Helsingissä on kosteusvaurio:
http://uutiset.msn.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Joka neljännestä Helsingin koulusta löydetty kosteusvaurio/1135224865447
http://uutiset.msn.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Joka neljännestä Helsingin koulusta löydetty kosteusvaurio/1135224865447
Vastaukset 9
Vanhimmat
homeongelma ei aina ole enää myös kosteusongelma. Ei mun työhuoneessakaan kosteutta ollut.
Uskon, kyllä että kun home valtaa rakennuksen se kuivuu välillä ja taas kostuu. Eli aina ei siis olisi homeongelmaa, vaikka onkin. Ja jokainen kosteusvaurio ei ole homeongelma, jos se vain hoidetaan kunnolla kuntoon heti eikä kuudestoistapäivä.
Ikävää luettavaa tuo kyllä on. Mutta uskon vakaasti, että viimein olemme menossa oikeaan suuntaan. Ongelma on julkisesti myönnetty, joten iso askel on jo otettu. Nyt kun vielä tajutaan se, että rakentaminen pitää tapahtua oikein, ja jos kosteusvaurio siitä huolimatta tulee, on se korjattava välittömästi. Ei mitään ämpäreitä keräämään vettä talteen.
Ilmoitat työsuojelulle sairastumisesta ja oireilusta. Mitataan kosteutta. Ei ole hometta.
Työsuojelu ei tee mitään tukeakseen tutkimuksia..
Rakennusteknisissä tutkimuksissa sitten selviää pitkään jatkunut kostuminen..
Enkä oireile yksin...
Työhuone jonne siirryin oli ollut pitkään jo varastona, vaikka oli suuri huone merinäköalalla. No syynä oli se, että esim. opiskelijatutor jolle ko. työhuonetta oli tarjottu käyttöön, käytti sitä ja vaati uutta huonetta satunnaiseen käyttöönsä ilmoittaen, että huoneessa haisee home.
Kuullessani tästä, pyysin tarkastamaan huoneen. Minulle kerrottiin, että huoneessa varastoidut tavarat vain tuoksuivat oudoilta. Kun huone tyhjennetään ei ongelmaa enää ole. Työhuoneessa käytiin myös mittaamassa kosteus, eikä sitä ollut. Ilmoitettiin, että kaikki hyvin.
Siivosimme työhuoneen mieheni kanssa viikonloppuna käyttökuntooni. Halusin vielä mieheni arvion, onko kaikki tuossa työhuoneessa ok. Mieheni mielestä työhuoneessa haisi oudolle, mutta ei ehkä kuitenkaan homeelle, vain outo haju jota emme osanneet arvioida mitä se voisi olla.
No silloin, en tiennyt mitään homeongelmasta en työpaikkani, enkä yleisestikään. Mikään hälytyskello ei soinut. No minä fiksuna polttelin tuoksukynttilöitä, tuuletin ja lopulta totuin tuohon persoonalliseen tuoksuun mikä työhuoneessani oli. Luotin 100% siihen, ettei mitään ongelmaa ole.
Hyvin nopeasti kuitenkin aloin voimaan tosi huonosti. En ymmärtänyt miksi. No tein tosi pitkiä työpäiviä, nukuin todella vähän, tein töitä illat ja viikonloput. Uudessa työssäni oli paljon tekemistä ja minut oli palkattu selvittämään isoa ongelmaa, joka vaati usean vuoden tietojen tutkimisen. Aivan ihanaa työtä ja sitä oli tosi paljon. Vastuu oli suuri, joten kaikki piti varmistaa, ottaa talteen kaikki mahdollinen faktatieto, tehdä suuria raportteja ja luoda kokonaan uusi järjestelmä.
Onnistuin työssäni loistavasti, mutta olin yhä väsyneempi ja söin yhä enemmän Buranaa. Pari viikkoa ennen kesälomaani päätin mennä viimein työterveysasemalle. Ajattelin, että lomallani en halua olla niin sairaan väsynyt, joten ehkä saan jotakin apua lääkäriltä.
Parin vuoden jatkuva lääkärissä käyntini ja tutkimukset olivat alkaneet. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että paluuta entiseen ei enää olisi. Olin luottanut vääriin ihmisiin ja he taas olivat luottaneet noihin kosteusmittareihin. Jos ei ole kosteutta ei ole homeongelmaa johti kohdallani peruuttamattomaan tilanteeseen terveyteni kohdalla. Ammattiastma todettiin noin reilun vuoden kuluttua tuosta ensimmäisestä tt-lääkärissä käynnistäni. Myös immuunipuolustukseni oli pettänyt, joten sain kuulla että odotettavissa on joku autoimmuunisairaus.
Eikä työhuoneestani tarkemmissakaan tutkimuksissa löytynyt kosteutta!
Meillä prosessi meni näin: ensin saapui tikkutäti, joka tikutti ympäri kämppää kosteutta etsien. Ei löytynyt mistään. Rupattelin siinä hänelle ja kerroin sairausoireistani. Hän sanoi, että laittaa meidät sisäilmamittaus jonoon, koska oireeni kuulostavat homeesta tulleilta.
Tehtiin se mittaus, ja saatiin korkeat tulokset. Niin korkeat, että mittaus päätettiin tehdä toistamiseen - epäiltiin, että oli tapahtunut jokin kömmähdys.
Tikkutäti tuli uudelleen. Koputteli ja tikutti. Jossain vaiheessa väänteli käsiään ja vaikersi, että missä se on - home - kun ei sitä löydy mistään, että tässähän aletaan kohta kyseenalaistaa minun ammattitaitoni.
Uudessa mittauksessa arvot olivat vielä korkeammat, vaikka kämppä oli siinä vaiheessa tyhjä tavaroista. MIttaajat totesivat, ettei sillä tikulla löydä kuin sellaisen kosteuden, jonka näkee jo silmillä.
Eihän kuivunut home ole kosteaa.
Kun oireilin tosi pahasti lääkärit työterveysasemalta halusivat tulla käymään työhuoneessani. Ohjeina oli viedä ne hajukynttilät yms. hajusteet pois huoneesta ja pitää huoneen ovea kiinni.
Kahden lääkärin allekirjoittama raportti siitä, että työhuoneessani on sama vastaava haju, kuin heidän huomaamastaan kosteusvauriossa työhuoneeni yläpuolella auttoi eteenpäin. Tosin alkuun vain ja ainoastaan siten, että lääkärit määräsivät sairaslomalle ja työhuoneeni käyttökieltoon. Kun uutta työhuonetta ei parin viikon sairasloman jälkeen löytynyt ja vointi oli yhä heikko. Määräsi lääkäri 2 viikkoa lisää sairaslomaa sekä ohjeisti esimiestä ja talon johtoa etsimään sen uuden työhuoneen, entiseen ei ole paluuta. No sitten löytyi uusi työhuone, joka oli työpaikkani ulkopuolelta vuokrattu tila. Sieltä jouduin muutaman kuukauden jälkeen muuttamaan takaisin samaan sisäilmaan työpaikkani kanssa. Kestin sitä sisäilmaa enää noin 7-8 päivää. Tt-lääkäri määräsi sairaslomalle ammattitautitutkimuksiin asti. Sillä tiellä sitä käytännössä ollaan vieläkin. Työhuoneeseeni ei enää, edes tähän uuteen ole paluuta, nyt etsitään taas uutta. Toivon, että työhuone ilman sisäilman yhteyttä omaan työpaikkaani samassa rakennuksessa vielä kävisi. Mitään varmuutta siitä ei enää ole.
Onneksi työpaikkasi lääkärit uskoivat sinua, ja asia siinä mielessä selvisi. Kauanko olet sairastellut? Miten pitkä aika tuosta on kulunut?
Minä kävin, muuten, jälleen kerran silmälääkärissä. Oli tarkoitus saada turvonneista silmistäni (tai alaluomethan ne) otatettua tämä paljon puhuttu sienitulehdus testi. Menipä taas metsään. Kyseinen lääkäriasema ei kuulemma ota niitä, aion kyllä tarkastaa asian jälkikäteen. Mutta silmälääkäri ei ainakaan omien sanojensa mukaan tiennyt asiasta mitään.
Siinä mielessä oli hyvä käynti, että silmäni tarkastettiin muuten. Mutta kun keskustelu oli tätä tasoa: minä: minulla esiintyy ripsikatoa. Hän: kyllä niitä voi välillä irrota. Joo, sitä en olisi itse keksinytkään.
samaa sarjaa oleva keskustelu potilaan ja ammattilaisen välillä:
Potilas( huonovointisena seinään nojautuen, silmät kiinni): tässä talossa haisee jokin, mille reagoin.
Lääkäri: ei täällä mikään haise, en minä haista mitään.
Potilas(kuiskaten): mutta kun.. haju saa minut melkein pyörtymään... ja pystyn hengenahdistukselta.. tuskin puhumaan.
Lääkäri: etköhän nyt kuvittele, korkeintaan sinulla on hieman hyperventilaatiota. Siihen auttaa paperipussi.
Potilas: mutta keuhkoihinikin sattuu niin kovasti!
Lääkäri: Nyt ainakin olet erehtynyt, etkö tiedä ettei keuhkoihin voi sattua, kun niissä ei ole tuntoaisteja. Niin että lakkaa esittämästä.
Potilas: ???!!!
En haluaisi haukkua mitään ammattikuntaa, mutta kun on tullut käytyä niin monta outoa keskustelua lääkäreiden kanssa...Joskus olen ihmetellyt, että miten keskustelu oppineen ihmisen kanssa voikin olla niin matalalla tasolla. Mutta sehän johtuu siitä, että kyse on homeesta. Jos menen vastaanotolle jostain muusta syystä - vaikkapa iskias - kohtelu on jotain toista ja keskustelut fiksuja.
Ja enhän minä olisi itse sitäkään hiffannut, että silmänalusten iho voi muuttua vuosien saatossa? Enhän vain, enhän? Hakisinko apua silmälääkäriltä, jos kyse olisi iän tuottamista silmäpusseista? Enköhän menisi plastiikkakirurgille mieluummin.
Itse olin alkuun aivan ulalla. Totesin kyllä tulevani kipeäksi ja yhä kipeämmäksi tuossa työhuoneessani, mutta miksi sitä en ymmärtänyt yhtään. Kun ei sitä homettakaan ollut ja työhuone oli terveeksi todettu. No sama henkilö joka mittasi tuon kosteuden kertoi, että sairasteluni syynä voi olla se, että alueelta oli rempan vuoksi ilmastointi useita kuukausia kokonaan suljettuna. Kertoi, ettei ole ihme jos päätä särkee niin huonossa sisäilmassa. No myöhemmin minulle kerrottiin, että olen ymmärtänyt väärin, kosteusmittauksia ei työhuonessani oltu koskaan tehty, eikä ilmastointikaan koskaan ollut pois päältä ko. alueella. Eli muisti ja asioiden ymmärtäminen oli heikentynyt huomattavasti.
No siis nuo lääkäri tulivat itse ehdottaen työhuoneeseeni. Toinen heistä kuului työpaikkani sisäilmatyöryhmään ja ehkä siksi tiesi asioista riittävästi epäilläkseen tuota kosteusvauriota.
Sairastelin vuoden 2004 marraskuusta lähtien, silloin aloitin työskentelyn tuossa työhuoneessa. Ja tein tosi pitkiä päiviä. Se näkyy myös noista mun puhallusmittauksista joita tein. Osa on tehty kello 02:00 yöllä työhuoneessani mm. ja seuraavana aamuna taas ennen klo 08:00. Joten osa työpäivistä oli tosi pitkiä. Näin pitkiä oli vähemmän, mutta ihan normaalia oli että kävin vain nukkumassa kotona ja lähdin taas aamulla töihin.
Joten pitkät työpäivät tuossa työhuoneessa ja myös viikonloput tekivät nopeasti tehtävänsä. Koska kävin hirvittävää määrää materiaalia lävitse, en voinut roudata sitä kotiin. Oli helpompi tehdä pitkiä työpäiviä ja aina kaikki mapit ympärillä.
Kesäkuussa 2005 todettiin 5 vatsahaavaa ja syynä epäiltiin tuota jatkuvaa Buranan syöntiä. Veritipus tehtiin sairaalassa kun veriarvo nopeasti laski 77. Kesä Sardiniassa oli aika mukava, paluu elokuussa töihin ja kaikki alkoi vielä nopeammin.
Elokuun lopulla 2006 ammattitautitutkimuksissa todettiin ammattiastma kosteusvauriomikrobeille.
Joulukuun alussa 2006 laitoin kaikista maksamistani lääkkeistä yms. laskun Valtiokonttoriin ja käsittely oli tosi nopeaa ja rahat hyväksytyistä sain jo ennen joulua tilille.
Tammikuussa 2007 tilille kolahti haittakorvaus ja jo aikaisemmin olin saanut Valtiokonttorilta paperin jolla saan astmalääkkeet ilmaiseksi apteekista. Astmalääkkeiksi hyväksyttiin käyttämistäni lääkkeistä Erdopect, Sympicort ja Panacod.
Eli minulla kaikki oli nopeaa. Lääkärit ehdottivat noita ammattitautitutkimuksia, itse olisin vain halunnut keuhkolääkärille. Parin, kolmen kerran jälkeen suostuin siihen, että lääkäri sai laittaa tuon paperin ammattitautitutkimuksiin. Vastaus tuli nopeasti ohjeineen ja ensimmäiset tutkimukset olivat huhtikuussa 2006 ja jo elokuussa 2006 oli todettuna tuo ammattitauti.