Olen kaksi kuukautta itkenyt ja joka ikinen ilta kun olen mennyt nukkumaan olen toivonut että en heräisi vaan kuolisin pois. Koko ajan kaksi kuukautta olen miettinyt miten jokin sairaus tulisi ja tappaisi minut.
Tänä aamuna kaikki muuttui, nyt haluan kostaa. Hirvittävä kostonhimo on alkanut pyöriä päässäni ja suunnittelen koko ajan, miten kostaisin. Pari haukkumisviestiä olen jo lähettänyt ja huomenna aloitan toteuttamaan kostoani käytännössä. Tänään vielä suunnittelen vaihtoehtoja huolella.
Tänä aamuna kaikki muuttui, nyt haluan kostaa. Hirvittävä kostonhimo on alkanut pyöriä päässäni ja suunnittelen koko ajan, miten kostaisin. Pari haukkumisviestiä olen jo lähettänyt ja huomenna aloitan toteuttamaan kostoani käytännössä. Tänään vielä suunnittelen vaihtoehtoja huolella.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kannattaakohan se kostaminen kumminkaan loppujen lopuksi.siitä voi koitua vaan enemmän ongelmia itselleen.tässä tilanteessa kannattaisin ammattiapua ja ihmisten kanssa puhumista.mutta tämä on vaan minun näkemys,kun en tiedä taustoja.
Psyyke nyt kerta kaikkiaan vaan on eräänlainen virtuaalinen säiliö omine sisältöineen.
Sinne voi kuulua paljon myös patoutunutta vihaa.
Purettavahan se on. Terapiassa, myös omaterapiassa viha purkautuu ulos.
Vaarattomat syvärentoutusharjoitukset ainakin itsellä nostavat vahvoja purkamattomia vihantunteita.
Raivoan omassa luukussani niin kauan kun annos patoutumia on poistunut psyyken "kovalevyltä".
On vaan niin, ettei psykoanalyyttisiä hoitoja riitä kaikille.
Luonnollisin ja tavanomaisin ihmisen tasaantumiskeino on toimiva parisuhde.
.."uhri" halua hallita sinua juuri noiden tunteiden kautta...saattaa olla hänen ansansa sinulle..jotta hän kokee olevansa yläpuolellasi, ja myöskin odottaa sinulta jotain "tekoja", jotta pääsisi lyömään sinua vielä syvemmälle...semmoisiakin ihmisiä on...jotka käyttävät toisia "uhreinaan". Katsoppa vaikka www.narsistien uhrientuki ry.fi, niin löydät paljon tämmöistä rikkirepimistä..T
Kiitos ideasta. Niin se onkin. Mutta senvuoksi kostoni täytyy suunnitella huolellisemmin. Väärin, että lähetin haukkumaviestejä. Annanpa ajan kulua ja suunnittelen paremman koston ja toteutan sen ilman varoitusta.
mitä kauheuksia sinulle on tehty kun mietit kostotoimenpiteitä? Itse olen joutunut monesti uhriksi ja raivonnutkin, mutta en vielä ole alentunut kiusaajieni tasolle. En halua olla heidän, kiusaajien kaltainen.
kokemuksesi jollakin, joka virkansa puolesta on tottunut käsittelmään ihmisten tunteita. Monesti ihmisen tuska ulkoistuu easte asteelta, eikä enää hallitse elämää niin paljon, kun sen on käsitellyt ammattiavun kanssa. Sinulle on varmasti tehty väärin. Kostamalla et kuitenkaan saa itsellesi hyvää oloa, päinvastoin. Oikea apu on sitä, että käsittelet asian ja haet apua ja yritätä sillätavoin löytää rauhan sisimpääsi. Kosto kääntyy vain itseäsi vastaan.
Kostamista voisi verrata masturbointiin. Sitä kiihottaa itsensä kliimaksiin kaikenlaisilla mielipuolisilla fantasioilla. Oikeassa mielentilassa mikä tahansa reikä alkaa näyttää varsin kutsuvalta - siis miehen näkökulmasta. Järki alkaa hämärtyä ja naapurin 90-vuotiaasta Bertastakin paljastuu odottamattomia suloja.
Lopulta jäljelle jää helpottunut tyhjyys. Se, mikä vielä hetki sitten aiheutti taivaallista ekstaasia, on muuttunut yhdentekeväksi tai vastenmieliseksi.
Kostamisella ja masturboinnilla on se ero, että kostaminen on pirun kuluttavaa.
Sinä et tiedä koskosta mitään. Minä kostin kerran. Ja sen täydellisesti onnistuneen koston tuoma mahtava tyydytyksen tunne aivoissani, saa minut edelleen, kaksikymmentävuotta jälkeen päin, tuntemaan itseni niin vahvaksi ja viisaaksi.
No hieno homma! Onneksi olkoon sinulle! Voi kunpa minäkin oppisin kostamaan tuolla tavalla!
Huolellinen suunnittelu ja täydellinen ajoitus ovat tärkeimmät.
Pieni näpäytys on ehkä paikallaan, mutta ennemmin pysyisin erossa selaisista ihmisitä, jotka saavat tuollaisia vihan tunteita aikaan. Alkaa olla omat piuhat aika sekaisin, jos tosissani uhraan elämääni toisen elämän. Kostamalla ei saa mielekästä elämää takaisin. Ainoastaan osoittaa, että hoito olis tarpeen... Olen todella pahoillani, että tuollaista tuskaa joudut kärsimään, mutta kostoa en hyväksy. Tietääkö tämä toinen ihminen edes satuttaneensa sinua? Auttaako kosto kasvamaan ihmisenä? Tiedän, että nykyisin eletään sairaassa maailmassa, mutt itse haluan uskoa ihmisessä asuvaan hyvään. Se hyvä ilmenee vaikeuksien voittamisessa, anteeksiannossa ja hyvän levittämisessä. Kostavat ihmiset ovat pahuuden jatkumoa.
Toi Adamastorin eka viesti on kyllä niin totta.
Pumpulissa.
...kyllä elää pumpulissa. Idealisti olen, mutta jos en uskoisi ihmisissä olevaan hyvään, voisin yhtähyvin lähteä kostamaan kaikille niille, jotka ovat minua satuttaneet. Tulispahan niittotalkoot ja sais tehdä kostoretken päivässä! Esimerkiksi jos kaupan kassa vaikka sattuu veetuilemaan...niin, mihinkä vedät rajan? Loppupelissä oman eämän sisällön määrää se, mitä itsellä on sisällä. Toisten tekoja ja rikkomuksia ei voi hallita tai muuttaa, ainoastaan sen, miten niihin suhtautuu. Oma henkinen kasvu on tärkeämpää kuin kutistuminen. Siitä saa NAUTTIA ITSE eikä asiaa tarvitse toisille edes leveillä. Kustistuminen sen sijaan näkyy ja kuuluu tässä maailmassa. Joka päivä. Ja siitä ihmisen pienuudesta on tämän päivän maailma tehty.Ikävä kyllä. Sankareita on vain saduissa...
...aio lukea tätä ketjua. miksi ihmeessä ap halusi edes aloittaa koko aiheen? Ei ainakaan päästäkseen eroon ongelmastaan vaan saadakseen järjettömyyksilleen mahdollisimman suuren yleisön. Mulle riitti. On sitä terveellistä elämää netin ulkopuolellakin.
Revin ekstaasia pitisin nypläyksestä, koska se on kehittävämpää kuin tällainen meuhkaaminen.
On monta tapaa kostaa. Ei ole aina väkivalta, mitä ehkä ajattelit.
Kirjoitan kirjaa, ja nyt aion kostaa, siten että tarina muuttuu kirjeen muotoon. En siis aio tappaa ketään jos sitä pelkäät, mutta kysymys ei ole kuitenkaan mistään rakkaus suhteesta mallia vanhanen.
Olen menettänyt lapsenlapseni lapsen äidin itsekkyyden vuoksi. Ja kirjasta tulee kirje lapsen lapselleni. Ja kosto on vain totuus minkä aion paljastaa.
Vai että "Bertta"...kas kun ei "Martta"...hehe!
Sen verran vielä vaan, että RUNKKAAMINEN LAIHDUTTAA ja käy muutenkin jonnin sortin "liikunnasta" ja tätä kautta poistaa stressiä...eheheee!
Älä nyt lannista heti jotakuta, kun se yrittää oikeesti parantaa maailmaa.
Siis olen oikeasti ollut hirveen ahdistunut ja itkenyt kaksi kuukautta joka ilta. Jouluna suunnittelin itsemurhaa ja kaksi kuukautta olen toivonut joka ilta myös jotain sairautta tai onnettomuutta. Joka viikonloppu olen vetänyt parin päivän kännit, mutta nyt sitten viikonloppuna alkoi avoni kirjastua. Ja kostoa olen nyt hautonut pari päivää.
No, onneksi tulin järkiini, että en heti toiminut vaan kirjoitin asiasta tänne. Kiitos kun kommentoitte ja yrititte auttaa.
Nyt kostoni on suunniteltu kaikki on kirkkaana aivoissani ja olen alkanut sen toteuttamisen. Olen siis kirjoittanut omaelämänkertaa muutama vuosi sitten ja se on ollut keskeneräsenä jäissä. Sitä tekstiä on kahdeksankymmentä sivua. Minulla on ollut värikäs ja vaiherikas elämä ja tekstiä tulee varmaan taas kun nyt innostuin.
Aloitin kirjan uudestaan alusta. Teen sen lapsenlapselleni kirjeen muotoon. Siten saan tekstiini kaikkein rakkaimman ihmisen heti alkuun ja saan tavallaan hänet siihen päähenkilöksi.
Äitini kirjoittaa myös omaa elämänkertaa ja hän tietää vironpuolella halpoja kirjojen omakustannus firmoja, kun hänen ystävänsä ovat tehneet päiväkirjoista ja runoista kirjoja omille suvuilleen.
Kiitos kuitenkin että tällainen palsta on olemassa, nyt lakkaan sen viinan kanssa läträämisen ja alan oikeisiin töihin. Ja se ihminen jolle kirjallani kostan, on kirjakaupassa töissä ja täydellinen kostoni on sitten kun hän joutuu itse myymään minun kirjoittamaani kirjaa omassa kirjakaupassaa. Että sellainen on tavoite.
Hei ystäväni!
Ihana, että purat itseäsi. Se on oikeutettua. Viha pitää päästää ulos. Minulla oli samanlaista ja olen selvinnyt. Ensin masennuin, sitten lähetin haukkumaviestejä ja haukkumakortteja. Sain purettua raivoni ja kohtaamani vääryydet ja valheet sillä tavalla. Sitten lopetin haukkumisen, kun vastapuoli hermostui ja aikoi tehdä rikosilmoituksen, jos en lopeta. Lopetin siihen. Vieläkin inhoan kyseisiä ihmisiä, mutta annan olla rauhassa. Aika on paljon haavoja parantanut, mutta ikuiset traumat on jäänyt. Elämässäni on tapahtunut nyt paljon mukavia asioita ja olen paikkakuntaa muuttanut. Tuntuu kivalta, kun on tavannut ystävällisiä ihmisiä. Vaikka luota en enää täydellisesti keneenkään. Viihdyn erakkona ihanan mieheni kanssa. En kaipaa enää ihmisiä ympärilleni enkä osaisi ollakaan kenenkään kanssa. Töissä ihmisten kanssa olo riittää. On ihanaa elellä rauhassa ja puuhastella kaikkea kivaa miehen kanssa. Se ei haittaa, jos vähän outona pidetään, pysyypähän ihmiset kauempana. Kyllä jokainen olisi outo kaiken sen jälkeen, mitä sain kokea.
Moi vihaa täynnä.
Onko sinulle sanottu ettei Jumalaa ole? Onko sinulle todistettu ettei Jumalaa ole?
http://www.luominen.fi/petos-paljastuu-uudelleen/
http://www.luominen.fi/elama-on-jumalan-lahja/
Me olemme tärkeitä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11442102
paz
jyrki
Minulle on tehty niin paljon pahaa ja vääryyttä. Väkivaltaa monessa eri muodossa. On raiskattu ja hyväksikäytetty jne. Olen aina niellyt kaiken. Sietänyt kaiken. Mutta nyt aikaa mitta täyttymään. Ja tunnistin että minuun onkin paketoitunut hirvittävästi kostoa. Ihan järkyttävä havahtuminen!!!!