Minulla on kauhea ongelma tässä. Nykyinen avopuolisoni on alkoholistinainen. Hänellä on takanaan runsasta alkoholin käyttöä 15 vuotta. No uutena vuotena mittani tuli täyteen.
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No tietysti itsekin otin viinaa lohdutukseksi sitten vielä pokasin känissä baarista itseäni 21 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on 21 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas tipattoman tammikuun jälkeen baariin. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko ne naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
En tiedä millasta se yksinäisyys sitten lopulta on. Olen seurustellut 13- vuotiaasta asti. sitten menin 18-vuotiaana yhteen ihan kunnollisen naisen kanssa. Elimme yhdessä 36-ikävuoteen asti. Saimme laspia. Emme juoneet ollenkaan. Sitten 2 viimeistä vuotta oli vaikeaa. Otimme hiukan aina viikonloppuisin viiniä. Mutta huomasimme, että olemme henkisesti kasvaneet niin erilleen. Että kannattaa erota.
No sitten erosimme. Ehdin viettää railakasta poikamies elämää 3 kuukautta. Kun sitten kännipäissäni sekoilin naapurin naisen kanssa. Sen jälkeen se oli jatkuvasti minun kimpussa. Oli juomatta ja muutenkin ihana ihminen. sitten muutettiin yhteen, niin se alkoi taas juoda. Sain kuulla sen ex-mieheltä ja ystäviltä, että sillä on hiukan tuota alkoholiongelmaa eikä ihan vähän olekaan.
Kauheaa yrittää jaksaa sen kanssakin, kun aina saa pelätä, että milloin se alkaa taas juoda.
Olisiko sittenkin parempi yksin.
Yrittää sitten etsiä taas joku uusi nainen. Tuntuu oudolta, sitä on jotenkin kummallisesti muuttunut tämän alkoholistin ja sen tuoman elämän mukana. että kunnolliset tavalliset naiset, tuntuvat latteilta. Sitä on tottunut jotenkin värikkääseen elämään.
Joten luulen, että jos en ala kummankaan näiden naisen kanssa "kärsimään" niin jään yksin.
Pelottaa se yksinäisyys onko se sitten lopulta pahempaa kuin alkoholiongelmainen puoliso?
Pettämisten ja känniväkivaltaisuuden takia jätin ao. naisen silloin. Hakkasi minua usein humalassa tai puri. Alussa se nauratti, mutta lopulta alkoi pelottaa, kun saattoi yllättäen lyödä tai purra.
No tietysti itsekin otin viinaa lohdutukseksi sitten vielä pokasin känissä baarista itseäni 21 vuotta nuoremman naisen. No sitten selvisi että tämäkin nainen on alkoholisti. No ikää tosin vasta 19 vuotta.
Nyt kumpikin on kimpussa. Entinen avopuoliso on luvannut olla juomatta loppuelämänsä. Katuu väkivaltaisuuttaan etc... On mitä ihanin ihminen selvinpäin. Mutta sitten kun korkki aukeaa, niin aukeaa myös helvetti. Eikä korkkia saa helpolla kiinni.
Nuorempi nainen ei tietenkään ole alkoholisoitunut niin pahasti, ei ole ehtinyt. Joten hänen olisi helpompi parantua tietenkin. Mutta on hänelläkin elämän sotkunsa alkoholin takia sulatettavana.
Hänellä ei lisäksi ole niin suurta halua vielä lopettaa juomista.
Niin ja lisäksi mitä h...tiä siitä yhteiselämästä voi tulla kun ikä-eroa on 21 vuotta.
Tekisi mieli unohtaa molemmat, mutta kun se yksinäisyyskin on musertavaa.
Itsekin käytän alkoholia noin 2 kertaa kuussa.
Juon itteni pikkusievään, joskus jopa melko humalaan. Se on minulla yksi ilta ja sitten loppu ei aamulla tasottavia. Ja sitten 2 viikon paussi.
En tiedä pitäisikö omakin alkoholin käyttö sitten lopettaa, kun tämmöseen suohon on joutunut. Siis ei olisi pitänyt lähteä humalaisten akkojen matkaan, kummankaan. Pr...kle kun sitä on liian kiltti ja kiimanen.
Nyt pitäs perjantaina lähteä taas tipattoman tammikuun jälkeen baariin. Siellä ne molemmat on sitten on odottamassa. Ei olisi pitänyt luvata.
Mitä teen pakenenko vuorille vai kohtaanko ne naiset kuin mies. ja valitsen yksinäisyyden kun ei kerran ole kunnollista naista tarjolla minulle. Olenko edes sellaista ansainnut, kun olen näin ääliö.
Vai onko se nyt vain valittava toinen ja kummanko valitsen?
Kyllä minä olen tämän alkoholin kanssa itteni sotkuun saanut, voi v.....u
En tiedä millasta se yksinäisyys sitten lopulta on. Olen seurustellut 13- vuotiaasta asti. sitten menin 18-vuotiaana yhteen ihan kunnollisen naisen kanssa. Elimme yhdessä 36-ikävuoteen asti. Saimme laspia. Emme juoneet ollenkaan. Sitten 2 viimeistä vuotta oli vaikeaa. Otimme hiukan aina viikonloppuisin viiniä. Mutta huomasimme, että olemme henkisesti kasvaneet niin erilleen. Että kannattaa erota.
No sitten erosimme. Ehdin viettää railakasta poikamies elämää 3 kuukautta. Kun sitten kännipäissäni sekoilin naapurin naisen kanssa. Sen jälkeen se oli jatkuvasti minun kimpussa. Oli juomatta ja muutenkin ihana ihminen. sitten muutettiin yhteen, niin se alkoi taas juoda. Sain kuulla sen ex-mieheltä ja ystäviltä, että sillä on hiukan tuota alkoholiongelmaa eikä ihan vähän olekaan.
Kauheaa yrittää jaksaa sen kanssakin, kun aina saa pelätä, että milloin se alkaa taas juoda.
Olisiko sittenkin parempi yksin.
Yrittää sitten etsiä taas joku uusi nainen. Tuntuu oudolta, sitä on jotenkin kummallisesti muuttunut tämän alkoholistin ja sen tuoman elämän mukana. että kunnolliset tavalliset naiset, tuntuvat latteilta. Sitä on tottunut jotenkin värikkääseen elämään.
Joten luulen, että jos en ala kummankaan näiden naisen kanssa "kärsimään" niin jään yksin.
Pelottaa se yksinäisyys onko se sitten lopulta pahempaa kuin alkoholiongelmainen puoliso?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..huh huh, oletpa aikamoisessa tilanteessa. Eihän se yksinäisyys ole kivaa mutta, hei nämä kaksi eivät ole ne ainoat naiset maailmassa. Olisiko paras ratkaisu jättää kumpikin, antaa ajan kulua ja etsiä uusi ? Voihan se olla että tämä alkoholisti on tuonut "väriä elämääsi" mutta... Toinen vaihtoehto on yrittää saada kumppanisi ymmärtämään ongelmansa ja hakeutumaan hoitoon !! Tsemppiä !
Mitäs jos vaan pakenisit sinne vuorille. Kaikkihan ne aina sössöttää kuinka ovat muuttaneet tapansa. Jos se exäsi on alkanut käymään AA kokouksissa ja jossain kiukunhallinta jutuissa, niin ehkä silloin, mutta muuten kannattaa paeta ja kannattaa heivata se teinipimukin. Tiedät ettei se juttu kestä mitään ikuisuuksia. Pysy erossa alkoholia kittaavista akoista.
missään nimessä aloita samanlaista uutta suhdetta, kuin minkälainen entinen oli. Jos exäsi haluaa parantua, hän kyllä myös parantuu, mutta ellei merkkejä siitä näy, parempi jatkaa matkaa eri teille.