Kysyisin nyt mielipiteitä meidän pieneen ongelmaan. Oltiin ennen raskautta miehen kanssa kovia menemään vkloppuisin baareissa. Olen 22 ja mies 23. Raskaus on toivottu ja suunniteltu. Lasta yritettiin saada alulle 6kk ja sinä aikana vähensimme alkoholin käyttöä, koska meille usein tuli riitaa juodessamme ja se haittasi elämänlaatuamme. Eli kävimme pari kertaa baarissa kuukaudessa. Ikinä meillä ei ole molempina päivänä vklopun aikana otettu.
Kun tulin raskaaksi, mies vain innostui juomaan enemmän. Olen nyt viikolla 17 raskaana. Mies juo lähes joka vkloppu jompana kumpana päivänä. Enää en ole jaksanut lähteä edes mukaan. Ei selvinpäin jaksa katella kännisiä. Nytkin 4 viikon aikana hän on juonut 3:na vkloppuna.. yksi viikonloppu selvinpäin. Tämä asia tympii jo muutenkin kun pitäis miehenkin opetella vähän rauhottumaan ja aatella muakin vähän.
Pääasiana tässä jutussa kuitenkin on, että mies lähti tammikuussa kouluun monen sadan kilometrin päähän, eli näemme vain viikonloppuisin. Koulu kestää 1,5 vuotta. Onko liikaa vaadittu jos mies vähentäisi juomistaan vaikka kertaan kuukaudessa? Tietää itsekkin, että juominen on jonkunlainen ongelma. Mutta kuitenkin kun tulee kotiin, niin huvittaa ottaa.. Tympii kun viikonloput menee krapulassa ja juodessa..siis miehen! Siltä menee itsekontrolli kun juo ja ei ikinä tiedä kuinka kännissä se on ja mitä tekee. Tosi kiva! Ja en millään jaksaisi enää kulkea mukana.
Mitä mieltä muut on tästä? Itsellä ei ole enää niin kaukonäköisyyttä että osais arvioida tilannetta oikein. Kaikki mielipiteet on tervetulleita! Kysymys lienee lyhykäisyydessään siinä, että onko miehen juominen kohtuullista ottaen huomioon meidän yhteisen ajan vähyyden?! Kun ajattelen, että suhde pitäis olla kunnossa kun vauva syntyy ja tämä juominen vain kiristää meidän välejä..
Kun tulin raskaaksi, mies vain innostui juomaan enemmän. Olen nyt viikolla 17 raskaana. Mies juo lähes joka vkloppu jompana kumpana päivänä. Enää en ole jaksanut lähteä edes mukaan. Ei selvinpäin jaksa katella kännisiä. Nytkin 4 viikon aikana hän on juonut 3:na vkloppuna.. yksi viikonloppu selvinpäin. Tämä asia tympii jo muutenkin kun pitäis miehenkin opetella vähän rauhottumaan ja aatella muakin vähän.
Pääasiana tässä jutussa kuitenkin on, että mies lähti tammikuussa kouluun monen sadan kilometrin päähän, eli näemme vain viikonloppuisin. Koulu kestää 1,5 vuotta. Onko liikaa vaadittu jos mies vähentäisi juomistaan vaikka kertaan kuukaudessa? Tietää itsekkin, että juominen on jonkunlainen ongelma. Mutta kuitenkin kun tulee kotiin, niin huvittaa ottaa.. Tympii kun viikonloput menee krapulassa ja juodessa..siis miehen! Siltä menee itsekontrolli kun juo ja ei ikinä tiedä kuinka kännissä se on ja mitä tekee. Tosi kiva! Ja en millään jaksaisi enää kulkea mukana.
Mitä mieltä muut on tästä? Itsellä ei ole enää niin kaukonäköisyyttä että osais arvioida tilannetta oikein. Kaikki mielipiteet on tervetulleita! Kysymys lienee lyhykäisyydessään siinä, että onko miehen juominen kohtuullista ottaen huomioon meidän yhteisen ajan vähyyden?! Kun ajattelen, että suhde pitäis olla kunnossa kun vauva syntyy ja tämä juominen vain kiristää meidän välejä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Huh huh... Siis haluat määrätä täysin miehen elämästä? Varo ettei lähde menemään oikeasti...
"Pitäisi ajatella sinua", mitenkä sinä tässä tilanteessa ajattelet häntä?
Mä nyt ajattelin että olis ihan kiva kiva sitä miestä nähdä joskus...kun tosiaan meidän yhteistä aikaa on vain nuo viikonloput. Niin tosi kiva kun yks päivä menee krapulassa ja toinen ilta juodessa.
Ja kun molemmat lasta on halunnut, niin voiko tosiaan ajatella toinen voi jatkaa menojaan kuten ennenkin? Ei mee vaan mun päähän..mä en tuu ikinä hyväksymään sitä että mies menee kun vauva syntyy, samalla lailla.
Kyllä meillä mies aina päättää kaikki asiat, en minä.. Eikö minulla ole mitään oikeuksia saada puolisona mieheltä aikaa?
Kun sanot, että minä en ajattele miestä ollenkaan tässä tilanteessa, niin kuinka minun pitäisi ajatella miestä? Antaa hänen vain mennä ja parisuhteen kärsiä? Ei mies ajattele minua yhtään kun menee. No, tiedänhän sen, ettei toista voi mihinkään pakottaa.
No, kai mä sit oon väärässä. Meidän yhteiselo on vain aina ollut tiivistä (8 vuotta) ja aina on yhdessä menty. Appivanhemmat ja muutkin läheiset on sitä mieltä, että miehen pitäis rajoittaa menojaan, ehkä siitä sitten tämä päähänpinttymä mulla.
Mun mielestä ei ole yhtään kohtuutonta odottaa mieheltä jonkinlaista vastuullisuutta, kun on vauva tulossa. Ymmärsin, että teillä on vava molempien toivoma ja tarkoituksella alkuun saatettu. Kyllä mä odottaisin mieheltä tukea ja yhtäläisiä uhrauksia elämänmenon suhteen kuin mitä olet itsekin tehnyt. Sullahan jäi rellestäminen siihen paikkaan, oikeus ja kohtuus olisi, että mies edes vähentäisi. Kohta on pieni lapsi vastuulla eikä sitten enää voi tuollalailla rällätä, totutelkoon ajatukseen. Onnea vaan alkuperäiselle kirjoittajalle odotukseen, ja pistä mies ruotuun! :)
Joo, kiitos viestistä. Onneksi joku on tätäkin mieltä.. tuli jo aivan paska olo itelle etten vaadi mieheltä liikaa. Ehkä tämä tästä helpottaa, pitää vaan nostaa kissa pöydälle. Kun mulla on stressi miehen menojen takia, se ei tee vauvallekkaan hyvää masussa. Muutenki kokoajan kamala ikävä toista ja yksin pyörittää tätä arkea kotona..sit ku toinen tulee kotiin ni pullo heti käteen..
Luin tuon:
Anna juoda/mennä
Kirjoittanut: Mikä siinä on ongelmana
..
Se on provo, ota se sellaisena.
Teidän pitää nyt istua ja keskustella asia perusteellisesti. Miehellä 'karkaa mopo käsistä' juodessa - kirjoitit siihen malliin - se ei ole hyvä enne.
Sinun ei tarvitse käsitellä miestäsi kuin lasta, hän on aikuinen ihminen, odottaa kanssasi vauvaa, hän on tuleva isä ja vastuullinen isänä.
Hän on puolisosi ja hänellä on puolisona velvollisuuksia, jos kerran aikoo kanssasi jatkaa.
Jos hän käyttäytyy edelleen kuin lapsi, mieti tarkkaan, kannattaako sinun ottaa hoitaaksesi 2 lasta.
Miehillä yleensä kestää kauemmin päästä murrosiän yli, vaikuttaa, että hänellä on vielä prosessi kesken, ei ole aikuistunut riittävästi ottamaan vastuuta myös perheestä, mikä hänellä jo on.
Kaikkea hyvää sinulle, pidä puolesi!
No eiköhän se olisi tämän alkuperäisen naisen elämän kannalta vaan positiivinen asia jos tollanen mies vaikka lähteä päättäisikin. Voi voi kun pitäis katella ihan kaikkee ettei vaan ukko suvaitse ottaa ja häipyä. Itse kiitän jumalaa että oma mieheni aikoinaan halusi lähteä lätkimään, elämä lapsen kanssa on ollut paljon paljon paljon ihanampaa sen jälkeen. Nyt kun on uusi mieskin niin en päivääkään kadu. Ja takasin olis halunnut tunkea, vaan enpä ottanut!!!!
Miettikää miksi mies haluaa juoda. Ei ole ihan normaalia että on pakko juopotella joka viikonloppu kun raskaana olevaa tyttöystävää näkee vain viikonloppuisin. Sen taustalla on jotain josta mies yrittää päästä eroon juomalla. Kyllästymistä, tylsistymistä, itsetuntojuttuja, kavereiden painostusta..? Miettikää yhdessä miksi viina on tärkeämpää ja hauskempaa kuin raskaana olevan oman kullan seura, ja hakekaa siihen ongelmaan apua. Älä vaadi mieheltä mitään vaan lähtekää yhdessä selvittämään ongelmaa.
Hei!
Tulevaisuuttanne ajatellen tuo mitä kirjoitit ei kuulosta kauhean hyvältä. Paras varmasti aloittaa syvällisellä keskustelulla, kerrot hänelle miltä sinusta tuntuu ja kysyt mikä on taustalla että hän lisää juomistaan vaikka pitäisi tehdä toisinpäin.
Ei raskus tosiaan ole yksin naisen tehtävä, miehellä on myös vastuu raskaudesta ja minun mielestäni miehen vastuu on raskuden aikana hoitaa/hoivata äitiä ja tulevaa vauvaa!
Jos yhdessä olette päättäneet että yritätte lasta kyllä hänen on kasvettava miehenä/tulevana isänä otettava vastuu teoistaan!
Ja se että sinä voit hyvin tarkoittaa että vauvakin voi hyvin. Jos joudut koko ajan miettimään ja murehtimaan tollasia asioita se vaikuttaa vauvaan.
Naiset hyväksyvät/alistuvat aivan liikaa miesten huonoon kohteluun!
Tämä oli vain minun mielipiteeni....
Meillä oli ongelmana miehen juominen kans. Tämä vaan otti joka viikonloppu ja silloin tällöin viikollakin piti saada muutama pullo. Elämä oli ihan kauheeta. Pelkkää itkua ja yhdessä välissä masennuinkin hieman.. mies ehkä rauhottui vähän kun massu rupes kasvamaan ja se tajus että raskaus on ihan totta yms. Nyt vedellään viimisiä raskausviikkoja ja mies ollut jo 6 vk selvinpäin, siltä varalta että lähtö tulee ja sanoin hänelle että laitokselle ei ole asiaa jos on alkoholia maisteltu.. Taisi mennä jakeluun. Ja minusta sun pitää nyt todellakin puhua sille sun miehelle. Ei tommosta jaksa pitemmän päälle. Olet melko yksin raskautesi kanssa kohta ja muutenki rupeaa kunnolla masentaa. Pistäppä kunnon rajat hommalle.!
Oon jutellu monen kaverin kanssa tästä samasta ongelmasta.. Meän suhde on ollu enemmän kuin koetuksella tämmöisen viikonloppu käyttäytymisen...
Oon ollu ehkä liian itsekäs ajatellessa että muaki pitäis ajatella. OOn jääny jo äitiyslomalle.ja vauva syntyy ens kuussa ja mies on viikot reissuhommissa, ja minä stressaan yksin kotona viikot ja mietin näitä asioita. Kaverini sanoi et sen mies oli niiden esikoisen odotuksen kanssa samanlainen ns. viikonloppu rellestäjä. Mua jännittäää tuleva vauva jne. mut ajattele et sinä kannat lasta ja saat jo konkreettisemman läheisyyden syntymättömän lapsen kanssa.. Miehen käyttäytymiseen on varmaan syynä tulevaisuuden pelko ja jännitys. Mieheni on sen jo myöntäny... Ja kyllä se sun mies jossain vaiheessa ymmärtää ettei se elämä lapsen tuloon lopu :) Onnea odotukseen. Miehet joutuvat kestämään meidän oikut niin kestetään me niiden. Vaikka helppoo ei oo...
Siis oikeesti! Eihän sitä toisen koko elämää saa hallita mutta alkoholi on niistä semmoinen asia että paa se äijä aisoihin.
Ajattelet aivan oikein itseäsi ja vauvaasi. Ne ovat 2 tärkeintä asiaa ja vain niistä voit pitää huolen.
Meillä mieheni raitistui (Minnesota) yli 14kk sitten (alkoholi ja rauhoittavat). Se viimeinen 1/2 vuotta ennen hoitoa oli aivan kamalaa aikaa. Lähti 01:00 yöllä aina baariin kun unilääkkeet ei ollu tehonnu. Ja pelkäsin et se kyllä kuolee niihin reissuihinsa. Kun yritin estää, mua syyteltiin et vahdin kuin lasta ja tukahdutan hänet. Se on nyt kaikki onneks takana, ja luottamus on palannu ja miehelläni on taas elämänhallinta hanskassa ja voi ottaa vastuuta. Nyt ootetaan vauvaa vkolla 35. Tässä siis oma kokemukseni, menin naimisiin kohtuukäyttäjän kanssa ja 9v avioliiton jälkeen huomasin asuvani hirviön (päihderiippuvaisen) kanssa!!!
Monikaan ei tunnu tietävän, että alkoholismi on perinnöllinen sairaus. Sitä ei niinkään hankita vaan se on aina alusta asti ollutkin ja juominen on vain oire. Se on kuin toimintahäiriö aivoissa. Lisäksi siinä sairastuu läheiset; pidetään potilas tyytyväisenä ja pumpulissa, salataan ja esitetään jotain ihan muuta kuin miltä itsestä tuntuu. Alkoholismia sairastava henkilö ei myöskään kykene ajattelemaan muuta kuin itseään ja ongelman kieltäminen on hänen paras "suojautumiskeinonsa". Siksi voi olla vaikea saada hänet ymmärtämään asiaa.
NO, tästä voisin luennoida vaikka kuinka :) mutta vinkiksi annan et tuo mielipiteesi asiasta esiin. Kaikki ne tuntemukset mitkä sulla on asiasta on todellisia ja oikeita. Myös neuvolassa kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi. Tsemppiä sulle ja vauvalle!!!
onhan nahdollista, että mies elää nyt uudelleen nuoruutta kun viikot vapaana menee. Toisaalta nyt on myös viimeiset hetket elää ja mennä kunnes rauhottuu perheen pariin.
Joku asettuu heti kun aletaan vauvaa suunnitella, toinen kun se on tulossa ja kolmas kun se jo melkein kuuluu vaikka ei näy kuin mahana. Joku sitten kun sen saa syliin ja joku ei koskaan. Paha ennakoida..
Juttelemalla varmaan saat parhaiten asian selville ja miehellesi myös viestin omista aatoksistasi. vaatimalla ja ruinaamalla homma ei toimi eikä ainakaan pakottamalla tai kiristämällä.
Kohtuullista olisi tietysti olla edes joka toinen viikonloppu kanssasi ja joskus mennä kavereiden kanssa sitten.
Yltyvä tahti ei ole koskaan kai hyvä merkki vaan oire jostakin muusta. Joko alkoholi sinällään voi olla se ongelma tai elämänvaiheenne yleensä.
Pahinta on nyt myös alkaa marttyyriksi tai kiukuttelijaksi. Juttelette asiasta ja sitten mietit mitä seuraavaksi jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. Vastaavassa tilanteessa olisi etukäteen ollut hyvä jo vähentää menoja kun vauvaa suunnitellaan jotta näkee mihin pystyy jne, mutta se on sitä jälkiviisautta se..
ei tarvii katsella!! Meillä oli ennen raskautta vähän sama tilanne, tosin minä olen meistä aina ollut se kovempi menijä. Se bile-elämä muuttuu niin helposti juuri elämäntavaksi, kuten mikä tahansa asia mitä teet paljon. Kun tulin raskaaksi itselläni oli vaikea keksiä yhtäkkiä tekemistä ilman biletystä. Mutta mun mielestä jos mun täytyy muuttaa elämäntyyliä, niin ei se mieskään lasta "ilmaiseksi" saa. Eli että ei tarvitsisi muuttaa elämäntyyliä, ja sitten vaan kappas, musta tulikin isukki... Sano sille, että jos bileet ja viina kiinnostaa enemmän, ei se edes ansaitse olla isä sille lapselle! Voi sitten toteuttaa itseään muilla elämänsaroilla. En tiedä onko liian kova suhtautuminen, mutta mä oon ainakin niin täynnä sitä, että "pojat on poikia" ja "miehen täytyy saada vapautensa" ja lässyn lässyn! Sama sitten pätee naiseen, mutta sattumoisin onneksi meistä suurin osa vielä pystyy laittamaan syntymättömän lapsen edun omien mielihalujemme edelle.
Kyllä se niin on, että jos viina vie miestä niin ei siinä naisen puhe auta. Itse sen on tajuttava, että elämän on muututtava. Olen itse elänyt suhteessa, jossa mies joi joka viikonloppu ja eihän siitä mitään tullut loppujen lopuksi, vaikken raskaana ollutkaan. Onneksi. Keskustele vakavasti miehesi kanssa ja sano, että sinä kannat nyt yhteistä lastanne ja hyvinvointisi kannalta on tärkeää, ettei hän aiheuta sinulle stressiä. Olethan jo 3 kk:n paremmalla puolella, mutta ei vauva stressiä kauan kestä. Onko miehesi ollut mukana esim. ultrassa tai onko hän muuten kiinnostunut raskaudestasi? Mun mieheni on ollu mukana ultrassa ja juttelee masulle välillä vaikkei vauva mitään vielä kuulekaan kun on vasta reilu 11-viikkoinen. Raskaana oleminen "yhdessä" sitoo myös miehen yhteiseen tulevaisuuteen. Toki molemmat tarvitsevat välillä omaa aikaa, mutta koska olette viikot erillänne, on hiukan omituista, että hän haluaa viikonloput viettää mieluummin kavereiden kanssa kuin sinun. Nosta ns. kissa päydälle ja anna hänelle kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä. Tsemppiä!
Päätös lapsesta on ollut miehen. Toki minä olen puhunut asiasta, mutta mies sitten yhtenä päivänä ehdotti, että jos jätettäis pillerit pois.
Mies on kovasti mukana odotuksessa ja aina kun mahdollista, on tullut neuvolaan jne. Siellä nähnyt ultralla vauvan, mutta np-ultraan ei päässyt. Ja innoissaan on ollut kun näki vauvan neuvolan ultrassa.
Miettinyt oon paljon sitä just, että ei toiselle voi sanoa, että nyt ei saa enää mennä. Ei siitä tule hullua hurskaammaksi jos toinen väkipakolla sitten on kotona ja pitää mua kauheena tyrannina..kyllä sen pitää tulla itsestä sen halun. Siksi tilanne onkin vaikea. Kun ketään ei voi pakottaa haluamaan mitään..
Näytän miehelle nämä viestit, mitä oon kirjottanut ja mitä on vastattu, jos vaikka havahtuis miettimään asiaa. Ja pitää vain nostaa se kissa pöydälle, joko tai. Näin tämä ei onnistu.
Kiitos kaikille, jotka vaivautu vastaamaan..sain vähän itekkin uutta näkökulmaa asiaan!
Kun päätös lapsen hankinnasta tehtiin, olisi nuo pelisäännöst ollut hyvä tehdä selväksi. Meillä käytiin selkeästi läpi kaikki "luopumiset" je muutokset, mitä elämään on tultava, jos lasta aletaan yrittää.
Helposti pidetään itsestään selvänä, että isä voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, ainakin lapsen syntymään asti. Mielestäni luoteknin tulevalla isällä on vastuu jo ennen lapsen syntymää vauvasta ja äidin hyvinvoinnista. Äiti luopuu äitiyden myötä biletyksestä ja sosiaalisesta elämästä ainakin joksikin aikaa, työura seisahtuu, tulot vähenee ja eläkkeen kertyminen lakkaa hetkeksi. Ja ollaan rehellisiä, kroppa ei ole koskaan enää entisensä...
Ts nainen on valmis luopumaan aika paljosta. Niin pitää olla miehenkin. Miehen tehtävä on luoda uskoa ja tukea tulevaa äitiä raskauden aikana. Koskaan ei mies voi lasta kantaa, mutta vastuunsa voi.
Tietyt vastuunjaot olisi kannattanut varmaan tehdä selväksi jo ennen raskauden alka. Itse annoin miehen tehdä valinnan: lasta voidaan alkaa yrittää ja molempien elämä muuttuu tai lasta ei hankita ja molemmat jatkavat yhtä aktiivista ja "isekästä" elämää, kuin tähänkin asti. Mies teki päätöksen ja nyt ollaan raskausviikolla 32.
Jutelkaa tilanteesta. Miehesi ikä vaikuttanee siihen, ettei hän suhtaudu kovinkaan kypsästi tulevaan vastuuseensa. Toivottavasti hän kasvaa odotusaikana.
vaikuttaa pahasti jo ongelmalta. Asiasta kannattaa keskustella. Kohta sinulla on todella 2 lasta huolehdittavana!
Voimia sinulle selvittää tilannetta!