Otsikko oli ehkä vähän mitäänsanomaton, mutta parilla sanalla on hankalaa kuvailla "ongelmaani". Eli kyseessä on, yllätys yllätys, seksi ja sen merkitys minulle.
Nyt kun olen muutaman kerran tuntenut muutakin kuin fyysistä kaipuuta naisiin olen huomannut kuinka pahasti ajatusmaailmani on vääristynyt. Panna voin käytännössä ketä tahansa. Paneminen ei ole nykyään muuta kuin tekninen suoritus jota seuraa muutaman sekunnin hyvänolon tunne. Mutta jos tunnen naista kohtaan jotain syvempää, en edes voi seksuaalisessa mielessä ajatella häntä.
Eli mikä ennen oli siistiä ja hienoa; mahdollisimman monen kanssa paneminen, on täysin vääristänyt ajatusmaailmani. Rakastelua ei enää ole olemassa. On vain naintia, panoa ja nussimista. On vain hetken fyysinen yhteys ja autolla/taksilla kotia. Ja kun tunnen jotain naista kohtaan, suudelma on ainut jonka voin hänelle antaa.
En tiedä missä on vika. Helppoa olisi syyttää kertakäyttöyhteiskuntaa tai purkkamainosnaisia, mutta seuraukset löytyy täältä. Ehkä pahimmalta tuntuu että jotkut naiset voi pitää täydellisenä herrasmiehenä ja hitaastiottamisen mestarina, vaikka samana iltana voi helposti naida jotain vanhaa tuttua tuntematta mitään.
Joten muistakaa naiset varoa miehiä jotka tuntuvat Jeesuksen ja englantilaisen hovimestarin risteytyksiltä. Muuta en voi luvata kuin että kipu on varma. Mutta älkää huoliko, pahalta tuntuu täälläkin.
Nyt kun olen muutaman kerran tuntenut muutakin kuin fyysistä kaipuuta naisiin olen huomannut kuinka pahasti ajatusmaailmani on vääristynyt. Panna voin käytännössä ketä tahansa. Paneminen ei ole nykyään muuta kuin tekninen suoritus jota seuraa muutaman sekunnin hyvänolon tunne. Mutta jos tunnen naista kohtaan jotain syvempää, en edes voi seksuaalisessa mielessä ajatella häntä.
Eli mikä ennen oli siistiä ja hienoa; mahdollisimman monen kanssa paneminen, on täysin vääristänyt ajatusmaailmani. Rakastelua ei enää ole olemassa. On vain naintia, panoa ja nussimista. On vain hetken fyysinen yhteys ja autolla/taksilla kotia. Ja kun tunnen jotain naista kohtaan, suudelma on ainut jonka voin hänelle antaa.
En tiedä missä on vika. Helppoa olisi syyttää kertakäyttöyhteiskuntaa tai purkkamainosnaisia, mutta seuraukset löytyy täältä. Ehkä pahimmalta tuntuu että jotkut naiset voi pitää täydellisenä herrasmiehenä ja hitaastiottamisen mestarina, vaikka samana iltana voi helposti naida jotain vanhaa tuttua tuntematta mitään.
Joten muistakaa naiset varoa miehiä jotka tuntuvat Jeesuksen ja englantilaisen hovimestarin risteytyksiltä. Muuta en voi luvata kuin että kipu on varma. Mutta älkää huoliko, pahalta tuntuu täälläkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...jonka ajattelu maailma on tuota. Mikähän rooli mahtaa olla mainostoimistoilla tähänkin. Naisista on tehty esineitä, jotka ovat olemassa vain näyttääkseen seksikkäiltä ja keikistellääkseen mahdollisimman vähissä vaatteissa.
Tottakai se on vastaanottajan korvien välissä se, että pitää osata erottaa, mikä on rahan takia tehtyä mainospuppua ja mikä on oikeaa elämää. Taitaa vaan se raja olla monellakin miehellä täysin kadonnut.
Siksipäs monet naiset ovatkin jo sillä asenteella, että tulevat elämään yksin, eikä miehen kanssa, jolle nainen merkitsee sitä yhtä asiaa. Ja naiset ovat myös paljon sillä mielialalla, että myös perhe yksin ja lapset tehdään yksin, koska maailma on mitä on. Naiset kokevat miehen parisuhteessa varmaankin hyvin epävarmana ja turvattomana tekijänä ja mieluummin perustavat perheen yksin, koska tietävät itsensä ja oman ajatusmaailmansa.
Seksi tuntuu olevan muutenkin miesten maailmassa täysin älyttömän suuressa asemassa. Tavallaan voisi ajatella, että ei voi odottaa, että mies ajattelee muuta kuin työtä ja seksiä. Tämä on kuitenkin mielestäni vain tämän seksityrkytyksen aikaansaannosta. Miehistä on luotu myös sellainen mielikuva, että vain seksi voi miestä kiinnostaa. MOnet miehet sitten alkavat myös elämään tämä roolimallin mukaan ja esittävät sivussa vähän tyhmää ja "oikeutettuakin".
No ehkäpä 10 vuoden päästä miehillekin on onnistuttu luomaan jokin muu roolimalli, jota he voivat imitoida.
Mutta koita sinä ainakin jo löytää elääsi muuta, ehkä oletkin jo aikaasi edellä, kun olet itse hoksannut tilanteesi. Ja yritän muistaa varoa sinun tyyppistä miestä...
Kiitos sinulle Simsalabim, vaikka tuntuukin kuin kiittäisi lampun henkeä, mutta kaikki sympatia tuntuu hyvältä.
Taas tämän illan aikana onnistuin loukkaaman kolmea henkilöä; naista johon olin täysin ihastuntut, naista jolla loukkasin häntä ja varsinkin itseäni. Kuutostaa tyhmältä että luulen suurimman kivun olevan itsessäni, mutta huomatkaa että minua on helppo vihata. Ihastukseni kohde kertoo ystävilleen kuinka taas oli oikeassa. Panoni kertoo ystävilleen kuinka taas häntä käytettiin hyväksi. Minä taas en sääliä halua enkä kaipaa.
Helvetti kuinka itseään voi vihata näin lujaa. Onneksi ei löydy kanttia lähteä ysimillisen kanssa treffeille..
Tähänkin ongelmaan löytyy ratkaisu... itsehillintä.. Vedä vaikka kätees siihen asti, että opit rakastelemaan... Elä nussi, nai, pane, vaan opettele tekemään siitä kaunista, mitä seksi parhaimmillaan on.. Sen jälkeen mä luulen, että sä et edes kaipaa nussimista.. Mä tunnen sun kaltaisia miehiä ja yks plussa teissä on... Teissä on haastetta ja ootte siel syvällä sisimmässänne helvetin herkkiä tyyppejä jotka vaan esitätte kovaa.. Teän kans pärjää kuhan ei hyppää punkkaan =)
Piti jäädä oikein miettimään tuota kirjoitustasi ja verrata sitä omaan elämääni naisena. Minulle seksi on seksiä eikä muuta ole. Juuri tuota mitä kuvasit. Rakastelu tuntuu utopistiselta, sehän edellyttäisi että rakastaa. Ja jos olenkin ollut ihastunut (rakastanutkin olen mutta siitä on aikaa....) niin silloin en haluaisi muuta kuin olla lähellä. Jos ihastuksen kohde lähentelee (sehän on ihan normaalia ja ok!) niin minussa tapahtuu outoja... tunteet, ne vähäisetkin lopahtaa. Mietin nyt, että johtuuko se siitä, että itse suhtaudun seksiin niin kylmäkiskoisesti... että projisoin tämän tunteen siihen toiseen ihmiseen.
Toinen asia on se että viimeiseen asti pyrin välttämään juuri sitä ihastumista ja siunatkoon jos rakastuisi! Jokin aika sitten minusta tuntui siltä ja olin suorastaan raivon vallassa, en halunnut niitä perhosia vatsaan! Ajatus siitä että sitoutuisi toiseen ihmiseen (been there, done that) on kuin kauhukuva. Etsin vikoja toisesta ja tapan tunteeni koska minusta tuntuu etten voi luopua seksistä muiden kanssa, niin kylmää kuin se onkin. En halua nähdä miestä vieressäni aamulla, se riittää että olen saanut haluamani. Enkä koe olevani, en ainakaan kovin usein, sen enempää hyväksikäytetty kuin ne miehet joita tapailen. Joskus sitä ajattelee että voi helvetti... mutta se menee pian ohi. Jos tätä alkaisi diagnosoimaan niin "Tunnevammainen" tuskin olisi kovin kaukaa haettu...
Ei tästä sinulle mitään apua ollut, tiedän sen. Mutta kuitenkin.
Tuohan on selkeä madonna vs huora -kompleksi!
Olet tottunut pitämään seksiä hyväksikäyttämisenä ja 'likaisena'. Sitten kun mukaan tuleekin nainen, jota kohtaan tunteesi ovatkin positiivisen puhtoiset, et kykenekään hänen kanssaan seksiin, koska et halua halventaa ja likaistaa häntä seksillä. Jos nainenkin nauttisi seksistä kanssasi, hänkin osoittautuisi mielessäsi likaiseksi.
Analysointi oli helppoa, ratkaisu ei olekaan niin helppoa. Luultavasti tulet kohtaamaan saman tilanteen aina, ellet tee sille jotain. Käsittääkseni hypnoterapia voisi auttaa suhtkoht helposti tämäntyyppisiin ongelmiin? Etsi kirjastosta ensin sellainen kirja kuin Ihmisen rajat (Reino Kampman). Itse sain sen kirjan lukemisesta monta hyvää ahaa -elämystä oman reagointini suhteen, mitä tulee esim. seksiinkin.
Suosittelen.
Vähän tuon tapaista olen itsekkin ajatellut. Ja kun taas tänään oli yksi elämäni masentavimmista päivistä on varmaan pakko alkaa jotain tekemään. Ei tätä itsesääliä ja menetettyjen mahdollisuuksien puntaroimista enää jaksa.
Ajattelin lopettaa kaikki yöjuoksut kokonaan ja keskittää kaiken energiani johonkin muuhun. Toivottavasti vielä joskus löydän sen joka pystyy tyydyttämään minut kaikella tavalla, ja varsinkin että minä pystyisin tyydyttämään kaikki hänen tarpeensa.
Kyllä sitä näköjään pystyy tekemään elämästään helvettiä, vaikka ulkoisesti kaikki olisikin hyvin. Toisaalta tuntuu niin väärältä että oma elämänilo on mennyt näin turhista asioista ja muualla maailmassa kuollaan nälkään ja sotiin. Onkohan maailmassa yhtään onnellista ihmistä?