Mitä mieltä verenpaineestani?

välttämätön. Jos lääkäri kuitenkin on sitä mieltä, kannattaisi siihen mielestäni suhtautua vakavasti.

Onneksi ostit oman mittarin. Mittaa säännöllisesti ja näytä lääkärille, kun menet seuraavan kerran.
Verenpaine on kuitenkin sellainen, että kaikenlainen stressi saattaa hyvinkin helposti lukemia nostaa.

Itse olen syönyt verenpainelääkkeitä lähes 30 vuotta. Lääkkeet pitävät suurinpiirtein huolta siitä, ettei stressi kovin usein (ei aina) pääse nostamaan verenpainetta pilviin.
Kyllä stressin vaikutusta kannattaa vakavasti ainakin seurata ja aloittaa lääkitys, mikäli muu ei auta.

Eivät ainakaan minulla verenpaineeseen ole esim. laihuus tai lihavuus vaikuttaneet. Molempia on ollut, mutta stressi on minun kohdallani ollut se verenpaineeseen ratkaisevasti vaikuttava tekijä. Se meillä on vielä sukuvika.

paitsi verenpaineen, myös muiden sairauksien perusteella. Jos sinulla esimerkiksi on diabetes, munuaissairaus tai muita sydänsairauksia, kannattaa lääkitys aloittaa matalammilla arvoilla elinvaurioiden ehkäisemiseksi.

Normaalit paineet on alle 140/90. Jos menee yli 160/100 niin yleensä aina lääkitään. Jos on 140-160/90-100 välillä usein seurataan vähän, muutetaan elintapoja (tupakoinnin lopettaminen, suolan syönnin vähentäminen, liikunnan lisääminen, laihduttaminen jne) ja ellei auta, lääkitään. Kotimittaukset ovat hyviä. Koska kotona on stressittömämpää ja paineet siellä aina matalammat, ovat nuo tavoitearvot kotona 5mmHg matalammat.

Minulle kävi niin, että menin pyytämään reseptiä pitkittyneeseen poskiontelotulehdukseen oltuani yli kaksi viikkoa sairaana. Siinä vaiheessa olin vielä menossa töihin kovasti.

Lääkäri mittasi ohimennen paineet ja totesi että töihin ei ole menemistä sinä päivänä: Paineet olivat 180/120. Jouduin verikokeisiin ja EKG:hen samantien. Onneksi ne olivat kunnossa.
Samalla kävi ilmi, että minulla oli 38 astetta kuumetta, vaikka tunsin oloni melko terveeksi. Olin tosin ottanut kaksi buranaa aamulla menkkakipuihin ja duactia flunssaan, joten kahta verenpainetta kohottavaa lääkettäkin oli tullut otettua.

Taidan olla malliesimerkki verenpainepotilaasta:
Ikää 40.
Tupakointivuosia takana 16, poltin 0-10 tupakkaa päivässä.
Unta 5-6 tuntia vuorokaudessa.
Kahvia 8 kuppia päivässä. Sokerittomia energiajuomia lisäksi töissä.
Aika ei riitä kuin portaisiin ja hyötyliikuntaan.
Stressaava työ, joka ei vastaa omaa koulutusta.
Kahdeksat yt-neuvottelut viimeisten viiden vuoden aikana.
Sama työpaikka, mihin menin 1996, mutta neljäs omistaja ja kolmas toimenkuva ja kolmas palkanalennus toimenkuvan muutoksen myötä.
Vaikka kuinka ottaisi päähän, töissä pitää jatkuvasti olla aurinkoinen ja terässä.

Minä en saanut kuin nyt sen poskiontelotulehdusantibiootin, käskyn lopettaa tupakoinnin ja puhelinajan kilpirauhaskokeiden takia.

Tuttavani, joka on lääkäri, sanoi sen sijaan, että Aina pitäisi aloittaa lääkitys potilaalle, jos paineet ovat noin korkeat. Piti kriisirajana sitä, että alapaine menee yli 115. Meilläkin on sukuvikana stressipaine: siskolla saattaa töissä olla paineet 210/130 ja kotona muutaman tunnin kuluttua 140/75. Sama juttu kuulemma vanhemmillani. Tosin he syövät verenpainelääkkeitä.

Noh, nyt olen ollut viikon ilman tupakkaa, kahvia, teetä, kipulääkkeitä tai ylipäätään mitään, mikä voisi nostaa verenpainetta. Olen juonut runsaasti vettä ja yrittänyt kävellä varovasti sykettä liikaa nostamatta. Ajattelin käydä parin viikon kuluttua mittauttamassa paineet uudelleen.