Mietin tässä vapaapäiväni alkajaisiksi, onko todellakin niin, että yksin eläminen on suurinta vapautta. Omalla kohdallani yksinäisyyttä on jatkunut eron jälkeen kymmenen vuotta, enkä ole löytänyt aitä oikeaa ja etsin vaan. Se ei tunnu vapaudelta. Vapauttani kuitenkin on, ettei minulle kelpaa väärä seura. Ei siis ole vain pakko olla kenenkään kanssa. Vapauttani on myös se, että minulla on pari pitkäaikaista miesystävää, joiden kanssa tapaan muutaman kerran vuodessa ja saan kokea itseni viehättäväksi naiseksi.
Onko ihminen silloin vapaa, kun ei seurustele kiinteästi kenenkään kanssa ja vain kaipaa oikeaa? Onko ihminen vapaampi silloin, kun voi rentoutuneesti keskittyä parisuhteeseen tarvitsematta enää vilkuilla moneen suuntaan?
Onko ihminen silloin vapaa, kun ei seurustele kiinteästi kenenkään kanssa ja vain kaipaa oikeaa? Onko ihminen vapaampi silloin, kun voi rentoutuneesti keskittyä parisuhteeseen tarvitsematta enää vilkuilla moneen suuntaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihminen on vapaa silloin, kun tuntee itsensä vapaimmaksi. Minulle taas yksin eläminen on suurinta vapautta. Toisen unelmat ei ole tukahduttamassa omia, ei tarvitse huomioida toista eikä antaa huomattavaa aikapanostusta toiselle. On vapaampi olemaan siten kuin haluaa.
Joku tuntee itsensä vangiksi parisuhteessa, toinen vapaaksi?
parisuhteet on ahdistavia