Hei!
Mitä vanhempina tekisitte seuraavanlaisessa tapauksessa?
15-vuotias, joka yleensä on soitellut kännykällään aika vähän (tekstariliittymä), eikä siksi hänellä ole ollut myöskään saldorajoitusta, onkin yhtäkkiä soittanut 50 eurolla enemmän kuin aiemmin. Takavarikoimme kännykän ja hänen vastavetonsa oli se, että hän leikkasi kännykkäni SIM-kortin kahtia ja haukkui meitä idiooteiksi, isää homoksi, minua hulluksi jne. ja kiroili hurjasti.
Millainen rangaistus olisi paikallaan. Murkku on aiemmin ollut hyvä oppilas, eli keskiarvo koko ala-asteen yli 9,4 ja yläasteellakin lähellä 9, mutta nyt ei enää tee läksyjäkään, möykkää ja huutaa ja haluaisi olla vain netissä, mihin olemme tietenkin rajoitteita laittaneet.
Hän on myös alkanut väkivaltaiseksi, käy helposti kimppuun ja rikkoo tavaroita. Huumeita, alkoholia tai tupakkaa hän ei käytä, sillä hän on lähes kaiken vapaa-ajan kotosalla, (liikuntatreenit lopetti) tai sitten, jos käy kavereilla, hän tulee jo klo 20.00 kotiin viikonloppunakin. Kaverit on onneksi vielä kunnollisia ja mukavia tyyppejä.
Mitä siis avuksi/rangaistukseksi!
Kiitoksia todella paljon! :)
Mitä vanhempina tekisitte seuraavanlaisessa tapauksessa?
15-vuotias, joka yleensä on soitellut kännykällään aika vähän (tekstariliittymä), eikä siksi hänellä ole ollut myöskään saldorajoitusta, onkin yhtäkkiä soittanut 50 eurolla enemmän kuin aiemmin. Takavarikoimme kännykän ja hänen vastavetonsa oli se, että hän leikkasi kännykkäni SIM-kortin kahtia ja haukkui meitä idiooteiksi, isää homoksi, minua hulluksi jne. ja kiroili hurjasti.
Millainen rangaistus olisi paikallaan. Murkku on aiemmin ollut hyvä oppilas, eli keskiarvo koko ala-asteen yli 9,4 ja yläasteellakin lähellä 9, mutta nyt ei enää tee läksyjäkään, möykkää ja huutaa ja haluaisi olla vain netissä, mihin olemme tietenkin rajoitteita laittaneet.
Hän on myös alkanut väkivaltaiseksi, käy helposti kimppuun ja rikkoo tavaroita. Huumeita, alkoholia tai tupakkaa hän ei käytä, sillä hän on lähes kaiken vapaa-ajan kotosalla, (liikuntatreenit lopetti) tai sitten, jos käy kavereilla, hän tulee jo klo 20.00 kotiin viikonloppunakin. Kaverit on onneksi vielä kunnollisia ja mukavia tyyppejä.
Mitä siis avuksi/rangaistukseksi!
Kiitoksia todella paljon! :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei!
Murkkusi tilanne tuntuu tutulta. Olin itse lahjakas lapsi (keskiarvot yli 9 jne.), mutta koin murrosiässä vahvasti, etteivät vanhempani arvostaneet minua pätkääkään. En muista vanhempieni koskaan kehuneen minua, vaikka koko ajan pyrin korkeampiin suorituksiin vanhempiani miellyttääkseen. Oli aikoja, jolloin kokeesta 10- oli todella paha pettymys.
Aloin lukiossa kapinoida vanhempiani vastaan. Olin ns. kunnollinen: ei tupakkaa, viinaa, seksiä tai huumeita. Silti en mielestäni saanut sitä vapautta, minkä olisin ansainnut.
Minkäänlaista keskusteluyhteyttä ei minun ja vanhempieni välillä ollut. Heidän kanssaan en voinut puhua isoistakin ongelmistani, koulukiusaamisesta, seksuaalisesti ahdistelevista sukulaisista, itsetuhoisuudesta jne. Veikkaan, että vanhempani järkyttyisivät todella pahasti, jos tietäisivät miten lähellä todellista pimahtamista välillä olin.
Meillä ei tunteista koskaan puhuttu, eikä tunteiden ilmaisemista suosittu. Siksi minäkin olin suuttuessani väkivaltainen kun en muutakaan osannut!
Tukea sain vain muutamilta ystäviltä ja heihin pidinkin tiiviisti yhteyttä, tosin kirjeitse, kun kännyköitä ei silloin vielä ollut.
Miettikää voisiko tyttärenne tilanne olla samankaltainen. Oletteko ajaneet hänet liian ahtaalle? Osaako hän käsitellä tunteitaan ja voiko teillä puhua siitä mikä vituttaa? Entäpä, jos joku on vaikkapa raiskannut tyttärenne, eikä hän uskalla siitä kertoa ja puhelinlasku on tullut "terapia" puheluista ystäville tai nuorten auttavaan puhelimeen? Kokeeko hän elävänsä omaa elämäänsä omine haaveineen vai teidän toiveiden mukaista elämää?
Minusta rangaistuksen sijaan pitäisi yhdessä keskustella siitä missä mättää. Ei tyttärenne kiusallaan noin käyttäydy.
Hei yksi vain!
Olen pahoillani puolestasi, ettet ole saanut tarvitsemaasi arvostusta ja kannustusta, vaikka todella olisit sen ansainnut. Meidän koululaiset saavat halaukset ja vähän rahaakin, kun tuovat yli ysin kokeita ja halauksia ja kehuja annetaan tietenkin muutenkin. Todella harmi, ettei vanhempasi ole ymmärtäneet, kuinka olisivat voineet toimia paljon viisaammin ja olet heidän ymmärtämättömyydestään joutunut kärsimään.
Ihan hyvä, että vastasit minulle noin, vaikka meillä tilanne ja kasvatustapa onkin toinen, niin ehkä joku muu hoksaa tuon tekstisi luettuaan toimia toisin omaa lahjakasta lastaan kohtaan.
Me nyt annoimme lapselle kännykkäkiellon viikoksi ja vaihdamme liittymän sellaiseen, mihin voi laittaa saldorajoituksen. Mesen kautta hän voi kuitenkin netissä jutella ihastuksensa ja ystäviensä kanssa.
Toivottavasti olet löytänyt itsellesi kumppanin, joka osaa arvostaa ja kehua Sinua, vaikka tärkeintähän se on se oma arvostus itseään kohtaan, sillä usein huonosti kohdeltu lapsi antaa aikuisenakin toisten kohdella itseään huonosti, mutta jos rakastaa ja arvostaa itseään, niin muut jotenkin ihan vaistoavat, ettei tuota ihmistä kannata kohdella huonosti.
Rakkautta ja kaikkea hyvää Sinulle toivon!
En muuta neuvoa löydä tähän .Nuorenne käytös se muuttunut,jokin syy siihen täytyy olla.Ymmärrän kyllä että suututtaa kun sim-kortin leikkaa,en hyväksy sitä.Tämä teko nuoren on jotenkin hyvitettävä.Ehkä kännykän käyttökielto esim.kuukaudeksi? Viikkorahan poisto määräajaksi tms.?
Nuorenne vaikuttaa muuten fiksulta.Koulu menee hyvin, hyvä harrastus ainakin ollut,ja kaverit mukavia.Kannattaisi selvittää miksi lopetti harrastuksen.Jos se ei enää kiinnosta,ehkä löytyisi jokin muu tilalle.
Puhelinlaskujen nousu voi johtua ehkä ihastuksesta,rakastumisesta? Voi olla jotain muutakin.
Viettäkää aikaa nuorenne kanssa,keskustelkaa avoimesti ihan kaikesta.Hyväksykää hänet sellaisena kuin on, ilman suorituspaineita,miellyttämisen tarvetta. Olisi hyvä jos teillä olisi jokin yhteinen harrastus,juttu tai matkustelu joskus.
Miten hyvin tunnette nuoren kavereita,ja heidän vanhempia,sillä heiltäkin voisi kysyä tietoja. Joskus pahasta asiasta voi olla vaikea puhua omille vanhemmille,ainakaan aluksi.Nuorta kannattaa kehoittaa menemään esim.terv.hoitajalle. Kouluunkin voi vanhemmat soitella esim.luokanvalvojalle ja keskustella tilanteesta.
Kiitos teille molemmille vastauksista. Pitää näyttää tämä ketju murkullekin ja jutella asiasta vielä tietenkin.
Jonkun ihastuksen hän on netin kautta löytänyt, joka asuu 500 km päässä, eli tapaamaankaan ei pääse kovin helposti ja siksi tuo puhelinlasku on niin suuri entiseen verrattuna.
Kehumme ja kannustamme häntä kyllä aina kun on vähänkin aihetta ja tarkemmin ajateltuna lähes päivittäin, mutta tietenkin harmittaa, että noin lahjakas lapsi jättää hyvän harrastuksen tai kaksikin, kun soittaminenkin jäi. Pääasia hänellä näyttää olevan se, että saa pitää päänsä, olipa se sitten hänestä itsestäänkin jälkeenpäin ajatellen täysin järjetöntä ja päätä ei käännä millään, ei rangaistuksilla, ei rahalla, ei millään edulla, mistä hän olisi vaikka pari tuntia aiemmin haaveillut, sillä raivostumisen hetkellä on tärkeintä, että hän saa olla jääräpäinen, vaikka menettäisi kaiken, mitä omistaa tai saisi kaiken mitä haluaa. Järkeen on myös ihan turha vedota.
Jospa tämä jossain vaiheessa alkaa helpottaa. (Oli hän jo ihan pienenäkin meidän muksuista kaikkein jääräpäisin) :)
Kiva oli kun vastasitte! Kaikkea hyvää teille molemmille!
Jospa tämä tästä helpottaisi, kun hänellä ikää tulee lisää!
ihastuksen kanssa ilmaiseksi. Jos on sekä netin käyttöä rajoitettu, että otettu puhelin pois, niin ei ihme että vituttaa. Sua ei varmaan harmittaisi, jos sulta vietäisiin kommunikointimahdollisuudet pois, vaikka vaan pieneksi aikaa? Eiku aijoo, harmittihan se näköjään... Mutta lasta ei siis saisi harmittaa, eikö?
Olemme tarjonneet murkulle Skype-mahdollisuutta, mutta eipä hänelle se kelpaa...
Tottakai netin käytössä on jotain rajoituksia oltava. Mitä siitä tulisi, jos lapset olisivat netissä 6 tuntia päivässä tai enemmänkin? Milloin esim.ne läksyt tehtäisiin? On sitä sitäpaitsi muutakin elämää, kuin netissä olo.
Sinäkö saat olla netissä rajoituksetta niin paljon kuin haluat?
Harmittihan se, että lapsi leikkasi sim-kortin, tulihan siitä mm. lisäkustannuksia, kun piti lähteä uutta hakemaan ja vieläpä aika pitkän matkan päästä.
Oletko sitä mieltä, että kännykkää ei saa ottaa pois, vaikka lapsi pettäisi lupauksen ja tekisi tosi ison puhelunlaskun?
itselläni sama tilanne, ennen kiinnosti koulun käynti ja keskiarvo olo 9 paikkeil mutta nytten 7.5. tunnilla mesoan ja häiritsen pulisen jne. tunti on jo istuttu ja kovaa vauhtia toinenkin tunti tulossa.Itse viihdyn liikaakin koneella, olen sen vehkeen orja. Tunnilla ei kiinnosta oikeastaan mikää kun sydämmien piirtely ja juttelu, ehken se vaan kuuluu tähän ikään.
Luottamus on kotona äitiin mennyt töllön hommia tehdessä..
Nytten yritän hillitä puhumista tunnilla, jne.
kännykässäni 20 euroa saldoa, ja viikon kesti, mokailtua on tullut, ja aika paljon. ja häpeän niitä!
mutta väkivaltainen en ole, enkä edes kehtaa kirjoilla kotona.
suosittelen että juttelette lapsenne kanssa oikeen kunnolla.ja kitkette HETi väkivalta pois, nimittäin tuo käytös koituu kohtaloks jos se jatkuu. kännykkä lukkejan taakse, kone kielto.
äitini uhkasi myydä koneen jos ei ala koulu maistumaan, ja niin kyllä myös tapahtuu..
nyt juttelette,kysykää mistä tuollainen käytös johtuu, ja vastaus ei voi olla vaan " emmatiiä!" mikä minulla yleensä on. äiti piti minua 3 tuntia keittiön penkillä ennen kun alko tulemaan miksi käyttäydyn huonosti.
äitini viestittelee jatkuvasti luokanvalvojani kanssa, ja minulle ja kavereitani ei koulussa armahdeta, meillä on sellanen sääntö nykyään mikä koskee minua ja kavereitani yksikin turha inahdus niin automaattisesti 30 minuuttia istumista. eikä ole auttanut, ongelmia on minun taustallani ihan tarpeeksi, sairaus, ja muita ongelmia. ja ne tekvät keskittymisestäni todella vaikea, ja uhmaan sääntöjä, koska minulla on paha olla. Äiti uhkas jo laittaa minut psykologille, jos ei ala muuttumaan toiminta.
mutta onnea sinulle ja miehellesi ja lapsellenne!
Hei Hmm..
Mielenkiintoista kuinka yhtäaikaa vaikutat ihanalta ja viisaalta ja sitten kuitenkin toimit niin, että joudut vaikeuksiin.
Äitisi varmasti kärsii kovasti puolestasi, kun ei osaa auttaa Sinua. Toivottavasti voisit keksiä jonkun kanavan, jota kautta voisit purkaa noita sisälläsi olevia pahoja oloja, että elämäsi alkaisi tuntua paremmalta.
Esim. yläaste tai lukio on niin todella lyhyt aika elämästä (jos vaikka 80-v:ksi elät) ja kuitenkin siellä saadut arvosanat vaikuttavat siihen, miten pääsee jatko-opintoihin, joten kovasti toivoisin, että kun olet noin lahjakas, niin jaksaisit käydä koulusi vaikka tuon 7,5 - 8 keskiarvolla.
Annat hienoja ohjeita, mutta et ihan niitä itse toteuta, näin se usein on, mutta todella hyvä huomata, kuinka nuori voi olla silti sisimmältään noin viisas, vaikka näyttää päälle päin muuta käytöstä.
Toivon todella kovasti, että saat elämäsi kuntoon, eikä se psykologin luona juttelemassa käynti ole ollenkaan niin huono juttu, vaan voi todella olla ihan pelastus.
Olen varma, että äitisi rakastaa sinua tosi paljon ja ihan teidän molempien vuoksi olisi hyvä, jos vaikka alkaisit hänelle juttelemaan, jos et psykologille halua mennä.
Kiitos kun vastasit, olet ihan oikeasti aivan ihana Nuori, se selvästi paistaa kirjoituksestasi läpi :)
toivon että pystyisin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas opiskella, koska minulla on paljon unelmia, ja ammatti mihin tahdon :)
Eilen kun kirjoitin sinulle, niin tajusin todellakin että on tehtävä muutoksia elämässäni, en pelkästään häiritse itseäni vaan myös muita oppilaita jotka tahtovat opiskella, ja tahdon suoda heille sen.
Äitini on aina sanonut että mihinkään ammattiin ei pääse ilman jatko-opintoja, ja jos todellakin tahdon turvallisuus alan painotteiseen ammattikouluun niin ei sinne 7 todistuksilla päästä.
olet kuin kopio luokanvalvojastani, mukava mies, ja oikeassa.Tajuan miten typerän maineen olen luonnut itselleni, ennen minua ei huomattu, mutta nykyinen käytökseni on tuonnut minulle mainetta, ja olen päättänyt sen että jos en muuten voi tuoda itseäni julki kun mesoamisella ja häiritsemällä niin sitten en tuo mitenkään muuten kun mielipiteilläni!
Äitini on aivan hermorauniona, olen pelleillyt aikuisten miesten kanssa, ja muutenkin sekoillut ja se saa luvan loppua nyt.Ehken tuo sekoilu on johtunut siitä että on paha olla, ja viimeisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon, sairaalat on yllättävän tuttu paikka. Jossain vaiheessa se koituu minun kohtalokseni, jos en nytten lopeta.
:) hyviä jatkoja sinulle ja onnea!
Missään tapauksessa en antaisi teinini selvitä moisesta rangaistuksetta. Rangaistus: kännykkä pois kokonaan. Ehdottomasti 2 viikkoa. Samalla muutkin "etuudet" menevät jäihin.
Uskomatonta,että vanhemmat antavat lastensa hyppiä niskoissaan ja vielä ihmettelevät, "mitäs nyt pitäis tehdä"??
Millainen maailma on edessämme, jos tenavat saavat päätösvallan,ollen turvattomia ja hakusissa nuorina aikuisina?? En uskalla kertoa, tosin voin vain aavistaa kauhulla!!!
Mitenkäs aiot sitten kasvattaa, kun kaikki etuudet on viety ja lapsi edelleen hyppii niskan päälle? Tällaistakin tapahtuu.
Enhän minäkään anna teinini selvitä tästä rangaistuksetta ja se, että täällä keskustelupalstalla kysyy muiden vanhempien mielipidettä asiasta, on mielestäni ihan viisasta, sillä koskaan ei voi tietää, mikä konsti parhaiten murkkuun tehoaa ja siksipä monenlaiset vinkit on hyvä ottaa vastaan.
Minun tapauksessani murkkuni on minua päätä pitempi ja noin 20 kiloa painavampi. Kerrohan miten minä hänet kuriin laitan, jos esim. olen ottanut kaikki edut pois ja hänen käytöksensä vain pahenee? En minä ainakaan pysty kiinni häntä pitelemään, jos hän vaikka haluaa kotiarestista lähteä kavereille.
Olen ihan yhtä huolissaan sekä oman lapseni, että muunkin sellaisen nykynuorison tulevaisuudesta, joilla ei ole mitään rajoja, mutta kun niitä rajoja ei ole enää koulussakaan, (esim. saavat puhua tunnilla yhtäaikaa meluten ja työrauhaa häiriten), niin kyllä on mennyt kotonakin kurinpito tosi haasteelliseksi. Välillä tuntuu, että terveys menee rajoista taistellessa. Mutta niin kauan yritän rajoja pitää kun henki pihisee.
Meilläkin sellainen tekstari liittymä ja puhelinlaskut paukkuu. On tekstarit täynnä ja samoin puheluja älyttömästi. Viimeksi edellinen oli yli 80e. Puhelinta en ottanut pois, mutta joutui maksamaan laskusta 40e minulle. Olen sanonut että yli 40 e en puheluista maksa. Nyt oli lasku 37e, että raha näköjään puhuu.
Se on tuo seurustelu kun pitää puhelimessa olla. Muistan kyllä, että puhelin oli kuumana kun olin teini. Kännyköitä ei tosin ollut. Ja puhelinlaskusta äitini aina mäkätti.
Meillä on tilannne nyt rauhoittunut myös murrosiän ongelmat. Poika ei ole koskaan käsiksi käynyt, jonkun tavaran on huoneessaan riidan päätteeksi heittänyt. Olen kyllä seissyt pojan ja oven välissä ja pituuseroa on meillä 20cm ja painoakin 20kg pojan eduksi, mutta yli ei ole kävellyt. Olen kyllä joskus pelännyt, että häviän taistelun, mutta poika on antanut periksi ja perääntynyt. Onneksi. Vanhemmilla pitää olla tietynlainen auktoriteetti. Meillä ei ole koskaan hyväksytty minkäänlaista väkivaltaa ei lasten välillä saati aikuisten.
Kai te molemmat vanhemmat olette samoilla linjoilla? Ainakin lasten aikana.
Mukava, että teillä on jo tilanne vähän helpottunut.
Meillä ei harrasteta väkivaltaa missään muodossa, ei vanhempien välistä, eikä vanhempien ja lasten välistä. Lapset joskus kinaavat keskenään, mutta se on hyvin kevyttä ja siksi tässä ihmetelläänkin murkun agressiivisuutta.
Hän on vähän sellainen, että rangaistukset saavat hänet käyttäytymään vain huonommin, mutta silti pidämme kiinni sanotuista seurauksista.
Aika haasteellista on vanhempana oleminen.
Kiikutahhan tyttösi suorinta tietä huume seuloihin. Selvästi viittaa päihteisiin, ehkäpä käyttää amfetamiinia, niin selvät merkit.
Nimimerkki: 666 not rocks'!! Daah!1117856752346789345789078
Murkku sattuu olemaan niin allerginen todella monille lääkeaineille, että tuskin uskaltaisi edes kokeilla, kun lievemmistäkin lääkkeistä saa tosi pahat ihottumaoireet tai hengitysvaikeudet.
Koulustakaan ei ole ollu poissa koko vuonna kuin pari tuntia, tarkistin koulusta vielä varalta.
Kotiin tulee viimeistään klo 20, eikä tuoksu tupakalle, eikä viinalle, joten enpä vielä huumehommiin usko.