” Kauhea kankkunen!
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 5.2.2006 klo 10.01
Tämän aamun Helsingin Sanomat uhraa kaksi sivuaan (D1-2) pelkästään Keskustalle. Koko sivun täyttävässä jutussa ”Keskusta kahden vaiheilla” todetaan aluksi:
Onpa kamala vaalikrapula! Keskusta on hävinnyt nyt kolmet vaalit peräkkäin. Presidentinvaaleissa puolueen uskolliset tukijat hylkäsivät ehdokkaansa, oman johtajansa. ”Usko politiikan muutosta tekevään voimaan on hiipunut”, kirjoitti väistyvä puoluesihteeri Eero Lankia puolueen lehdessä tiistaina.
Itse asiassa hyvä fiilis on ollut keskustalta kateissa jo kauan. Pääsy pääministeripuolueeksi pitkän oppositiokauden jälkeen keväällä 2003 ei avannutkaan taivaan portteja. Nyt pettymyksiä on tullut peräkkäin jo sietämättömän monta.
Ennen presidentinvaalitappiota Suomi hyväksyi EU:ssa päätöksen maataloustukien leikkaamisesta – keskustalaisen maatalousministerin johdolla. Keskusta menetti asemiaan myös kunnallisvaaleissa ja eurovaaleissa. Nähtiin pääministerin käsittämätön eroskandaali – ja toisen pääministerin avioeroskandaali. Ei mikään vähäinen asia perinteisten perhearvojen puolueelle sekään.
Noin siis HS aluksi tuossa jutussa. Referoimatta juttua pitemmälle en voi olla lisäämättä puolueen eduskuntaryhmän johtajan Timo Kallin taannoin tv:ssa lausumia sanoja: ”Emme ole pystyneet lunastamaan niitä lupauksia, joita teimme oppositiossa ollessamme.” Varmaan monet kepun kannattajat ottivat aikoinaan nuo lupaukset tosissaan, ja ovat siksikin pettyneitä. Me muut sen sijaan olemme huojentuneita, että kepu ei ole voinut – ei kai oikeasti aikonutkaan – lunastaa noita ”lupauksiaan” (uhkauksiaan meidän mielestämme).
Lehden sunnuntaikolumnisti Anneli Sundberg vakiopakinassaan ”Oh-hoh, mikä viikko!” kysyy jo otsikossa ”Miltä haisee paniikki”. Tietysti kyse on kepun paniikista. Ja sitten Sundberg kertoo haistamistaan hajuista. Niistä tässä vain seuraava:
Kahvilassa onnittelin Sirkka-Liisa Anttilaa, eduskunnan uusvanhaa puhemiestä. Keskusta teki hänestä eduskuntavaalisyötin unohdetulle maaseudulle. Jotainhan sen piti keksiä oloaan helpottaakseen. Kun Vanhasta ei voitu erottaa, erotettiin entinen varapuhemies Markku Koski, joka käyttää samanlaisia harmaita pukuja kuin Vanhanen.
Varmasti Lankian ja Kosken erottaminen ei tule riittämään, ei alkuunkaan, kun vauhtiin päästään. Mielenkiintoiset ajat on edessä politiikkaa sivusilmällä seuraavalle. Iloisetkin ajat, voinen sanoa!
Lehden kolmas juttu kepusta otsikoidaan ”Nyt keskustalla ei ole ulkopuolista vihollista. Puolueen pahin uhka on sisäinen hajoaminen”.
Minä puolestani kysyisin: Mihin keskusta tarvitsee vihollisia, kun sillä on sellaisia kannattajia kuin eräät täälläkin esiintyvät?
Neljäs juttu on otsikoitu ”Keskustan johto häpeää kannattajiaan”. Otsikko on saatu nurmolaisen kansanedustaja Jukka Vihriälän kertomuksesta: ”Presidentinvaalien aikaan vanha viljelijä soitti minulle ja kysyi, että häpeättekö te meitä”.
Minun mielestäni keskustan johdolla ei ole vähäisintäkään syytä hävetä viljelijäkannattajiaan, mutta ymmärtäisin hyvin sen, että he häpeäisivät syvästi eräitä täällä esiintyviä kannattajiaan, jos he liikkuisivat täällä ja näkisivät osankin täällä tapahtuvasta.
Juha Vainion vanhaa laulua mukaillen täytynee siis hyräillä:
”Se on kauhea kankkunen, vaalin jälkeinen aika on sen. Hiipii kepuun joka päästä, kun se iskee, ei se säästä, se on kauhea kankkunen!”
Iloista sunnuntaipäivän jatkoa kaikille. Minä lähden nyt 21 asteen pakkasta uhmaten pienelle kävelylenkille (hiihtämään en viitsi tällä kelillä lähteä) ja sen jälkeen keskityn katselemaan tv:n runsasta urheilutarjontaa ja otan muun ajan levon kannalta – tietysti kirjan kanssa!”
”Tulevan kevään median valokeila pyyhkii keskustaa, jolla on takanaan tappiot kuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa. Jotkut pitävät EU-vaalien tulostakin tappiona, vaikka puolueen kannatus nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Ehkä tappiolla tarkoitetaan vääriä valittuja.
Eero Lankia on ilmoittanut jättävänsä puoluesihteerin paikan Oulussa kesäkuussa pidettävässä 100-vuotisjuhlakokouksessa. Myös puheenjohtaja Matti Vanhasen ympärillä kuhisee.
Henkilöpelien taustalla käydään kamppailua puolueen linjasta. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa sunnuntaina kahden sivun jutussa. Pääosassa olivat keskustaliberaalit, jotka ovat HS:n mukaan "valmistelleet vallankumousta jo pitkään".
HS:n mukaan keskustaliberaalit alkoivat vuosi sitten "valmistella kulisseissa" omaa ohjelmaansa. Ohjelmatyötä vetää pääministeri Vanhasen avustaja Mikko Alkio. Kiintoisaa on se, että keskustassa on menossa myös puolueen virallinen ohjelmatyö, jota vetää ministeri Seppo Kääriäinen.
Liberaalit olivat päästäneet HS:n sanoin ja kuvin dokumentoimaan kokoustaan joulunalusviikolla.
Näin HS: "Kirvelevä presidentinvaalitappio oli edessäpäin - pöydän ympärillä oli yhtä aikaa pikkujouluinen ja vallantäyteinen olo. Pöydällä lojui viini- ja olutlaseja sekä tyhjiä lautasia. Puheessa vilahtelivat "henkinen yhteiskuntasopimus", "machiavelli" - jopa "työreformi"."
HS esittelee keskustaliberaalien ydinjoukkoa: pääministerin avustajat Mikko Alkio ja Riina Nevamäki, varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki, kansanedustaja Antti Kaikkonen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemen avustaja Jari Haapiainen, eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Kari Jääskeläinen, ryhmän lainsäädäntösihteeri Jukka Ihanus ja MTK:n johtokunnan jäsen Eerikki Viljanen.
Keskustaliberaalit aikovat HS:n mukaan julkaista linjanvetonsa kirjana: "Kirjan raakaversio on keskustalaisittain varsin räväkkä. Maatalouden on oltava "kilpailukykyistä". Sanaa "aluepolitiikka" ei esiinny sisällysluetteloluonnoksessa lainkaan. Sen sijaan siellä on kohta: "Annetaan tuppukylien tyhjentyä ja rakennemuutosalueiden uudistua?"."
Kirjassa on myös sellaisia otsikoita kuin "Kolmikanta loi vaurautta ja ongelmia" ja "Globalisaatio pelastaa Suomen".
HS:lle liberaalit sanovat, että vähemmistöjen puolustaminen, yksilön kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus ovat keskusta-aatteen ydintä. Jutusta saa kuvan, että on yksi vähemmistö, jota ei tarvitse puolustaa ja suvaita.
"Kansanedustajat puhuvat joka viikko maataloudesta. Maatalous on vain kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Eikö joka toinen viikko riittäisi", oli kabinetissa tuskailtu.
Kansanedustaja Jukka Vihriälä sanoo HS:ssa, että keskustan johto "jollain tavoin häpeää puolueen peruskannattajia". "
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 5.2.2006 klo 10.01
Tämän aamun Helsingin Sanomat uhraa kaksi sivuaan (D1-2) pelkästään Keskustalle. Koko sivun täyttävässä jutussa ”Keskusta kahden vaiheilla” todetaan aluksi:
Onpa kamala vaalikrapula! Keskusta on hävinnyt nyt kolmet vaalit peräkkäin. Presidentinvaaleissa puolueen uskolliset tukijat hylkäsivät ehdokkaansa, oman johtajansa. ”Usko politiikan muutosta tekevään voimaan on hiipunut”, kirjoitti väistyvä puoluesihteeri Eero Lankia puolueen lehdessä tiistaina.
Itse asiassa hyvä fiilis on ollut keskustalta kateissa jo kauan. Pääsy pääministeripuolueeksi pitkän oppositiokauden jälkeen keväällä 2003 ei avannutkaan taivaan portteja. Nyt pettymyksiä on tullut peräkkäin jo sietämättömän monta.
Ennen presidentinvaalitappiota Suomi hyväksyi EU:ssa päätöksen maataloustukien leikkaamisesta – keskustalaisen maatalousministerin johdolla. Keskusta menetti asemiaan myös kunnallisvaaleissa ja eurovaaleissa. Nähtiin pääministerin käsittämätön eroskandaali – ja toisen pääministerin avioeroskandaali. Ei mikään vähäinen asia perinteisten perhearvojen puolueelle sekään.
Noin siis HS aluksi tuossa jutussa. Referoimatta juttua pitemmälle en voi olla lisäämättä puolueen eduskuntaryhmän johtajan Timo Kallin taannoin tv:ssa lausumia sanoja: ”Emme ole pystyneet lunastamaan niitä lupauksia, joita teimme oppositiossa ollessamme.” Varmaan monet kepun kannattajat ottivat aikoinaan nuo lupaukset tosissaan, ja ovat siksikin pettyneitä. Me muut sen sijaan olemme huojentuneita, että kepu ei ole voinut – ei kai oikeasti aikonutkaan – lunastaa noita ”lupauksiaan” (uhkauksiaan meidän mielestämme).
Lehden sunnuntaikolumnisti Anneli Sundberg vakiopakinassaan ”Oh-hoh, mikä viikko!” kysyy jo otsikossa ”Miltä haisee paniikki”. Tietysti kyse on kepun paniikista. Ja sitten Sundberg kertoo haistamistaan hajuista. Niistä tässä vain seuraava:
Kahvilassa onnittelin Sirkka-Liisa Anttilaa, eduskunnan uusvanhaa puhemiestä. Keskusta teki hänestä eduskuntavaalisyötin unohdetulle maaseudulle. Jotainhan sen piti keksiä oloaan helpottaakseen. Kun Vanhasta ei voitu erottaa, erotettiin entinen varapuhemies Markku Koski, joka käyttää samanlaisia harmaita pukuja kuin Vanhanen.
Varmasti Lankian ja Kosken erottaminen ei tule riittämään, ei alkuunkaan, kun vauhtiin päästään. Mielenkiintoiset ajat on edessä politiikkaa sivusilmällä seuraavalle. Iloisetkin ajat, voinen sanoa!
Lehden kolmas juttu kepusta otsikoidaan ”Nyt keskustalla ei ole ulkopuolista vihollista. Puolueen pahin uhka on sisäinen hajoaminen”.
Minä puolestani kysyisin: Mihin keskusta tarvitsee vihollisia, kun sillä on sellaisia kannattajia kuin eräät täälläkin esiintyvät?
Neljäs juttu on otsikoitu ”Keskustan johto häpeää kannattajiaan”. Otsikko on saatu nurmolaisen kansanedustaja Jukka Vihriälän kertomuksesta: ”Presidentinvaalien aikaan vanha viljelijä soitti minulle ja kysyi, että häpeättekö te meitä”.
Minun mielestäni keskustan johdolla ei ole vähäisintäkään syytä hävetä viljelijäkannattajiaan, mutta ymmärtäisin hyvin sen, että he häpeäisivät syvästi eräitä täällä esiintyviä kannattajiaan, jos he liikkuisivat täällä ja näkisivät osankin täällä tapahtuvasta.
Juha Vainion vanhaa laulua mukaillen täytynee siis hyräillä:
”Se on kauhea kankkunen, vaalin jälkeinen aika on sen. Hiipii kepuun joka päästä, kun se iskee, ei se säästä, se on kauhea kankkunen!”
Iloista sunnuntaipäivän jatkoa kaikille. Minä lähden nyt 21 asteen pakkasta uhmaten pienelle kävelylenkille (hiihtämään en viitsi tällä kelillä lähteä) ja sen jälkeen keskityn katselemaan tv:n runsasta urheilutarjontaa ja otan muun ajan levon kannalta – tietysti kirjan kanssa!”
”Tulevan kevään median valokeila pyyhkii keskustaa, jolla on takanaan tappiot kuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa. Jotkut pitävät EU-vaalien tulostakin tappiona, vaikka puolueen kannatus nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Ehkä tappiolla tarkoitetaan vääriä valittuja.
Eero Lankia on ilmoittanut jättävänsä puoluesihteerin paikan Oulussa kesäkuussa pidettävässä 100-vuotisjuhlakokouksessa. Myös puheenjohtaja Matti Vanhasen ympärillä kuhisee.
Henkilöpelien taustalla käydään kamppailua puolueen linjasta. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa sunnuntaina kahden sivun jutussa. Pääosassa olivat keskustaliberaalit, jotka ovat HS:n mukaan "valmistelleet vallankumousta jo pitkään".
HS:n mukaan keskustaliberaalit alkoivat vuosi sitten "valmistella kulisseissa" omaa ohjelmaansa. Ohjelmatyötä vetää pääministeri Vanhasen avustaja Mikko Alkio. Kiintoisaa on se, että keskustassa on menossa myös puolueen virallinen ohjelmatyö, jota vetää ministeri Seppo Kääriäinen.
Liberaalit olivat päästäneet HS:n sanoin ja kuvin dokumentoimaan kokoustaan joulunalusviikolla.
Näin HS: "Kirvelevä presidentinvaalitappio oli edessäpäin - pöydän ympärillä oli yhtä aikaa pikkujouluinen ja vallantäyteinen olo. Pöydällä lojui viini- ja olutlaseja sekä tyhjiä lautasia. Puheessa vilahtelivat "henkinen yhteiskuntasopimus", "machiavelli" - jopa "työreformi"."
HS esittelee keskustaliberaalien ydinjoukkoa: pääministerin avustajat Mikko Alkio ja Riina Nevamäki, varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki, kansanedustaja Antti Kaikkonen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemen avustaja Jari Haapiainen, eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Kari Jääskeläinen, ryhmän lainsäädäntösihteeri Jukka Ihanus ja MTK:n johtokunnan jäsen Eerikki Viljanen.
Keskustaliberaalit aikovat HS:n mukaan julkaista linjanvetonsa kirjana: "Kirjan raakaversio on keskustalaisittain varsin räväkkä. Maatalouden on oltava "kilpailukykyistä". Sanaa "aluepolitiikka" ei esiinny sisällysluetteloluonnoksessa lainkaan. Sen sijaan siellä on kohta: "Annetaan tuppukylien tyhjentyä ja rakennemuutosalueiden uudistua?"."
Kirjassa on myös sellaisia otsikoita kuin "Kolmikanta loi vaurautta ja ongelmia" ja "Globalisaatio pelastaa Suomen".
HS:lle liberaalit sanovat, että vähemmistöjen puolustaminen, yksilön kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus ovat keskusta-aatteen ydintä. Jutusta saa kuvan, että on yksi vähemmistö, jota ei tarvitse puolustaa ja suvaita.
"Kansanedustajat puhuvat joka viikko maataloudesta. Maatalous on vain kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Eikö joka toinen viikko riittäisi", oli kabinetissa tuskailtu.
Kansanedustaja Jukka Vihriälä sanoo HS:ssa, että keskustan johto "jollain tavoin häpeää puolueen peruskannattajia". "
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaikki paremmin.