Yrittäjät ja heidän perheensä ovat varmasti suuri ryhmä, joka kärsii henkisestä loppuunpalamisesta. Lapset ovat paljon yksin (-> masennusta) eikä parisuhdekaan oikein tahdo kestää, kun kotona käydään vain nukkumassa ja lomia ei ole varaa pitää kuin yksittäisiä päiviä silloin tällöin.
Minä työllistin itseni viisi vuotta pienyrittäjänä. Käsittämätöntä, miten paljon se vie aikaa ja voimia, mikäli haluaa saada myös itselleen edes pientä palkkaa. Yrittäjän on turha odottaa saavansa toimeentulotukea tai edes asumistukea. Asiakkaita tai kysyntää ei välttämättä edes ole, vaikka laskujen vuoksi olisi pakko tehdä enemmän töitä. Silloin on pakko polkea hintoja ja mainostaa enemmän ja se on kallista. Laskuja oli niin paljon ja minusta tuntui että, tein rahaa kaikille muille paitsi itselleni. Arvonlisävero varsinkin on yksi pirulainen. Tonnit vilistivät tilini kautta eikä minulla ollut varaa edes vuokra-asuntoon, autosta puhumattakaan. Jouduin umpikujaan ja minun oli pakko lopettaa yrittäminen, onneksi. Jäin taloudelliseen ahdinkoon ja velkoja siitä makselen vieläkin kuukausipalkastani.
Nykyinen miesystäväni on yrittäjä ja nyt, kun itse olen päässyt siitä oravanpyörästä ulos, olen edelleen sidottu, sillä katson vierestä miten miesytäväni tekee töitä seitsemän päivää viikossa ja ilman lomia. Hän haluaa olla vapaa, minun mielestäni hän on itse rakentamassaan vankilassa. Kärsimme molemmat masennuksesta. Emme käy missään, emme vietä viikonloppuja. Itseasiassa emme osaa edes viettää vapaata yhdessä, koska sellaista ei ole varsinaisesti koskaan ollut. Työnteko on hyvä tunteiden pakopaikka. Meillä ei onneksi ole lapsia kärsimässä tilanteesta.
Minä työllistin itseni viisi vuotta pienyrittäjänä. Käsittämätöntä, miten paljon se vie aikaa ja voimia, mikäli haluaa saada myös itselleen edes pientä palkkaa. Yrittäjän on turha odottaa saavansa toimeentulotukea tai edes asumistukea. Asiakkaita tai kysyntää ei välttämättä edes ole, vaikka laskujen vuoksi olisi pakko tehdä enemmän töitä. Silloin on pakko polkea hintoja ja mainostaa enemmän ja se on kallista. Laskuja oli niin paljon ja minusta tuntui että, tein rahaa kaikille muille paitsi itselleni. Arvonlisävero varsinkin on yksi pirulainen. Tonnit vilistivät tilini kautta eikä minulla ollut varaa edes vuokra-asuntoon, autosta puhumattakaan. Jouduin umpikujaan ja minun oli pakko lopettaa yrittäminen, onneksi. Jäin taloudelliseen ahdinkoon ja velkoja siitä makselen vieläkin kuukausipalkastani.
Nykyinen miesystäväni on yrittäjä ja nyt, kun itse olen päässyt siitä oravanpyörästä ulos, olen edelleen sidottu, sillä katson vierestä miten miesytäväni tekee töitä seitsemän päivää viikossa ja ilman lomia. Hän haluaa olla vapaa, minun mielestäni hän on itse rakentamassaan vankilassa. Kärsimme molemmat masennuksesta. Emme käy missään, emme vietä viikonloppuja. Itseasiassa emme osaa edes viettää vapaata yhdessä, koska sellaista ei ole varsinaisesti koskaan ollut. Työnteko on hyvä tunteiden pakopaikka. Meillä ei onneksi ole lapsia kärsimässä tilanteesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viestisi kuulosti pelottavan tutulta, itse olin toistakymmentä vuotta yrittäjänä samoilla ehdoilla. Pääsin suht kunniallisesti hommasta ulos, mutta vaikealla masennuksella ja paniikkihäiriöllä evästettynä. Päätin etten ikinä enää yrittäjäksi ryhdy. Puolentoista vuoden sairausloman jälkeen koulutin itseni uudelleen ja menin töihin. Selvisi että uusi työnantaja oli vähintään yhtä huonossa jamassa kuin itse olin pari vuotta aikaisemmin ollut, eihän sellaista sähläämistä toipilas pysty sivusta katsomaan.
Nyt olen taas yrittäjä, hiukan hirvittää, mutta tällä kertaa olen liikkeellä paremmin eväin kuin viimeksi. Kun edellisellä kerralla tein toistakymmentä vuotta töitä ihan perstuntumalla, niin olen nyt käynyt yrittäjäkurssin. Pistä vaan miehesikin sellaiselle. Vaikka alkuun tuntuisikin että se jotenkin rajoittaa omaa luovuutta ja yrittämisen vapautta, niin se kyllä auttaa saamaan hommasta paremman kokonaiskuvan.
Itsekin kirosin aikoinaan arvonlisäveroa ja mainoskuluja, eihän niitä kannata murehtia. Alv:n maksaa yleensä vasta tuotteen viimeinen ostaja, välikädet ja jalostajat saavat vähentää maksamansa alvit omista alvillisista ostoistaan. Ja vaikka mainostaminen on kallista, sitä ihan oikeasti kannattaa tehdä kun tietää missä ja miten.
itse en taida enää jaksaa.Mutta miten tästä oravanpyörästä pääsee irti.Ei hajuakaan.velkaa ei ole paljon mutta riittävästi.
kaks yritystä, kaks lasta.... kannattaa valita sellanen ala joka kannattaa....