Olen tosi ristiriitaisessa tilanteessa, kärsin erittäin paljon tällaisesta; olen tuttujen kanssa melko puhelias ja tykkään olla ihmisten seurassa (alkoholia nautittuani olen koko ajan äänessä kun en muista jännittää), silti pelkään ja jännitän ihmisten tapaamista aivan mahdottomasti. Töissäkin tänään oli muutama tilanne kun työkaveri tuli juttelemaan niin punastuin enkä tiedä mitä olisin sanonut vaikka joka päivä tapaan heitä!
Entistä pahemmaksi muuttuu koko ajan, mietin vielä jäljestä päin tilanteita joissa olen punastunut ja "mokannut", ja niitä tilanteita on päivittäin useita.
Mistä saan apua tähän, tuntuu ettei mikään terapia auta koska aikaisemmin on sellaista kokeiltu.... (olen sentään jo keski-ikäinen, olisi kiva viimeinkin alkaa ELÄMÄÄN TÄYSILLÄ, kun vaan uskaltaisi)
Entistä pahemmaksi muuttuu koko ajan, mietin vielä jäljestä päin tilanteita joissa olen punastunut ja "mokannut", ja niitä tilanteita on päivittäin useita.
Mistä saan apua tähän, tuntuu ettei mikään terapia auta koska aikaisemmin on sellaista kokeiltu.... (olen sentään jo keski-ikäinen, olisi kiva viimeinkin alkaa ELÄMÄÄN TÄYSILLÄ, kun vaan uskaltaisi)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla auttoi masennuslääkitys. Oli juuri noita tilanteita että joku tuli juttelemaan niin punastuin. Ihastus kun tuli näköpiiriin niin jännityin ihan pökkelöksi niskaa myöten, kädet tärisi ja tuli tuskanhiki. Samanlainen olo "arvovaltaisempien seurassa´"
Lisäksi otin propralia tarvittaessa vaikka ruokalaan tai palaveriin mentäessä. Nyt en tarvitse enää propralia, masislääkitys vielä päällä. Noin vuoden olen syönyt.
Tsemppiä, tiedän miten kamalaa voi olla!
niinpä kävin lääkärillä, en tiedä osasinko selittää asiaa koska sain masennuslääkettä, eikös tuo sellaista ole???
Vai auttaako se myös liikaan hermoiluun?? Onko kokemuksia?
sama tilanne ja masislääkkeet auttaa, silloin ei tarvetta rauhoittaviin,
..lähinnä tunne kentässäni, jonka eräs "henkisesti väkivaltainen" nainen onnistui rikkomaan...pelko on lähinnä asioissa, jossa tulisi tuntea toveruutta, ystävyyttä, rakkautta.
Siis Sydämmellään...Tämä on osittain seurausta siitä, kun minulle aina huudettiin, kun hän huomasi, että arvostaisin jotain ihmistä..Naisia olisi tullut sanoa huoriksi, ja kun en maininnut, niin sitten palvoin heitä..oli helvetin sairasta, ja sairastuin näihin pelkoihin itsekkin...Tosin edeltäjälläni kävi vielä huonommin...hän teki itsemurhan...sain nettitukea narsistien uhrit ry stä....
sympaattisen oloinen. pidä enemmän hauskaa, naura itsellesi ja koko hullulle maailmalle :) :)
Kannattaa ilman muuta mennä leguriin. Itselläni takana ankara talvi kun loppusyksystä romahdin pitkän sinnittelyn jälkeen. Kesti nousta melkein 3 kk, että uskaltaa taas elää normaalisti. Mulla Sipralex (mm.masennuslääke mutta myös sos fobiaan)ja propral. Tukilääkityksenä vetelin muutaman askin E-epaa ja karnosiinia (molemmat Tolosen luontaislääkeitä). Että kyllä apua löytyy kun vaan uskaltaa hakea.
Tsemppiä!
Pelkoihin saa apua kukkaterapiasta,homeopatiasta ja regressioterapiasta. Kokeile!