Nato on Pohjois-Atlannin liitto. Se on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa. Sehän oli puolustaa Atlannin molemmin puolin kommunismin ja Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä. Molemmat noista vihollisista ovat kadonneet.
Mutta Nato vain yrittää sinnitellä hengissä ja löytää toimintansa perusteluksi uusia vihollisia. Luonteva vihollinen on tietysti Venäjä, mutta se ei oikein suostu siihen rooliin. Sitten Nato hakee vihollista arabimaista, mutta ne ovatkin jo turhan kaukana tuon sotilasliiton alkuperäisestä ideasta. Vanhat Nato-maat eivät edes ole yksimielisiä Lähi-Idän politiikasta.
Maailma on niin paljon muuttunut, että tuommoinen fossiili kuin Nato pitäisi lakkauttaa ja ryhtyä miettimään uusia asetelmia niitä varten, jotka haluavat välttämättä olla jossain sotaliitossa.
Meidän suomalaisten on viisainta edelleen olla erossa mistään sotaliitosta. Viimeksi olemme päässeet eroon YYA-liitosta ja sitä ennen liitosta Natsi-Saksan kanssa hyökkäykseen N-liittoon.
Mutta Nato vain yrittää sinnitellä hengissä ja löytää toimintansa perusteluksi uusia vihollisia. Luonteva vihollinen on tietysti Venäjä, mutta se ei oikein suostu siihen rooliin. Sitten Nato hakee vihollista arabimaista, mutta ne ovatkin jo turhan kaukana tuon sotilasliiton alkuperäisestä ideasta. Vanhat Nato-maat eivät edes ole yksimielisiä Lähi-Idän politiikasta.
Maailma on niin paljon muuttunut, että tuommoinen fossiili kuin Nato pitäisi lakkauttaa ja ryhtyä miettimään uusia asetelmia niitä varten, jotka haluavat välttämättä olla jossain sotaliitossa.
Meidän suomalaisten on viisainta edelleen olla erossa mistään sotaliitosta. Viimeksi olemme päässeet eroon YYA-liitosta ja sitä ennen liitosta Natsi-Saksan kanssa hyökkäykseen N-liittoon.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Lue sieltä Lipposen kolumni puolustusyhteistyöstä. Se on keskustalaisille hyvin kiinnostava.
Lipponen on uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta samaa mieltä kuin Kääriäinen. Uskottavaa puolustusta ei pystytä itsenäisesti ylläpitämään, koska se maksaa liikaa, vaan meidän on liittouduttava yhteistoimintaan muiden kanssa.
Tässä Lipponen avaa uudelleen pohjoisen ulottuvuuden, eli yhteistyön Ruotsin ja Norjan kanssa, mutta myös Naton kanssa.
Lukaise, jos saat käsiisi. Minusta se on hyvä ja harkittu mielipide.
"ei Kääriäinen sitä tarkoittanut, vaan ainoastaan pelotteli, mutta Lipponen on syypää WTC-tornien tuhoon ja Irakin sotaan. Anneli ei valehdellut".
... Ahtisaari ja Lasse Lehtinen ovat sossulaisia Nato-intoilijoita. En usko, että Lipponen pystyy aiheesta mitään järkevää sanomaan.
Ei tule Suomen Kuvalehteä. Se tuli minulle vuosikymmeniä, mutta sanoin tilauken irti, kun Tapani Ruokanen tuli lehden päätoimittajaksi. Ilmoitin lehdelle tilauksen lopettamisen syyn. Ruokanenhan oli kirkollisen lehden Kotimaan päätoimitttajana puuhaamassa Ahtisaaresta Suomen presidenttiä. Tuo äsken mainittu Lehtinen oli toinen.
Ahtisaari oli pätevä kansainvälisten konfliktien sovittelija YK:n puitteissa, mutta eihän hänestä ollut Suomen korkeimpaan poliittiseen virkaan. Mies ei ollut ollut päivääkään Suomen politiikassa ja tehnyt muutenkin pääosan työelämästään ulkomailla, eikä edes pääosin suomalaisten palveluksessa.
Minusta Sinun kannattaisi lukea Lipposen juttu ihan uteliaisuudesta. Uskon, että se kiinnostaisi sinua.
...näkemyskykynsä rajoittuneisuuden julistusta kuin tuo viestisi? Ei juuri voisi! Mielestäsi ihmisen korkein saavutus maailmassa on olla Suomen presidentti ja siinä nimenomaan Kekkosen klooni! "Mi ikävyys, mi hämäryys", sanoisi Aleksis Kivi!
Ahtisaari oli ihan liian hyvä, viisas ja taitava mies siihen virkaan, ja suostui siihen vain siksi, kun eräät muutosta haluavat hyvät miehet hänet houkuttelivat. Taitavasti he homman hoitivat. Mutta pian Mara kyllästyi hänelle liian pieniin ympyröihin, ja nyt hän on taas elemestissään siellä korkeammalla, jonne sinun ymmärryksesi ei näy ylettyvän.
Eikä ymmärryksesi ylety tajuamaan Lipposenkaan suuruutta, kun hän oli valtiomies, eikä pikkupolitiikko. Hyvin on Suomen Kuvalehdessä arvioitu hänen merkityksensä pääministerinä jutussa, jossa nykyhallituksen ministereille jaettiin kouluarvosanoja (korkeimman keskiarvon muuten sai Erkki Tuomioja 9 , kun Vanhanen on vasta kymmenentenä arvosanalla 8 , parhaana kepuministerinä yllättäen Hannes Manninen kolmantena arvosanalla 9-).
Tuossa jutussa Lipposesta todetaan mm:"Paavo Lipposen pääministeriaika oli ollut menestystarina: lamasta oli päästy ylös, talous oli kasvanut kohisten, ja Suomi oli saavuttanut EU:ssa suuremman vaikutusvallan kuin kukaan oli osannut unelmoida".
Tapani Ruokasen, pappismiehen ja eräänSuomen arvostetuimman ja palkituimman journalistin kaunaaminen häne rehellisyytensä vuoksi kertoo sinusta niin matalaa, etten viitsi sanoakaan.
Lipponen tosiaan sanoo tämän päivän SK:ssa hyvän, pitkän kolumninsa otsikossa, että "Suomi tarvitsee pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Suomen ja Ruotsin yhteistyötä on syvennettävä reilusti. Luonteva askel olisi osallistuminen yhdessä Naton nopean toiminnan joukkoihin".
Ja tekstissä edelleen Lipponen toteaa, että "Sekä Ruotsin (Håkan Syren) että Suomen (Juhani Kaskeala) puolustusvoimain komentajat ovat avoimesti todenneet, ettei pini valtio voi ylläpitää kaiken kattavaa puolustusta" ja jatkaa siitä hyvin todeten myös Norjan puolustusvoimain komentajan vastaavat lausunnot, joiden mukaan Norjan puolustus on pakko jättää yhä enemmän Naton varaan.
Kukaan ei oikein suostu kertomaan, mitä on kaiken kattava puolustus tai uskottava puolustus. Nämä ovat termejä, joilla pyritään vain hämäämään ihmisiä. En ole koskaan kuullut minkään maan puolustusvoimien taholta maan sisäisessä keskustelussa, että puolustusvoimat ovat kaiken kattavia ja uskottavia. Totalitaristisissa maissa tällaista itsekehua voi kuulla, mutta niissä onkin yleensä hyökkäys- eikä puolustusvoimat.
Perin juurin kummallinen on myös käsitys siitä, että Suomen ja Ruotsin yhteistyön syventämiseksi luonteva askel olisi nopean toiminnan joukot. Miten nämä joukot edistävät näiden kahden maan maanpuolustusta. Minulle se on mysteeri.
Historiaan tutkimalla voimme nähdä, että valtiot kykenevät menestymään kaikkein parhaiten silloin, kun militaristista intoa ja maanpuolustushenkeä vähennetään. USAn suuri menestys sijoittuu ajanjaksoon, missä valtamerten taakse suuntautunut sotilaallinen toiminta oli vähäistä. Saksa ja Japani sekä Ruotsi ja Sveitsi ovat esimerkkejä maista, mihin ylletään silloin, kun puolustusmenot ovat pieniä ja sotimista ei harrasteta. EU:ssa on pitkälti mielletty tämä lainalaisuus. Veikkaisin, että se mielletään seuraavaksi myös Venäjällä.
Monet asiat elävät ihmisten mielissä paljon pitempään kuin todellisuudessa. Kulttuuriantropologit puhuvat ns. kolmenkymmenen vuoden kulttuurivitkasta, eli se on siis se aika, jonka uusi todellisuus, tai uudet tavat hahmottaa todellisuutta vaatii, ennen kuin ihmisten suuri enemmistö "löytää" uudet totuudet. Sen jälkeen ne sitten ovat vuorostaan "realiteetteja", joita vakaumuksen syvällä rintaäänellä tunnustetaan.
Eli vielä menee hyvän aikaa ennen kuin mennyt maailma muuttuu suuren enemmistön mielissä menneeksi maailmaksi.
Itse asiassa kahtiajakautunut kylmän sodan maailma Varsovan liittoineen ja Natoineen saattaa ihmisten mielistä poistua aiemmin kuin samaan aikaan tapahtunut toinen jättiläismäinen ajatusmuutos, eli kapitalismin ja kommunismin hajoaminen. Nyt uudet vastakohdat ovat rahatalous ja reaalitalous, eli uudessa maailmassa kapitalismi ja markkinatalous ovat vastakkain. Tätä ei moni ihan helposti tajua, vaan haluaa elää vielä siinä maailmassa jossa kapitalismi ja markkinatalous olivat yksi ja sama ja muodostivat vastakohdan sosialismille.
Kirjoitin joitain viikkoja sitten mielestäni aika hyvän jutun jollekin "Ruskeapäälle" kapitalismista ja markkinoinnista - jotka eivät ole minulle koskaan olleet sama asia - mutta hän poisti sen. Minua harmitti, kun en ollut huomannut kopioidsa juttiani talteen.
Kapitalismi on minun ymmärtääkseni sitä, että pääomia sijoitetaan yritystoimintaan ja pääomille odotetaan mahdollisimman hyvää tuottoa. Globalisoituva suurteollisuus ja moni pienimuotoisempikin teollisuus on aika pääomavaltaista ja täyttää niiltä osin kapitalismin tunnusmerkit.
Kun kapitalismi pyrkii maksimoimaan sijoitetun pääoman tuoton (ROI), se tietenkin pyrkii välttämään kilpailua. Merkkituotteiden - brändien - luominen on siinä yksi keino, toinen on pyrkiä hallitsevaan markkina-asemaan, kun sekä vahvan, kilpailijoista erottuvan ja mielikuvaltaan laadukkaan brändin hinnoittelu on vapaampaa niin kuin se on vapaampaa silloinkin, kun kilpailijoita on vain muutama tai ei ollenkaan.
Kapitalismi pyrkii siis aina johtavaan markkina-asemaan, koska tutkimuksillakin on todettu selvä korrelaatio suuren markkinaosuuden ja hyväön kannattavuuden välillä.
Pelkistäen voisi sanoa, että kapitalismi pyrkii eroon markkinataloudesta maksimoidakseen sijoitetun pääoman tuoton.
Kuluttajalle tämä merkitsee valittavina olevien vaihtoehtojen vähenemistä, aidon hintakilpailun puuttumista ja kalliimia hintoja. kuluttaja häviää, jos kapitalisti pääsee tavoitteisiinsa.
Pääomia kuitekin tarvitaan markkinataloudessa, joten valtioiden poliittista väliintuloa tarvittaisi siinä, että kapitalismin kartellipyrkimykset ja hallitsevan markkina-aseman hyväksikäyttö estettäisi kuluttajan etujen nimessä.
Kuluttajan hyöty nimittäin syntyy vain sitä kautta, että vapailla markkinoilla kilpailee mahdollisimman monia, tasavahvoja yrittäjiä, joiden menestys ja markkinaosuudet riippuvat siitä, kuka pystyy innoivoimaan uusia tuotteita, tekemään parempaa laatua ja olemaan edullisempi kuin muut.
Kiplailun puuttuminen tai vähyys tuo laiskuutta tuotekehitykseen, velttoutta laadun valvontaan ja kustannustehottomuutta, mikä kaikki saa aikaan, että kuluttaja saa rahalleen yhä vähemmän vastinetta.
Kapitalismi pitäisi siis saada toimimaan vapaassa markkinataloudessa lainsäädännöllä rajoitetulla tavalla, ettei kapitalistin pyrkimystä sijoitetun pääoman tuottojen maksimointiin voi tehdä vapaan kilpailun tukahduttamisen kautta.
Näin kirjoittaessani olen vapaata markkinataloutta kannattava talousliberaali, joka vastustaa kartellikapitalismia.
..ettei juuri kukaan ole yksin kuluttaja. Vaan meidän kaikkien olisi myös pystyttävä tuottamaan jotakin.
Toisinsanoen, kuluttaja tarvitsee palkkaa millä ostaa tavaroita. Silloin voi tulla eteen tilanteita, että kuluttajalta loppuu työ ,kun kilpaillaan niin hitosti.
Varsinkin monet pienet yrittäjät kilpailevat aivan liiaksi. Heidät laitetaan yhteiskunnankin taholta kovaan kilpailuun. Se tekee monesta työpaikasta epävarman.
Liioittelet johtavan markkina-asemaan pyrkimisen haittoja. Se on yrityksen luonnollinen pyrkimys. Mutta jos se johtaa hinnan nousuun, niin vapaat markkinat kyllä pian synnyttävät uuden yrityksen, joka kaataa tuon rakennelman.
En ole seuraavasta, mitä kirjoitan, ollenkaan varma, koska psykologiset mekanismit on heikoimpia kohtiani.
Jotenkin kuitenkin vaikuttaa siltä, että tärkeiksi vedenjakajiksi koetut asiat, historialliset käännekohdat, ideologiat saavat tunnepitoisen käsittelyn, joka on ylisukupolvista.
Esimerkkinä voi mainita Saksan ja myös hieman etäisemmin Japanin. Varsinkin Saksa demonisoitiin toisen maailmansodan jälkeen tavalla, joka antoi ymmärtää Saksan kansanluonteessa olevasta luonneviasta. Tämä demonisointi näkyi ja sitä vahvistettiin varsinkin viihteen puolella. Vielä edelleenkin herää kuuma keskustelu, jos Hitleristä esitetään inhimillisiä puolia kuten Der Untergang -elokuvassa tehtiin (muistaakseni suomeksi Perikato). Tai nyt kun Hitleristä on tehty komedia. Tällaiset stereotypiat kansanluonteesta levisit mm. siten, että Lappiin tulleita saksalisturisteja moitittiin puolisalaa siitä, että varastavat perunatkin pelloista ja varovat siten käyttämästä ulkomaisia palveluita. Japnin osalla tämä demonisointi on ehkä ollut lievempää, mikä voi johtua USA pudottamista atomipommeista. Atomipommin uhrit saivat myötätuntoa, mikä tasoitti demonisointia. Tällä demonisoinnilla on kuitenkin edelleen merkitystä. Tosin se on kääntynyt jonkinlaiseksi itsesensuuriksi näissä demonisoiduissa maissa.
NL:n romahtamista juhlittiin paitsi kommunismin ja sosialismin tappiona, myös osoituksena markkinatalouden ja kapitalismin paremmuudesta. Markkinatalouden ja kapitalismin välille ei siinä vaiheessa osattu vetää mitään eroa. Tämä näkemys vaikuttaa edelleen, koska sosialismi demonisoitiin niin vahvasti. Siitä ei tullut vain epäonnistunut talousjärjestelmä, vaan ihmisoikeuksia loukkaava ... ja nyt en tiedä mikä, koska tässä mennään hämärän rajamaille. Se johtuu siitä, että sosialismin viaksi pannaan kaikki ihmisten virheet. Jos sen sijaan jossain Afrikassa tehdään kansanmurhia, ei puhuta, että se johtui jostain talousjärjestelmästä, vaan ihan muusta. Tässä ei olla ihan johdonmukaisia, mikä johtuu minusta juuri tunnevaltaisesta pyrkimyksestä demonisoida jokin asia.
Kolmas esimerkki pinnallisesta demonisoimisesta voisi olla koettu arabiterrorismi ja ylipäänsä terrorismi. Terrorismi demonisoidaan pahuutena. Se jotain uutta, pelisääntöjen vastaista. Vain asiaan syvällisemmin voivat puhua terrorismin sijaan epäsymmetrisestä sodankäynnistä, mikä johtuu siitä, että heikommalla osapuolella ei ole muuta madollisuutta vastata sortoon vastapuolen väkivaltakoneiston ylivertaisuuden takia. Vähemmälle on jäänyt keskustelu siitä, mistä teerorismi tai epäsymetrinen sodankäynti johtuu ja sikiää. Prosessit katkaistaan tekoon ja vain siihen ja silloin teko saa tuomionsa pahuutena, koska se on toki paha teko. Tällaisen logiikan mukaan vastustajan tappaminen maamiinoilla talvisodassa olisi voinut olla paha teko, jos se olisi haluttu kokea terrorismina eli epäsymmetrisenä sotana.
Ajatusrakennelmat voivat tosiaan olla pitkäkestoisia vielä senkin jälkeen, kun kytkennät ajankohtaisuuteen ovat täysin haudattuja, tosiasiallisesti. Meillä edelleenkin vedotaan Natokeskustelussa menneen maailman jakoihin melkeinpä nostalgisella tavalla. Odotellen jotain renesanssia ja tietysti revanssia.
Itse tutkin mielelläni kaikenlaisia tilastoja. Niistä löytää usein yllättäviä asioita. Ihmisille esitetään hyvin harvoin merkityksellisiä tilastollisia asioita uutisina tai muuten näkyvästi julkaistuina. Nämä ovat usein vähän vaikeita asioita hahmottaa ja uutisten pitäisi olla yksinkertaisia. Esim. maailmankaupan suunnanmuutokset ternedeinä voivat kertoa jotain olennaista muutoksesta. Samoin väestölliset muutokset, lukutaidon kehittyminen eri puolilla, syntyvyyden muutokset, lapsikuolleisuuden muutokset, väestön ikärakenne, tuloeroihin liittyvät muutokset ja muut erityyppiset olosuhdemuutokset. Tällaiset tilastot varsinkin yhdessä voivat olla merkkejä suurista muutoksista, jotka ovat idullaan. Ne eivät ole sen kummallisempia kuin ilmastonmuutoksen takana olevat havainnot ja indikaattorit. Kun maanerjään pinta-ala vuosi toisensa perästää kaventuu, se on selvä muutosmerkki. Tässäkin tarvittiin nyt yli 2000 tiedemiehen yhteisforum ennen kuin asia aletaan uskoa, jos sittenkään.
kohdalla. He eivät joudu vapaaseen kilpailuun mistään muusta kuin siitä, kuka saa eniten tukia.
Maatalous mukaan vapaille markkinavoimille, kyllä se siitä....
... markkinataloutta yrityksen kannalta. Maatalousyrittäjä joutuu tuottamaan mahdollisimman halvalla ja myymään tuotteensa mahdollisimman hyvään hintaan vapailla markkinoilla. Ei se, että maailman laajuinen systeemi on johtanut siihen, että valtiot ovat nähneet hyväksi maksaa valtion varoista 40 % yrittäjän tuloista, muuta miksikään sitä tosiasiaa, että tilat ovat puhtaita yrityksiä.
pitäisikö tukijaisia vielä lisätä?
ovat oleellisesti alhaisempia kuin Suomessa, voi ruoka olla huomattavasti halvempaa?
Tukiaisilla ei ruoan hintaa pitkällä tähtäimellä ratkaista. Miksi joku kansanryhmä on sellaisessa asemassa, että heidän tulonsa muodostuu pääosin yhteiskunnan tuesta.
Ainostaan työttömillä on asiat samoin, että yhteiskunta elättää.
Ruoka kannattaa kasvattaa ja tuoda sieltä, missä se on halvempaa. Ja on turha puhua esim. puhtaasta ruoasta Suomen osalta. Samaa apupaskaa ja myrkkyjä täällä on kuin muuallakin.
Ansiokasta pohdiskelua. Loistavaa.
Historialliset käännekohdat merkitsevät noin kuhnilaisittain ajatellen uusien ajatteluparadigmojen syntyä, ja aina kun uusia totuuksia syntyy, ne hegeliläisittäin katsoen syntyvät vastakohtina edeltäville käsityksille. Aina kun syntyy jotain perin pohjin uutta, kuvaan liittyy myös vahvaa regressiota, eli palaudutaan inhimillisen kehityksen portailla taaksepäin, ja rakennetaan identiteetit, totuusjärjestelmät ja ihmisten minuudet uudelleen. Tällaisesta saattaisi mainitsemasi tunnevaltaisuus historiallisten kuohuntavaiheiden jälkipyykeissä johtua. Ihminen on vahvasti sielullisista dualismeista koottu olento, ja jako hyvään ja pahaan on sellainen perusdualismi, joka sitten nousee pintaan kun kriiseistä on selvitty ja syitä sekä syyllisiä etsitään. Ensin ollaan demoneita, eli ihaillaan demonisia tuntoja itsessä ja vahvistetaan niitä toisissa -- tappion jälkeen sitten näistä tunnoista vapaudutaan projisoimalla ne ulkopuolisiin, ja mitä suurempi on oma syyllisyys ja projisoimisen tarve, sitä enemmän demonisointia esiintyy. Näin nähdäkseni.
Kansakuntien kehitystä voidaan tarkkailla ainakin sosiaaliantropogian, jonkinlaisen yhteisöevoluution ja sitten viimekädessä historiallisten ainutkertaisten tilanteiden kantimissa. Yhteiskunnat ovat jo primitiivisillä asteilla joko patriarkaatteja tai matriarkaatteja, laumasidonnaisuus -- sosiaalinen sidonnnaisuus -- on niissä joko vahvaa tai sitten kehittyneempää eli yksilöllisesti eriytyneempää, ja viimekädessä kaikella tapahtumisella on historiallinen kontekstinsa, josta yksityskohtia ei pidä irrottaa ja sortua merkityslaajentumien rakenteluun tai anakronismeihin.
Kysymys siitä kuinka jokin aika tai aikakausi voidaan hahmottaa omaksi kokonaisuudekseen on vaikeasti vastattava. Sitä pohti esim. Georg Henrik von Wright kuuluisassa Spengler-esseessään, ja hän näytti päätyvän jotensakin siihen, että kaikki mikä lisää historiallista ymmärrystämme, eli auttaa meitä käsittämään mitä tapahtui ja miksi, on historiallisessa selituyksessä legitiimiä. von Wright koki spengleriläisen profeetallisen historiarunouden tällaisena kokonaisvaltaista ymmärrystä lahjoittavana antina. Tältä kannalta voisi käsite "kansaluonne"kin olla käyttökelpoinen. Se voisi olla jonkinlainen psykohistoriallinen termi joka vastaa psykologian termiä luonne. Mutta onko luonne sitten yksilöpsykologiassakaan kovinkaan käyttökelpoinen käsite. Tiedä häntä. Psykohistorian kuitenkin koen olevan sen suunnan joka tulee vahvistumaan. Erilaisten historismien aika on ohi, suurten kertomusten paluuta ei ole toistaiseksi näköpiirissä, mielekkäitä tulkintoja on kuitenkin etsittävä kokonaisuuksien puitteista -- joten psykohistorialle on tilauksensa. Juha Siltalan esittely psykohistoriakirjoituksen metodologiasta löytyy esim. tästä linkistä:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/siltmet.htm
Freudilaiseen perinteeseen nojaavaa yhteiskunta-analyysia patrismin ja matrismin käsitteiden avulla on ansiokkaalla tavalla suorittanut Gordon Rattray Taylor kirjassaan Rethink, joka on suomennettu sellaisella älyttömällä nimellä kuin Uuteen parempaan maailmaan. Sivumennen: kun näinä päivinä ilmastomuutos on vihdoin noussut ainoaksi suureksi realiteetiksi jonka näkökulmasta kaikki maailman ihmisten asiat pitäisi pystyä kiireesti uudelleenjärjestämään, on hyvä muistaa, että tämä samainen Taylor, mm. BBC:n Horizon -tiedetoimituksen esimies, kirjoitteli vajaat neljäkymmentä vuotta sitten teosta Tuomiopäivä, jossa ekokatastrofeista ensimmäistä kertaa puhuttiin aiheen vaatimalla shokeeraavalla dramaattisuudella. Kirjan pohjalta piti presidentti Kekkonen uudenvuodenpuheensa 1970. Näistä päivistä on siis tarvittu tuo mainittu kolmenkymmenen vuoden kulttuurivitka, jotta suuri läpimurto voisi tapahtua. Tai, toisaalta, tapahtuneeko: meillähän on yhä keskuudessamme tämä valtava jäljestätulevien lauma, jonka "realiteetit" yhä käpertyvät natokysymysten ympärille.
tietenkin saada tulonsa ilman tukijaisia, mutta niinkuin hyvin tiedät niin se tuki systeemi suomessa on alkanut siitä, kun työväenliike 1956 yleislakolla vastusti hintojen nousemista.
Aluksihan se oli pinta-ala lisällä kulkeva tukijainen, mutta EU liitoksen myötä, (mitä nimenomaan SDP ...(onko se työväenliike) halusi, on noussut paljon suuremmaksi kuin silloin 60 luvulla.
Se Brassiliha ja orjatyövoimalla tuotettu biobensako on sinun ratkaisusi?
regressiota ei kannattaisi yleistää, koska relagsaattinen demarien tarjoilema hernerokka aiheuttaa turbulenssiä peräaukon sulkijalihakseen.
Toivottavasti varpusparvilainen regressio ei pääse rämähtämään kertalaakista pihalle.
... EU:n alueella olennaisesti pienempiä missään maassa. Ne määräytyvät samojen unionin vartioimien sääntöjen mukaan.
Tukiaisilla on ruuan hinttaa jo hoidettu puoli vuosisataa. Nehän saivat meilläkin alkunsa, kun erikoisesti vasemmistolaiset eivät halunneet panna lakisääteistä maataloustulon nousua kokonaisuudessaan tuottajahintoihin, vaan alettiin maksamaan osa maataloustulosta valtion varoista.
Tukiaisista pitäisi kyllä päästä eroon. Sehän johtaa vääjämättä elintarvikkeiden hintojen nousuun tukiaisten verran. Ei maatalous ole lainkaan kovin tuottoisaa liiketoimintaa viljelijöiden nykyisilläkään tuloilla, jotka muodostuvat 40 % tukiaisista ja 60 % tuottajahinnoista.
Tukiaiset vaan pitää lopettaa kaikkialla maailmassa samanaikaisesti. Jo esim. vain ne meillä lopetettaisiin, loppuisi maatalous sinä päivänä Suomessa. Markkinamme kyllä täytettäisiin naapureista käsin siellä tukiaisilla subventoiduilla tuotteilla. Olen näillä palstoilla monestikin kirjoittanut siitä, että meillä kyllä pärjättäisiin tuettomillakin markkinoilla.
Ennen eurooppalaisia yhteismarkkinoita ja myös koko maailman kaupan vapautumista elintarviketuotantoa hoidettiin eri maissa painottaen eri asioita. Silloin voitiin hoitaa asioita hintasäännöstelyn ja tuontirajoitusten ja tukiaisten avulla. Nykyään vain tukiaisten avulla. Kun mekin liityimme EU:hun tukiaiset kaksinkertaistuivat, sillä unionissa oltiin siirrytty tuottajahinnoissa maailmanmarkkinahintoihin, jotka olivat paljon alempia kuin silloiset Suomen hinnat.
Tukiaisia vaan pidetään yllä kaikkialla
- jo edellä kerrotun kuluttajahintojen alentamiseksi, mutta
- myös halutaan turvata tietty omavaraisuus
- turvata myös työtilaisuuksia kotimaisessa elintarviketeollisuudessa, niellähän on työpaikkoja moninkertainen määrä varsinaiseen maanviljelykseen verrattuna ja
- monet haluavat myös kotimaista puhdasta ruokaa.
sitten lausutaan emävalhe.
Maatalouden tukeminen eli maataloustuet, ovat kasvottoman kapitalismin ja sosialismin sanelemia. Mutta onko se oikein vain väärin koko tukijärjestelmä, ei voida pulmattomasti sanoa. Mutta se voidaan sanoa, että mahdollisen nälänhädän varalta maassamme pitää olla omavarainen tuotanto.
Miksi ei puhuta muusta tukipolitiikasta. Kun katsomme tarkemmin, niin laiskuuden, kateuden ja moninaisen vääryyden poistamistukea maksetaan hurjat summat, mutta se hyväksytään, kun se palvelee sosialismia ja kapitalismia.
Kun katsomme tuotanto, tuottavuus, kannustelisiä ja muuta palkkiopolitiikkaa, niin on vain kysyttävä, miksi niistä ei puhuta. Miksi ne eivät lisää kustannuksia ja nosta tuotteen hintaa? Jos noista piilotukieuroista käytettäisiin pieni osa vähimmäiseläkkeiden nostamiseen kohtuullisemmalle tasolle, sitä ei liioin kukaan huomaisi. Mutta sosialismi ja kapitalismi riistää heikoimmilta. Se on selvä. Se on riistoa. jolle ei loppua tule.
samat kaikissa EU-maissa. Sinä et tähän kysymykseen ole koskaan selkeästi vastannut, koska ne ovat ylivoimaisesti suurimmat Suomessa.
demonisoida USA:ta, mutta ainakin kyky itseanalyysiin sinulta puuttuu täysin.
..tehtäviä riittää. Natohan on maailman suurin rauhanjärjästö. Näin on sanonut Harri Holkeri.
Nytkin Nato on monessa paikassa ympäri palloamme rauhaa turvaamassa.
Tämä käsitys, että Nato etsisi sotaa, on peräisin jostakin Kylmän Sodan ajoilta. Silloinkaan se ei ollut totta, mutta niin meidän Suomalaisten annettiin virheellisesti ymmärtää.
Naton jäsenet on ainakin jollakin lailla samanmielisiä, toisin kun mitä YK:ssa ollaan. Siellä ollaan torperoimassa toinen toistaan. Siksi YK ei pysty toimimaan kuin osassa kriisipesäkketä. Ja YK joukkojenkin ydin on Nato-maissa.
Jos Suomalaiset olisivat viisaita, liittyisimme Natoon hyvän sään aikana.
... rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatoimia sotilasliiton toimintaan. Natokin on perustettu jäsenmaiden yhteistä sotilaallista toimintaa varten.
Rauhanturvaaminen on paremminkin sosiaalista toimintaa Naton toiminta-alueen ulkopuolisissa maissa, joissa sisäiset selkkaukset ovat suistaneet sivilit sotivien jalkoihin. Se ei useinkaan tapahdu Naton nimissä, vaan valtioiden muodostmien ryhmien puitteissa, joissa voi olla mukana myös Nato-maita.
..sellaisia sisäisiä kriisejä joihin pitäisi puuttua. Joten on tietysti selvää, että ne toimivat Naton ulkopuolisissa maissa.
Naton tehtävä tulevaisuudessa tuleekin olemaan kriisipesäkkeiden rauhoittaminen. Ja kyllähän ne Naton nimen alla ovat, esin entisen Jugoslavian alueella. Ei ole mitään järkeä keksiä uutta Natoa, kun sellainen on jo olemassa.
Tämän hetken pahin sotilaallinen selkkaus on ehkä Irakissa. Millä tavoin Nato on siellä turvaamassa rauhaa. Miten se kykeni estämään USAta aloittamasta sotaa, jonka seuarukset voivat olla vielä erittäin pahoja.
Toinen kriisipesäke on Israelin ja Palestiinan välillä. Miten Nato on estänyt tätä selkkausta? Tähän saakka Naton jäsenvaltio USA on pyrkinyt vesittämään kaikki YK:n suunnitelmat ongelman oikeudenmukaisen ratkaisun edistämiseksi.
Kolmas paha paikka on Afrikassa Darfurin kansanmurha. Miten Nato siellä esiintynyt?
Olisi nyt hauska kuulla vähän konkretiaa eli lihaa luiden ympärille Naton rauhanturvaamisesta.
Ei Nato mitään sotaa etsi. Minusta sellaista ei ole edes juuri esitetty. Paljon enemmän on kyse on siitä, miten Nato voisi estää sen yhden ja kaikkein suurimman jäsenvaltion etsimästä noita sotia. Siinä olisi Natolla rauhanturvaamisurakkaa yllin kyllin.
Sinulla on väärä aikamuoto. Naton jäsenet olivat jollakin tavalla samanmielisiä. Imperfekti, ei preesens. USAn hyökkäys Irakiin jakoi Naton vahvasti kahteen leiriin. Toisella puolen olivat USA, Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Itä-Euroopan maat. Toisella puolen olivat Ranska, Saksa, Belgia, Turkki ja pitkälti myös Tanska, Norja ja Hollanti. Tämä kiristi varsinkin USAn ja Ranskan suhteet melkein katkeamispisteeseen. Ranska on ennenkin suhtautunut kriittisesti USAn toimintaan, mutta nyt se sai poikkeuksellisen voimakasta ja näkyvää tukea Saksalta.
Kovin epäselväksi on jäänyt myös se, mikä on se huono sää, minkä varalta meidän pitäisi liittyä Natoon.
... varsinaisen tehtävän ja puolustusalueen ulkopuolella ovat kuitenkin aivan muuta kuin mitä varten sotilasliitto perustettiin. Kun nyt Naton viholliset, kommunismi ja Neuvostoliitto, ovat poissa, Nato joutuu hakemaan muita tehtäviä. Ei rauhanturvaamisoperaatioihin tarvittaisi tuollaita mammuttiorganisaatiota. Se joutaisi lakkauttaa.
... ei ole pystynyt mitenkään estämään sotia eikä kansanmurhia lähialueillaankaan. Itseasiassa johtava Nato-maa, Yhdysvallat, on ollut lietsomassa niitä sotia.
..olisi saanut parempaa aikaan Irakissa kun mitä nyt on saatu. Eihän se mikään menestystarina ole.
YK on myöskin yksi Lähi-Idän kriisien arkkitehdesitä. YK oli aikoinaan perustamassa Israelin valtiota, se ei kuitenkaan ole pystynyt antamaan rauhaa alueelle.
Irak oli kriisipesäke myös ennen Yhdysvaltojen toista sinne menoa. Siellähän oli ollut päällä YK:n pakotteet jo pitkään. Öljyllä sai ostaa vain ruokaa ja lääkkeitä. Mutta huonosti sekin toimi. Ja minkälainen loppu sille oli suunniteltu?
Sinäkin luettelet maailman kriisipesäkkeitä, ja kai toivot Naton niitä auttavan. Kuitenkin olet sitä vastaan. On selvä asia, että jokin järjästö pitää olla joka puuttuu asioihin jos ei niitä pystytä paikallisesti sopimaan.
Sääennustajatkaan eivät voi kovin pitkiä ennustuksia tehdä, joten en minäkään. Mutta aina niitä huonojakin ilmoja on pidelly.
Naton lähialueet joissa soditaan?
... Balkanilla, Palestiinassa, Irakissa, Afganistanissa ja Sudanissa.
estää kesän tuloa. Natoon liittyminen olisi varmasti lyhytnäköistä.
Harri Holkerin Nato "rauhan järjestö", ylittää jo Hitler-tervehdyksen. Ei voi mittään, kyllä meitä diffusioidaan ankarasti. Natoijoilla on realiteetit hukassa ulkoisessa turvallisuudessa. Kansan enemmistön induitio Nato-vastaisuudessa on erittäin tärkeää. Yhtälailla on tärkeää luoda uutta, paljon kestävämpää rauhan politiikkaa samaan aikaan. Holkeri heitti kyynelkaasua silmillemmme mainitulla lausahduksella.
Nato ei ole eikä tule olemaan koskaan suomalaisten rauhanjärjestö. Jos haluamme tehdä itsellemme ja maailman kansoille hyvää, niin todellinen vaihtoehto on suomalöais-ruotsalainen rauhanjärjetö, johon nämä valtiot sitoutuu.
Itsekin sanot, että Nato on Pohjois-Atlantin lkiitto, niin kuin se onkin. Nuo maonitsemasi maat ovat kaukana sieltä.
Kuuluuhan kyllä Natoon myös Kreikka ja Turkki, joten Balkanin maat ovat Nato-maiden lähimaita. Mitkään muut noista eivät ole. Oikein kaukana ovat Afganistan (Aasian sydämessä) ja Sudan (Afrikan sydämessä).
Maantiedon opiskeluun Oiva! Historian opiskelutkaan eivät olisi pahaksi.
... ovat Nato-maiden lähialueilla. Afganistanin ja Turkin välissä on vain Iran. Iran itsessään on USA:n silmätikku ja on Nato-USA:n hyökkäysuhan alaisena.
Ethäkö työ olekka vhiellä.
muistaa mitä sveitsiläinen yliopistoprofessori kirjoittaa
Sveitsihän on puolueeton maa joten sen puheille on syytä antaa erityistä arvoa
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=GAN20070122&articleId=4549