Tänään on se päivä, jolloin on hyvä ratkaista otanko vai en. Samalla voi ajatella, että helmikuussa on 28 päivää, jotka voi olla ja elää ilman alkoholijuomia.
Eri asia on, jos on päättänyt tuhota kaiken juomalla, antaa mennä. Suomessa hautaus järjestyy yhteiskunnan toimesta.
Eri asia on, jos on päättänyt tuhota kaiken juomalla, antaa mennä. Suomessa hautaus järjestyy yhteiskunnan toimesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
saunan päälle neljä pulloa sitä Alkosta myytävää vahvaa olutta. Huurteiseksi jäähdytettynä.
En usko, että elämäni tuhoutuu koska pystyn kohtuukäyttöön.
Luulen keränneeni sen verran omaisuutta, että yhteiskunnan ei minua tarvitse haudata.
Ja kuolemaa on turha kenenkään ennustella. Se kun voi tulla raivoraittiille AA:laisellekin. Putoaa vaikka katolta tonni jäätä päähän. Tai vastaan ajavan rekan perävaunu lähtee juuri kohdalla liukumaan poikittain.
On tietysti samantekevää itse kuolleelle, miten kuolee, onko AA:n tai muu. Entä omaiset, asia onkin toinen.
Herää kysymys onko kunniallisempaa kuolla ja saada hautaus muistojuhlineen, jos on tavallinen suomalainen veronmaksaja, vai juopottoleva retku?
Kummanko hautajaisiin mieluummin osallistut?
Toivon, ettet ole niiden n.5000 tuhannen tavallisen alkoholinkäyttäjän joukossa joka todennäköisesti v. 2007 kuolee.
olet elämäsi täällä maan päällä tallannut - minä ainakin menen ystävieni, sukulaisteni hautajaisiin olivat he sitten eläneet, miten olivatkaan!
Sinulla on kovin mustavalkoinen tapa ajatella maailman menosta ja jakaa se "kunnollisiin veronmaksajiin" ja "juopporetkuihin". Kyllä meitä on, joka lähtöön ja moni alkoholismiin ajautunut on maksanut veronsa, tehnyt töitä ja täyttänyt muutkin kansallisvelvollisuutensa viimeisen päälle! Ja osahan raitistuu, toipuu alkoholismista ja jatkaa taas elämäänsä omalla tyylillään. Eli älähän yleistä ja syyllistä!
Veikko Lavia lainaten: "jokainen ihminen on laulun arvoinen" ja Juice Leskistä lainaten: "ei elämästä selviä hengissä"!
Mustaa ja valkoista, kyllä, kyllä, sitähän tämä elämä on. Minullakin on omakohtaista kokemusta elämästä useita vuosikymmeniä. Takana on hyvä lapsuus ja kunnialinen koti,olen edelleen aviolittossa, lapset aikuisia ja koulutettuja elävät omaa elämäänsä.
En tuomitse ketään ihmistä alkoholismista, jos ihminen itsekin sen ymmärtää ja hakeutuu ja hyväksyy avun, joka mahdollistaa muutoksen elämään. On eri asia, ellei siihen kykene.
Sitten on ne ihmiset, jotka vuodesta toiseen uhoavat kuinka he itse järjestävät elämänsä kuntoon, ja toistuvasti ajautuvat kaaokseen, aiheuttaen perheilleen ja omaisilleen hirveitä kärsimyksiä. Heitä sanon juoopporetkuiksi, joita en sääli.
Nämä kirjoitukset on tietysti vain ja ainoastaan osatotuuksia. Täydellisiä vastauksia ei ole, enkä itsekään halua kirjoittaa kaikkien mieliksi. Sanon vain, että olen itse kokenut elämässäni alkoholin erilaiset vaikutukset, ajautuen lopulta irtolaisuuteen, yhteiskunnan ulkopuolelle.
Omasta asenteestani johtuen en hyväksynyt, enkä halunnut ottaa "armopaloja" vastaan. Kunnes tapasin erään entisen juoppokaverin, jolla oli minulle sanoma, joka muutti kaiken. Se onkin eri jutun aihe.
Myöhemmin minulla on ollut tilaisuus katsella ja toimia tässä alkoholismissa toisellakin sektorilta, jossa on haluttu auttaa ja hoitaa alkoholismista kärsiviä ihmisiä.
En tiedä, onko se linja johtanut muuhun kuin ongelmien lisääntymiseen, kun aina ja jatkuvasti yritetään ymmärtää juomaria, kukaan ei uskalla olla musta/valkoinen, kertomalla tosiasiat.
Tuo on sitä oikeanlaista toverihenkeä, jolla tuetaan alkoholiongelmaista.
Entäpä jos olisinkin alkoholisti, kuten sinä näytät luulevan?
Ei kovin paljon kannusta hakeutumaan AA:han eikä ÖÖ:hön, jos siellä tuollaiseksi muuttuu.
Onko raittius sinulle noin vaikea asia, että hermostut, kun luet jonkun pystyvän käyttämään alkoholia kohtuudella. Minä pystyt. Revipä siitä.
Minä en alennu nimittelemään sinua, vaikka sinä epäsuorasti vihjasit minun olevan "juopporetku".
Minäkin toivon, ettet ole niiden joukossa jotka tänä vuonna 2007 kuolevat. Koita kuitenkin rentoutua jollakin tavalla, ettei versuoni päässä napsahda.
Voidaan vuoden päästä jatkaa henkevää ajatuksenvaihtoamme, jos hengissä ollaan.
Nyt voin ymmärtää sinua ja asenteitasi paremmin, mutta tyrmäävää tyyliäsi esittää asiasi tällä palstalle en kuitenkaan hyväksy, mutta se siitä.
Kannustusta on monenlaista ja sitä tarvitaan! Holhousta en minäkään hyväksy, enkä sitäkään, että yritetään elää toisen puolesta tai tehdään se säälistä jne. Jokaisen meistä on itse tehtävä oman elämänsä päätökset ja myös kannettava niiden seuraukset. Omasta tahdosta kaikki riippuu, mutta oikea aikainen kannustus voi olla juuri se, mitä toinen kaikkein kipeimmin kaipaa ja saa siitä voimia muuttaa elämänsä suuntaa!
Sana juopporetku on yleinen nimitys, joka ei ole osoitettu sinulle, joka ei ole käytännössä mahdollistakaan. Me kaikki kirjoitamme täällä anonyymeina, toisiamme tuntematta.
Mitä tulee oikeaan toverihenkeen alkoholismissa, olisi ollut hyvä tietää mitä siitä ajattelet, onko se eräänlaista "henkistä homoutta," jossa on kaikki hyväksyttyä ja maksajana yhteiskunta? Vai onko yhteiskunnan "hellästi hoidettava" nämä väärin ymmärretyt nerot hoitopaikasta toiseen?
Minulla ei ole mitään tarvetta epäillä oletko alkoholisti, sen sinä itse olet velvollinen ratkaisemaan, mitä nopeammin, sitä parempi.
Olen kyllä saanut elää aika pitkän elämän raittiina, joten tiedän mikä sopii minulle tänään. Minun ei tarvitse käyttää alkoholia minkään elämäni tilanteen mukaan. Voin sanoa, että tänäänkin olen saattanut "muutaman oluen ottaneen" lepositeineen lattialla olevalle patjalle.
Toisin sanoen, en tunne mitään kateutta tai himoa, jos jotkut käyttää alkoholia. Se on täysin heidän oma asia ja Suomi on vapaa maa. Säälin kyllä monia, erityisesti lapsien kohtaloa, tässä vapaan alkoholin maassa.
En ole kirjoittanut AA tai ÖÖ, enkä mistään muistakaan hoitopaikoista, joten mielipiteesi on hieman outo. Sinne sinä joudut hakeutumaan itse, siellä ei toimita edustajan välityksellä.
Ehkä voisit huolestua itsestäsi ja omasta päänsisäisestä elämästä, kirjoitusvirheesi paljastavat, että olet hieman järkyttynyt.
"Jokaisen kuolema on yhtä varma kuin on kuolemakin."
pitää minua alkoholiongelmaisena.
Kun en ole. Vuosikymmeniä olen elämää katsellut minäkin. Reippaasti alle parikymppisenä otin ensikännit, mutta silti ei viina ole vienyt minua mennessään. On aikuiset lapset, vaimo ja maksettu asunto.
Toivotan menestystä palkitsevassa työssäsi. Onko ihan kutsumusammatti?
Olen itsekin toiminut tehtävissä, joissa sammuneet juopot tulivat tutuiksi. Se on onneksi historiaa. Kun ei tarvitse elääkseen paskaa tonkia. Mutta jokainen mieltymystensä mukaan.
Kirjoitusvirheistäni haluat naljailla. Ei sinunkaan tekstistäsi koulussa kymppiä olisi saanut. Aika lapsellinen tunnut olevan, kun sellaisiin puutut. Suomi24:n säännöissä ei kai vaadita keskusteluissa kirjoitettavan virheetöntä kieltä?
Pääni sisäisiin asioihin viittaaminen oli taas tätä sinun toverihenkeäsi ja merkki sivistyksesi tasosta. Ehkäpä älykkyysosamäärästäsikin. Huolehditaanpa kumpikin omistamme, jooko?
AA:han en tule koskaan menemään. Tunnen heidän (vai teidän?) toimintaansa. Ei sovi minulle, eikä tarvitsekaan. Minähän en ole alkoholisti. Mutta sinä taidatkin olla ns. kuivajuoppo?
Koetahan pärjätä raittiuden kivisellä polulla. Äläkä ota sitä yhtäkään. Sehän on teille menoa ojan pohjalle, jos nimittäin satut olemaan raitistunut alkoholisti. Sitähän en voi tietää.
Sinulle oli muuten vastannut joku muukin kuin minä. Toivottavasti et sekoita tekstejä keskenään.
Ei aihetta puolestani enempään. Anteeksi, mikäli tuli paljon kirjoitusvirheitä. Ei ole oikoluku päällä ja minulla lukihäiriö. Ihan synnynnäinen, ei juomalla hankittu. Jos sellaista voi juomalla saadakaan.
Sinulla on vielä paljon opittavaa tässä elämässä, valitettavasti! En tiedä, mitä teet työksesi, mutta minua alkaa hieman huolestuttamaan "nämä lepositeisiin laittamasi ihmiset". Miten sinä kohtelet heitä työssäsi?
Sinusta saa tunnekylmän vaikutelman - et ole selvinnyt vieläkään omasta alkoholismistasi kuiville. Annat sen vieläkin hallita elämääsi ja käyttäytymistäsi - laita käsi sydämelle ja mieti, mitä kirjoitat ja teet, ole niin ystävällinen!
Kannustavan ystävyyden rinnastat "henkiseen homouteen". Voi Sinua, ihan oikeasti! En voi mitata enkä ymmärtää käsitettäsi "yhteiskunta maksaa" - jos näin olisi, pitäisi hoito kieltää tupakoitsijoilta, liika lihavuudesta kärsiviltä jne. Sitäkö sinä haluat? Sellaisessako yhteiskunnassa haluat elää? Kärjistäen vanhuuskin kuuluu yhteiskunnassa maksettavien asioiden joukkoon.
Kannustan Sinua vilpittömästi avaamaan silmäsi ja mielesi! Minä olen nyt sanottavani sanonut!
Tämä lainaus on kertomus huvittelun ja hauskanpidon kääntöpuolesta. En tiedä, mitä tehdä, itkeä vai nauraako? Minun empatia ei riitä tälle juopottelevalle perheenlisäkkeelle.
Lukeminen on vapaaehtoista, olkaa hyvät:
Hirvittää, viikonloppu tulossa
Kirjoittanut: kyllästynyt 2.2.2007 klo 10.34
Mua harmittaa ja inhottaa jo etukäteen, ku viikonloppu tulee. Meinaten mun mies on menossa moottoripyörämessuille ja ihan varmasti ottaa brenaa. Siinä on se huono puoli, että se juo sitten pari päivää. Ei nuku yöllä, ramppaa vaan sohvan ja jääkaapin väliä. Joskus löytyy kilon juustokimpale sohvan vierestä aamusella. Sit sillä on tosi yököttävä tapa kännipäissään, räkiä ympärilleen. Jälkeenpäin ei sitten muista mitään tekemisistään ja sanomisistaan. Ei edes, että millä on kotiin tullut ja mihin aikaan.
Perheemme valmistautuu tähän seuraavasti: kaikki ruoka jääkaapista piilotetaan, talvella viedään parvekkeelle muovikasseissa, kesällä tungetaan jääkaapissa perunapussien yms. taakse. Jokainen on omassa huoneessaan ovi lukossa ja puhelin suljettuna (äänettömällä) sekä ovikellosta ruuvataan patteri pois.
Mikäli mieheni ilmestyy yöllä tai aamuyöstä kotiin, niin yleensä hän ei saa ovea auki, vaikka avaimet olis taskussa. Hakkaa ovea ja koputtelee ikkunoihin. Sisälle päästyään saattaapi tulla mesoamaan, että aukase saatanan horatsu ovi, mikset vastaa tollo puhelimeen, v-tun lehmä.
Ei se ymmärrä, että me muut vaan yritetään nukkua yöllä. Sen mielestä mun pitäis vaan lähteä keskellä yötä sitä hakemaan milloin mistäkin tai aamuyöstä se pitäis päästää sisälle.
Kotona se on ehkä pari tuntia ja alkaa sitten kyselemään kyytiä kapakkaan, kun en suostu viemään, niin menee naapureihin pyytelee kyytiä.
Yks kerta olin tehnyt karjalanpaistia, niin eikös hän pudottanut koko lasivuuan ruokineen jääkaapista alas ja sotku oli sen mukaista. Sitten yks kerta sulatin pakastimen, niin eikös hän jättänyt seuraavana viikonloppuna pakastimen oven auki, niin että poikani oli herännyt hälytysääneen. Minä muuten nukun korvatulpat korvissa, koska muuten ei tulis mitään nukkumisesta. Kerran se käveli olkkarissa vastaan ja otsassa oli jugurttirinki. Kysäsin, että onks se syönyt jugurttua, johon, että hän ei ole täällä ainut joka syö jugurttia!
Sitten vielä kaiken lisäksi se kuvittelee voivansa lähteä poikansa kanssa mihin vaan, kun on itse muistamattomassa tilassa. Olen uhannut jopa poliisilla, jos soittaa taksin pihaan ja ottaa pojan mukaan. Hän kuulemma saa tehdä oman poikansa kanssa mitä haluaa, minulla ei ole siihen mitään sanomista.
Kehtas vielä kerran sanoa, kun yritin arkipäivänä selitellä, mitä se on taas tehnyt. Että me ei olla edes nähty häntä vielä kännissä!
Sit se jauhaa alvariinsa, että mun ylipaino on vahingollisempaa pojallemme, kuin hänen juomisensa, että hänen juominen ei kuulu kellekään.
Tuo oli karu totuuskertomus alkoholisti perheen arjesta, jossa perheen isä ei edes yritäkkään muuttaa elämäntilannettaan ja ajatella perheensä etua!
Meidän keskustelua vaivaa se, että toinen meistä puhuu aidan seipäästä ja toinen koko aidasta - näin uskaltaisin väittää. Kun henkilöllä on oma päätös ja halua raitistua, pitää häntä myös tukea tässä prosessissa. Samoin todellinen ystävä (ei ryyppykaveri) voi omalla esimerkillään ja puhumalla asiat suoraan niin kuin ne ovat, saada ystävänsä miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin alkoholin jatkuvan kittaamisen!
Tänne palstallekin moni kirjoittaa siinä toivossa, että saisi tukea pyrkimykselleen raitistua. Tämäkin vertaistuen kanava ja se meidän tulisi muistaa. Tyrmäävät kannanotot ja syyllistäminen saattavat tehokkaasti tappaa orastavan halun alkaa uusi elämä ja tehdä päätös raitistumisesta. Uskon, että moni on täältä kääntynyt pois sydänjuuriaan myöten verisesti loukkaantuneena, kun on vain hakenut vertaistukea ja ymmärrystä. Sinun tapasi kannustaa ei ole oikea, siitä en anna periksi!
Kyseisen esimerkkisi perheenisä ei kuulunut itse tämän palstan kirjoittajien joukkoon eli kuten jo alussa kirjoitin, ei hänellä ole aikomustakaan ottaa askelta elämäntapansa muuttamisen suuntaan.
nimim. "empatia."...!!
Alkoholi
Keskustelua alkoholin vaikutuksesta kehoon ja alkoholismista.
raitis on tämän palstan sheriffi.
Yllä palstamme otsikko, huomannet, siinä ei mainita sanallakaan mistään tuesta, ei vertaistuestakaan, joka nyt on uusimpia termejä. Aiemmin puhuttiin alkoholismin yhteydessä itseapuyhteisöistä, joka on parempi ilmaisu. Kertoen ryhmien tarkoitusperän.
"Aidan seipäät ja aidat / metsää puilta," näillä selityksillä voit käännyttää ketä haluat, minua ei ne kiinnosta. Minulla on kokemusta, joskin vajavaista, mitä on todellinen raittiutta haluavan auttaminen ja lukemattomista takaiskuista
selviytyminen.
Luulen, ettei näillä palstoilla, läheskään kaikki, huomioita hakevat, ole valmiit, raittiuteen. On mitä todennäköisempää, että raittiuteen johtavat keskustelut käydään aivan muualla. On yleinen totuus, ettei näistä alkoholismiin liittyvistä asioista kukaan tiedä lopullista ja ainoaa oikeaa ratkaisua, mikä sopii minulle ei sovi toiselle.
Se joka ratkaisee alkoholismin ongelman, hän on seuraava Nobel-palkinnon saaja, näin uskon.
"Sinun tapasi kannustaa ei ole oikea, siitä en anna periksi!"
Sallinet tämän sitaatin kirjoituksestasi..? Vastaan siihen; kirjoitan omalla tavallani, omasta kokemuksestani, en mielistele ketään ja olen kyllä kirjoitellut ymmärtäväisiä ja alkoholistin käyttäytymistä selitteleviä, vertaistukitarinoita. Se onkin eri palstan aiheita.
Edesmennyt ystäväni tapasi sanoa, joskus kiivaidenkin keskustelujen jälkeen: "Mitä siitä, jos tänään olen oikeassa ja huomenna olen kuollut?"
pysytellä palstan aiheen tiukoissa rajoissa - kommenttisi esim. hautajaisista - ei ollut asiallinen ja pysynyt hyvän tavan rajoissa!
Minusta tämä keskustelu on kuitenkin ollut hyvä ja edes jollain tavoin rakentavakin. Ja kuuluu minusta ehdottomasti tämä palstan aihepiiriin. Onko sheriffillä mielipidettä asiasta?
Huomauttaisin, että olen itse joutunut kokemaan alkoholismin kirot omassa elämässäni ja myös tehnyt päivätyötä niiden rakenteiden korjaamiseksi, että alkoholistilla olisi mahdollista tervehtyä ja tulla taasen täysipainoiseksi yhteiskuntamme jäseneksi - tie on pitkä, sen tiedän. Monesti on kiinni asenteista esim. raitistuneen alkoholistin työllistäminen on yhä erittäin haasteellinen tapaus. Monetkaan työnantajat eivät usko, että kerran alkoholismiin sortuneesta, olisi enää työntekijäksi. Itse olen nähnyt myös monen kuntoutuneen ja päässeen takaisin työelämäänkin. Ja monen olen myös nähnyt käyvän tiensä loppuun ja sekin on vaan hyväksyttävä. Loppua voi helpottaa esim. on asuntoloita, joissa kodittomat alkoholistit voi olla - asunnoissa ei saa juoda, mutta ulkopuolella kylläkin. Asuntolan vartioilla on muuten luotiliivit päällä, kun he menevät selvittämään syntyneitä kahakoita. Siellä on oma putkakin, johon laitetaan asuntolan sääntöjä rikkoneet vähäksi aikaa miettimään tekosiaan. Eli olen tosiaan nähnyt paljon, mutta empatiaani en ole menettänyt eli yhäkin jokainen meistä on laulun arvoinen!
ja makkarat syöty.
Siinä se minun perjantaini. Nyt katsellaan vielä telkkaa vaimon kanssa.
Meillä on ihan kivaa, vaikka alkoholia joskus nautimmekin.
Tyttö 22v tuli juuri käymään. Tykkää isästään. Se on sitä suurinta huumetta, lasten saaminen ja heidän rakkautensa.
Hyvät jatkot, jos oma ei riitä.!
T: se lukihäiriöinen
Eilen saunoin ja join kolme 8,5 % kaljaa.
Aamulla olen käynyt juoksemassa koirani kanssa pitkän lenkin.
Yhtään ei tee mieli juoda tänään lisää. Viikon päästä? En tiedä.
Onko elämäntapani sinusta väärä?
Kerrohan, onko minun tavassani käyttää alkoholia jotain väärää?
Vieläkään ei oikoluku päällä (jos on kirjoitusvirheitä)
jolta nuo suomen kielen pilkkusäännöt ovat näköjään tyysti unohtuneet koulunpenkille, mutta onneksi tämä ei ole kielioppia käsitelevä kirjoituspalsta ;=)
Mutta itse asiaani eli kerran alkoholisoituneesta ei tule koskaan kohtuukäyttäjää, mikä on valitettava ja karvas elämän totuus, jonka olen elämässäni nähnyt. Eräskin vakavasti alkoholisoitunut nuorimies löysi suunnan elämälleen ja hänestä tuli kunnon perheenisä ja huippuammattimies omalla alallaan, mutta tehtyään työtään 30 vuotta joutui sairaseläkkeelle ammatistaan johtuvan ammattisairauden vuoksi. Eläkepäivillään aloitti uudelleen juomisen eikä siitä enää selvinnyt, vaan päätti päivänsä oman käden kautta.
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille! Kohtuukäyttäjä hallitsee alkoholin käyttönsä ja se hänelle suotakoon, mutta alkoholismin kokeneelta se ei enää onnistukkaan, siksi suosittelen täysraittiutta kaikille niille, jotka ovat käynneet alkoholismin helvetillisen elämän läpi matkansa varrella ja onnistuneet siitä raitistumaan!