Netti on pullollaan sivuja erillaisista fetisseistä. Löytyykö tuki sivustoa meille jotka joudumme elämään partnerin fetissin kanssa? Olisi kiva keskustella muiden kanssa, jotka eivät ole niin innostuneita partnerin mielihaluista ja lukea muidenkin kokemuksia.
Tukisivuja fetissistä kärsiville?
kosmitar
213218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kävellä suhteesta uloskin, jos ei miellytä!
Odotinkin joitain tuon tapaisia vastauksia tältä sivulta, mutta kun ei tiedä mistä muualtakaan kyselisi=(.
Rakastan puolisoani mahdottomasti, enkä todellakaan hänen mielihalunsa takia häntä jätä. Olisi päin vastoin ihana oppia elämään sen kanssa paremminkin. Ehkä tällaiselta sivulta voisi saada siihen tukea. Mutta uskon että tällaista sivua tuskin löytyy, ainakaan suomeksi. Itse en ole tarpeeksi tietokone nero sellaista perustamaankaan.
No fetisistinen mielihalu ei ole nykyaikana
mikään ongelma. Teet vaan itsestäsi sen virallisen toteuttajan.
Niitä palstoja löytyy paremmin fetissikohtaisesti. Minkätyyppisestä fetissistä on kyse?
Ei kosmittaren kysymykselle kannata lainkaan heittää mitään sarkasmia. Tuo -jo jokin - on elävää elämää monelle meistä, minullekin osittain. Kerrohan toki lisää Kosmitar. Mikä aihe koskettaa juuri sua? Jos on kumista kumisaappaista, ja käsieistä voisin olla varsin hyvä keskustelukumppani. Muttenkin ymmärän fettarin luonteen päälle aika ghyvin, ja voin ehkä antaa jotakin jyviä. Olen itse hetero mies ja omalla vaimollani on aika ajoin jaksoja, jolloin hän ei aina ole niinkään innostunut tästä asiasta. Tiedän. Tosin tiedän myös, että se ei ole lainkaan valinnavarainen juttu vaan se on verenkierrossani.... :-/ jos haluat käydä keskustelua kahdestaan, käytä [email protected].
Tässäpä osoite, jossa saa asiallista ja joskus jopa asiatontakin keskustelua aikaiseksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, niin ehkäpä saatat ymmärtää partneriasi hiukan enemmän.
http://www.tuntematonmaa.net/lehti/keskustelu/index.html
Sexpon sivuilla on ainakin asiallisen tuntuinen kysymys-/vastauspalsta. Sinne kannattaa jättää kysymys. Siihen en osaa sanoa kuinka nopeasti jos ollenkaan sieltä vastausta saa...
http://www.sexpo.fi/?page=kysymys
Varsinaista tukisivustoa ei kyllä ole vastaan tullut. Ymmärrän kyllä hyvin, että rakkaasi fetismi voi tuottaa ongelmia. Toivottavasti asiat kehittyvät hyvään suuntaan.
Kiitos teille jotka annoitte asiallista palautetta. Tutustun antamiinne linkkeihin.
Tiedän että ei aina ole helppoa elää fetissin kanssa, varsinkaan kun ympäröivä maailma ei aina ole niin avoin kaikelle erillaiselle. Onneksi kuitenkin on netti nykyään ja sieltä löytyy paljon samanlaisia ihmisiä. Niin kävi myös puolisolleni ja hän sai tietää että on monta samanlaista kun hän. Näillä sivulla ei ole vain kuvia fetisseistä vaan myös järkeviä keskusteluja aiheesta. Tätä samaa kaipaisin itsekin. Keskustelua vain muiden ihmisten kanssa jotka ovat samassa tilanteessa.
Omasta tilanteestani sen verran. Olen jo jollakin tasolla hyväksynyt elämämme ja kumppanini elää fetissinsä kanssa avoimesti. Olen myös itsekin asiaa kokeillut useaan otteeseen, mistä hän todellakin pitää. Voin asiasta ja tuntemuksistani aika hyvin myös hänen kanssaan keskustella, mutta eihän hän niin hyvin voi ajatuksiani ymmärtää kun toinen samassa tilanteessa oleva, aivan niin kun en minäkään täysin voi hänen mieltymyksiään ymmärtää samoin kun esim nämä fetissi sivuilla olvat häntä ymmärtää.
Saankohan vielä tämänkin kirjoituksen jälkeen kärkeviä vastauksia? En todellakaan halua kenenkään fetissejä pistää lyttyyn ja olen pahoillani jos joku asian niin otti.
Onko hänen fetissinsä sinulle siis siinä määrin vastenmielinen, että et halua olla osallisena? Millaisesta fetismin muodosta mahtaa olla kyse? Tuollainen asia tahtoo vain olla senkaltainen, että ilman sitä/sen toteuttamista elämä käy todella vaikeaksi.
juu...jos olisi mahdollista niin tottakai olisi kiva elää ilman sitä mikä ei itselleen tunnu luontevalta.
Siitähän nyt ei vaan ollut kyse, vaan keskustelupalstasta samassa tilanteessa olevien kanssa.
Hänen fetissinsä(kun nyt niin kaikkia kiinnosta), on sitä laatua mistä esim tällä palstalla kirjoitetaan hyvin vähän. Esim kumi, latexi ja alistamis jutut olisi iisiä.
Hei, olen viisikymppinen fetisistinainen ja ymmärrän hyvin, millaisessa tilanteessa olet. Olin yli 20 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla ei ollut samoja fetissejä kuin minulla. Tai siis hänellä ei ollut mitään erityistä, ainoastaan jotain hyvin normaaleiksi katsottuja (rinnat, sukkanauhat jne.), joita siis yleensä ei fetisseinä edes ajatella. Minulla taas on monenlaisia, aika rankkojakin. Jos haluat jutella enemmän, kirjoita [email protected]
Hyvin monessa tapauksessa avoin keskustelu on se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu kahden ihmisen välisiin ongelmiin. Onko se helpoin, se onkin sitten jo toinen kysymys. Keskustelemalla, jos pakottaa itsensä miettimään, miksi, on usein jopa terapeuttinen vaikutus. Miksi minut sytyttää juuri tämä asia tai tilanne? Miksi tämä asia tai tilanne inhottaa minua? Ja sellaista vastausta, kuin 'en mä oikein tiedä' ei saisi hyväksyä.
Elämässä on onneksi niin paljon muitakin arvoja, että seksi on siitä vain osa, tosin ihmissuhteille ensiarvoisen tärkeä.
Enpä muuten pitäisi pahana vaikak tälläkin foorumilla saataisiin aikaan tästä aiheesta asiallista keskustelua. Useimmilla fettareilla kun on kumppani, joista vain osa on täysillä mukana, joten uskon, että aihe kyllä kiinnostaa.
Hyvin monessa tapauksessa avoin keskustelu on se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu kahden ihmisen välisiin ongelmiin. Onko se helpoin, se onkin sitten jo toinen kysymys. Keskustelemalla, jos pakottaa itsensä miettimään, miksi, on usein jopa terapeuttinen vaikutus. Miksi minut sytyttää juuri tämä asia tai tilanne? Miksi tämä asia tai tilanne inhottaa minua? Ja sellaista vastausta, kuin 'en mä oikein tiedä' ei saisi hyväksyä.
Elämässä on onneksi niin paljon muitakin arvoja, että seksi on siitä vain osa, tosin ihmissuhteille ensiarvoisen tärkeä.
Enpä muuten pitäisi pahana vaikak tälläkin foorumilla saataisiin aikaan tästä aiheesta asiallista keskustelua. Useimmilla fettareilla kun on kumppani, joista vain osa on täysillä mukana, joten uskon, että aihe kyllä kiinnostaa.
toe edelline viesti ei ollut ilmestynyt näkyviin, joten lähetin uudestaan, jolloin se sitten ilmestyi, sorry
Tajusit pointtini täydellisesti=).
Tukea löytyy fetissi ihmisille runsaasti(mikä tietysti on ihana asia), mutta kumppanit on unohdettu. Tällä palstallakaan keskustellaan hyvin harvoin siitä aiheesta. Kumppanin on vaan mentävä itseensä ja ymmärrettävä toista. Kuka ymmärtää kumppania ja kuinka vaikeaa hänellä voi olla. Jos ei heti ymmärrä, niin näillä foorumeilla kehoitetaan jättämään tai vastaavaa.
Uskon sinun tavoin että aihe olisi monen mielestä kiinnostava.
on täällä ainakin toinen. Äsken rutisin pahaa oloani tuonne yhteen toiseen keskusteluun ja huomasin sitten vasta tämän sinun juttusi. Minulla on aivan sama olo kuin sinulla, paitsi että minä en voi edes puhua poikaystäväni kanssa. Tällä hetkellä olo on aivan suunnattoman kauhea, olen henkisesti niin rikki, koska poikaystäväni on sivuuttanut minut täysin. Kaikki menee niin pieleen enkä minä enää tiedä mitä tehdä ja silti vain rakastan sitä miestä niin paljon että sattuu. Jos haluat juttelukaverin niin täältä löytyy.
Millä lailla sivuttanut?
Itselläni oli alkuaikoina, kun fetissi tuli ilmi, todellakin sellainen olo että fetissi sivuttaa minut. Ajattelin että riitänkö minä, haluaako hän minua jne...Kun vihdoin asioista riitelemättä ja itkemättä pystyttiin keskustelemaan, sain tietää että kyllä hän minua haluaa kuten ennenkin. Hän vain tarvitsee tämän asian elämäänsä aina silloin tällöin.
Ei tämä kyyllä helppoa ole ollut. Siitä kun sain tietää on nyt kulunut n 3-4vuotta. Alku aikoina olin todella rikki. Tällaistako se elämäni nyt sitten tulee olemaan? Nyt pystyn jo suhtautumaan asiaan paremmin ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, jopa välillä osallistumaan(tosin aina ollaan juotu silloin=().
Yhteis elämämme muuten ihanaa ja hauskaa, emmekä pystyisi kuvittelemaan elävämme ilman toisiamme. Tämän takia suhteemme ei mennyt, eikä mene rikki, mutta on se paljon vaatinut.
Siis kun on sellainen olo, että olen tarpeeton. Suoraan sanottuna sellainen olo, että olen vain joku kotiapulainen, jolle annetaan aamusuukko. Kauheeta, että noin kirjoitan, mutta siltä nyt vain tuntuu. Kun asuin vielä yksin omassa kämpässäni, niin ei puoliksikaan tuntunut näin yksinäiseltä kuin nyt.
Sinä sentään olet saanut puhua tästä, mutta kun minä yritän keskustella mistään seksielämään liittyvästä, niin poikaystäväni kuittaa asian parilla sanalla ja jos yritän jatkaa niin siitä tulee riita. Ihan kuin hän ei kestäisi kuulla, että minä valitan tästä asiasta.
Ja yleensä se on hänen mielestään sitten minusta riippuvainen asia, kun sitä seksiä ei harrasteta yhdessä. Saattaa hän joskus sanoa, että miksei mitään tapahdu sängyssä enää ja kun sitten yritän siitä jatkaa juttua, niin se kuihtuu samaten kasaan.
Kumpparijutuista en ole yrittänytkään alkaa puhua, kun "tavallisestakin" seksistä puhuminen on noin vaikeaa. Ja olen yrittäny MONTA kertaa.
Hän vain tuntuu olevan niin tyytyväinen tähän omaan tilanteeseensa ja minun haluilla ei sitten ole mitään merkitystä. Ja tästä syystä minulle on jo kehittynytkin seksiä kohtaan sellainen ajatus, että se on alkanut melkein ällöttää. Jos joku olisi sanonut 4 vuotta sitten, että minusta tuntuu joskus vielä tältä, niin olisin nauranut sille päin naamaa. Enää ei naurata.
Nykyään olen yksin kotona joka ilta, hän tulee töistä kotiin viiden aikaan ja lähtee melkein samantien omille jutuilleen, en tiedä sitten kuluuko se aika siellä missä hän sanoo olevansa. Kotiin hän tulee vähän ennen kymmentä ja melkein samantien menee nukkumaan. Jos hän on joskus iltaisin kotona, niin silloin se nyhjää vain tietokoneella ja sen nyt tiedän jo, että mitä siellä katsellaan.
En minäkään halua, että tämä suhde loppuu tähän sillä en osaa kuvitellakaan eläväni kenenkään muun kanssa, mutta minä en tosiaankaan enää tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä.
että jos kiinnostaa jutella enemmän niin tässä on sähköpostini: [email protected]. Minä ainakin voisin kaivata jotain, kelle puhua.
Ehkä kirjoittelenkin. On vaan aina riski kirjoittaa, kun ei tiedä milloin juttujen takana on provoileva irstailija, mutta juttusi vaikutti sydämmestä tulleelta.
Ei kuulosta hirveän mukavalta tuo sinun tilanteesi. Tulisihan tossa väkisinkin mieleen, että pidetään itsestään selvyytenä. Jos ei suhde muutenkaan oikein pelaa, niin ei sitä ainakaan yksipuolinen fetissi paranna.
Tämä oli ihan totta kaikki, en edes viitsisi tuollaisella asialla leikkiä, saati sitten toisten tunteilla! Olisi ihan kiva jos edes muutaman kerran jotain kirjoiteltaisiin...Kun ei tässä oikein pysty kellekään kaverillekaan kertoa, kun taustalla on kuitenkin poikakaverin henk.koht. asia. Plaah. Oikeastaan tämä on jo helpottanut vähäsen kun täällä olen kirjoitellut! Miksi en ole ennenmmin tätä tajunnut.