Viime yönä näin taas jotain aivan uutta. Tai minusta tuntui kuin olisin joskus aikaisemminkin nähnyt vastaavaa unta ja jatkoin siitä, mihin viimeksi pääsin. En muista kenen kanssa, olivatko hekin lapsia, kuitenkin hieman nuorempia kuin minä (19)..no kuitenkin, jahtasimme kultaisena hohtavaa noitaa, joka kantoi mukanaan samanlaisena, kultaisena hohtavaa nukkea. Noita oli meitä aika paljon edellä, mutta muistan kuinka me hypimme jonkin vaarallisen ojan yli ja olin melkein upota ojaan ja kuolla. Kuitenkin pääsimme ojasta yli ja seuraavaksi piti kiivetä korkeille kallioille hyvin ylös. Kallion seinämillä, jyrkänteillä riippui säännöllisin välimatkoin punaisia köydennäköisiä liaaneja, joita pitkin heittelimme itseämme eteenpäin. Alla oli siis tuhansia metrejä tyhjää, vähän niin kuin Kotkanpesässä (Itävallassa?)...olisimme milloin vain voineet tippua, mutta minä rutistin kaikin voimin liaaneista kiinni. Lopulta liaanirata loppui ja olimme jyrkänteen reunalla taas. Lähdimme jyrkänteeltä metsään päin ja saavuimme paikkaan, jossa noita istui mäntyjen keskellä ja takanaan oli meri ja sen ranta. Juoksimme noidan luo, joka oli sytyttämässä nuotiota. Tiesimme miksi noita oli sinne tullut. Hän aikoi polttaa nukkensa, joka oli joskus ollut hänen lapsensa. Yritimme puhua hänelle ja estää tämän onnettomuuden. Vasta pitkän ajan kuluttua noita pysähtyi hetkeksi ja alkoi vuodattaa meille tuntemuksiaan. Hän kertoi koko elämänsä. Minä surin eniten lapsen onnettomuutta, nyt se oli kivettynyt nukke, joka hohti kultaisena...
Noita yrittää polttaa lapsensa?
Puolisilmä
2116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uni on aika toivoa antava koska siinä selviät kuitenkin kaikista vaaroista ja tilanteet kehittyvät parempaan päin.
Noita ja nukke kuvannevat äitiä ja lasta. Noidan lapsi on muuttunut nukeksi eli lapsi on kasvanut aikuiseksi Nuken polttaminen voisi olla jonkinlainen aikuistumisriitti, joita monet luonnonkansat suorittavat. Meillähän sellaisia ei enää harrasteta mutta unissaanhan sellaisenkin voi luoda.
Ja kiitos tulkinnasta!
Tosiaan toivoa, mutta muutakin. Liaaneissa roikkuessani muistan kuinka luotin sokeasti liaaniin ja minusta kiinnipitäneeseen tyyppiin (jota en nyt enää muista, kuka oli), tai kun menimme peräkkäin ja edellämenevä otti aina takaatulevan kädestä kiinni, ettei kukaan putoaisi.
Noista riiteistä en tiedä enkä osaa sanoa, miten ne olisivat eksyneet. Muistan vain, kuinka surullinen olin kun tiesin, ettei nukkea enää voinut pelastaa siltä kauheudelta, joka oli joskus kauan sitten tapahtunut.