Heipparallaa!
Pitkästä aikaa palstoilla kun ei ole ollut aikaa... Synnytin kauniin tytön 16.1.07 kiireellisenä sektiona polvitarjonnan takia. Tarkoitus oli synnyttää alateitse vaikka muksu olikin perätilassa muttakun sanottiin että lantiossa on kuvien perusteella tilaa...
Kävi niin että sunnuntaina 15.1. supisteli koko päivän ja illalla tuli lähtö. Koko yön salissa supistelin ja imin ilokaasua ja aamulla stoppas kaikki. Osastolla kärvistelin päivän ja mietin käynnistetäänkö... Iltapäivällä maanantaina alkoi taas.
*Kuudelta säännöllisenä
*Puoli kasi saliin
*Ysiltä epiduraali kun olin jo tunnin kärsinyt ja huutanut, mutta anestesialääkärillä oli kiire...
*23.00. lisää katetrin kautta puudutetta
*23.40 meni vedet ja lääkäri pelotteli että leikataan jos ei avautuminen nopeudu (vasta 5cm auki)
*01.00. pyysin lisää lääkettä ja kokeilivat että olen 10cm auki, mutta vauva kääntynyt polvitarjontaan---> leikata täytyy!
*PELOTTI
*Äkkiä oksitosiini-tippa veks ja supistuksia estävää lääkettä kehiin kun tuntui että muksu syntyy ihan just siihen pöydälle...
*Hulinalla ja vilskeellä leikkaussaliin ja ihmisiä hääräsi ympäriinsä... Spinaalia, katetria, käyriä, verenpainetta jne. kyllä letkuja ja piuhoja riitti, ja pelotti niin v''''sti.
Leikattiin ja näin vauvan 01.46. Kipuja ei ollut lainkaan. Ihanaa nähdä se käärö ensimmäistä kertaa. Voi mikä tunnelataus.
No niin. Sitten päästään asiaan. Synnytyksenä sektio oli helppo ratkaisu vaikkakin tärisin ja vapisin pelosta, tunsin kun veitsi viilsi vatsaa ja revittiin vauvaa pihalle, kätilö työnsi mun pään yli mahasta vauvaa ulos. Ei sattunut mutta tuntui kuitenkin melko hurjalta ja kamalan pelottava kokemus. Heräämössä sitten yritin kätilön ja miehen avulla imettää ja sammuin välillä muutamaan otteeseen muksu rinnalla. Koko alaruumis pisteli ja oli puuduksissa. Kamalaa kun ei voi liikkua. Osastolle siirryin viideltä aamulla. Kaksi yötä valvoneena väsytti kovasti. Spinaalin takia oikea jalka jäi puuduksiin kahdeksi päiväksi. En voinut liikuttaa sitä ollenkaan. Kamalaa olla halvaantunut sillai. Kipupumppu oli seuraavaan päivään täysillä eikä sekään vienyt kipuja pois. Jalkaan palasi toimintakyky kipupumpun poisottamisen jälkeen pikkuhiljaa samoin kun alkoi sattua alavatsalle koko ajan enemmän ja enemmän. Kätilöt repi heti sängystä ylös kun ne otti katetrin ja vaipat pois. Vessaan piti kävellä ja kamala huutohan siitä syntyi. Haavaa kirveli aivan sairaasti. Siinä vaiheessa mietin että kuka hemmetti haluaa sektion kun alateitse synnyttäneet käveli reippaasti heti synnytyksen jälkeen käytävällä ja itse olin sellanen rampa monta päivää. Teki oikeasti tosi kipeää. Nyt on kulunut melki kolme viikkoa synnytyksestä ja kipuja on edelleen. Särkylääkkeitä syön ja kiroan haavaa. Kuukauteen en saa siivota tai kantaa kauppakasseja, saa vaan muksua hoitaa varoen. Olisin halunnut synnyttää alateitse, mutta kyllä toisaalta olen todella tyytyväinen kun leikattiin koska ei tiedä kuinka pahasti olisi lapselle käynyt jos olisi polvet edellä syntynyt. Itselläni ei väliä.
Pointtini kuitenkin oli se, että tämän kokeneena pelkäisin kyllä enemmän leikkausta kun alateitse synnyttämistä. Ihmettelen miksi joku haluaa sektion synnytyspelon takia.
Pitkästä aikaa palstoilla kun ei ole ollut aikaa... Synnytin kauniin tytön 16.1.07 kiireellisenä sektiona polvitarjonnan takia. Tarkoitus oli synnyttää alateitse vaikka muksu olikin perätilassa muttakun sanottiin että lantiossa on kuvien perusteella tilaa...
Kävi niin että sunnuntaina 15.1. supisteli koko päivän ja illalla tuli lähtö. Koko yön salissa supistelin ja imin ilokaasua ja aamulla stoppas kaikki. Osastolla kärvistelin päivän ja mietin käynnistetäänkö... Iltapäivällä maanantaina alkoi taas.
*Kuudelta säännöllisenä
*Puoli kasi saliin
*Ysiltä epiduraali kun olin jo tunnin kärsinyt ja huutanut, mutta anestesialääkärillä oli kiire...
*23.00. lisää katetrin kautta puudutetta
*23.40 meni vedet ja lääkäri pelotteli että leikataan jos ei avautuminen nopeudu (vasta 5cm auki)
*01.00. pyysin lisää lääkettä ja kokeilivat että olen 10cm auki, mutta vauva kääntynyt polvitarjontaan---> leikata täytyy!
*PELOTTI
*Äkkiä oksitosiini-tippa veks ja supistuksia estävää lääkettä kehiin kun tuntui että muksu syntyy ihan just siihen pöydälle...
*Hulinalla ja vilskeellä leikkaussaliin ja ihmisiä hääräsi ympäriinsä... Spinaalia, katetria, käyriä, verenpainetta jne. kyllä letkuja ja piuhoja riitti, ja pelotti niin v''''sti.
Leikattiin ja näin vauvan 01.46. Kipuja ei ollut lainkaan. Ihanaa nähdä se käärö ensimmäistä kertaa. Voi mikä tunnelataus.
No niin. Sitten päästään asiaan. Synnytyksenä sektio oli helppo ratkaisu vaikkakin tärisin ja vapisin pelosta, tunsin kun veitsi viilsi vatsaa ja revittiin vauvaa pihalle, kätilö työnsi mun pään yli mahasta vauvaa ulos. Ei sattunut mutta tuntui kuitenkin melko hurjalta ja kamalan pelottava kokemus. Heräämössä sitten yritin kätilön ja miehen avulla imettää ja sammuin välillä muutamaan otteeseen muksu rinnalla. Koko alaruumis pisteli ja oli puuduksissa. Kamalaa kun ei voi liikkua. Osastolle siirryin viideltä aamulla. Kaksi yötä valvoneena väsytti kovasti. Spinaalin takia oikea jalka jäi puuduksiin kahdeksi päiväksi. En voinut liikuttaa sitä ollenkaan. Kamalaa olla halvaantunut sillai. Kipupumppu oli seuraavaan päivään täysillä eikä sekään vienyt kipuja pois. Jalkaan palasi toimintakyky kipupumpun poisottamisen jälkeen pikkuhiljaa samoin kun alkoi sattua alavatsalle koko ajan enemmän ja enemmän. Kätilöt repi heti sängystä ylös kun ne otti katetrin ja vaipat pois. Vessaan piti kävellä ja kamala huutohan siitä syntyi. Haavaa kirveli aivan sairaasti. Siinä vaiheessa mietin että kuka hemmetti haluaa sektion kun alateitse synnyttäneet käveli reippaasti heti synnytyksen jälkeen käytävällä ja itse olin sellanen rampa monta päivää. Teki oikeasti tosi kipeää. Nyt on kulunut melki kolme viikkoa synnytyksestä ja kipuja on edelleen. Särkylääkkeitä syön ja kiroan haavaa. Kuukauteen en saa siivota tai kantaa kauppakasseja, saa vaan muksua hoitaa varoen. Olisin halunnut synnyttää alateitse, mutta kyllä toisaalta olen todella tyytyväinen kun leikattiin koska ei tiedä kuinka pahasti olisi lapselle käynyt jos olisi polvet edellä syntynyt. Itselläni ei väliä.
Pointtini kuitenkin oli se, että tämän kokeneena pelkäisin kyllä enemmän leikkausta kun alateitse synnyttämistä. Ihmettelen miksi joku haluaa sektion synnytyspelon takia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
huono kokemus.
Minulle on myös tehty kiireellinen sektio, josta toivuin todella nopeasti, enkä muista paljoa syöneeni kipulääkkeitä sen jälkeen.
Onnea vauvan johdosta!
ja hyvi meni ei mitn ongelmia seuraavana päivävä menin omin jaloin suihkuu (tukihenkilö)oli mukana ku epäili että pyörryn haava ei ollu edes yhtään kipeä.että voi joskus käydä hyvinkin kyllä aluks söin särkylääkettä mutta tosi vähän aikaa ehkä 2päivää
.
"sulle sattui"- viestiin, että vaikkei ollutkaan hätäsektio, niin ihmeen hyvin meni sen jälkeen, ottaen huomioon, että multa jouduttiin katkaisemaan vatsalihas, ja siitä johtuvan sietämättömän kivun vuoksi laittamaan epiduraali heräämössä, se sai olla seuraavaan päivään.
Itse leikkaus tehtiin pelkässä spinaalissa.
on vähän eri meiniki kuin suunnitellusti esim. pelon takia tehdyssä sektiossa. Ja kuten itsekin huomasit, jalan puutuminen ei johtunut sektiota varten laitetusta spinaalista vaan kipupumpusta, jossa menee kipulääkettä ja puudutusainetta...
Hei ja Onnea vauvan johdosta! Upeata kerrassaan jälleen, että uusia vauvoja tulee!
Minä annan kaiken myötätuntoni sinulle ja toivon, että käyt juttelemassa n ½vuotta synnytyksen jälkeen kätilön kanssa synnytyksestäsi.
Uskon että on ollut vaikeata toipua ja prosessi vielä kesken. Lupaan sinulle parantumisen noin kuukauden päähän mutta kyllähän tämä leikkaus jättänee jokaiselle jotakin "muuttunutta" kroppaan, jonka kanssa opetellaan elämään. Mutta kaikesta huolimatta, näin 8kk siitä on kun itse olin tilanteessasi niin nyt on ollut pitkään hyvä olla. Haavathan tekevät toisinaan vielä sellaista arpeutumaa ja se olevinaan vähän kipeätä tekee mutta ei miulla ole sellaista kokemusta.
Minut leikattiin hätäsektiolla nukutuksessa. Sen jälkeiset 6päivää olivat aikasta helvettiä. Kotona sitten sen 1½kk vielä vaikeata jatkui ja senkin jälkeen. Koska vauvakin oli koliikki yms. Mutta kaikesta huolimatta mie haluaisin mennä suunniteltuun sektioon koska jäi ne traumat siitä hätäsektiosta.
Voimia!
Hätäsektio on eri juttu kuin suunniteltu tai kiireellinen. Itselleni tehtiin kiireellinen 3 kk sitten ja paranin todella nopeaa, vain 2 päivää olin oikeasti kipeä haavan seudulta, sitten alkoi jo helpottaa. Kaiken kaikkiaan hyvä maku jäi suuhun, pahinta koko hommassa oli epiduraalin laitto!
Että näitä sektiokokemuksiakin on varmasti yhtä monta kuin alatiesynnytyskokemuksiakin.
kiltisti koko elämäni vaihdevuosiin saakka. Jos sektio voi olla jotain noin hirveetä (ja eihän sille mitään voi, jos hätäsektioon joutuu), niin en tee kyllä ainuttakaan lasta. Kiitos kun kerroit!
itse en ole sektiota kokenut, 2 lasta olen alakautta synnyttäny ja ihmetelen miten jotkut haluaa sektion ns. helppona vaihtoehtona! Mulla eka synnytys oli lähes kivuton (kiitos epiduraalin) ja toinenkin synnytys oli muuten melko kivuton mutta pään ulostulo sattui koska episiotomiaa ei tehty joten alapäätä ei myöskään puudutettu toisin kuin ekassa synnytyksessä. Mulla tässä toisessa raskaudessa epäiltiin perätilaa ja sanoin heti neuvolassa että pusaan sen kyllä alakautta koska pelkäisin sektiota ihan liikaa! Mulla oli huonekaverina laitoksella sektioäiti ja aika tuskissaan sekin näytti olevan. Itse en ole joutunu ottamaan mitään särkylääkkeitä kummankaan synnytyksen jälkeen ja suoraan synnytyssängyltä olen päässyt jaloilleni.
Hyvä että kerroit tarinasi täällä jos jotkut ensisynnyttäjät täällä kuvittelevat sektion olevan helppo tapa saada vauva ulos.
Mitä ihmettä se sua haittaa, jos joku "kuvittelee", että joku tapa on helppo?
Se voi ihan hyvin ollakin sille helppo ja positiivinen asenne vaikuttaa tässäkin asiassa tosi paljon. Täällon ihmeellistä näissä kirjoituksissa se, että monet on vihaisia siitä, jos jollakin on helppoa/voisi olla helpompaa, eikä ole kärsinyt niinkuin joku toinen. Onkohan joku muukin huomannut samaa...?
no mä en ainakaan ole vihainen siitä jos joku on päässy synnytyksessä helpolla koska olen itsekin pääsyt tosi helpolla....se just onkin pointti että kun sektiossa ei todellakaan pääse helpolla, ja mitä seurasin sitä mun huonekaveria synnärillä jolle oli tehty sektion niin kivuttomampihan se alatie synytys on!!
Sanoit että pelkäsit sektiota itse. Siinä tapauksessa varmaan osaat samaistua niihin naisiin, jotka pelkäävät vastaavalla tavalla alatiesynnytystä.
Kauhutarinoita siitä miten alatiesynnytys voi mennä täysin pieleen ei ole todellakaan vaikea löytää tältäkään palstalta.
Eli eiköhän anneta naisten haluta ihan vapaasti sektiota tai alatiesynnytystä ilman jatkuvaa kritisointia ja päivittelyä. Jokaisen perheen oma asia kumpaanko päädytään.
Joo, ei kai kukaan halua hätäsektiota. Pelon takia haluavat voivat vastata vain puolestaan. Itse toivoin hyvin hätäsektiosta enkä tosiaan sitä itse halunnut, vaan lääkäri ja lapsen tilan takia. Nyt olen vain onnellinen, että niin tehtiin, ja lapsi voi hyvin, kohta 1 v. Ahtaan lation takia syntyy toinen lapsi myös niin, ja toipuminen niin alatiesynnytyksestä kuin sektiosta on yksilöllistä! Itse olin jo 3 päivänä kotona ja taidettiin jo käppäillä ulkona.
Kauheaa narinaa toisilla!!kai kaikki saa synnyttää miten haluaa tai miten joutuu!!ajatelkaa vähän ensisynnyttäjiä kun pelottelette että sektio on hirveä ja sillei!!itse joudun synnyttämään sektiolla kolmen päivän päästä vauvan ison koon ja häntäluuni takia joten ei ole kiva lukea juttuja jossa melkeimpä mollataan sektiolla synnyttäneitä!!!
2.2.07 meidän vauva näki päivänvalon sektiolla.Oli kääntynyt vkolla 33 jalat edellä tulemaan ja eivät edes ehdotelleet alatiesynnytystä.Spinaalipuudutus ei tehonnut ja niinpä anestesialääkäri päätti että minut nukutetaan että vauva saadaan nopeasti ulos.Itkuhan siinä tuli kun mies pois viereltä ja itseltä taju kankaalle.Heräämössä en tajunnut juuri mitään kovan kipulääkityksen takia muistan vain mieheni äänen ja katselin hämärästi että vauva siellä on.Vauva syntyi 12.06 ja pääsin osastolle 16.30.seuraava yö meni aika tokkurassa mutta sain koko ajan lääkettä lihakseen.Jälkisupistukset oli aika kovia mutta lääkkeillä niistä selvisi.Seuraavana päivänä sain vielä lääkettä lihakseen normaalit burana ja panadol.Kätilö vei sängyllä suihkuun ja otti virtsakatetrin pois.Pissi alkoi tulla normaalisti.Sunnuntaina menin itse jo syömään ja suihkuun yksin.Vauva oli 2 ekaa yötä vauvalassa kun en pystynyt häntä nostamaan yksin ja sain nukuttua.Sunnuntaina vaan perus buranat ei muuta kipulääkitystä.Maanantaina huitelin jo voimieni mukaan syömässä,suihkussa ja vessassa ihan yksin.Vauva oli yön vierellä ja nostelin häntä vaikka sattui vähän.Tiistaina lähdettiin jo kotiin.poika on nyt 11 pv vanha ja eilen sain tikit pois.Kävin autolla kaupungilla aleostoksilla ja hääräilen voimieni mukaan kotosalla.Jos mitään takapakkia ei tule niin olen aikas loistkunnossa ja kun vain malttaa olla rehkimättä ettei haavaan satu niin mikäs tässä.Ei se sektio siis mikään kammottava juttu ole....tsemppiä vaan kaikille sektioon meneville ja nouskaa sängystä ylös vaikka sattuukin siitä se paraneminen alkaa =)
Itselläni ei spinaali vaikuttanut myöskään tarpeeksi ja siksi nukutus.En ole kuullut että kenellekkään muulle olisi niin käynyt ja siksi kysynkin:kerrottiinko sinulle miksi puudutus ei toiminut? Jäikö sinulla puutumattomia alueita,vai tunsitko kipua?