Minulla on kauhea ongelma tässä. Nykyinen avopuolisoni on alkoholistinainen. Hänellä on takanaan runsasta alkoholin käyttöä 15 vuotta. No uutena vuotena mittani tuli täyteen.
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No tietysti itsekin otin viinaa ja lohdutukseksi pokasin baarista itseäni 21 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on 21 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas tipattoman tammikuun jälkeen baariin. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko ne naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No tietysti itsekin otin viinaa ja lohdutukseksi pokasin baarista itseäni 21 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on 21 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas tipattoman tammikuun jälkeen baariin. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko ne naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei helvata.
Kuule, yksi asia. Sulla ja meillä kaikilla on vaan YKSI ELÄMÄ. Ja maailmassa on todella muitakin naisia kuin nuo kaksi-heivaa molemmat elämästäsi. Ja äkkiä!
Itse et ole alkoholisoitunut ainakaan vielä, mutta kohta olet, jos et dilemmaasi ratkaise.
Siis kaksi vaihtoehtoa:
1. Alkoholisoitunut, juovuksissa väkivaltainen.
2. Vähemmän alkoholisoitunut, mutta siis kehittää sitä koko ajan. Ikäeron puolesta voisi olla tyttäresi.
Nro. 1. Häntä et pysty raitistamaan, eli myöhemmin tulisi turpaan kuitenkin. Käteen voi pikaistuksissa tarttua esim. leipäveitsi.
Nro. 2. Alkoholisoituu kunnolla tai ei, ennemmin tai myöhemmin potkaisee sinut pellolle ikäloppuna.
Tässä ei ole minkäänlaista valintatilannetta, kun ei valitse kumpaakaan.
Mieti nyt itsekin: kumman alkoholistin kanssa vietän tulevaisuuttani?
Muista myös, että alkoholistin suusta tulee lupauksia enemmän kuin parhaalta myyntitykiltä.
Katsele sitä seuraa jostain muista ympyröistä kuin baarista.
tosiaan lempata kumpikin.
Kaikkeen sitä sekaantuu.
Se on vaikeaa, kun toinen roikkuu ja rukoilee. Lupaa kuun taivaalta, etten juo enää ikinä.
Just joo olen kuullut sen liian usein.
Vieläköhän antaisi mahdollisuuden vai joko laittaisi poikki?
On nyt mennyt kuitenkin 5-kuukautta ihan hyvin. Sortunut vain kaksi kertaa juomaan.
Seuraukset kyllä on olleet huonot.
Erittäin väkivaltaista ja mustasukkaista käyttäytymistä.
Tuo teinityttö on kyllä ihan viisainta unohtaa. Se ei onneksi ole niin hanakasti kimpussa.
soittelee joskus kännissä ja pyyttä baariin tai luokseen. On aina helppo sanoa, että on muuta tekemistä. Tai töitä huomenna etc...
Mutta tämä toinen tulee omilla avaimillaan ja jää yöksi, tuo vielä tyttärensäkin. Joten ei viitsi sitten lapsen nähden alkaa riidellä.
Kerron tässä yhden miljoonista stooreista mikä vastaa omaasi, mutta kyseessä mieshenkilö ja yksi parhaista tyttöystävistäni.
Sanoja, samoja lupauksia jo seitsemän vuotta. Mies on ns. tuurijuoppo, joka on pitkiäkin aikoja ihan ok ja selvänä ihan mukava. Mutta sitten, kun se ryyppy iskee päälle, mies sanamukaisesti sekoaa.
Likkakaveri on jo seitsemän vuotta elänyt tässä suhteessa= avioliitossa ja pari kertaa tullut meille yöksi pakoon. Viimeksi pari viikkoa sitten soitti aamuviideltä itkien. Sai luvan tulla ja kysyi mitä tekee. Sanoin, että nyt se "äijä" on jätettävä ja että meidän ystävyyskin on katkolla, jos ei tajua omaa parastaan.
Niin vain teki, että haki samana päivänä oman vuokra-asunnon ja aviomies jäi heidän omistusasuntoon. Mies ei muistanut lainkaan omien sanojensa mukaan miksi oli aamulla alkanut riehumaan. Onneksi tyttökaveri vihdoin tajusi. Seitsemän vuotta pelossa on seitsemän vuotta liikaa. Ja näitä tarinoita on miljoonia.
jos tosi huonosti käy!
Ketä kiinnostaa katsella jurrista sekopäätä.Onko yksin olo pahempi,kuin olla kenen spurkun kanssa tahansa?Ajattele ravintoloista et löydä kun alkoholisoituneita naisia,kannattaako?
Hommautuisit eroon siitä alkoholistista (nainen joka puree ja lyö kuulostaa ihan pimeeltä). ja unohda se 19v. Kyllä niitä ihania vapaita oman ikäisiäsiäsi naisiakin löytyy. :)
Suomi-ämmän tautia. Ei muuksi muutu vaikka lopettaisivat ryyppäämisen miten hyvänsä.
Ystävän neuvo, etsi ulkomaalainen naisystävä itsellesi, ymmärtää romantiikasta ja rakkaudestakin jotain!
Sinäkin olet siis seuraasi etsinyt luuseribaareista. Ja olet pettynyt. Ymmärrän sinua kuitenkin.
asiat ovat kalja, sidukka, telkkari ja valittaminen. Lapset tehdään, tuttipulloista kun pääsee, niin kaljapullot tulee tilalle jääkaappiin. Romantiikan SÄ hoitaa vetämällä lärvit kuppilassa ja raahaa sulhon kotiin ja jalat pystyyn hops! Oma äijähän on jo aikaa kaluttu pihalle tanttojen säestyksellä!
oletko huomannut? Jätä molemmat! Varsinkaan kun et itse juo niin paljon. Kyllä se oikea löytyy sinullekkin! Onnea matkaan!