Ajoin 70-luvulla työkseni säiliöautoa. Tehtävänäni oli usein viedä polttoöljyä maatiloille ja omakotitaloille syvän maaseudun mailla.
Kerran olin pysähtynyt lounastauolle eräälle huoltoasemalle. Muistan kuinka ruokabaari oli hyvin täynnä. Haettuani annokseni täytyi oikein katsoa, että mistä löytyisi vapaa ruokailupaikka. Viimein eräästä pöydästä lähti kolme miestä pois. Pöytään jäin vain yksi mies juomaan jälkiruokakahvia ja polttelemaan savuketta. Hän oli puettu pari numeroa liian pieneen pukun, joka oli ollut muotia joskus toista kymmentä vuotta sitten. Kasvonpiirteet vaikuttivat kireiltä ja huumorintajuttomilta. Menin kuitenkin pöytään ja kysyin kohteliaasti, onko pöydässä tilaa. Olihan siinä tilaa, ja istuuduin aterioimaan.
Olen aina ollut halukas keskustelemaan ventovieraidenkin ihmisten kanssa. Niinpä yritinkin herätellä keskusteluntynkää. Puhuin säästä ja omasta ammatistanikin. Pöytävieraani tuntui kiinnostuvan puheistani, ja näinhän sitä tuli sitten juteltua. Kun kysyin hänen ammatistaan, hän sanoi olevansa manviljelijä ja myös puhuja. Kiinnostuin lisää hänestä, koska lapsuudenkodissani oltiin aika uskonnollisia. Hän kertoi olevansa tällä hetkellä kaukana kotiseudultaan ja suorittamasa tärkeää tehtävää, joka hänelle on suotu. Pian ilmeni, että hänen tärkeä tehtävä oli pitää hoitokokouksia rauhanyhdistyksillä ja saada aikaan ihmisissä synnintuntoa parannuksen tekoa. Vääriä henkiä oli kuulemani mukaan silloin useitakin liikkeellä. Hän kertoi, että hänen tehtävänsä ei ole helppo, sillä hoitokokoukset voivat jatkua jopa aamupuolelle yötä saakka.
Ihmettelin hänen työtehtäväänsä ja sitä kuinka hän jaksaa. Vastauksena sain, että ne häntä tukevat voimat tulevat paljon suuremmalta taholta.
Keskustelumme loppui suurin piirtein tähän, ja jatkoin lounastamistani. Hoitomies häipyi autonsa tankattuaan pois näkyvistäni. Enkä ole hänestä enää sen jälkeen kuullut. Hoitokokouksista kylläkin.
Kerran olin pysähtynyt lounastauolle eräälle huoltoasemalle. Muistan kuinka ruokabaari oli hyvin täynnä. Haettuani annokseni täytyi oikein katsoa, että mistä löytyisi vapaa ruokailupaikka. Viimein eräästä pöydästä lähti kolme miestä pois. Pöytään jäin vain yksi mies juomaan jälkiruokakahvia ja polttelemaan savuketta. Hän oli puettu pari numeroa liian pieneen pukun, joka oli ollut muotia joskus toista kymmentä vuotta sitten. Kasvonpiirteet vaikuttivat kireiltä ja huumorintajuttomilta. Menin kuitenkin pöytään ja kysyin kohteliaasti, onko pöydässä tilaa. Olihan siinä tilaa, ja istuuduin aterioimaan.
Olen aina ollut halukas keskustelemaan ventovieraidenkin ihmisten kanssa. Niinpä yritinkin herätellä keskusteluntynkää. Puhuin säästä ja omasta ammatistanikin. Pöytävieraani tuntui kiinnostuvan puheistani, ja näinhän sitä tuli sitten juteltua. Kun kysyin hänen ammatistaan, hän sanoi olevansa manviljelijä ja myös puhuja. Kiinnostuin lisää hänestä, koska lapsuudenkodissani oltiin aika uskonnollisia. Hän kertoi olevansa tällä hetkellä kaukana kotiseudultaan ja suorittamasa tärkeää tehtävää, joka hänelle on suotu. Pian ilmeni, että hänen tärkeä tehtävä oli pitää hoitokokouksia rauhanyhdistyksillä ja saada aikaan ihmisissä synnintuntoa parannuksen tekoa. Vääriä henkiä oli kuulemani mukaan silloin useitakin liikkeellä. Hän kertoi, että hänen tehtävänsä ei ole helppo, sillä hoitokokoukset voivat jatkua jopa aamupuolelle yötä saakka.
Ihmettelin hänen työtehtäväänsä ja sitä kuinka hän jaksaa. Vastauksena sain, että ne häntä tukevat voimat tulevat paljon suuremmalta taholta.
Keskustelumme loppui suurin piirtein tähän, ja jatkoin lounastamistani. Hoitomies häipyi autonsa tankattuaan pois näkyvistäni. Enkä ole hänestä enää sen jälkeen kuullut. Hoitokokouksista kylläkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä siinä on varmasti useampikin aski tupakkia kulunut tuota rankkaa tehtävää suorittaessa. Varmasti voimille on ottanut mummojen saatanalle heittäminen ja ristikuulustelu pikkutunneille asti. Ei ole helppoa ollut hoitomiehen työsarka, vääriä henkiä karkottaessa pohjan perukoilta. Toivottavasti on ainakin hyvät korvaukset heruneet SRK:lta. Ja kun voimat tulevat sieltä "korkealta" taholta, itse pirulta, jaksaa sitä mummoja heitellä saatanan haltuun oikein urakalla.
saatanan haltuun viskata? Vanhoilla mummoilla ja papoilla ne helvetin tulet sytytettiin, niinkö? Eliitti puolestaan sai rauhassa tehdä mitä lystäsi.
Ja kuorolaulu raikui pitkin ulkomaita! Tuli kunniaa ja mainetta. Ei löytynyt henkiarsenaalista kaikille jaettavaa. Mutta saivatpahan vähäosaiset sitäkin enemmän!
Kyllä hävettää, että te kusettajat pilasitte koko hartaan ja rakkaan herätysliikkeen!
Johtokunnan jäsenet osallistuivat hoitokokouksiin hoitajina. En ainakaan muista meilläpäin hoidetun yhtään johtokunnan jäsentä tai heidän sukulaistaan.
ainakin yhden, joka yritti avata silmiä kauheuksilta. Oma äitini joutui "hoidettavaksi", kun yritti puolustaa hoidettavaa mummoa, että ajateltaisiin asiaa hänenkin kannalta. Poika oli tuonut yläkerran vinttihuoneeseen tv:n.
Onneksi äitini sai sitten "erota" johtokunnasta, mutta hän sairastui masennukseen ja joutui turvautumaan psykiatriseen hoitoon. Tämä oli sitä siionin rakkautta tuohon aikaan!
tuomionenkelilleen. Olisi ollut uskottavampi ainakin Veijo Esson baarissa.
SRK kuulemma maksoi hoitomiehilleen pelkästään päivärahat ja matkakulut saatanallisesta tehtävästään. He siis nauttivat hommastaan niin paljon, etteivät edes palkkaa tarvinneet...
Kuvauksesi polttoöljyä kuskaavasta maanviljelijästä, jonka tehtävänä myös oli ajaa kososlaista henkeä ulos lestadiolaisista yöllisissä hoitokoukissa, on niin hauska ja teatraalinen, että siitä pitäisi tehdä elokuva. Synkeän pääosan esittäjäksi sopisi näyttelijä Risto Salmi. Paria numeroa liian pieni työhaalari pukisi häntä hyvin Esson baarissa.