Kyllä on ilkeitä ihmisiä?

Olen pahoillani menetyksestäsi.En voi kuvitella tuskaasi.Itselläni viimeisin suuri menetykseni oli muutama vuosi sitten tapahtunut mummini kuolema.Hän oli elänyt pitkän ja hyvän elämän,mutta olin silti musertunut.Mummi oli aina läsnä ja sitten yhtäkkiä poissa.En kylläkään kuullut hänestä puhuttavan pahaa,hän oli niin ihana ihminen.Minua surettaa tämän palstan ilkeämieliset ihmiset,jotka puhuvat todella inhottavia asioita Kirkasta.Entä jos Kirkan läheiset ja ystävät lukisivat näitä?Miltä heistä tuntuisi nähdä näitä inhottavia kommentteja Kirkasta?Se mikä näiltä palstaääliöiltä puuttuu tyystin on kyky asettua toisen asemaan,kyky empatiaan.On harmillista,että sellaisiakin ihmisiä on.

..Sinulle. Elämäsi ei ole todellakaan ollut lähtökohdiltaan helppoa, mutta hienosti olet jaksanut ja varmasti myös tästä eteenpäin. Olen myös itse sairastunut masennukseen tiettyjen menetysten jälkeen ja ymmärrän tuntosi paremmin kuin luuletkaan. Omat menetykseni ovat suhteellisen tuoreita, mutten aikanaan ehtinyt niitä surra ja nyt ne pukkasivat päälle niin, että oli pakko pysähtyä.

Kirkan poismeno pysähdytti todella, koska hän on ollut niin valovoimainen esiintyjä monine hyvine kappaleineen pitkältä ajalta. Esim. Mestareiden konsertissa taannoin hän oli se karismaattisin lavapersoona, muut tulivat kaukana perässä, vaikka hyviä olivat kaikki. Mutta Kirkassa oli jotain ainutlaatuista säteilyä, joka muilta puuttui.

Kaikkea hyvää Sinulle ja yritetään tämä suru surra pois nyt, kun se on ajankohtainen.