Nousua,laskua urheilumenestyksissä ja taloudenhoidossa. Asiat riippui pitkälti valituista toiminnanjohtajista. Oli asiallisia ja tosi hyviä toiminnanjohtajia, mutta valituiksi tuli myös henkilöitä, joilla ei toiminnanjohtajuustaitoja ollut lainkaan. Nämä toiminnanjohtajat saivat aikaan lyhyessä ajassa täydellisen kaaoksen ja konkurssikypsyyden. Muistan yhden urheilijoiden yleiskokouksen, jossa velkojilta pyydettiin akordia. Annettaisiin kaikki velat anteeksi. Toiminta pääsisi jatkumaan sitten taas normaalisti.
Muistelkaa ja kertokaa!
Muistelkaa ja kertokaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
60-70-luvulla sattunut tappaus.
Tanssipaikkana Kylpyläsaari oli lähialueen paras. Silloinen toiminnajohtaja hankki suomen kuuluisimmat bändit esiintymään, ilmaiset linja-autokuljetukset naapuripaikkakunnilta. Arvatkaapa oliko väkeä?
Urheilijat vuokrasivat sen ainoan varman tulolähteen kanttiiniravintolan. Nykytermillä sanottuna ulkoistivat lypsävän lehmän. Kukako hyötyi siitä silloin? Ei ainakaan Urheilijat.
Yksi rajuimmista varojen hukkaamisista alkoi!
Jokainen voi laskea mitä yhtälö tuottaa. Hirvittävät velat!
Valitettavasti johtokuntakaan ei puuttunut. Ei siltä paljon odotettukaan, koska ei sillä ollut ymmärrystä.
Elokuvat tuotti, urheilutalon tanssit, urheilumajan toiminta, kylpyläsaaren tanssit kaikki pelasi loistavasti. Urheilijoiden menestys oli hyvä. Pärjättiin yleisurheilussa ja talviurheilulajeissa menestyksekkäästi.
Oliko tämä muistelma 50-luvulta?
ollut rahaa riittävästi?
Kyllä se oli 60-luvun alkua.
Urheilutaloa lämmitettiin haloilla. Meillä pojanvintiöillä kun ei ollut rahaa mennä elokuviin niin pyydettiin töitä Kalevi Meskukselta. Hän antoi kerrankin tehtäväksi siirtää ja pinota iso halkokuorma urheilutalon halkokellariin. Iltapäivä meni ja vähän ennen kuin elokuvat alkoi saatiin halkokuorma siirretyksi kellariin. Siinä sitten hikipipossa kysymään päästäänkö elokuvaa kahtomaan. Kalevi vielä tarkasti kädet ja pesetti ne ja eiku elokuviin. Mahtava palkinto monen tunnin työstä.
Kiitollisena muistelen.
Olin seuraamassa sitä akordikokousta Urheilutalolla. Velkojat esittivät akordin hyväksymistä. Useat panimot, lihafirmat ja tukut olivat edustettuina kokouksessa. Osuuskaupan johtaja Vanhanen hyväksyisi myös jos yksityiskauppias Urho Mäkinen hyväksyisi. Tähän U Mäkinen; jos Vanhanen pistää omistaan niinkuin hän, niin hyväksytään. Vanhanen ei suostunut eikä akordia hyväksytty.
alkoi sen jälkeen, kun Urheilutalo ja Kylpysaaren lava varmistuivat. Konstaapeli Jussi Järkkälä taisi toimia seuran puheenjohtajana niihin aikoihin, liekö toiminut kuolemaansa saakka 60-luvun alkupuolelle (silloin asuin jo toisaalla)?. Rahastonhoitajana toimi eräs säästöpankin virkailija, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut (Alatalo??).
Olin Haapaveden Osuuskaupassa töissä 50-luvulla. Elokuva- ja tanssitoiminta sekä urheilutilaisuuksien järjestäminen oli silloin niin vilkasta, että seura palkkasi toiminnanjohtajan. Toiminnanjohtaja hoiti mm. lipunmyynnin. Toiminnan vilkkauteen nähden seuran tulot tuntuivat alimittaisilta. Niinpä järjestysmiehiä pyydettiin tarkistamaan myytyjen lippujen määrä. Johtopäätökset olivat selvät. Ainakin pari toiminnanjohtajaa sai lähtöpassit hyvin nopeasti siksi, että syyllistyivät talousrikkomuksiin.
Seuran hallitus päätti järjestää asiat uudelle tolalle. Osuuskaupan vanhempi myyjä Altti Jylhä sai tehtäväkseen valvoa elokuva- ja tanssitoimintaa. Hän pestasi minut lipunmyyjäksi. Kuittasin Altilta aina tarvittaessa uusia lippuja. Tiesin järjestysmiesten edelleenkin raportoivan repimiensä lippujen määrän Järkkälälle.
Niinpä myin sitten parin vuoden ajan liput Urheilutalon elokuviin ja tansseihin, sekä kesäisin saaren lavalle. Sain työstäni pienen palkkion. Lisätulot eivät olleet pahitteeksi niihin aikoihin. Hankin niiden turvin Chroma Colibri -merkkisen kirjoituskoneen, joka palveli minua hienosti siihen saakka, kunnes PC:t ohjelmistoineen liittyivät työkuvioihini.
Veikkolan Kalle hoiti niinä vuosina Urheilutalolla filmiprojektorin näytön. Tansseissa soitti useimmiten Otto Kääriäisen yhtye, jossa Otto soitti hanuria ja Nurkkalan Veikko viulua. Alkuvuosina Rytkyn Asseri soitti kitarakomppia ja myöhemmin Arvo Uusitalo saksofonia.
Itse lipunmyynneistä voisi kertyä hupaisaakin muisteltavaa, mutta enpä ennätä niihin paneutua ainakaan lähiaikoina. Jos joskus syntyy valmista, taltioin tulokset TurinaTanner-sivuille.