Haluaisin tietää onko jollakin samanlaisia tuntemuksia kuin minulla,vai olenko vain vainoharhainen itseni kanssa.Eli,pelkään tilanteita joissa joudun olemaan jotenkin esillä,koska joudun jonkinlaiseen paniikkiin ja punastelen ihan älyttömän paljon.Tätä tapahtuu joka päivä ja on minulle hyvin kiusallinen vaiva.Olen asiakaspalvelutyössä ja kun ns.kohtaus alkaa tulla,tunnen kuinka jähmetyn ja punastun ja se on todella nöyryyttävää olla asiakkaan edessä kun vain haluaisin vajota maan alle.Joskus joudun työssäni olemaan myös kassalla,joka on minulle yhtä painajaista.Keksin ihan mitä vaan syyksi ettei minun tarvitsisi olla kassalla.En tiedä mistä tämä johtuu.Suoriudun muuten työtehtävistäni hyvin eikä minusta ole valitettu,päinvastoin.Äidilläni on paniikkihäiriö ja siihen lääkitys,voiko se jotenkin periytyä? Minulle jopa ruokakaupassa käyminen on tuskaa,kun en haluaisi asioida kassaneidin kanssa kun se kohtaus tulee.ja se tulee joka kerta.Yleensäkin kaikenlainen kontakti toisten ihmisten kanssa laukaisee oireet,esim.kahvipöydässä oleminen vieraisilla on kamala tilanne,en haluaisi että minulta kysytään mitään etten joutuisi vastaamaan,haluan vain pian pois pöydästä ja vältän punastelun ja hikoilemisen.Olen 24-vuotias nuori nainen ja tämä vaiva vaikuttaa jo aika lailla elämääni negatiivisella tavalla.Jos joku osaa mitenkään auttaa niin olisin todella kiitollinen!
paniikkihäiriötäkö tämä on vai mitä??
pikku myy
6443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan maallikkona, sen pohjalta mitä paniikkihäiriöstä olen lukenut, jostain tämän suuntaisesta taitaa olla kysymys. Ilman muuta lääkärissä käynnin paikka. Oireita voidaan helpottaa lääkityksellä. Varaa aika mahd. pian, niin saat apua ja helpotusta arkeesi. Tuttavapiiristäni tiedän, että taipumus noihin oireisiin on kyllä periytynyt, mutta onko se säännönmukaista, siihen lääkäri osaa antaa asiantuntevan vastauksen.
Heips. Kärsin kaksi vuotta vähän samanlaisista oireista ja kävin ihan melkein joka kuukausi sairaalassa kun tuntu ett en pysty elämään ja enkä käymään koulua. Sitt yhtenä kertana kun olin sairaalassa niin minulla todettiin ett se on paniikkihäiriö ja aloin käymään terapiassa ja syön lääkkeitä. Kohtaukset on helpottanut ja pystyn tällä hetkellä käymään kaupassa vaikka on ruuhka. Mene lääkäriin ja kerro mikä on tilanne niin ne auttaa sua. Koita pärjätä ja hyvää kevään odotusta T: anni
Ei sitten kannata mennä tavalliselle terveyskeskuksen lääkärille vaan sellaselle psykiatrille joka osaa määrätä kunnon lääkkeet.
Kannattaa pyytää mieliala lääkkeiden lisäksi rauhoittavia, koska mielialalääke vie ensin huonompaan suuntaan. Varaudu siihen, että ekat lääkkeet ei välttämättä sovellu sinulle. Itelläni on neljännet lääkkeet menossa ja vasta nyt tuntus, että on lääkitys kohdallaan.
Onnee ja voimia parantumiseen nimittäin tämä ei oo helppoo eikä nopeeta.
Kiitos tuhannesti kun jaksoit vastata viestiini! Haluaisin vielä tietää että miten ne lääkkeet vaikuttaa/auttaa? Koska ajatus ruuhka-aikaan kaupassa käymisestä on niin pelottava minulle,että haluaisin tietää poistaako ne sen pelon oikeasti?ja tuleeko niistä jotain sivuvaikutuksia? minua pelottaa tämä paniikkihäiriö juttu,ja en tiedä miten uskallan kertoa tästä avomiehelleni,kihlatulleni.tiedän että hän tukee minua varmasti,mutta minulle itselleni se on niin kova kynnys..pääsen kyllä helposti lääkäriin työterveyshuollon kautta ja monesti olen aikonut mennä,mutta ikinä en ole uskaltanut.kai minun on nyt pakko rohkaistua että pääsen nauttimaan elämästä ilman turhia pelkoja.kiitos vielä kerran kun vastasit!
heips.
Lääkkeeni nimi on seroxat ja otan sitä 10mg päivässä, olen syönyt tätä lääkettä kolmisen vuotta ja sinä aikana on kohtaukset vähentyneet ja itsevarmuuttakin olen saanut. Tällä hetkellä pystyn käymään kaupassa ruuhka aikaan pystyn menemään junalla ja olemaan auton kyydissä. Lääkkeet ovat minun kohdallani toimineet hyvin. Ei se välttämättä koko pelon tunnetta poista kun osin mutt siinä rinnalla kannattaisi olla joku kenen kanssa puhua joka tietää paniikkihäiriöstä. Sivuvaikutuksia tietenkin on jonkinlaisia. Riippuu ihmisestä. Olen avoin kihlatullesi ja kerro mitä tunnet ja pelkäät. Tiedän että se on kova kynnys itselläni meni kaksi vuotta enne kuin hyväksyin itseni sairauden kanssa ja olemme nyt sujut. Ja kun menet lääkäriin niin kerro kaikki, niin ne kyllä osaa avustaa ja laittaa sutt eteenpäin. Toivon sinulle hyvää kevään odotusta ja pidän peukkuja pystysssä. T: anni
Kiitos taas ja ihanaa kevään odotusta sinullekin,toivon sydämeni pohjasta! Kyllä minun on pakko uskaltautua sinne lääkäriin ja ajattelin kertoa asiasta äidilleni,jolla on paniikkihäiriö..on joku joka ainaki ymmärtää minua.voi olla että kirjotan tänne vielä monta kertaa ja kerron ajatuksistani.olet pelatus Anni,juuri se kevään auringon pilkahdus!kiitos!