Eight Legged Freaks eli Kahdeksanjalkaiset kummajaiset on kauhukomedia ja eräänlainen kunnianosoitus 50- ja 60-lukujen B-elokuville. Elokuva on tyypillinen ajattele vähemmän, niin nautit enemmän pläjäys. Tarinaa kuljetetaan vauhdilla ja jos se ei aina ihan looginen olekaan, niin se on vähemmän oleellista.
ELF on kaksijakoinen elokuva. Alkupuolella keskitytään jännityselementtien esille tuomiseen, kun taas loppupuoli on toimintapainotteista hämiksiä vastaan taistelemista. Araknofobikot saavat osansa, enkä heille kyllä elokuvaa suosittele, sillä omat jännät kohtansa heille kyllä tarjotaan. Kuitenkin leffa keskittyy loppua kohden yhä enemmän tekemään kunniaa esikuvilleen eikä kauhuelementeistä edes pyritä ottamaan kaikkea irti.
Elokuva on kauttaaltaan pätevää työtä. Näyttelijät ovat tuntemattomia ja varsin usein heidän roolihahmonsa ovat suorastaan karikatyyrejä tietyistä ihmistyypeistä. Mihinkään sen syvällisempään ei pyritä, vaan painopiste on tosiaan itse kahdeksanjalkaisissa veijareissa. Tämä aiheuttaa sen että elokuvassa on runsaasti digitaaliefektein luotuja kohtauksia, jopa tarkoituksenmukaisesti, sillä olivathan efektit näkyvässä osassa aikoinaankin.
Elokuvan on ohjannut Ellory Elkayem, joka on ymmärtääkseni uusi-seelantilainen. DVD-versio sisältää Elkayemin aikoinaan Uudessa-Seelannissa ohjaaman Larger Than Life lyhytelokuvan. Tämä lyhäri on samaa aihetta käsittelevä elokuva, jonka ansiosta ohjaaja pääsi tekemään Hollywoodin rahoituksella tämän pitkän version. Kyseessä on toki kaksi eri elokuvaa ja tarinaa, mutta hämähäkeistä on kyse molemmissa. Larger Than Life on loistava, mustavalkoisenakin todella nautittava pieni mestariteos.
Kouluarvosanoin: Elokuva 8, DVD 10
ELF on kaksijakoinen elokuva. Alkupuolella keskitytään jännityselementtien esille tuomiseen, kun taas loppupuoli on toimintapainotteista hämiksiä vastaan taistelemista. Araknofobikot saavat osansa, enkä heille kyllä elokuvaa suosittele, sillä omat jännät kohtansa heille kyllä tarjotaan. Kuitenkin leffa keskittyy loppua kohden yhä enemmän tekemään kunniaa esikuvilleen eikä kauhuelementeistä edes pyritä ottamaan kaikkea irti.
Elokuva on kauttaaltaan pätevää työtä. Näyttelijät ovat tuntemattomia ja varsin usein heidän roolihahmonsa ovat suorastaan karikatyyrejä tietyistä ihmistyypeistä. Mihinkään sen syvällisempään ei pyritä, vaan painopiste on tosiaan itse kahdeksanjalkaisissa veijareissa. Tämä aiheuttaa sen että elokuvassa on runsaasti digitaaliefektein luotuja kohtauksia, jopa tarkoituksenmukaisesti, sillä olivathan efektit näkyvässä osassa aikoinaankin.
Elokuvan on ohjannut Ellory Elkayem, joka on ymmärtääkseni uusi-seelantilainen. DVD-versio sisältää Elkayemin aikoinaan Uudessa-Seelannissa ohjaaman Larger Than Life lyhytelokuvan. Tämä lyhäri on samaa aihetta käsittelevä elokuva, jonka ansiosta ohjaaja pääsi tekemään Hollywoodin rahoituksella tämän pitkän version. Kyseessä on toki kaksi eri elokuvaa ja tarinaa, mutta hämähäkeistä on kyse molemmissa. Larger Than Life on loistava, mustavalkoisenakin todella nautittava pieni mestariteos.
Kouluarvosanoin: Elokuva 8, DVD 10
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä katselee tämä tyyppi outoja elokuvia?
Tämän leffan katsoi jopa yksi araknofobikko eli minä :) ja olet oikeassa, että tätä leffaa tuskin innostuu kukaan hämähäkkejä kammoksuva katsomaan! Minäkin puolipakosta katsoin sen :D
Positiivista leffassa oli se, että kun oli katsonut leffaa jonkun aikaan, niin alkoi turtumaan noihin pomppiviin hämyihin. Niitä kun sinkoutui joka puolelta vähän väliä. Eihän ne niin kammottavia ollutkaan (tosin leffan lopussa sain taas vähän kylmiä väreitä)!
Leffa ei juoneltaan ollut minusta päätä huimaava ja kauhua se ei varmaankaan aiheuta, jos pitää hämähäkeistä. Tai kuka nyt jättihämähäkeistä pitää? :D
Suuren miinuksen leffa saa siitä, että hämähäkkien äänet olivat naurettavia! Vaikka itse olen komedian ja huumorin ystävä, niin itseäni ei naurattanut ollenkaan se vinkuminen (sopii paremmin piirroshahmoille).
Oli sellainen leffa, jota en itse lähde kenellekään suosittelemaan.
Araknofobiasta kärsin itsekin. Tämä elokuva oli kyllä hyvä nähdä talvella, muuten olisi vainoharhaisuus herännyt ja tupakointi ulkona olisi tapahtunut Raid-purkki kädessä. (suih suih)
Kai niihin hämyihin tottui, mutta myös kauhun ilmapiiri vaihtui enemmän toimintaan ja mukaan tuli humoristisiakin piirteitä.
Hämähäkkien äänet kummastutti minuakin. Olisivat vaikka tömistelleet tai jotain muuta.