, eikä presidentinvaalin. Juuri suoran presidentinvaalin takia parlamentarismia on perustuslaissa korostettu ja presidentille on varattu vain tuo minimirooli hallituksen muodostamisessa. Perustuslain henki on, että presidentti on se, joka sopeutuu hallitukseen, eikä päinvastoin.
Tarja Halonen lupasi yleensä toimia siten, että presidenttiydestä on jotain jäljellä hänen jälkeensäkin. Jo kolmen vuoden aikana hän on tehnyt selväksi, ettei hän alistu ns. representatiiviseksi figuuriksi. Hän on aktiivisesti osallistunut mm. EU:n huippukokouksiin ja kahden lautasen käytäntö jatkuu aina, kun unionin suuret tulevaisuudenkysymykset ovat pöydällä ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellään.
Tarja Halosen kolmivuotiskaudelta erottuu muita selvemmin vain yksi erityinen ratkaisu, jonka viisaus saattanut jäädä häntä itseäänkin vaivaamaan. Halosta on varmasti arvosteltu eniten siitä, miten hänen vastaehdokastaan Esko Ahoa kohdeltiin Suomen Pankin johtajanimityksessä. Vaikka menettely olikin laillinen, ei siitä ansaitse tyyli- eikä laatupisteitä kukaan ratkaisevissa vaiheissa päätöksiin vaikuttanut osallinen. Ei myöskään Halonen
Vastaukset 1
Vanhimmat
... Halonen sanoi toimivansa niin, että PERUSTUSLAISTA olisi jotain jäljellä hänenkin jälkeensä.
Eri asia on sitten, että onko siitä tosiasiallisesti nytkään jäljellä enää mitään muuta kuin sanoja paperilla...