Esiintymiskammo yliopistossa?

huvittavaa, mutta vaikka opiskelen viestintää niin eipä ole esiintymisiä tms. vastaan tullut. istutaan vaan luennoilla muistiinpanoja ankarasti tehden. olen yrittänyt ottaa vähän jotain kielikeskuksen kursseja liittyen viestinnän käytännön taitoihin...

Itselläni myös hirvittävä esiintymispelko ja jouduin myös opiskeluaikana muutaman kerran pitämään esitelmän.
Ensimmäinen kokemus oli hirvittävä: luentosalissa n. 50 henekä, vapisin aivan kokonaan ja sanat meni sekaisin monta kertaa ja tunsin kuinka sydän hakkasi ja poskia punotti. Ja varmasti näkyi yleisöön, kyllä hävetti...

Tästä viisastuneena menin yths:n lääkärin vastaanotolle ja hän totesi ettet tosiaan ole ainoa, vaan ongelma on erittäin yleinen. Hän kirjoitti Propral-beetasalpaajia. Niistä oli hirvittävä apu: vaikka esiintyminen edelleen jännitti, niin sydämentykytykset, vapina ja punastuminen oli tipotiessään. Hyvin meni loput esiintymiset!

Kyllä niitä esitelmiä varmasti tulee pidettäväksi, jos mantsalle tai bilsalle menet. Aina jossakin kurssissa tehdään seminaareja. Mutta siihenkin oppii! itse jännitin aivan älyttömästi aikaisemmin, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin esiintymiset menee pienellä punastumisella seminaarin alussa. Tsemppiä!

Yliopistossa opiskelu on helppo tie.
Kuuntelet vain omaa osaamistas asiasta, ei omia ajatuksia muka muitten ajatuksista sinua kohtaan.
Eli kun perehtyy asiaan josta esittää se on puolet helpompaa, sun ei tartte ku vetää se läpi mitä jo osaat, eli kertoa muille jotka ei tiedä.
Ei kannata kieltää omaa arkailuakaan itseltään jos ja kun niin pääsee käymään. Astut saliin tai luokkaan ja toteat asian mielessäsi että "voi vittu ku jännittää ja on vittumainen tilanne, en selviä tästä ikinä". Itse tilanteessa ei tarvitse olla hirveä asiantuntija tai rutinoitunut esitelmöijä. Sitä ei kukaan odotakaan ei siis kannata itseltäänkään vaatia. Suomessa asia on tehty usein liian hankalaksi ja vaikeaksi, muissa maissa ihmiset usein haluavat nimenomaan esiintyä.
Eli myönnät sen itselle että jännität, et osaa esitelmöidä ja astut esiin. Kun pääsee alkuun niin kyllä se siitä menee, pato murtuu. Vaikka ääni vapisee ja paperit lentelee käsistä sen voi kääntää vahvuudeksi jos osaa ottaa hieman huumoria peliin. Huumorilla kynnys madaltuu. Vaikka sali tai luokka on täynnä koeta ajatella, jos pystys, että se väki on vain yksi. Siis yksi kokonaisuus. Sun ei tartte matkia ketään toista edessä ollessasi. Olet sinä itse vain. Rohkeasti. Se ei kuulu kenellekään mikä olet miehiäsi, sinä olet sinä ja sillä sipuli, voit haistattaa pitkät mielessäsi muille ajatuksille. Sinä olet sinä ja arvokas sellaisena. Vaikka enemmistö tuntuisi olevan sinua vastaan sen ei tarvitse vaikuttaa sun omaan ajatukseen itsestäs. Rakasta itseäs ja mene esiin. Se vaikuttaa. Osaa asiasi ja esittele se. Sun ei tartte olla kun sen asian takana mitä olet tutkinut. Tee siitä yksinkertainen jos mahdollista. Sun ei tarvitse vakuuttaa muita omalla erinomaisuudellasi tekemällä vaikean luennon. Tee yksinkertainen, ajattele selkeästi se on helppo esittääkin selkeästi. Alkuun heti tärkein asia. Alussa on hyvä pysähtyä ja katsoa yleisö läpi rauhallisesti, ettei heti paina suoraan asiaan ku pääsee eteen. Katsot muutamaaa ihmistä silmiin eri puolilla salia sekunnin-pari ja toivotat hyvät päivät ja sanot nimesi ja kerrot aiheesi. Se rauhoittaa koko porukkaa myös itseäsi. Jos on kalvoja tai muuta rekvisiittaa järjestä ne ensin pöydälle ja sitten katsot yleisöön ja aloitat. Rakasta yleisöäsi. Moi!