Kun vl ihminen irrottautuu rauhanyhdistyksestä niin silloin sanotaan että hän kielsi uskon.
Jos vl ihminen laittaa korvakorut,meikkaa,hankkii tv:n taikka tekee jotain muuta "syntilistalle" kuuluvaa niin hänet tuomitaan tekojensa kautta epäuskoiseksi.
Otan tässä esimerkiksi tuttavani joka hankki tv:n. Hänelle eräs ystävä sanoi: kiellä vain uskosi,ei sinun tarvitse roikkua mukana. Tämän kuultua järkytyin,sillä henkilö oli minulle ennemmin sanonut kuinka tärkeää on olla usko sydämmessä ja rauha jumalan kanssa.
Nyt kysynkin mitä on uskon kieltäminen? Millä tavoin usko voi tulla kielletyksi? Mitä on tekojen kautta kieltäminen ja mitä on sydämen luopuminen ja kieltäminen uskosta?
Jos vl ihminen laittaa korvakorut,meikkaa,hankkii tv:n taikka tekee jotain muuta "syntilistalle" kuuluvaa niin hänet tuomitaan tekojensa kautta epäuskoiseksi.
Otan tässä esimerkiksi tuttavani joka hankki tv:n. Hänelle eräs ystävä sanoi: kiellä vain uskosi,ei sinun tarvitse roikkua mukana. Tämän kuultua järkytyin,sillä henkilö oli minulle ennemmin sanonut kuinka tärkeää on olla usko sydämmessä ja rauha jumalan kanssa.
Nyt kysynkin mitä on uskon kieltäminen? Millä tavoin usko voi tulla kielletyksi? Mitä on tekojen kautta kieltäminen ja mitä on sydämen luopuminen ja kieltäminen uskosta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sellainen henkilö ehkä harvemmin kieltää uskonsa eli uskonsa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, joka on todella kokenut voimakkaan uskoon tulemisen. Yleensä uskoontulemisen jälkeen ihmisen koko elämä muuttuu niin paljon, että hänen on mahdoton yhtäkkiä kieltää uskoaan eli ajatella että Jeesus ei noussutkaan kuolleista ja Jumalaa ei olisi olemassa. Toki niinkin voi käydä, mutta ehkä harvemmin.
Ylipäätänsä on helpompi kieltää uskonsa sääntöihin ihmisten silmissä kyseenalaistamalla ihmisten laatimat säännöt eli uskomisen ehdot. Siinä kielletään usko jonkun yhteisön erhetymättömyyteen ja oikeassa olevuuteen, mutta ei uskoa Jeesukseen ja Jumalaan. Nämä asiat on hyvä osata erottaa toisistaan.
"teoillaan kieltää uskon."
"Kun vl ihminen irrottautuu rauhanyhdistyksestä niin silloin sanotaan että hän kielsi uskon."
Kuitenkin on pakko kysyä että mitä ihmien kielsi. Kielsikö hän Jumalan uskon ja sovitustyön vai kielsikö hän itseään asettumasta sellaiseen ikeeseen jonka kokee laki-uskonnoksi.
Sanotaan mitä sanotaan mutta lakiuskonto ja lakiheki on aina ollut keskellämme. Tekojen jälkeen on vasta lupa uskoa anteeksi ei ilman tekoja.
"Kiellä vain uskosi,ei sinun tarvitse roikkua mukana."
Tämäkö se on se tapa jolla raamattu kehoittaa meitä lähestymmään toista ihmistä. Vähätellään ettei tulla uskolla voi pelastua (toisin kuin minun omaalani.....olenhan niin paljon perempi uskovainen kun minä en tee niin kuin tuo toinen...)
Mitä voin sanoa hänelle rohkaisuksi? Miten sitten sellainen ihminen joka on jättänyt vl liikkeen ja elää ihan normaalia elämää ja uskoo sekä luottaa kuitenkin täysin jumalaan ja jeesuksen sovitustyöhön? Jos ei todella jaksa elää lakihengessä mutta uskoo kuitenkin kuten edellä mainitsin niin miten hänelle käy?
Jumalan valtakunta ja kaikki sen ohessa annetaan...
Ei Jumalan valtakunta ole teoissa, eikä yhteisössä vaan meissä meidän keskellämme. Pitää pitää usko ja hyvä omatunto ei ihmisten vaan Jumalan esessä.
Jos voisi sanoa että vl on jumalan valtakunta mutta kun se ei ole. Se ei ole tässä eikä se ole tuolla. Ei tekojen päälle voi uskoa.
Itse ainakin uskon siihen ettei ihminen omista uskoa eikä päätä kenelle Jumala sen antaa. Näin ollen on mahdotonta piirttää rajaa siihen missä Jumalan valtakunnan rajat kulkee. Usko on Jumalan teko eikä toinen ihminen voi toisen puoleta päätää ottaa sitä pois. (minä otan matilta uskon pois kun se on niin huono ihminen...ei niin voi tehdä)
Ihminen on se joka kieltää Jumalan ja kieltää sovitustyön osalisuutensa.
Ne jotka lähtevät liikeestä / ottavat siihen etäisyyttä heillä on menossa etsikon ajat siinä että haetaan omakohtaista uskoa. Ei uskota sokeasti pussi päässä ihmisyhteisössä psyysmistä varten vaan iankaikkista elämää varten. Ei uskota omilla teoilla taivaaseen vaan omalla uskolla. Ei olla yhteistunnnossa vaan eletään omantunnon ääntä kunnioittaen. Välillä (aina) virheeseen joutuneena.
Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja kaikki sen ohessa annetaan. Se ei ole tässä eikä tuolla vaan meissä meidän keskellämme. Sitä ei voi ihmsi silmin nähdä eikä huuliin rajata.
>>Ei Jumalan valtakunta ole teoissa, eikä yhteisössä vaan meissä meidän keskellämme.>>
Tuossa alla olevassa osoitteessa on eräs vastaus joka puhuu tuota yllä olevaa lausetta vstaan.
Ja seruoissa on puhuttu myös siitä, että "USKO ILMAN TEKOJA ON KUOLLUT."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023467852
Raamatun mukaan. Ja "Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus."
Usko ilman tekoja on kuollut.... Mutta voidaan kysyä
Mitä Jeesus sanoi fariselaslaisten teoista joita he uskon tekoina pitivät? Jumalan valakuta ei rakennu ihmsen teoilla vaan uskolla.
MUNA vai KANA ?
Kyllä usko on enne tekoja ja teot tulevat uskon jälkeen. Uskolla kautta on osallisuus Jumalan valtakunnasta.
luopuu uskomasta jumalaan ja jeesuksen sovitustyöhön.Ei ole uskon kieltämistä luopuminen mistään yhdistyksestä eikä mistään liikkeestä, nämä olisi hyvä pitää erillään.
Olen ateisti, mutta en ole "kieltänyt uskoani". Imagojuttuhan se usko on. Mitään "hengen erottamisen lahjaa" ei ole olemassakaan.
Olen kuitenkin miettinyt, että jotain uutta voisi jossain vaiheessa tehdä. Seuroissa puheet tuntuvat niin tylsiltä, kun tietää niiden olevan järkeen perustumattomia.
"Otan tässä esimerkiksi tuttavani joka hankki tv:n. Hänelle eräs ystävä sanoi: kiellä vain uskosi,ei sinun tarvitse roikkua mukana. Tämän kuultua järkytyin,sillä henkilö oli minulle ennemmin sanonut kuinka tärkeää on olla usko sydämmessä ja rauha jumalan kanssa. "
Luultavasti tämä ystävä tarkoitti, että ei kannata elää näennäisesti vl:nä, jos maailmanrakkaus ja veto maailmaan on suurta, tai jos sydämen uskoakaan ei enää ole. Kyllä kaikki vl:t haluavat toistensa säilyttävän uskon, ja ulkopuolistenkin pääsevän armosta ja rauhasta osallisiksi.
Minusta uskon kieltäminen on sitä, ettei enää aidosti halua uskoa. Sen voi osoittaa myös syntielämällä sanojen lisäksi. Jos haluaa uskoa ja uskoo syntinsä heikkonakin uskovana anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, pääsee perille, vaikka usko olisikin heikkoa ja vähäistä. Kenelläkään ei ole kehumista uskonsa määrässä. Itsekin usein tunnen itseni heikoksi ja epäonnistuneeksi, mutta yritän turvata evankeliumiin eli syntien anteeksiantamukseen.