Nyt kerron tosi tarinan elävästä elämästä. Olen psyykkisesti siaras nainen. Olen vuosimallia -78- Kohta 29vuotta nähnyt tätä maailmaa.Olen aina ollut sairas ja masentunut. Ammattikoulu ja työpaikalle meno oli ne viimmeiset niitit jotka laukaisi tämän masennuksen kokonaan minulle. Olen ollut vuodesta 2004 lähtien mielenterveyskuntoutujana.Masennukseni takia en ole pystynyt tekemään työtä kuin viisi vuotta. Ammattini on päiväkoti avustaja. Nykyään olen eläkeläinen sairas eläkkeellä.Nykyään vietän hyvää elämää. Vietän terveellistä ja liikunnallista elämää.Käyn uimassa, vesijumpassa, sauvakävelylenkillä,ulkoilen muuten vain, elokuvissa, ystävien luona kyläilen,kirjeitä ja kortteja kirjoittelen. Syön lääkitystä.Syön Subrium nimistä mieli ala lääkettä. Vain lääke ja harrastukset pitää minua virkeänä. Kirjoitan myös päiväkirjaa.Minun sukuni sairastaa masennusta.Äitini sai minut kun oli 17v ja joutui antamaan minut sijais perheeseen.Mutta kun taustani selvitin niin tiesin mistä johtuu minun masennus. Masennukseni siis on suvussa kulkevaa.Minulla on siis toinenkin suku joita en ole ikinä nähnyt.On äiti ja äidin sisko ja veli sekä isovanhemmat. Sukuselvityksestä tiedän että isovanhempani ovat iäkkäitä yli seitsemnkymmentä vuotiaita.Heihin en ikinä ole yhteyksissä ollut.He ovat maanviljeliöitä jossakin päin Suomea.Oikeasta isästä ei ole mitään tietoa.Mutta kaikestahuolimatta olen toimeen tullut. Liikutaa ja hyviä eläntapoja harrastan. Lainaan kirjastosta masennuksesta kertovaa kirjallisuutta ja haen tietoa myös internetin kautta. Tän Suomi24:jän löysin noin kolisen vuotta sitten.Olen nykyään avohoidossa mielentervyskuntoutujille suunnatussa päivätoiminnassa.Iltaisin sitten jää aikaa lainata kirjastosta kirjallisuutta sekä harrastaa rankkaa liikuntaa.Viikonloput on sitten aikaa levätä ja päiväkirjaa kirjoitella.Välillä tää sairaus saa vallan silloin olen masentunut ja nukun vain.Välillä on taas parempia aikoja.Tällästä tää on. Nyt on taas se kun on parempaa aikaa.Lauantaina siivosin ja pesin pyykkiä.Senverran oli virtaa tehdä koti askareita.Sairauden puhkeamista estän uimassa käymisellä sekä vesijupalla sekä vesijuoksulla.Uiminen ja sukellus on minun lempiharrastuseni :-) :-) No niin. Kohta lähden hakemaan mandariinejä ja maitoa on näköjään loppu. Mutta kirjoitan taas sitten kun tulee jotakin mielee. T: SuomiNeito vm -78-
Tosi tarina elävästä elämästä
SuomiNeito vm -78-
111169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yhteyttä verisukulaisiisi, varsinkin isovanhempiisi jos ovat vielä elossa. Luoja yksin tietää elämän pituuden ja kun he ovat menneet se on jo myöhäistä. Heiltä saat arvokasta tietoa taustoistasi ja pystyt rakentamaan identiteettisäsi. Ehkä suku ei vielä sinua kiinnosta mutta kymmenen vuoden kuluttua alat jo hakea tietoa kuka olet ja mistä olet tullut.
hyvin yksilö kohtaista. Mulla kanssa työkyvyttömyys-eläke. Enkä ole ollenkaan tyytyväinen. Elämä on menettänyt merkityksesnsä,
koska en kykene/jaksa pitää edes fyysisestä
kunnostani huolta. Ei ole voimavaroja edes
pieniinkään muutoksiin jotka voisi kohottaa
mielialaa. Aloittaja on siis siten onnekas, että
voimavarat riittä kaikenlaiseen puuhasteluun, joilla saattaa ja varmasti onkin positiivinen
vaikutus elämääsi. Masennus vaan on toisilla niin
vahvasti läsnä tai saanut ihmisen apatian valtaan,
ettei edes yksinkertaisimmatkaan asiat tahdo sujua. Esim. ihan arkipäivän asiat siivoaminen,
kenkilökohtainen hygienia, ruokahaluttomuus,
lukeminen ei onnistu keskittymiskyvyn puuteen vuoksi jne. eli jos kykenisin alkuperisen kirjoittajan kaltaisiinpäivärutiineihin voisin ehkä nähdä elämässä jotain mielekkyttä. Itselläni
on vain lääkkeet apuna,koska mitään muuta terapiaa
tai kuntouttavaa toimintaa en jostain syystä ole onnistunut saamaan. Olen kait lääkärin mielestä, niin toivoton tapaus, ettei mikään apu enää voi
mua muuttaa elämänlaatuani. Tällaisiakin tosi tarinoita varmaan löytyy muiltakin?
kun luin tuon sinun kirjoituksen, että olet jotenkin tosi kiltin luontoinen ihminen.Kirjoituksessasi on jotain ihmeellistä lämpöä ja elämän iloa.Tunnut olevan tyytyväinen.Hieno juttu.
En usko, että masennus on perinnöllistä. Sensijaan äiti voi siirtää masentavia asenteitaan lapselleen.
Mahdollista on, että sinä et ole saanut oikeita ajatuksia kotonasi ja itseluottamuksesi on riistetty. Ehkä tarvitset vaan toisenlaisia ajatuksia ja asenteita.
Mitä se sellainen perintönä kulkeva masennus voisi olla? En ole sellaisesta koskaan kuullutkaan.
Älä lainaa kirjasta masennusta käsitteleviä kirjoja. Se vahvistaa omia uskomuksiasi masennuksesta. Eihän se voi olla kiinnostavaa.
Äitini otti helposti paineita ja masentui helposti.
Mie ja veljeni perittiin huono itsetunto, mut sisareni eivät.
Suomi-Neito 78:lle sanoisin, että elämäsi on nyt mukavassa nosteessa.
Tekstistäsi näkee myös, että lataudut helposti kirjoittamalla. Tsempit sinulle.
Kuten vastauksista ilmenee, kaikki eivät jaksa harrastaa fyysisiä ponnistuksia.
Itse olen tarponut koko ikäni depressio hetteikköjen läpi. Voimat on mennyt.
eiköhän niistä masennusta käsittelevistä kirjoista ole lähinnä hyötyä siinä, kun yrittää selvittää mistä masennus johtuu ja taistella sitä vastaan? tietty jos jää vaan vatvomaan turhaan ajatuksiaan uudelleen ja uudelleen niin eihän siinä ole järkeä. mutta tiedon hankkiminen voi olla todella fiksua.
Jos alkoholisti sanoo että tämä on perinnollistä, en tälle mitään voi, mitä se silloin tekee? Juo edelleen. Mun mielestä masennus menee samaa kaavaa...
elämä olevan hyvin hallinnassa ja minäkin kyllä lukisin sinuna mieluummin jotain rentouttavampaa ja antoisaa kuin, että pohtisin masennusta ja sen syitä. Mukavia ajatuksia sinulle!
Kun itse sairastuin masennukseen, sain tietää että lähisuvustani kaksi on yrittänyt itsemurhaa, ja yksi sen on tehnyt. sain kuulla että mm. äidilläni, siskollani ja tädilläni, on nuoruudessaan ollut erittäin voimakasta taipuvaisuutta masennukseen. Tämän tiedon siis sain sen _Jälkeen_ kun masennuin ja jouduin hoitoon. En ole edes muistanut koko asiaa taas pitkään aikaan, ennen kuin nyt kun luin tämän palstan...
Mutta yksi on varma, masennus ja muutkin mielen sairaudet Ovat perinnöllisiä, niin on kyllä alkoholismikin, mutta älä vertaa niitä keskenään.
''' kirjoitti: "Jos alkoholisti sanoo että tämä on perinnollistä, en tälle mitään voi, mitä se silloin tekee? Juo edelleen. Mun mielestä masennus menee samaa kaavaa..."
Masennusta ei voi verrata alkoholismiin, tietysti joidenkin tapauksessa masennuksesta on tullut elämäntapa ja siihen on jäänyt kiinni, mutta alkoholismi lähtee siitä kun huomaa että viinasta tulee hyvä olo. Masennuksesta ei tule hyvä olo. päinvastoin. ajattelet siis että jos masentunut sanoo että tämä on perinnöllistä, en tälle mitään voi, hän jatkaa masentelua? ei se niin mene.
Minä en ainakaan ole ajatellut että tämä on perinnöllistä, jatkanpa siis näin, tämähän on ihan kivaa, en minä tälle mitään voi....
Onhan se tietysti hienoa että toiset pääsee eläkkeelle nuorena ja ne nuoret ketkä eivät ole täysin raitelta pudonneita, heitä pyöritellään kortistossa n.300e/kk. Olen kateellinen sulle!
mutta jatka vaan uimista, kyllä joku tuo sullekin rahaa että saat uimalippus ja ruuan pöytään!
ihan asiaa, ilman mitään kateutta. Joku maksaa ja kalliisti. Se vaan, että ne maksajat voivat olla muutaman vuoden päästä potilaina jossain. Loppuun palaneina.