Kärsin sosiaalisten tilanteiden kammosta. Pelkään esiintymistä, ahdistun joskus kauppajonoissa, en voi mennä vanhempainiltoihin, kouluun,-tai työelämään meno tuntuu tällähetkellä mahdottomolta pelkojeni takia.
Olen toistaikseksi kotirouva.
Psykologin luona kävin juttelemassa muutama vuosi sitten, käyntejä oli monta, jotka kesti tunnin. Kävimme läpi tilanteita mitkä pelottaa, pohdimme syitä jne. Eikä siitä ollut mitään apua minulle.
Mitä terapioita tällaiseen oirehtimiseen voisi olla? Mitä niissä käytännössä tehdään??
Luulen että kohdallani olisi joku lääkehoito paikallaan , mutta kaipa näiden pelkojen taustalla joku mörkö on, mihin joku terapia voisi olla se ratkaiseva apu. En tiedä.
Eläni on jokatapauksessa niin rajoittunutta tämän ongelmani takia että en kestä kohta enää!
Auttakaa!!
Olen toistaikseksi kotirouva.
Psykologin luona kävin juttelemassa muutama vuosi sitten, käyntejä oli monta, jotka kesti tunnin. Kävimme läpi tilanteita mitkä pelottaa, pohdimme syitä jne. Eikä siitä ollut mitään apua minulle.
Mitä terapioita tällaiseen oirehtimiseen voisi olla? Mitä niissä käytännössä tehdään??
Luulen että kohdallani olisi joku lääkehoito paikallaan , mutta kaipa näiden pelkojen taustalla joku mörkö on, mihin joku terapia voisi olla se ratkaiseva apu. En tiedä.
Eläni on jokatapauksessa niin rajoittunutta tämän ongelmani takia että en kestä kohta enää!
Auttakaa!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saan terapiaa jännitykseeni sähköpostitse, toimii ihan hyvin eikä tule kalliiksi. kts. www.mentores.fi
Terapia on yksinkertaisimmillaan sitä, että sinä kerrot vapaamuotoisesti ajatuksistasi. Ja terapeutin tehtävä on kuunnella sinua ja löytää ajatuksistasi vääristymiä. Vähitellen alat itsekin huomata, että ajatuksesi ovat monessa suhteessa virheellisiä, eivät vastaa todellisuutta. Alat kyseenalaistamaan omia pinttyneitä ajatuskuvioitasi. Opit hylkäämään sellaiset ajatusrakenteet, jotka tuottavat tuskaa. Muutut avoimemmaksi ja uteliaammaksi.
Tuohon kaikkeen menee aikaa 1-3 vuotta. Eikä mitään tapahdu itsestään, vaan vaaditaan motivaatiota ja ahkeruutta.
Tosin oli hieman etnofarmakologisia apuaineita tuossa terapiassa jota sain... Jätettäköön mainitsematta eivät ne kaikille kumminkaan sopisi...
Sain tuon 4 tunnin aikana enemmän apua mitä n. 30 terapiakäynnistä useista lääkkeistä.
Diagnosoituna on kaksisuuntainen mielialahäiriö, sitä ei enää ole, mutta toiset ahdasmieliset psykiatrit saattaisivat todeta mulla psykoosin, jos kertoisin "liittolaisistani"/opettajistani... Tulen paremmin toimeen näin tässä yhteiskunnassa mitä 24/7 lääkehumalassa.