Koiraihmisiltä vinkkejä..

Ottakaa koira mukaan autoon kun vauva tulee synnäriltä kotiin. Eli jos teillä on autossa verkko niin koira sinne taakse ja se saa sieltä käsin totutella vauvan hajuun autossa jo, joten kotiin tullessa se on jo vähän tutustunut uuden tulokkaan tuoksuihin.

Moi!
Aikanaan, kun tuota esikoista odottelin,oli mulla 5 vee mäykkyuros, aika ongelmatapaukseks luettava. Se oli pari vuotta aikasemmin tullu mulle, hakattuna ja pahasti piestynä.
Mietin koko raskausajan, et pitäisikö se lopettaa, kun se ei oikein lapsia sietäny,eikä oikein aikuisiakaan.
Mutta aattelin, etten ikinä anna anteeksi,jollen koita.
Koiraa ei sen enempää valmisteltu, kun kotiin tultiin, kaukalo vauvoineen laskettiin eteisen lattialle,jossa hän sai rauhassa poikaa haistella ja samalla rapsuttelin koiraa..
Siitä alkoi koiran elämän mittainen ystävyys,seuraavat kuus vuotta. Koskaan koira ei pojalle mitään tehnyt,vaikka poika roikku millon missäkin kiinni,ne luppakorvat oli pojan mielest iha älykivat.
Koira nukku pojan sängyn alla kaikki yöt ja päivät ressutti peräs...
Koira muuttu rauhallisemmaks ja vähemmän psykoottiseks pojan myötä,mustasukkainen koira ei pojasta koskaan ollu...
Tuo on hyvä neuvo, että ottaa sairaalasta jotain vauvantuoksuista tai ottaa koiran mukaan,kun tulette kotiin... ...Tein koira on kuitenkin vielä niin nuori, että on varmaan tottunut oleen teidän "vauva". Ja annatte rohkeesti haistella,mutta muista rapsuttaa hänet kauttaaltaan,olethan sinäkin ollut pois.
Meil on kans vähä sama homma edes, meil on nyt 1v sekarotunen vilpertti...
Mutta kyllä se siitä suttaantuu... ... Iloista odotusta...

En tiedä, onko minusta neuvojaksi, mutta voin kertoa, miten me on pärjätty kahden russeliriiviön ja uuden perheenjäsenen kanssa... Etukäteen huoli koirien ja vauvan yhteiselosta oli kyllä suuri. Koiriemme käsitys lapsista oli ja on kyllä edelleen, että ne ovat jotain todella epäilyttäviä ja pelottavia otuksia, joita on syytä haukkua ja mahdollisuuden tullessa ajaa takaa. Ne eivät vain koskaan ole päässeet tutustumaan lapsiin, koska tuttavapiirissämme ei oikein lapsiperheitä ole ollut.

No, mieheni toi sairaalasta etukäteen rievun kotiin, mutta se ei ollut herättänyt pientä nuuhkaisua suurempaa mielenkiintoa. Kun sitten kotiuduimme, koirat saivat haistella varovasti tulokasta. Mutta turvakaukalossa hiljaa nököttävä nyytti ei myöskään ollut kiinnostava. Kiinnostus heräsi sitten sinä vaiheessa, kun vauvaa ruvettiin kanniskelemaan sylissä. Ja silloin koirat kyllä pyörivät hermostuttavasti jaloissa. Täytyy sanoa, että parin ekan päivän jälkeen ajattelin, että ei tästä mitään tule. Koirat ovat niiin uteliaita, eivätkä oleet hetkeäkään paikalla ja itku aiheutti toiselle koiralle kovan haukkukohtauksen ja sitten toinen koira hermostui toiselle ja yleinen kaaos oli valmis... Ja itseä stressasi, kun jännitti se vauvanhoito ja olisi halunnut keskittyä täysillä siihen eikä koirien vahtimiseen...

Mutta alku kaaoksen jälkeen, jota kesti pari päivää, rupesi koirat hieman rauhoittumaan. Ja kaikenkaikkiaan vauvaan tottumiseen kuluin kuukauden päivät. Tällähetkellä tilanne on se, että toinen koiristamme ei ole pätkääkään kiinnostunut vauvasta, toinen taas on edelleen kokoajan mukana siellä missä vauvakin on. Mutta koira on rauhallinen ja haluaa vain olla lähellä vauvaa ja meitä. Sen huonopuoli on vaan se, että se ahdistuu vauvan itkusta ja rupeaa aina haukahtelemaan kun vauva itkee. Toisaalta meni pitkään ennenkuin tuli hommattua itkuhälytin kun oli tuollainen luomuversio.

Eli nyt on suht rauhallista. Seuraava jännityksen paikka on siten se vaihe kun lapsi rupeaa viihtymään enemmän lattialla ja liikkumaan.

Ja kyllä monesti on tullut ajateltua, miten paljon helpompaa olisi, jos koiria ei olisi. Nyt joutuu kokoajan olemaan hieman varuillaan, kun koirat ja lapsi on samassa tilassa. Täytyy tunnustaa, että välillä tulee laitettua koirat toiseen huoneeseen, kun haluaa olla vauvan kanssa olohuoneessa ihan rauhassa... Toisaalta siinä on riski, että koirat kokevat sen rangaistuksena kun laumasta erotetaan, mutta aina vaan ei jaksa olla niin valppaana.

Uskoisin, että suurinosa koirista tottuu kyllä vauvaan, kun sille vaan annetaan aikaa ja mahdollisuus. Omistajan on kuitenkin aina muistettava valvoa näitä tutustumistilanteita, ettei vaan pääse mitään vahinkoa tapahtumaan.

Ja kun koira saa riittävästi huomiota vauvan tulon jälkeenkin, niin uskoisin että se hyväksyy uuden laumanjäsenen ennemmin tai myöhemmin. Ja itse ajattelisin, että ehkä koiran olisi hyvä olla heti alusta lähtien vastaanottamassa vauvaa. Toisaalta tietysti olisi houkuttelevaa, jos koira olisi ekat päivät jossain hoidossa, niin saisitte rauhassa keskittyä vauvaanne.

Tuli pitkä sepostus, jossa ei tainnut olla oikein mitään vinkkiä... Mutta kyllä varmasti se teidän koirannekin sopeutuu vauvaan kun nämä meidänkin hurjapäät ovat tottuneet siihen. Ja neuvolantäti sanoi meille, että hän ei muista, että kukaan olisi joutunut koirasta luopumaan sopeutumisvaikeuksien takia. Enemmän on kuulemma ollut vaikeuksia kissojen kuin koirien kanssa. Nyt vaan rajoja ja rakkautta niin koiralle kuin vauvallekin=)

ainakin viedä päivää ennen kotiin tuloa vauvan rätti koiralle haisteltavaksi. meillä on kaks koiraa itsellä täällä. vanhemman koiran käytös muuttunut raskauteni aikana paljon; se suojelee ja vahtii mua kokoajan eikä päästä silmistään. nykyään ruvennu myös itse aukasemaan oven ulkoapäin jos minä oon sisällä. suojeluvaistoa ilmeisesti? avomiehen sisko sai vauvan niin tämä samainen koira vahti myös vauvaa. jos vauva oli lattialla mahallaan niin koira vain tuli viereen makaamaan ja pisti pään vauvan selän päälle eikä päästänyt lähelle muita kuin meidät ja vauvan äidin... nuorempi koira meillä on ruvennut ahkerasti haistelemaan minun mahaa ja rintoja...:) ajattelin kuitenkin itsekin varalta antaa miehelle rätin mukaan sairaalasta viemiseksi koirille. kaikelta varalta. mutta kyllähän koiratkin varmasti vaistoaa asian jollakin lailla. haistaahan ne ihosyövänki... onnea loppuajalle!!

meillä oli kaiken lisäksi tilanne jossa koira otettiin vain pari kuukautta ennen lapsen syntymää kun se olisi muutoin lopetettu, tuttu koira siis ja meillä hoidossa ollut jne. Koiralla oli ollut huonot olot ja meillä sai aikalailla eri kohtelun kuin entisessä paikassaan. ja otti omiakin oikeuksia vähitellen varoen..

Synnäriltä mies toi sideharson joka oli ollut vauvan pään alla ja jossa oli myös minun tuoksuani mukana sekä tissimaidon joka koiralle outo haju. Ukko kyllä vähän vikisi vastaan, mutta suostui. Koira sai haistella rättiä, mutta sitä ei annettu sille leikittäväksi tms.

Kun tulin kotiin niin koiraa vastaan menin minä yksin ensin ja se sai osoittaa kaiken kaipuunsa. Sitten menimme yhdessä katsomaan vauvaa kun se koiran mielenkiinnon herätti ininällään. Nuoleminen kiellettiin heti, mutta haistaa sai ihan vapaasti.

Vauvan tarvikkeet olivat meillä myös esillä jo jonkin aikaa olleet ja koira oli niihin tottunut.

Meillä koira vahti vauvaa niin tarkkana ja oli aina sen lähellä seuraamassa jos ei muita paikalla. Se mielellään makasi sängyn alla ja kun vauva isompana oli lattialla peitolla niin koira oli aina kiinni peiton reunassa.

Vuosien myötä on koira vaihtunut ja vauvoja tullut taloon samalla systeemillä. Enäänhän se ei ole niin iso asia kun porukkaa on enemmän eikä eläin ole se ainokainen vauva talossa.

Moni myös muuttaa itse käytöstään eläimeen ja aiheuttaa sillä ongelmia. Jos koira tulee hoitotoimiin mukaan niin sitä on turha hätistellä kun tuoksut vetää puoleensa. Imettäessä meillä on kaikki koirat tulleet haistamaan aina myös, mutta ei sen enempää huomiota vailla olleet.

Itse kyllä aika pian etsisin koiralle uuden kodin jos suhtautuu vauvaan vihaisesti. Koira tekee pahaa jälkeä ja on kärsivällinen saalistaja rodusta huolimatta. Meillä olikin siksi onnellinen tilanne, että koira oli meille pelastettu piikiltä ja sille oli jo ottajia useampikin jos allergiaa tms tulisi. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on lapsi. Sekin on koettu kun eläimeen ei enää voi luottaa ja lopetus on ainoa vaihtoehto. Se päätös on kuitenkin lopulta todella helppo tehdä jopa yllättävänkin helppo..

Moi!

En jaksa lukea noita kaikkia vastauksia joten saattaa olla jo sanottua, mutta mulle on neuvottu, että kannattaa kun tulee kotiin niin ottaa koira ulos hakemaan vauvaa jo autosta jos ei autoon jo ota mukaan.. Ns. hakee yhdessä vauva kotiin.
Ja toinen on, että antaa koiran haistaa kakkavaippoja, toiset sanoo, että koiran pitäisi saada syödä se, jos tahtoo.. (aika ällöttävä ajatus kyllä, mutta jos auttaa niin mikäs siinä...)