Kohtalotovereita!?

Kyllähän mieheni kanssa eilen puhuttiin, että onneksi "vain" herpes mutta tällä hetkellä elämä tuntuu niin väärältä!! Koko ajan vaan itkettää. Työkaveritkin ihmettelevät, että mikä minulla on. Enhän tätä voi koskaan kertoa kenellekkään, en edes parhaalle kaverilleni. Tämä on vain minun ja mieheni asia (ja tietysti sen keneltä se minuun tuli). Kerroin töissä, että flunssan alkua..

Miten tästä eteenpäin? Tartutanko muita ihmisiä tietämättäni, esim. wc:ssä, uimahallissa/porealtaassa, saunassa? Miten miehillä oireilee? Jos mieheni saa minulta herpeksen ja se oireilee eri aikaan kuin minulla. Eihän me voida enää koskaan harrastaa seksiä ja lastenteko jää siihen? :(

Kauanko nämä oireet minulla ovat? Jos huomenna vasta saan lääkettä, auttaako se enää paranemaan nopeammin? Meillä olisi matka tiedossa parin viikon kuluttua mutta enhän mä sinne voi lähteä tälläisenä oireisena!

Elämän loppu?? kirjoitti:

Kyllähän mieheni kanssa eilen puhuttiin, että onneksi "vain" herpes mutta tällä hetkellä elämä tuntuu niin väärältä!! Koko ajan vaan itkettää. Työkaveritkin ihmettelevät, että mikä minulla on. Enhän tätä voi koskaan kertoa kenellekkään, en edes parhaalle kaverilleni. Tämä on vain minun ja mieheni asia (ja tietysti sen keneltä se minuun tuli). Kerroin töissä, että flunssan alkua..

Miten tästä eteenpäin? Tartutanko muita ihmisiä tietämättäni, esim. wc:ssä, uimahallissa/porealtaassa, saunassa? Miten miehillä oireilee? Jos mieheni saa minulta herpeksen ja se oireilee eri aikaan kuin minulla. Eihän me voida enää koskaan harrastaa seksiä ja lastenteko jää siihen? :(

Kauanko nämä oireet minulla ovat? Jos huomenna vasta saan lääkettä, auttaako se enää paranemaan nopeammin? Meillä olisi matka tiedossa parin viikon kuluttua mutta enhän mä sinne voi lähteä tälläisenä oireisena!

Lue lisää

Elämä jatkuu, se on vain herpestä.

Itselläni se on kans ja olen onnellisesti synnyttänyt kaksi lasta ihan normaalisti.Silloin jos herpes on rakkulavaiheessa ja synnytys käynnistyy, tehdään keisarinleikkaus.
Muuta vaivaa raskaus- ja synnytysajalle siitä ei ole.
Ikävä vaiva, mutta kyllä sen kanssa elää.
Itse pärjäilen kun pidän itseni hyvässä kunnossa.Joskus se tuppaa iskeä ennen kuukautisia, mutta ei muuten.

Se on tietenkin epämiellyttävää, jos olet sen itsellesi hankkinut pettämällä kumppaniasi.
Kannattaa informoida tätä kumppaniakin. Oletko lie sen häneltä saanut, vai voisiko virus ollut muhinut jo pidemmän aikaa...

Elämän loppu?? kirjoitti:

Kyllähän mieheni kanssa eilen puhuttiin, että onneksi "vain" herpes mutta tällä hetkellä elämä tuntuu niin väärältä!! Koko ajan vaan itkettää. Työkaveritkin ihmettelevät, että mikä minulla on. Enhän tätä voi koskaan kertoa kenellekkään, en edes parhaalle kaverilleni. Tämä on vain minun ja mieheni asia (ja tietysti sen keneltä se minuun tuli). Kerroin töissä, että flunssan alkua..

Miten tästä eteenpäin? Tartutanko muita ihmisiä tietämättäni, esim. wc:ssä, uimahallissa/porealtaassa, saunassa? Miten miehillä oireilee? Jos mieheni saa minulta herpeksen ja se oireilee eri aikaan kuin minulla. Eihän me voida enää koskaan harrastaa seksiä ja lastenteko jää siihen? :(

Kauanko nämä oireet minulla ovat? Jos huomenna vasta saan lääkettä, auttaako se enää paranemaan nopeammin? Meillä olisi matka tiedossa parin viikon kuluttua mutta enhän mä sinne voi lähteä tälläisenä oireisena!

Lue lisää

Luulen, että koet herpeksen suhteettoman pahana asiana, sillä tunnet syyllisyyttä ja häpeää siitä, miten olet taudin saanut. Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että saatat myös kärsiä masennuksesta... Silloinhan tunnetusti pienetkin vastoinkäymiset saavat ihan valtavat mittasuhteet ja tulevaisuus tuntuu lohduttomalta.

En halua suinkaan loukata tai vihjailla mitään, mutta itsekin olen kärsinyt tietämättäni pitkään masennuksesta, joka lopulta ilmeiseti johti paniikkihäiriöön ja sairauspelkoon (esim. tällä hetkellä pelkään kamalasti HIV:tä, mutta en uskalla mennä testeihin).

Ajattelin vain, että se olisi yksi mahdollisuus. Herpes ei todellakaan ole mikään vakava tauti eikä tietääkseni todellakaan estä lasten saamista tai muutenkaan normaalia elämää...

Tietääkseni herpeksen tarttuminen äidistä lapseen voidaan täysin estää keisarinleikkauksella, kertokaa jos olen väärässä?

ei aikuisille kirjoitti:

Tietääkseni herpeksen tarttuminen äidistä lapseen voidaan täysin estää keisarinleikkauksella, kertokaa jos olen väärässä?

HEippa.
Mulla myös herpes ja ollut jo monta vuotta.

Ei keisarinleikkausta tarvita välttämättä. Itse ainakin sain estolääkkeen, jonka aloitin pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Herpes ei muutenkaan oireillut mulla raskausaikana kuin muutaman kerran. Eli ne lääkkeet estää rakkuloiden puhkeamisen ja pitäisi olla ihan turvallisia käyttää.

Valitettavasti jouduin hyväksikäytön/raiskauksen uhriksi.. Arvasinkin, että minun luullaan pettäneen mutta niin ei vain ole. Enempää en jaksa siitä kertoa koska haluan unohtaa koko asian.

Vähän jo helpottaa kun oon käynyt mieheni kanssa kahden eri lääkärin kanssa keskustelemassa. Siltikin edelleen päässä pyörii paljon kysymyksiä. Onneksi mieheni on tukena.

elämän loppu?? kirjoitti:

Valitettavasti jouduin hyväksikäytön/raiskauksen uhriksi.. Arvasinkin, että minun luullaan pettäneen mutta niin ei vain ole. Enempää en jaksa siitä kertoa koska haluan unohtaa koko asian.

Vähän jo helpottaa kun oon käynyt mieheni kanssa kahden eri lääkärin kanssa keskustelemassa. Siltikin edelleen päässä pyörii paljon kysymyksiä. Onneksi mieheni on tukena.

Lue lisää

Ymmärrän ja huomaan, että olet nyt ihan epätoivon vallassa. Ja ikävä tapaus jolla tavoin herpeksen sait, olen pahoillani.

Kuitenkin, tämä on totta, että herpes ei ole mikään niin kauhea asia. Ikävähän se on ja kun se vielä tulee tuolla tavoin. (Kai olet tehnyt rikosilmoituksen tästä miehestä !!)

Koitan vastata sun kysymyksiisi.
Eli, mä sain herpeksen jotain 7 vuotta sitten ja olen nyt kolmekymppinen. Mulla on 5-vuotias tyttö, joka on täysin terve ja ihana persoona. Raskausaikana herpes oireili muutaman kerran. Sain lääkäriltä raskausaikana otettavaa herpeksen estolääkettä, jota otin vasta ihan raskauden loppupuolella. Kaiken varalta, koska halusin alatiesynnytyksen. Ja hyvin synnytys meni.
Tytön isällä (ollaan erottu) on myös herpes, ja se ilmeni meille ihan meidän suhteemme alussa. Oltiin hölmöjä, eikä edes tiedetä kumpi tartutti kumman (kummallakin oli ollut ennen suhteemme alkua hölmö yhdenillanjuttu). Miehellä herpes oireili kuten mulla: rakkuloita tulee nivusiin tai siittimeen. Mulla rakkulat on viimevuosina olleet vain muutama hassu ja samassa kohdassa. Oireet on vuosien myötä muuttuneet paljon lievemmiksi. Nyt kun sulla vasta on tämä todettu, on selvä, että eka rakkuloiden tulo on kivulias ja inhottava. Uskoisin, että sullakin nämä oireet pikkuhiljaa lievenevät ja herpes siirtyy ihan taka-alalle ajatuksistasi. Se on kuin huuliherpeskin, joka kuitenkin on näkyvä ja "hyväksytympi".

Siis tosiaan. Herpes on mulle semmoinen pari pikkasen kipeää näppylää, jotka ilmaantuu joskus. En käytä mitään lääkitystä niihin. Joskus kokeilin zoviracia, mutta olen siitäkin luopunut. Rakkulat kun ovat kipeitä vain pari päivää nykyisin. Sitten ne jo alkaa parantua. Hyvällä hygienialla luulen olevan vaikutus rakkuloiden tuloon. Esimerkiksi jos olen käyttänyt kuukautissiteitä ja vaihtoväli on venynyt pitkäksi, sekä ollut hiostavan kuuma yms.pikkareissa hikoillut, silloin herpes on voinut ilmaantua. Mulla ainakin on tällanen olo, että sellanen on voinut aktivoida taas herpeksen. Mulla herpes vaivaa nykyisin tosi harvoin. Näin on ollut jo useamman vuoden.

Mulla se vaikuttaa vain siihen, että kun on rakkulat, emme rakastele miesystäväni kanssa. Rakkuloiden tulon alkaa aavistaa ajanmyötä, eli alkaa jomottaa hiukan sieltä paikoista, jonne ne ilmaantuu.
Nykyinen miesystäväni (pari vuotta seurusteltu) joutui samaan tilanteeseen kuin sinunkin, eli hällä ei ollut herpestä. Kerroin herpeksestä melko pian alkaessamme tapailla. Pelkäsin tietysti, että hän jättää minut, mutta hän sai päättää. Hänkin kaiken keskustelujen ja tiedon hankinnan jälkeen päätti, että tulkoon sitten jos tulee. Mutta yllätyksekseni hällä ei ole herpes ainakaan aktivoitunut. Hän ei kuitenkaan ole mennyt testeihin uusiksi: seurustelun alussa otettiin kaikki testit kumpikin ihan periaatteen vuoksi. Saattaa se hänellä elimmistössä olla, on hänellä ainakin huuliherpes (joka ei ole tarttunut mulle :) ). En tiedä kuinka yleistä tuo oireettomuus on, mutta toki olen siitä onnellinen. :)

Sulla ei oo mitään hätää, usko mua :)
Ja sulla on hieno, ymmärtäväinen mies ilmeisesti !! :)

Itse olen kyllä kertonut herpeksestä siskoilleni ja kolmelle läheisimmälle ystävälleni. Kyllähän tuo hävetti ensin, mutta eipä he ole karanneet minnekään :). Äidilleni en ole voinut kertoa, koska emme ole puhuneet koskaan mistään intiimijutuista.

elämän loppu?? kirjoitti:

Valitettavasti jouduin hyväksikäytön/raiskauksen uhriksi.. Arvasinkin, että minun luullaan pettäneen mutta niin ei vain ole. Enempää en jaksa siitä kertoa koska haluan unohtaa koko asian.

Vähän jo helpottaa kun oon käynyt mieheni kanssa kahden eri lääkärin kanssa keskustelemassa. Siltikin edelleen päässä pyörii paljon kysymyksiä. Onneksi mieheni on tukena.

Lue lisää

Hei!

Olen kirjoittanut ainakin kahteen ketjuun omista kokemuksistani.. jos vaikka kiinnostaa lukea. Toinen on tuo HERPES, olen siellä se, joka kehottaa ottamaan iisisti. Kirjoitan nyt sinullekin.. Vaikutat yhtä hätääntyneeltä kuin minä reilu vuosi sitten.
Lyhyesti. Minulla kävi niin, että olin saanut tartunnan exmieheltäni (oltiin aviossa 15 vuotta, hänellä oli herpes, kun tapasimme). Vältimme aina kontaktia, kun hänellä oli rakkuloita tai tuntemuksia. Minulla on kaksi lasta, raskausaikana minut testattiin. Sain tartunnan jälkimmäisen raskauden jälkeen, mutta en oireillut. Oireet ilmenivät vasta, kun olin jo ollut suojaamattomassa yhdynnässä uuden miesystäväni kanssa. Hänellä ei herpes-vasta-aineita ole, joten häneltä en sitä saanut. Sen sijaan hänellä on ennestään vakava sairaus, enkä todellakaan halua hänen saavan minulta enää herpestä. No, kun tämä minulla kuitenkin ilmeni, itkua tuhertaen sitten hänelle kerroin. Hän otti asian myös tosi ihanasti. Lohdutti minua. Sanoi, ettei herpes todellakaan ole se, mitä hän maailmassa eniten pelkää - ja sinnehän se mahtuu tautien joukkoon hänellekin. Tulkoon, jos on tullakseen :) Ihana mies.
Nyt harrastamme seksiä ilman suojaa, mutta emme silloin, jos minulla vähääkään on sellaisia tuntemuksia, että rakkuloita saattaisi olla tulossa.

Kun sain ensimmäisen kerran oireita (siis n. 3 vuotta tod.näk. tartunta-ajankohdan jälkeen), ne olivat aika voimakkaita; kivulias iso rakkula alapäässä, kuumeilua, turvonneita rauhasia, päänsärkyä, väsymystä. Tuosta ensimmäisestä on nyt reilu vuosi, sen jälkeen oireita on ollut 2 kertaa, vain pieni rakkula alapäässä ja ehkä vähän väsymystä (Väsymys saattaa kyllä johtua stressistäkin, stressi taas helposti laukaisee viruksen toimimaan).
Lääkettä sain ekalla kerralla tabletteina. Toisen kerran sain tabletteja, kun lähdin ulkomaanmatkalle - nuo tabletit siis ehkäisevästi. Zovirax-voidetta saa apteekista ilman reseptiä, mutta sen teho alapään herpekseen ei ole minua vakuuttanut. Joku kyllä tällä palstalla sanoi siitä hänelle olevan apua, joten koikeilla kannattaa.

Elämä sujuu ihan normaalisti. Tässä reilu vuoden aikana olen joutunut vain muutaman kerran miettimään asiaa. Siis tarttumisen kannalta. Simppeleitä asioita laudeliina, kun menee kaverin luo saunomaan jne.. ihan normaalia hygieniaa.
Sinulla ei ole mitään syytä tuntea itseäsi herpeksen takia sen "likaisemmaksi" kuin muutkaan. Herpes on paljon yleisempi vaiva, kuin luullan, sen olen oppinut tässä vuoden aikana, jona ole itse tietänyt virusta kantavani. Minäkään en siitä kerro kaikille hyvääpäivää-tutuille, mutta parhaat ystäväni kyllä tietävät. Ystävyyteemme se ei ole vaikuttanut mitenkään.

Opit elämään herpeksen kanssa kyllä. Olosi helpottuu varmasti. Itselläni meni jokunen viikko vähän itkuisena ja masentuneena ensioireiden jälkeen. Nyt olen hyväksynyt asian, ei sille mitään voi.

Tuo tapaus, jonka seurauksena herpeksen sait, on toinen juttu, siihen en osaa sanoa mitään :( Onneksi minulle ei ole tuollaista sattunut. Ellet ole siihen saanut tukea/ammattiapua, ehkä voisit löytää täältä netistä vertaistukea?

Kaikkea hyvää sinulle. Aurikoa ystävänpäivään!

minullakin on kirjoitti:

Hei!

Olen kirjoittanut ainakin kahteen ketjuun omista kokemuksistani.. jos vaikka kiinnostaa lukea. Toinen on tuo HERPES, olen siellä se, joka kehottaa ottamaan iisisti. Kirjoitan nyt sinullekin.. Vaikutat yhtä hätääntyneeltä kuin minä reilu vuosi sitten.
Lyhyesti. Minulla kävi niin, että olin saanut tartunnan exmieheltäni (oltiin aviossa 15 vuotta, hänellä oli herpes, kun tapasimme). Vältimme aina kontaktia, kun hänellä oli rakkuloita tai tuntemuksia. Minulla on kaksi lasta, raskausaikana minut testattiin. Sain tartunnan jälkimmäisen raskauden jälkeen, mutta en oireillut. Oireet ilmenivät vasta, kun olin jo ollut suojaamattomassa yhdynnässä uuden miesystäväni kanssa. Hänellä ei herpes-vasta-aineita ole, joten häneltä en sitä saanut. Sen sijaan hänellä on ennestään vakava sairaus, enkä todellakaan halua hänen saavan minulta enää herpestä. No, kun tämä minulla kuitenkin ilmeni, itkua tuhertaen sitten hänelle kerroin. Hän otti asian myös tosi ihanasti. Lohdutti minua. Sanoi, ettei herpes todellakaan ole se, mitä hän maailmassa eniten pelkää - ja sinnehän se mahtuu tautien joukkoon hänellekin. Tulkoon, jos on tullakseen :) Ihana mies.
Nyt harrastamme seksiä ilman suojaa, mutta emme silloin, jos minulla vähääkään on sellaisia tuntemuksia, että rakkuloita saattaisi olla tulossa.

Kun sain ensimmäisen kerran oireita (siis n. 3 vuotta tod.näk. tartunta-ajankohdan jälkeen), ne olivat aika voimakkaita; kivulias iso rakkula alapäässä, kuumeilua, turvonneita rauhasia, päänsärkyä, väsymystä. Tuosta ensimmäisestä on nyt reilu vuosi, sen jälkeen oireita on ollut 2 kertaa, vain pieni rakkula alapäässä ja ehkä vähän väsymystä (Väsymys saattaa kyllä johtua stressistäkin, stressi taas helposti laukaisee viruksen toimimaan).
Lääkettä sain ekalla kerralla tabletteina. Toisen kerran sain tabletteja, kun lähdin ulkomaanmatkalle - nuo tabletit siis ehkäisevästi. Zovirax-voidetta saa apteekista ilman reseptiä, mutta sen teho alapään herpekseen ei ole minua vakuuttanut. Joku kyllä tällä palstalla sanoi siitä hänelle olevan apua, joten koikeilla kannattaa.

Elämä sujuu ihan normaalisti. Tässä reilu vuoden aikana olen joutunut vain muutaman kerran miettimään asiaa. Siis tarttumisen kannalta. Simppeleitä asioita laudeliina, kun menee kaverin luo saunomaan jne.. ihan normaalia hygieniaa.
Sinulla ei ole mitään syytä tuntea itseäsi herpeksen takia sen "likaisemmaksi" kuin muutkaan. Herpes on paljon yleisempi vaiva, kuin luullan, sen olen oppinut tässä vuoden aikana, jona ole itse tietänyt virusta kantavani. Minäkään en siitä kerro kaikille hyvääpäivää-tutuille, mutta parhaat ystäväni kyllä tietävät. Ystävyyteemme se ei ole vaikuttanut mitenkään.

Opit elämään herpeksen kanssa kyllä. Olosi helpottuu varmasti. Itselläni meni jokunen viikko vähän itkuisena ja masentuneena ensioireiden jälkeen. Nyt olen hyväksynyt asian, ei sille mitään voi.

Tuo tapaus, jonka seurauksena herpeksen sait, on toinen juttu, siihen en osaa sanoa mitään :( Onneksi minulle ei ole tuollaista sattunut. Ellet ole siihen saanut tukea/ammattiapua, ehkä voisit löytää täältä netistä vertaistukea?

Kaikkea hyvää sinulle. Aurikoa ystävänpäivään!

Lue lisää

Kiitos Marjaaana ja minullakin on. Teidän kirjoitukset helpottavat paljon oloani.

Valitettavasti rikosilmoitusta en voi tehdä koska tapahtunut juttu voidaan laittaa minun omaksi syyksi.. valitettavasti! En halua enempää siitä täällä kertoa. Ammattiauttajalla olen käynyt keskustelemassa mieheni kanssa tapahtumasta ja se helpottaa oloani myös todella paljon.

Tunnen itseni todella saataiseksi/likaiseksi koska minulla on herpes! Ja kun en tiedä ketään tuttua jolla se olisi niin tuntuu kuin olisin erilainen kuin muut ja tekee mieli vältellä muita.. Kun pääsisi nuosta tunteista eroon. Ja itkusta/masennuksesta. Miten monta viikkoa kestää, että hyväksyn sen että minulla on koko loppuelämän ikuinen tauti?? Ehkä se pikkuhiljaa helpottaa kun nämä oireet häviävät. Edelleen on rakkuloita.. Kauanko rakkulat voivat olla näkyvillä?? Nyt mennään jo kolmatta viikkoa, voiko ne näin kauan näkyä?

Oon muutaman illan itkenyt ihan senkin takia kun on niin kova ikävä miestäni, siis sitä läheisyyttä. Kun tekisi niin kovasti mieli olla toisen kanssa mutta kun ei voi! Eilen kun oli vielä ystävänpäiväkin niin tuntuu niin kamalalta kun ei voi olla toisen lähellä niin kuin haluaisi.. Tuskaa tekee. Onneksi saan olla kuitenkin kainalossa turvassa.

Kirjoitelkaa lisää lohdutuksen sanoja. Toivon myös Marjaaanalta ja minullakin on:lta lisää kirjoituksia. On mukava lukea muiden herpes-läisten kokemuksia kun en voi (en halua) täällä "oikeassa" elämässä niistä kenenkään kanssa keskustella..