Kirjanpitorikos
Yrittäjällä oli kommandiittiyhtiö ja hän vei kaikki tositteensa tilitoimistoon. Tilitoimiston tehtävänä oli jättää yksityistalouden menot kirjaamatta tai kirjata ne yksityisottoina. Tilitoimisto oli suositellut 1990-luvun puolivälissä osakeyhtiön perustamista isoja asiakkaita varten. Kummastakin asiasta tuli katastrofi, kun yritykseen saapui innokas verotarkastaja, joka mm. oli huutanut, että hänellä on valta tehdä yrittäjille mitä vain – ovathan kaikki yrittäjät rikollisia.
Verotarkastaja kävi viiden vuoden ajalta läpi kaikki tositteet. Hän selvitti polttoainekuiteista yrittäjän kaikki tankkauspaikat. Hän kävi läpi pienen paikkakunnan yrityksiä etsiessään todisteita yrittäjää vastaan. Näin koko perhe leimautui rikolliseksi yhteisössään. Kun yrittäjä viikon työmatkan jälkeen palasi perjantai-illalla kotiinsa, oli siellä odottamassa verotarkastaja yhä uusien ja uusien kysymystensä kanssa. Tarkastuskertomus olikin paksun romaanin mittainen.
Myyntilaskut oli kirjattu maksuperusteella. Jostain virheestä johtuen yksi asiakas oli maksanut vuonna 1996 tammikuussa yhden laskun yrittäjän omalle pankkitilille, eikä tämä tullut tilitoimistossa esille. 10 vuotta myöhemmin tämä yksi ainoa myyntilasku esitettiin oikeudessa todisteena jatketusta törkeästä kirjanpito- ja verorikoksesta. Jatkettua rikosta oli esitettävä, koska juttu olisi muutoin ollut vanhentunut.
Yrityksen työmaat olivat ympäri Suomea ja niihin mentiin maanantaisin kleinbussilla ja perjantaina työntekijät tulivat takaisin pikkukuntaan perheidensä luo. Yhtenä viikonloppuna bussi oli annettu kylän pesäpallonuorten käyttöön turnausta varten. Tämän verotarkastaja katsoi hapattaneen bussin kaikki arvonlisäverot (!) hankinnasta lähtien (vaikka lain mukaan hapatus tapahtuu vasta yksityiskäytön hetkellä). Kirjanpitorikoksen syytelistalla oli myös kirjaamaton matkapuhelinetu, vaikka kotipuhelimesta etu oli kirjattu. Sen vaikutus tulokseen on peräti nolla...
Tilitoimisto ei ollut tehnyt työtään hyvin ja yksityistalouden menoja oli kirjautunut yrityksen menoiksi. Summat olivat kuitenkin vähäisiä. Väärin kirjattuja menoja oli keskimäärin vuotta kohden muutama tuhat euroa ja niistäkin puolet oli syntynyt vaihtoauton käsittelyvirheestä. Myyntilaskun kirjausvirhe oli reilu promille tarkastusjakson liikevaihdosta ja yksityistalouden menojen osuus liikevaihdosta muutama promille. Jälkiverot korotuksineen oli maksettu.
Yrittäjällä oli kommandiittiyhtiö ja hän vei kaikki tositteensa tilitoimistoon. Tilitoimiston tehtävänä oli jättää yksityistalouden menot kirjaamatta tai kirjata ne yksityisottoina. Tilitoimisto oli suositellut 1990-luvun puolivälissä osakeyhtiön perustamista isoja asiakkaita varten. Kummastakin asiasta tuli katastrofi, kun yritykseen saapui innokas verotarkastaja, joka mm. oli huutanut, että hänellä on valta tehdä yrittäjille mitä vain – ovathan kaikki yrittäjät rikollisia.
Verotarkastaja kävi viiden vuoden ajalta läpi kaikki tositteet. Hän selvitti polttoainekuiteista yrittäjän kaikki tankkauspaikat. Hän kävi läpi pienen paikkakunnan yrityksiä etsiessään todisteita yrittäjää vastaan. Näin koko perhe leimautui rikolliseksi yhteisössään. Kun yrittäjä viikon työmatkan jälkeen palasi perjantai-illalla kotiinsa, oli siellä odottamassa verotarkastaja yhä uusien ja uusien kysymystensä kanssa. Tarkastuskertomus olikin paksun romaanin mittainen.
Myyntilaskut oli kirjattu maksuperusteella. Jostain virheestä johtuen yksi asiakas oli maksanut vuonna 1996 tammikuussa yhden laskun yrittäjän omalle pankkitilille, eikä tämä tullut tilitoimistossa esille. 10 vuotta myöhemmin tämä yksi ainoa myyntilasku esitettiin oikeudessa todisteena jatketusta törkeästä kirjanpito- ja verorikoksesta. Jatkettua rikosta oli esitettävä, koska juttu olisi muutoin ollut vanhentunut.
Yrityksen työmaat olivat ympäri Suomea ja niihin mentiin maanantaisin kleinbussilla ja perjantaina työntekijät tulivat takaisin pikkukuntaan perheidensä luo. Yhtenä viikonloppuna bussi oli annettu kylän pesäpallonuorten käyttöön turnausta varten. Tämän verotarkastaja katsoi hapattaneen bussin kaikki arvonlisäverot (!) hankinnasta lähtien (vaikka lain mukaan hapatus tapahtuu vasta yksityiskäytön hetkellä). Kirjanpitorikoksen syytelistalla oli myös kirjaamaton matkapuhelinetu, vaikka kotipuhelimesta etu oli kirjattu. Sen vaikutus tulokseen on peräti nolla...
Tilitoimisto ei ollut tehnyt työtään hyvin ja yksityistalouden menoja oli kirjautunut yrityksen menoiksi. Summat olivat kuitenkin vähäisiä. Väärin kirjattuja menoja oli keskimäärin vuotta kohden muutama tuhat euroa ja niistäkin puolet oli syntynyt vaihtoauton käsittelyvirheestä. Myyntilaskun kirjausvirhe oli reilu promille tarkastusjakson liikevaihdosta ja yksityistalouden menojen osuus liikevaihdosta muutama promille. Jälkiverot korotuksineen oli maksettu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et sitten parempaa keksinyt?
En, koska tämä riittää.
Ihan hassuja nuo keksityt tarinasi. Mutta mikset käytä vakituista nimimerkkiäsi, joku vaan?