Miehelleni tehtiin läppäremppa v.2002. Olen huolestunut hänen puolestaan, hän ei käy marevankokeissa, siis labrassa, viimeks käyny n. vuosi sitten. Syö marevaania itse annostellen. Kipulääkkeitäkin mitä sattuu. Alkoholikin maistuu välillä, raittiutta kyllä pyrkii löytämään. Viimeksi meni 16 pvää ryypätessä. Olen yrittänyt puhua hyvällä ja pahalla, mutta en voi hallita aikuista ihmistä. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Huolestunut vaimo
miehen läppäleikkaus
6862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos hän itse tietää miten vaarallista hänen tekemisensä ja tekemättä jättämisensä on niin yritä olla murehtimatta ja huolehtimatta.
Jos hän riskit tietää hän ilmeisesti haluaa leikkiä elämällään.
Jos hän ei tiedä huolehdi voit huolehtia siitä, että hän ne saa tietoonsa. Voit hankkia hänelle hieman luettavaa asian tiimoilta ja sen jälkeen unohda koko asia ja keskity omaan elämääsi ja terveyteesi. Ei kukaan jaksa vierestä katsella kun toinen pelaa venäläistä rulettia.
heti leikkauksesta toivuttua vai myöhemmin?
Onko miehesi työelämässä?
Hän saattaa olla masentunut - en tarkoita itkeskelyä, mutta tuollainen käytös kielii oman elämän hallinnan menettämisen pelosta - siksi rikotaan sääntöjä...
Nämä sydänasiat aiheuttavat usein myös henkistä harmia :(
On puolen vuoden tukitöissä, pian loppuu. Muutaman kuukauden jaksoi hoitaa itseään leikkauksen jälkeen. Pelkään, että hän menettää henkensä, tulee vielä joku komplikaatio. Nykyään en oo enää pahemmin maininnut koko asiasta, minkäpä mä hänelle teen. Voi hyvinkin olla masentunut, ei vaan itse myönnä sitäkään. Mitä tekisin?
Ei kukaan ala syömään masennuslääkkeitä pakolla - en minäkään...
Jonkun täytyisi kuitenkin keskustella miehesi kanssa, josko Hän vähän avautuisi - onko Hänellä joku hyvä mieskaveri, jonka voisit "laittaa asialle"?
Puhuminen voisi vähän auttaa ja samalla saisit lisätietoa tilanteesta.
Hyvä kaveri tekee varmasti Sinulle tuon palveluksen!
Kerron kuitenkin hiukan miehestäni.
Hänelle tehtiin hiippaläppäleikkaus 17 v sitten. Sen jälkeen hän on jatkuvasti käynyt kerran kuukaudessa terveyskeskuksen laboratoriossa Marevankokeissa. Jonkin verran hänkin on itse säädellyt lääkkeen määrää, mutta ei ilman verikokeita.
Nyt verikokeet ottaa hoitaja, joka voi ilmoittaa samalla kertaa myös tuloksen. Siis ei tarvitse enää soitella ja odotella, että saa puhelinyhteyden. Sairaanhoitajalle täytyy kuitenkin tilata aika.
Jos verikoe näyttää, että lääkkeitä pitäisi muuttaa, hoitaja tiedustelee lääkäriltä.
Mieheni käy myös säännöllisesti yksityisellä sydänlääkärillä, ja ultraäänitutkimuksissa silloin tällöin. Se on ihan välttämätöntä lääkkeiden vuoksi.
Vieras esine, eli tässä taauksessa läppä, rasittaa ajan mittaan sydäntä, joka taas aiheuttaa vajaatoimintaa. Sitäkin on voitu lievittää lääkkeillä, joten pidämme ensiarvoisen tärkeänä tutkimuksissa käyntejä.
Miehelläsi leikkauksesta on vasta 6 vuotta, joten tuskinpa läppä vielä mitään vajaatoimintaa aiheuttaa, mutta edessä se voi olla.
Mielestäni miehesi alkoholinkäyttö on todella huolestuttavaa.
Onhan sekin ihan selvää, että hänen pitäisi käydä laboratoriossa ja antaa lääkärin katsoa Marevanin määriä.
Mieheni ei juurikaan särkylääkkeitä syö. Jos kuitenkin on pakko ottaa, hän selvittää tarkkaan, mikä sopii Marevanpotilaalle.
En tiedä miten paljon ruokavalio veren hyytymiseen lopultakaan vaikuttaa. Minä pyrin kuitenkin käyttämään paljon vihanneksia ja hedelmiä ja pitämään ruokavalion suurinpiirtein samanlaisena. Mieheni syö myös päivittäin banaaneja kaliumin vuoksi, kun joutuu käyttämään nesteenpoistolääkettä.
Uskon kyllä, että miehesi masentui leikkauksen jälkeen. Niin minunkin mieheni, mutta hän selvisi siitä vuodessa. Se on kuulema yleistä läppäleikkausten jälkeen. Läppäpotilaathan ovat usein, minunkin mieheni, melko hyväkuntoisia ennen leikkausta ja sitten kunto romahtaa ja alkaa kaikki Marevanin käytöt ja laboratoriokäynnit.
Jos ihmiselle taas tehdään ohitusleikkaus, hän on ennen leikkausta ollut huonossa kunnossa ja leikkauksen jälkeen kunto paranee niin, että sen todella huomaa. Ei siinä monikaan masennu, ainakaan kovin vakavasti.
Samalla, kun tässä kirjoittelen, kuulen yläkerrasta tasaista jyskytystä. Mieheni se siellä tekee lattialla voimisteluliikkeitään. Se on täysin uskomatonta, mutta hän on todella koko tämän 17 vuotta, sen jälkeen, kun rintalasta sun muut paranivat, voimistellut säännöllisesti joka ikinen aamu, jos ei ole sairas ollut. Hän tekee sen jopa kesäisin mökin lattialla. Voimistelumatto vaan alle ja siinä hän niitä samoja liikkeitään, joihin ohjeet on saanut, tekee n. 20 - 30 min. kerrallaan.
Eihän sillä läppäleikkaukseen muuta merkitystä ole, mutta hän sanoo, että rintalastan leikkauksen jälkeen hän olisi ilman voimistelua ollut ihan käppyrä.
Niin paljon se on vaikuttanut, että lääkäritkin usein ihmettelevät hänen notkeuttaan, pian seitsemänkymmppisen ukon.
Tuskin tästä nyt sinulle mitään hyötyä oli, mutta muutakaan en osaa. Kyllähän se on selvää, ettei aikuista miestä kukaan toinen voi väkisin mihinkään hoitoon raahata.
Toivon, että hän kuitenkin itse tajuaisi kuinka tärkeää itsestä huolehtiminen on.
Ei oo mun mies käyny yhtään kertaa leikkauksen jälkeen missään ulrissa yms. Ei kuulemma tarvii...Joskus hänellä on rintaan käyny, sanoo välillä, et oudosti muljahtelee, liekö normaalia? Puntteja se nostelee hullun lailla, sittenpä ei paljo muuta jaksakkaan. Tosi painavilla raudoilla, yli 200kg, lääkäri kuulemma antanu luvan. Kukapa tietää, mikä on totuus?