Aito kansanyhteisöllisyys ja terve, luonnollinen kansallistunne, se "me"-henki, jonka voimalla tähänkin maahan on rakennettu kattava hyvinvointi ja vauraus, edellyttää sitä että kansa on sosiaalisesti yhtenäinen. Aito nationalismi edellyttää siis ainakin jonkinlaista sosiaalista tasa-arvoa, myös taloudellisessa mielessä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa ja samassa veneessä taloudellisesti ja liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä luokkiin "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion yhteiskuntamoraalin pohjan. Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.
Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhteinäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurinpiirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä".
Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe rikkaiden olevan samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.
Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että heidän veroillaan kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", toista kulttuuria edustavien, arvoiltaan ja uskomuksiltaan erilaisia koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.
Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, niin kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (siis ei sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja, joko pysyy tai hajoaa. Ja hajoamisen seurauksena on luokkien ja eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.
Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen on kommunistien päämäärä, ja talousliberaaliporvarien talouspolitiikan, sekä vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän kulttuuripolitiikan seuraus.
Sen takia väitän, että aito, nationalisti, joka kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä vasemmistolainen, ainakin mitä sosiaalipolitiikkaan tulee, tai hän ei ole oikeasti ole aito nationalisti. Jos hän ei ole, niin hän ei ehkä tajua, että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa hajottavat ja tuhoavat juuri sen, mitä hän haluaa kannattaa; yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden.
Samoin aidon vasemmistolaisen, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäista kansallisvaltiota, ja oltava ainakin maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri sitä moraalista kivijalkaa, joka pitää yllä hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Siksi minun nationalismiini kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen, talous- ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun vasemmistolaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaani taas olennaisena terve, maltillinen, nationalismi.
Tällainen terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei ole ekspansionistinen militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä.
Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen, heidän omissa maissaan. Näin ollen aito ja terve nationalismi luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia, eikä sotaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa ja samassa veneessä taloudellisesti ja liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä luokkiin "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion yhteiskuntamoraalin pohjan. Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.
Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhteinäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurinpiirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä".
Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe rikkaiden olevan samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.
Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että heidän veroillaan kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", toista kulttuuria edustavien, arvoiltaan ja uskomuksiltaan erilaisia koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.
Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, niin kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (siis ei sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja, joko pysyy tai hajoaa. Ja hajoamisen seurauksena on luokkien ja eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.
Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen on kommunistien päämäärä, ja talousliberaaliporvarien talouspolitiikan, sekä vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän kulttuuripolitiikan seuraus.
Sen takia väitän, että aito, nationalisti, joka kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä vasemmistolainen, ainakin mitä sosiaalipolitiikkaan tulee, tai hän ei ole oikeasti ole aito nationalisti. Jos hän ei ole, niin hän ei ehkä tajua, että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa hajottavat ja tuhoavat juuri sen, mitä hän haluaa kannattaa; yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden.
Samoin aidon vasemmistolaisen, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäista kansallisvaltiota, ja oltava ainakin maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri sitä moraalista kivijalkaa, joka pitää yllä hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Siksi minun nationalismiini kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen, talous- ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun vasemmistolaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaani taas olennaisena terve, maltillinen, nationalismi.
Tällainen terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei ole ekspansionistinen militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä.
Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen, heidän omissa maissaan. Näin ollen aito ja terve nationalismi luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia, eikä sotaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuitenkin kannatat distirbutismia, joka taas perustuu Adam Smithläiseen liberalismiin?
Hyvinvointiyhteiskunta-ajattelulla ja vasemmistolaisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, ellet tarkoita hyysäys-yhteiskuntaa. Vasemmistolaisessa käsityksessä hyvinvointiyhteiskunnasta, ei yksilöllä ole minkäänlaista vastuuta. Se jos jokin on järjetöntä. Siksi mm. distiributismissa oikeistolaiset arvot jyräävät vasemmistolaisia.
Väite, että aito nationalisti on automaattisesti kallellaan vasemmalle kertoo ainoastaan tietämättömyydestä markkinataloudessa ja sosiaalipolitiikassa. Tuolla kirjoittamallasi näkemyksellä talouskasvu romahtaa, jolloin olemme kusessa.
Otat kantaa tuloeroihin. Omasta mielestäni tuloerot on periaatteessa positiivinen asia, nagatiivisen niistä tekee se, jos tuloerot kasvavat kummastakin päästä (eli köyhäillistö köyhtyy ja rikkaat rikastuvat). Se että joku työllään tienaa enemmän, ei voi missään nimessä olla huono asia. Tuloeroista vauhkoaminen on sitä populismia huonossa mielessä.
Peruste millä väität tuloerojen syntymistä huonoksi asiaksi, on aika mielenkiintoinen, sillä tuota esiintyy niin kauan, kunnes lääkäri ja kadunlakaisija saavat saman liksan. Tätä pirstoutumista lietsovat kylläkin vasemmistopoliitikot.
Seuraavaksi sekoitat talous- ja sosiaalipolitiikan toisiinsa. Väität että nationalistin on oltavat sosiaalipolitiikalataan vasemmistolainen ja yhtä äkkiä puhut kovista arvoista talouspolitiikassa. Joka tapauksessa sinun mielestäni nationalistin pitää hyysätä pummeja. Tuo kuulostaa joltain aivan muulta kuin nationalismilta, en vain viitsi sanoa miltä.
Seuraavaksi huomaan, että ymmärrät oikeistolaisuuden täysin väärin. Pidät näköjään oikeistolaisena käsityksenä minarkiaa, joka yleisesti liittyy libertarismiin. Näet oikeistolaisen vaativan maksua joka asiasta yms. josta pauhataan koko ajan Tiedonantajassa ja Työväen Sanomissa.
Kirjoituksestasi selviää, että olet näköjään kansallissosialisti, joka vaatii vahvaa keskushallintoa. Tämä pistää vähän mietityttämään, sillä olet tunnustautunut myös distributismin kannattajaksi, joka taas vastustaa vahvaa keskushallintoa.
Periaatteessa olemme monessa asiassa samaa mieltä, mutta käsityksemme tämän hetkisestä tilasta ja sosiaalipolitiikasta poikkeavat toisistaan melkoisesti.
Mielenkiintoisia keskusteluja,kerrankin jotain järkevää näillä sivuilla.Eli puhutaan asioista,eikä mennä henkilö kohtaisuuksiin.
Eikö sinun arvomaailmasi ole myös Alkiolaisuuta.
Alkiohan sanoi.
Otetaan Isänmaallisuus oikealta,ja köyhän
asia vasemmalta.
Nykyinen keskusta,ei enää ole Alkiolaisuutta.
Kyllä itse asiassa on. Alkio oli mies jonka muistoa kunnioitan.
Kannatan distributismia sen vuoksi, että siinä omistus on mahdollisimman hajautettua. Vastustan keskittämistä, niin rahan, vallan, kuin ihmistenkin keskittämistä.
Hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu juontuu historiallisesti nimenomaan sosiaalidemokratiaan ja siten vasemmistolaisuuteen. Se on eräänlainen sosialismin ideaalin, eli sosiaalisen tasa-arvon, tavoittelua, säännellyllä markkinataloudella ja demokratialla vallankumouksen ja kollektivisoinnin sijasta.
Minun vasemmistolaisuuteeni kuuluu yksilön vastuu. On eri asia hyysätä, kuin tasata tuloeroja. Väitteeni, että aito nationalisti on vasemmalle kallellaan, tarkoittaa vasemmalle kallellaan oloa juuri sosiaalipoliittisesti ja osin talouspoliittisestikin, liittyen juuri tuloeroja tasaavaan verotukseen ja markkinatalouden säätelyyn ja rajoittamiseen (Ns. Keynesiläinen talouspolitiikka ja puitetalous). Se ei kuitenkaan tarkoita vasemmalle kallellaan oloa liittyen massaideologiaan ja järjestelmän roolin korostamiseen ihmisen yli.
Kirjoittamallani näkemyksellä talouskasvu pysyy tasaisena, muttei liian voimakkaana, siten että talous ei supistu tai romahda, vaan pysyy pystyssä. En muutenkaan usko rajoittamattomaan talouskasvuun, sillä pää tulee muuteen lopulta vetävän käteen.
Tuloerot, silloin kun ne liittyvät työllä tienaamalla rikastumiseen (palkkatulot) ovat sinänsä ihan jees. Sen sijaan jos tuloerot ja niiden kasvu liittyvät pääomantulojen kasvuun, eli "raha-tekee-työn-puolestani"-systeemiin, ne eivät ole niin positiivinen asia, ainakaan jos tuloerojen kasvu on voimakasta. Henkinen ja aineellinen hyvinvointi syntyy mielestäni ensisijaisesti työstä.
Minä en kannata tasapäistämistä, jossa lääkäri ja kadunlakaisija saavat saman liksan. Kannatan tuloerojen pitämistä tietyissä rajoissa. Esimerkiksi oma mielipiteeni on, että väestön rikkaimman viidenneksen keskimääräiset ansiotulot eivät saisi olla yli neljä kertaa isommat kuin köyhimmän viidenneksen keskimääräiset ansiotulot.Olisin siis tasaamassa ylilyönnit huippuista ja pohjista, en vetämässä kaikkia samalle viivalle.
Näin siksi, että yleinen hintataso ja asumiskustannukset määrittyvät sen mukaan, mikä on ostovoima. Jos suurin osa ostovoimasta on rikkailla, yleinen hintataso ja elinkustannukset määräytyvät painotetusti ylemmän keskiluokan ansiotason mukaan. Näin hinnat ja elinkustannukset karkaavat tasolle, johon köyhillä ei enää ole varaa, ja he tippuvat yhteiskunnan kelkasta.
Kovat arvot talouspolitiikassa johtavat koviin arvoihin sosiaalipolitiikassa. Talous- ja sosiaalipolitiikkoja pitää tarkastella yhdessä, ei erikseen.
Tässä ja edellisessä kirjoituksessa käytän käsitettä oikeistolaisuus nimenomaan sen "main stream" taloudellisessa käsityksessä tarkoittamaan ns. uusliberalismia ja sen mukaista politiikkaa. Vastaavasti vasemmistoalaisuus-käsitettä käytän myös sen yleisessä, sosiaalipoliittisesti painottuneessa merkityksessä liittyen Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntamalliin.
Näin siksi, että juttu oli ja on suunnattu Matti Meikäläisille, eli yleistajuiseksi, eikä ensi sijassa eri teorioihin perehtyneille. En kannata keskittämistä, enkä ole kansallissosialisti. Niille jotka teorioista jotain tietävät, annettakoon tiedoksi, että luonnehdin omaa ajatteluani ns. "Kolmannen tien"-malliksi.
Toivottavasti tämä selventää jotain.
Hyvä, että täällä sentään joskus syntyy keskustelua!!!
Nationalismi on hienointa tässä maailmassa. Ei nationalistin tarvitse olla sosialisti. Suomessa on tuettava kaiken kokoista yrittäjyyttä. Suomesta on tehtävä maa jossa kaikkilla on mahdollisuuksien tasa-arvo. Näin hyvinvointivaltiolla on parhaat mahdollisuuden säilyä. Kuitenkin kaiken maailman "optiokikkailulle" on laitettava stoppi. Raha täytyy saada pöyrimään.
Sosiaaliturvan, verotuksen ja muiden asioiden täytyy olla niin, että työnteosta ja yrittämisestä tehdään kannattavaa. Nykyistä sosiaaliturvaa käytetään paljon väärin. On paljon ihmisiä, jotka nostavat korvaukset ja ovat tyytyväisiä oloonsa.
Tämän takia suosinkin kolmatta tietä. Kannattaa tutustua distiributismiin eli kansankapitalismiin, vaikka se onkin vain teoria-asteella, mutta siitä voi helposti poimia hyvin omaksuttavat asiat käyttöön.
http://nukku.net/no/distr.html
Kapitalismissa ja sosialismissa pääoma jää harvojen haltuun, kapitalismissa rikkaiden ja sosialismissa valtion. Kapitalismi ja sosialismi eivät siis suosi pienyrittäjyyttä. Järkevintä olisi, että pääomat hajaantuisivat mahdollisimman monelle, jolloin raha myös kiertäisi huomattavasti paremmin.
Distibutismissa myös perinteiset arvot ovat kunniassa eli perhettä ja kotia pidetään korkeassa arvossa. Myöskään yhteiskunnan siivellä elämistä ei hyväksytä. Peruspalvelut kuitenkin halutaan taata kaikille, eli mm. rautatiet, oppilaitokset, puolustusvoimat, valtion pankki, kirjastot, valtionhallinto ja osa terveyspalveluista jätetään yksityistämättä.
Kannattaa tutustua tarkemmin.
...ja myös toimivalta - se vaikuttaa samansuuntaiselta tri Norberto R. Keppen Työ ja Pääoma - kirjassaan esittämän analyyttisen trilogian periaatteiden kanssa - on vain "valmiiksi pureksittu ja märehditty" -yksityiskohtainen "muutostalouden" ohjekirja!
IlkkaOH
Tossa voi olla ideaa:)