Terveisiä lomalta täältä pohjoisesta, Lapin maasta. Eilen tultiin ja täällä vaimon kanssa on jo hiihdelty hankia hiljalleen ja keitelty välillä noilla matkan varrella olevilla laavuilla kahveet… Ja eipä se yrittäjän loma olisi mitään ellei hiukan töitäkin tekisi, siksi tuon “läppärin” nappasin mukaani, ja silläpä näpyttelen tässä viestiä palstalle….
Kimmokkeen oheiseen lyhkäiseen kommenttiin sain pappamaanisen, tuo maaninen ihan tarkoituksella, vitsinä toki… Niin tämä maaninen totesi tuolla jossain, että ”Kommunismi on pahin vitsaus mitä maa päällään kantaa”. Minun mielestäni taas marxismi on ihmiskunnalle todellinen siunaus! Luonnehditaan nyt marxismia tuolla uskonnolliseenkin sanastoon kuuluvalla siunaus sanalla, toki hieman pilke silmäkulmassa, mutta mielestäni marxismissa on ihmiskunnan tulevaisuus, jos me ihmiseliöt vaan ymmärrämme soveltaa ja hyödyntää marxismia nykytieteen avulla. Mutta se vaatii, kuten Marx aikoinaan totesi “filosofisen tutkimuksen ensimmäisenä perustana on rohkea, vapaa henki”. Tämä edellyttää etenkin kom. puolueilta uudenlaista, ei revisioivaa, vaan dialektiselta pohjalta lähtevää suhtautumista marxismiin...sanoisinko näin, että nyt marxismin yleiskäsitteissä, kategorioissa piilee viisaus, emme saa jäädä yleisten lainalaisuuksien "vangiksi"...
Mutta ennen kaikkea marxismin soveltamisprosessin muurina ovat kapitalistiset tuotantosuhteet, ja kaikenlaiset pappamanniset ja antipunikit… he, eivätkä kapitalistiset tuotantosuhteet poistu pelkästään järjellisesti vakuuttamalla eikä vain kapitalismin aiheuttamia tuhoja, kuten ilmastonmuutosta jarruttavia lakeja säätämällä, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnallisten muutosvoimien, työväenluokan ja antikapitalististen voimien päättäväistä maailmanlaajuista toimintaa - luokkataistelua kaikilla tasoilla. Niin kyllä se imperialismin valtioketju antaa myöden heikoimmasta kohtaa… Etelä-Amerikassa jo ketjua Kuuban, Venezuelan, Bolivian ja Nicaraguan kansojen toimesta koetellaan, niin, että imperialismin aggressioita on jossakin muodossa odotettavissa jo piankin… Näistä aggressioista sosialistisella Kuuballa on vuosikymmenten kokemus, ja arvelenpa em. maiden kansojen vastaavan USA:n imperialistisiin painostuksiin ja hyökkäyksiin… Muistissa heillä ja muilla Etelä-Amerikan vapausvoimilla on Chilen ja Salvador Allenden kohtalo!
Kimmokkeen oheiseen lyhkäiseen kommenttiin sain pappamaanisen, tuo maaninen ihan tarkoituksella, vitsinä toki… Niin tämä maaninen totesi tuolla jossain, että ”Kommunismi on pahin vitsaus mitä maa päällään kantaa”. Minun mielestäni taas marxismi on ihmiskunnalle todellinen siunaus! Luonnehditaan nyt marxismia tuolla uskonnolliseenkin sanastoon kuuluvalla siunaus sanalla, toki hieman pilke silmäkulmassa, mutta mielestäni marxismissa on ihmiskunnan tulevaisuus, jos me ihmiseliöt vaan ymmärrämme soveltaa ja hyödyntää marxismia nykytieteen avulla. Mutta se vaatii, kuten Marx aikoinaan totesi “filosofisen tutkimuksen ensimmäisenä perustana on rohkea, vapaa henki”. Tämä edellyttää etenkin kom. puolueilta uudenlaista, ei revisioivaa, vaan dialektiselta pohjalta lähtevää suhtautumista marxismiin...sanoisinko näin, että nyt marxismin yleiskäsitteissä, kategorioissa piilee viisaus, emme saa jäädä yleisten lainalaisuuksien "vangiksi"...
Mutta ennen kaikkea marxismin soveltamisprosessin muurina ovat kapitalistiset tuotantosuhteet, ja kaikenlaiset pappamanniset ja antipunikit… he, eivätkä kapitalistiset tuotantosuhteet poistu pelkästään järjellisesti vakuuttamalla eikä vain kapitalismin aiheuttamia tuhoja, kuten ilmastonmuutosta jarruttavia lakeja säätämällä, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnallisten muutosvoimien, työväenluokan ja antikapitalististen voimien päättäväistä maailmanlaajuista toimintaa - luokkataistelua kaikilla tasoilla. Niin kyllä se imperialismin valtioketju antaa myöden heikoimmasta kohtaa… Etelä-Amerikassa jo ketjua Kuuban, Venezuelan, Bolivian ja Nicaraguan kansojen toimesta koetellaan, niin, että imperialismin aggressioita on jossakin muodossa odotettavissa jo piankin… Näistä aggressioista sosialistisella Kuuballa on vuosikymmenten kokemus, ja arvelenpa em. maiden kansojen vastaavan USA:n imperialistisiin painostuksiin ja hyökkäyksiin… Muistissa heillä ja muilla Etelä-Amerikan vapausvoimilla on Chilen ja Salvador Allenden kohtalo!
Vastaukset 20
Vanhimmat
papat saa jankuttaa mitä haluavat,eivät pysty näkemään tulevaisuuteen.
Meilailin tuossa myös porilaistoverille ja rupattelimme hetkisen myös Chilen vallankaappauksesta reilun kolmenkymmenen vuoden takaa... toverini arveli suunnitelmien olevan USA:lla jo valmiina etenkin Venezuelan Hugo Chavezin osalta...Kuuba ja Castro nyt ovat aina imperialismin aggressioiden kohteena. Porlaistoveri myös lähetti linkin, jossa käsitellään Chilen tapahtumia mielenkiintoiseen tapaan tätäkin päivää ajatellen, kannattaa lukea...
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/08/chilen-kaappauksen-anatomia.html
Stalinin kauden vainotoimien seurauksena teloitettujen joukkohautoja löytyy yhä eri puolilta laajaa Venäjän maata. Useita on löytynyt Karjalastakin kuten Sandormoh Karhumäen piirissä ja Krasnyi bor Petroskoin liepeillä. Viktor Shashkovin kirjoitus antaa yleiskuvan Stalinin ajan joukkovainoista, niiden historiallisista mittasuhteista.
Katsaus vainotoimien historiaan
Entisessä Neuvostoliitossa 1920-50 luvuilla suoritetuista vainotoimista muodostui traaginen, pahaenteinen ja vielä kirjoittamaton luku Venäjän ja entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden historiassa. Voidaan täydellä syyllä sanoa, että mittasuhteiltaan ja uhrien määrässä Neuvostoliitossa toimeenpannut poliittiset vainot ylittävät vastaavanlaiset poliittisista syistä johtuvat vainot koko ihmiskunnan historian aikana.
Esimerkiksi 1400-luvulla, inkvisition riehuessa, kahdeksantoista vuoden aikana poltettiin roviolla noin kymmenentuhatta ihmistä. Iivana Julman hallitessa Venäjää vuosina 1565-1578 opritshninan kuusituhatta miestä tuhosi seitsemän vuoden aikana yli viisitoistatuhatta kansalaista.
Kuinka monta uhria vaativat poliittiset rankaisutoimet Neuvostoliitossa? Siihen ei pystytä vastaamaan, arviot vaihtelevat 40 ja 50 miljoonan välillä. Noin puolet tästä määrästä teloitettiin tai menehtyi sairauksiin Gulagin vankileireillä. Tarkkoja tilastotietoja tästä vuosisatamme tragediasta ei löydy puolue-, valtioelinten enempää kuin oikeuslaitoksenkaan arkistoista.
Poliittiset vainotoimet Neuvostoliitossa
Poliittisista syistä toimeenpannut vainot alkoivat Neuvostoliitossa vuonna 1928. Lievemmässä muodossa erilaiset "puhdistukset" ja entisen tsaarin armeijan upseerien erottamiset alkoivat heti kansalaissodan päätyttyä.
Ensimmäinen joukkomittainen poliittinen rankaisutoimi oli ns. kaivosoikeusjuttu "tihutyöntekijöitä vastaan teollisuudessa". Se alkoi 1928. Syytettyjen penkille asetettiin viisikymmentä venäläistä kaivosinsinooriä ja kolme saksalaista asiantuntijaa, jotka työskentelivät Donbassin kaivoksissa. Viisi syytettyä sai kuolemantuomion. Jatkossa vangittiin yli kaksituhatta alan asiantuntijaa.
Vuonna 1930 alkoi tekaistu ns. teollisuuspuolueen oikeudenkäynti. Silloin kansanvihollisiksi julistettiin vanhan polven sivistyneistön tekniikan asiantuntijoita. Samana vuonna vangittiin tunnetut maatalousalan taloustutkijat A.V. Tshajanov ja N.D. Kondratjev, joita syytettiin olemattoman "vastavallankumouksellisen talonpoikaispuolueen" perustamisesta. Vuonna 1938 heitä vastaan aloitettiin toinen oikeudenkäynti, jonka jälkeen heidät teloitettiin.
Pohjan poliittisille joukkovainoille loi todella kansanvastainen ja taantumuksellinen kulakeiksi luokiteltujen maanviljelytilojen likvidoiminen. Tämän poliittisen linjan taustalla oli stalinilainen sosialismin nopeutetun rakentamisen strategia maaseudulla. Sen päätoteuttajiksi määrättiin OGPU:n eli valtion turvallisuuspalvelun elimet. Niille asetettiin selvä tehtävä: "likvidoida mitä lyhyimmässä ajassa kulakit yhteiskuntaluokkana".
OGPU:n 2. helmikuuta 1930 päivätyn päätöksen nojalla kulakeiksi luokiteltu väestö perheineen oli karkotettava harvaan asutuille tai asumattomille alueille, etupäässä pohjoisille seuduille vuosina 1930 ja 1931.
Vastoin maamme historiatieteen luomaa dogmaattista käsitystä tapahtuman ajallisista puitteista koko prosessi ja samalla laajojen väestöjoukkojen tuhoaminen venyi kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Ennen salassa pidettyjen arkistotietojen perusteella voidaan väittää, että vuosien 1929-1952 välillä hävitys kosketti 1 010 407 maatilaa (lukuun on lisättävä vielä 100 000 -
250 000 hajonnutta taloutta) ja seitsemän miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan maan kahdellekymmenellekahdeksalle erikoissiirtola-alueelle karkotettiin 662 860 talonpoikaisperhettä eli yhteensä 3 miljoonaa henkeä. Näille erikoisalueille saapui kuitenkin vain 2 741 991 henkeä.
Puolueen jäseniä vastaan kohdistuvat vainot
Leningradin puoluejohtajan Sergei Kirovin murhan jälkeen 1. joulukuuta 1934 Stalin ja hänen lähiympäristönsä ryhtyivät joukkomittaisiin vainotoimiin kommunistisen puolueen jäseniä vastaan, etupäässä niitä vastaan, jotka eivät kaikessa olleet suuren johtajan kanssa samaa mieltä.
NKP:n arkistossa on säilynyt 11 nidettä luetteloineen puolueen jäsenien teloituksista. Luetteloita laativat paikalliset NKVD:n eli sisäasiainkomissariaatin elimet ja allekirjoittivat Stalin, Molotov ja Kaganovit?. Vuoden 1934 helmikuun ja 1938 syyskuun välisenä aikana teloitettiin 38 848 puolueen jäsentä.
NKVD:n 30. heinäkuuta 1937 päivätyllä päätöksellä oli määrätty jopa "kiintiö" 258 950 henkeä - näin monta puolueen jäsentä oli asetettava syytteeseen ja joko teloitettava ampumalla tai tuomittava kymmenen vuoden vankeuteen.
Vuodesta 1935 joukkovainot laajenivat koskemaan maan kaikkia väestökerroksia: sivistyneistöä, virkamiehiä, upseereita, kenraaleita ja amiraaleja sekä rivityömiehiä, talonpoikia ja nuorisoa. "Kansanvihollisten" etsintää harjoittivat paitsi rankaisuelimet myös puolue- ja valtioelimet sekä maan "valveutuneet kansalaiset". Koko maa oli ja eli ällistyttävän kauhuepidemian vallassa. Ilmiö sai toisinaan jopa hullunkurisia piirteitä. Esimerkiksi erään Länsi-Siperian aluepiirikomitean poliittisen valistustyön talon virkaintoinen työntekijä jakoi piirinsä opettajat kolmeen ryhmään: "iso vihollinen", "pieni vihollinen" ja "aivan pieni vihollinen". Kaukoidän valtion kalastustrustin poliittisen osaston päällikkö allekirjoitti maan elintarviketeollisuuden kansankomissaarille 14. syyskuuta 1937 raportin, jossa syytti trustin johtajaa Karanatnitskia taitavasti naamioituneeksi viholliseksi ja kahden muun aiemmin vangitun korkean virkamiehen kanssa muodostamansa koplan johtajaksi, sekä siitä että oli myös majaillut vuonna 1936 "petturin" marsalkka Tuhatshevskin asunnossa. Itseasiassa tämän sisar oli Karanatnitskin ensimmäinen puoliso, joten tämä oleskelu oli täysin ymmärrettävää. Tämän raportin perusteella Karanatnitski vangittiin 9. joulukuuta 1937. Samanlaisia ilmiantoja tuli katkeamatto-mana virtana kaikkiin puolue- ja valtioelimiin.
Jotta joukkovainot saisivat virallisesti laimukaiset puitteet, Stalinin henkilökohtaisesta käskystä alettiin kautta maan järjestää huomiota herättäviä oikeudenkäyntejä. Niiden uhreiksi joutuivat monet huomattavat puolueen ja hallituksen toimihenkilöt, Leninin ja Stalinin entiset työtoverit, stalininvastaisen opposition osanottajat ja useat rehelliset rivikansalaiset.
"Leningradilainen keskus" ja "Moskovalainen keskus"
Vuoden 1934 joulukuussa samanaikaisesti Moskovassa ja Leningradissa alkoivat laajamittaiset tekaistut poliittiset oikeudenkäynnit ja sitten välittömästi vielä yksi oikeudenkäynti "vastavallankumouksellista zinovjevilaista" Safarovin, Zalutskin ym. ryhmää vastaan.
Kuten myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, kaikki ne olivat Stalinin inspiroimia. Hänen käskystään NKVD:n elinten tuli langettaa vastuu Kirovin murhasta zinovjevilaisen opposition kontolle. Noilla elimillä ei kuitenkaan ollut käytettävissään mitään todisteita mainittujen "vastavallan-kumouksellisten" järjestöjen olemassaolosta.
Siitä huolimatta sekä Leningradissa että Moskovassa alkoivat entisten oppositiomielisten henkilöiden ja heidän ystäviensä vangitsemiset. Pelkästään Leningradissa pidätetyiksi joutui 843 henkeä. NKVD:n ns. erikoisneuvottelukunta tuomitsi Leningradissa 76 henkeä ja Moskovassa 19 henkeä. He saivat viidestä kymmeneen vuotta vankeutta ja monet karkotustuomion. Elokuussa 1936 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio käsitteli avoimessa oikeudenkäynnissä ns. "neuvostovastaisen yhdistetyn trotskilais-zinovjevilaisen keskuksen" jutun. Sen tuloksena kuusitoista henkeä sai kuolemantuomion. Heidän joukossaan olivat Kamenev ja Zinovjev - Leninin ja Stalininkin entiset työtoverit. Zinovjev kannettiin teloituspaikalle paareilla. Kaikki mainituissa jutuissa vangitut ja teloitetut rehabilitoitiin kesäkuussa 1988.
"Salaliittoja" asevoimissa
Toukokuussa 1937 NKVD:n elimet "paljastivat odottamatta" salaliiton asevoimissa. Tähän "neuvostovastaiseen trotskilaiseen sotajärjestöön Puna-armeijassa" kuuluivat muka marsalkka Tuhatshevski, ensimmäisen luokan armeijankomentajat Uborevitch ja Jakir, toisen luokan armeijankomentaja Kork, armeijakuntien komentajat Eideman, Feldman, Primakov ja Putna sekä ensimmäisen luokan armeijakomissaari Gamarnik. Kaikki he olivat maineikkaita sotapäälliköitä ja kansalaissodan sankareita.
Koko oikeusjuttu lavastettiin salamannopeaa vauhtia. Tuhatshevski pidätettiin 22. toukokuuta 1937. Tuomio julistettiin jo 11. kesäkuuta Stalinin, Molotovin ja Kaganovitchin läsnä ollessa. Kaikki kahdeksan teloitettiin ampumalla 12. heinäkuuta, Gamarnik teki itsemurhan ennen vangitsemista.
Käsityksen siitä, minkälaista tuhoa oikeudenkäynnit aiheuttivat maan puolustuskyvylle, kertoo seuraava esimerkki: 1930-luvulla Puna-armeijassa tuomittiin yhteensä 87 000 upseeria. Armeijan korkeimmassa johdossa viidestä marsalkasta kolme, kaikki viisi ensimmäisen luokan armeijankomentajaa, neljästä laivastonkomentajasta kolme, kaikki kymmenen toisen luokan armeijankomentajaa, viidestäkymmenestäseitsemästä armeijakunnan komentajasta viisikymmentä, kaikki kuusitoista ensimmäisen ja toisen luokan armeijakomissaaria, kaksikymmentäviisi armeijakunnan komissaaria kahdestakymmenestäkuudesta, neljäsataayksi rykmentinkomentajaa neljästäsadastaviidestäkymmenestäkuudesta.
Joukkovainot lakkasivat Suuren isänmaallisen sodan sytyttyä. Stalinin oli ryhdyttävä oman henkensä ja järjestelmänsä pelastustoimiin. Fariseuksen tavoin hän kääntyi 3. heinäkuuta pitämässään radiopuheessa maan kansalaisten puoleen seuraavin sanoin: "Neuvostoliiton kansalaiset. Hyvät veljet ja siskot! Tänä kansallemme traagisena hetkenä käännyn puoleenne..."
Vainottuja ja karkotettuja kansoja
Maan eri kansallisuuksiin kohdistettu terrori alkoi Volganrannan alueen saksalaisista, jotka asuivat Saratovin ja Stalingradin alueilla.
Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja NKP:n keskuskomitean yhteisellä päätöksellä 447 188 saksalaista pakkosiirrettiin sieltä Kazahstaniin, Altaille, Krasnojarskin aluepiiriin sekä Novosibirskin ja Omskin alueille. Vuoteen 1945 mennessä 949 829 Venäjän saksalaista julistettiin "erikoissiirtolaisiksi".
Vuosina 1943-1944 maan korkeimman neuvoston päätöksellä Kazahstanin ja Kirgisian tasavaltoihin pakkosiirrettiin 608 749 tshetsheeniä, ingushia, karatshaita ja balkaaria.
Samaan aikaan Valtion puolustuskomitean päätöksellä Krimiltä Uzbekiaan ja Marin tasavaltoihin sekä monille Keski-Venäjän alueille pakkosiirrettiin 228 322 Krimin tataaria, kreikkalaista, armenialaista ja bulgaaria kokonaisina perhekuntina.
Pakkosiirto koski Kalmukian kansaa kokonaisuudessaan. Kotiseutunsa joutui jättämään 91 919 henkeä. Jo sodan jälkeen, vuonna 1948 Georgiasta ja Mustanmeren rannikolta pakkosiirrettiin enimmäkseen Keski-Aasiaan - vajaat kuusikymmentä tuhatta turkkilaista, kreikkalaista ja dashnakkia.
Kaiken tämän lisäksi 1944-1948 sotatuomioistuinten päätöksellä Gulagin leireille passitettiin 100 310 ukrainalaista nationalistia, 148 079 vlasovilaista, 42 690 työpalvelua pakoillutta kansalaista.
Tilastojen mukaan vuosina 1943-1950 maassa pakkosiirrettiin ja karkotettiin kotiseudultaan poliittisin ja kansallisuusperustein 3 486 701 ihmistä.
Vuoden 1950 heinäkuun alkuun mennessä erikoissiirtoloiden kirjoilla oli 2 607 950 ihmistä, joista vankiloissa oli 55 635 henkeä, karkoteillä 5 246, huoltoloissa ja lastenkodeissa 2 874, varsinaisessa ammattityössä 1 469 955 ihmistä, pakkosiirretyistä lapsia oli 856 490 henkeä.
Terrori jatkuu
Suuren isänmaallisen sodan päätyttyä Stalin päätti käynnistää toisen suuren terroriaallon. Se sai jälleen lavastettujen poliittisten oikeudenkäyntien luonteen. Niinpä epältyjen luetteloon joutui 1947 marsalkka Georgi Zhukov. Mutta jostain syystä Stalin sekaantui asiaan ja sanoi Lavrenti Berijalle: "Zhukov ei asetu keskuskomiteaa vastaan." Vuonna 1948 käsiteltiin ns. Leningradin juttu. Sen yhteydessä vangittiin pelkästään Leningradissa noin kaksituhattaviisisataa puolue- ja talousjohtajaa. Kuolemantuomio langetettiin seitsemälle henkilölle, mm. Neuvostoliiton ministerineuvoston varapuheenjohtajalle Voznesenskille, NKP:n keskuskomitean sihteerille Kuznetsoville ja Venäjän Federaation ministerineuvoston puheenjohtajalle Rodionoville.
Vuosina 1948-1952 lavastettiin poliittinen oikeudenkäynti Juutalaisten fasisminvastaisen komitean jäseniä vastaan. Sen uhreiksi joutui kansallisuudeltaan juutalaisia luovan sivistyneistön edustajia. Syytettyjen penkillä oli 110 henkeä, kymmenen heistä sai kuolemantuomion ja he teloitettiin ampumalla.
Vuoden 1952 alussa vangittiin Stalinin käskystä huomattava terapeutti, professori Vinogradov ja ryhmä muita lääkäreitä. Heidät julistettiin "kansainvälisen sionistisen järjestön agenteiksi". Näin syntyi ns. Lääkäreiden juttu. Vain Stalinin äkillinen kuolema esti uuden tragedian. Juttu jäi Stalinin ajan viimeiseksi joukko-oikeudenkäynniksi.
"Kansanvihollisia" Kuolan niemimaalla
Niin kuin kaikkialla maassa Stalinin terrori riehui myös Murmanskin alueella. Erittäin laajat mittasuhteet se saavutti vuosina 1937-1938. Alussa lehtiin ilmestyi otsikkoja "Vihollisen käsi", "Kuka tekee tihutyötä?", "Leväperäistä piittaamattomuutta" yms.
Kun tammikuussa 1937 kalastuslaivaston kuudestakymmenestäseitsemästä aluksesta kolmellakymmenellä sattui vaurioita, ei tarvinnut pitkään odottaa mitä siitä seuraa. Ilmiannot olivat yleinen ilmiö. Tiedottajia oli jokaisessa yhteisössä. Esimerkiksi troolausalus Tshaikan miehistö tuomittiin NKVD:n "erikoisneuvottelukunnan" päätöksellä seuraavasti: kaksitoista miestä sai kymmenen vuoden tuomion, konemestari kahdeksan vuotta ja lämmittäjä kuolemantuomion. Hän oli nuorisojärjestön sihteeri ja hänet julistettiin tihutyöryhmän johtajaksi.
Vainotuiksi joutuivat monet talousjohtajat. Niinpä kuolemantuomion saivat Kuolan kalastushallinnon johtaja Svetov, telakan johtaja Zinski, kalastushallinnon korjaustelakan johtaja Bogatshev ym.
Stalinin henkilönpalvonnan uhreina menehtyivät tuhannet seudulla asuneet suomalaiset, jotka harjoittivat ammatikseen kalastusta. Mainittakoon vaikkapa kalastuskolhoosien Tarmo, Taisto ja Rajakalastaja tunnettu puheenjohtaja Kemppainen. Hänet tuomittiin kuolemaan vakoilijana ja tihutyöntekijänä vuonna 1937. Saman kohtalon kokivat Mantere ja Kelmensalmi.
Japanin salaisen palvelun hyväksi väitettiin toimineen tieteellisen tutkimuslaitoksen johtajan Hlynovskin, tutkijoiden Mentin ja Osadtshihin.
Yhteensä Murmanskin alueella vangittiin 1930-luvulla yli kahdeksantuhattaviisisataa henkeä, saman verran karkotettiin Karjalaan ja Altain aluepiiriin.
Joukkovainojen syyt
Terrorinperussyyt ovat nähdäkseni seuraavat:
Ensiksikin poliittinen valtataistelu, jota käytiin Stalinin ja hänen lähipiirinsä, trotskilaisen opposition, "uuden opposition" ja "oikeistopoikkeaman" välillä.
Toiseksi Stalinin keksimä perustelematon teesi luokkataistelun kärjistymisestä sitä mukaa, kuin sosialistinen rakennustyö maassa edistyy. Tätä käsitystään hän kosketteli laajasti puheessaan VKP(b:n) keskuskomitean täysistunnossa maaliskuussa 1937. Se oli melko primitiivinen yritys puolustaa juokkoterroria. Se soti sekä tervettä järkeä että puhdasoppista marxilaista teoriaa vastaan. Toisaalta ns. stalinilainen perustuslaki julisti jo vuonna 1936 sosialismin voittaneen Neuvostoliitossa ja voiton riistäjäluokista saavutetun. Myös Stalinia vastustanut oppositio oli tuhottu fyysisesti siihen mennessä.
Kolmanneksi neuvostovaltio syntyi proletariaatin diktatuurin valtiona, jossa pakkovalta oli johtava toimintatapa, ja kansalaissodan aikana oli jopa ratkaiseva tekijä. Sotaoloissa sen tekivät välttämättömiksi kärjistynyt poliittinen taistelu ja vallasta syöstyjen luokkien vastarinta. Sittemmin "vallankumouksellisesta pakkovallasta" tuli erottamaton osa siirtymäkauden talousmekanismia.
Neljänneksi vainotoimien hyökyaalto oli paljolti pelon synnyttämä. Stalinilainen byrokraattinen komentohallintojärjestelmä oli pelon vallassa ylhäältä alas asti. Järjestelmän vihollisia kummitteli kaikkialla: puoluekoneistossa, valtion virastoissa, nuorisoliitossa, kaivoksissa ja tehtaissa, kaupunki- ja kyläneuvostoissa.
Järjestelmän lujittamiseksi suunnitellut vainotoimet osoittivat mitä selvimmin sen sisäistä kriisiä ja kuolinkamppailua. Ajan mittaan stalinilaiset poliittisluonteiset vainot muuttuivat suunnitelmalliseksi väestön joukkotuhoksi. Se oli suunnattu neuvostokansan parhaimmistoa vastaan. Alun perin oppositiota vastaan kohdistuneet vainotoimet muuttuivat sittemin koko kansaa ja maan väestöä vastaan suunnatuiksi toimeenpiteiksi. Ne jatkuivat neljännesvuosisadan ajan. Vainotoimien aiheuttamat menetykset ovat rinnastettavissa Suuressa isänmaallisessa sodassa kärsittyihin menetyksiin. Mutta jos sodassa maan kansalaiset kaatuivat isänmaan vapauden ja riippumattomuuden puolesta, niin vainotoimien uhrit menehtyivät syyttömästi, sellaisissa uhrauksissa ei ollut mitään järkeä.
Päättyvän vuosisatamme pahin tragedia ja sen seuraukset on muistettava ja pidettävä mielessä, jottei samaa enää toistuisi tulevaisuudessa
http://carelia.onego.ru/1999-4/125.html
Eikös se Porin Cheguevara ole armeijassa,vai liekö potkittu jos armeijasta pois ?
Ketähän tarkoitat? Mutta tämä tuntemani porilaistoveri on armeijan jättänyt taakseen jo kymmeniä vuosia sitten, harmaapäinen veijarihan se porinbuharin jo on...terveisiä vaan jos lueskelet näitä sivuja, mutta epäilen?
Vaikka nämä kyseisessä artikkelissa esiin tuodut murhat ja teloitukset ovat jo moneen kertaan käyty läpi, aina ne hätkähdyttävät... tuosta stalinismin vainojen uhrien lukumäärästä minulla on hieman toisenlainen käsitys, mutta siihen joskus toiste... Se on kuitenkin tässä yhteydessä oleellista, missä mielessä stalinismisn vainot aina esitetään, nimimerkki julma....... ilmeisesti tahtoi viestittää myös sitä, että vainot ja murhat kuuluvat oleellisesti marxismiin ja kommunismiin, mutta asia on päinvastoin! Siksi kom. pulueet, kuten SKP on selkeästi tuominnut Stalinin ja Maon vainot.
Sosialismia voidaan rakentaa menestyksellisesti vain kapitalistisista tuotantosuhteista vapaan ja luovan ihmisen toimesta ja ne yhteiskunnalliset lainalaisuudet toteutuvat aktiivisten ja tietoisten työläisjoukojen toiminnan kautta...tekemällä siis, ei julistamalla!
Tämä Risto Koivulan Kansan Äänessä ollut artikkeli liittyy oleellisesti "eikös ole maailma" viestin aiheeseen ja tuo faktaa Stalinin ajan vainoissa menehtyneiden uhrilukuun...
"Miten ”Kommunismin musta kirja” on laadittu
Historiantutkimuksellisen “EU-direktiivin” asemaan ajettavana olevaan “Kommunismin mustan kirjan” mukaan, jota mikään varsinaisesti tieteellinen elin ole vahvistanut, Neuvostoliitolla olisi “tunnollaan” lähinnä vuosilta 1918 - 1953 20 mlj. “kommunismin uhria”. Kirjaa on arvosteltu mm. väestötilastojen sivuuttamisesta.
Tarkastellaanpa asiaa juuri niiden valossa hieman tarkemmin. Minä pystyn mielestäni aivan tarkalleen osoittamaan, miten “tutkijat” ovat “tieteellisesti” päätyneet kirjassaan esittämiinsä lukemiin.
Venäjällä/Neuvostoliitossa kaiken kaikkiaan mihin syyhyn tahansa kuolleiden kansalaisten määrä 40 vuoden aikana vuodesta 1913 vuoteen 1953 oli 40/60x150 = 100 mlj edellyttäen, että keskimääräinen elinikä olisi ollut 60 vuotta. Tuosta ko. aikana kuolleiden määrästä tällä tarkkuudella tasan puolet eli 50 mlj. oli naisia ja toinen puoli miehiä, pojat ja vaarit mukaan lukien, joista kymmenisen miljoonaa oli ensimmäisen (ja siihen liittyneiden muiden sotien), ja lähestulkoon 20 miljoonaa toisen maailmansodan uhreja. Sotien uhrien suuri enemmistö, myös kulkutautien, oli todellakin miehiä, ensisijassa sotilaita. Naisia myös tuomittiin kuolemaan tai pitkiin karkotuksiin vähän, ja pääasiassa henkirikoksista.
Se 50 – 30 = 20 mlj. erityistä ”Kommunismin uhria” noiden sodissa kuolleiden lisäksi merkitsisi käytännössä, että kaikki tuon neljänkymmenen vuoden aikana tuolloisessa Neuvostoliitossa kuolleet miehet olisivat kuolleet väkivaltaisesti, joko sotien tai ”kommunismin” uhreina! Se ei ole mitään ”kaunistelua eikä puolustelua”, vaan pelkkää matematiikkaa. Vuodesta 1923 vuoteen 1938, ennen alueliitoksia, silloisen NL:n väestömäärä kasvoi n. 130 mlj:sta n. 170 mlj:an, eli n. 40 miljoonalla.
Miesten keskimääräinen elinikä oli tietysti huomattavasti matalampi kuin naisten, mutta laskut on tehtävä kuitenkin näin, koska miehiä ja naisia syntyi yhtä paljon tällä yhden-kahden merkitsevän numeron tarkkuudella laskettaessa. Jos laskussa käytettäisiin miesten keskimääräistä elinikää, se tarkoittaisi, että heitä olisi syntynytkin vastaavassa suhteessa enemmän.
Venäläisessä, kaukaasialaisessa ja keskiaasialaisessa kulttuurissa naisilla ei olut senkään vertaa tekemistä rintaman kanssa kuin suomalaisessa. Sitä vastoin miehet olivat pyssyikäisiä varsinkin partisaanisodankäynnissä noin kymmenvuotiaista yhdeksänkymmenvuotiaisiin.
Marsalkka Zhukovin muistelmien mukaan sisällissodassa 1918 - 1922 kuoli Puna-armeijan sotilaita 2.2 mlj., joista rintamaolosuhteissa leviävän pilkkukuumeen ja joidenkin muiden tautien osuus oli suurempi kuin taisteluiden. Hävinneen puolen sotilastappiot tapaavat olla vähän isommat kuin voittaneen, joten kansalaissodan 5 mlj. kuollutta koostui lähes kokonaisuudessaan sotilaista.
Jompaa kumpaa ei tilastoihin mahdu, joko miesten luonnollista kuolleisuutta tai “Mustan kirjan” ”kommunismin uhreja”, sillä tavoin ”tieteellisesti” on ”direktiivi” asetettu. Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyisen ”emämaamme” Belgian kuninkaan Leopold II:n hallitessa Kongoa vv. 1890 -1909 siellä katsotaan jopa 10 mlj:n ihmisen menettäneen henkensä puhdistuksissa ja pakkotyössä, ja väkiluvun vähentyneen neljännekseen Kongossa, ja siten puoleen koko ”imperiumissa”…
Entäpä sitten Kiina?
Usein Suomessa toisen maailmansodan ja siihen välittömästi liittyvien muiden ryminöiden lasketaan olleen noin 56 mlj., joista 20 mlj. osui NL:n kohdalle. Jugoslavian ja Puolan suhteelliset menetykset olivat silti vielä suuremmat.
Kuitenkin esimerkiksi Koko kansan kirjakerhon Maailmanhistorian mukaan (n. 1990), jonka alkuperäisteos on norjalainen ja siis hyvin “läntinen”, Kiinan ja Japanin välinen sota liitännäiskonflikteineen vaati jopa 45 mlj.:n ihmisen hengen, joista pääosa oli kiinalaisia. Pääosapuolet olivat toisaalta Tshiang Kai Shekin ns. kansalliset joukot liittolaisineen, joihin tuolloin kuuluivat myös Maon kommunistit, toisaalta Japani liittolaisineen, joihin kuuluivat mm. Mantshurian “valkoiset”.
Saksalais-japanilaisen militarismin yhteisten uhrien määrä pelkästään II maailmansodassa liitännäiskonflikteineen oli siis n. 100 mlj.
“Mustan kirjaan”, joka löytää peräti 65 mlj. “kommunismin uhria” Kiinasta, tutkimatta sen tarkemmin II maailmansodan väestövaikutuksia, on ollut “varaa” tehdä aikamoinen laskuvirhe, tai kadonneita väestötilastoja löytyä, ilman että “Mustan kirjan tekijöitä silti voi “narauttaa” pelkällä matematiikalla...
Ihmeelliset ovat sotapropagandan ja hölynpölyjournalismin tiet.
Risto Koivula
Kansan Ääni 4/2003"
Kaikkea mitä pidät hyvänä ei ole voitu tai saatu toimimaan käytännössä.
En ota kantaa teorioihisi,mutta teoria on teoriaa ja kun teoriaa sovelletaan käytäntöön ongelmaksi muuttuu planeetamme älykkäin ahne eläin nimeltä homo sabiens.
Marksin Kallen nimeen vannovat kieltävät nykyisin Neuvostoliiton,Kiinan,Korean ja muiden 60-luvulla samoissa piireissä ihannoidut järjestelmät,koska ne eivät ole tai olleet puhtaita kommunistisia Marksin Kallen mukaisia.
Niinpä,jos ei vajaassa sadassa vuodessa ole aikaansaatu toimivaa järjestelmää,niin missä vika ?
Kerroppa se Toveri Kingseninjuuri.
Takana eli pelko joka aiheutti asevarustelun ja nuoren valtion vähäisten resussien tuhlaamisen aseisiin eikä ihmisten hyvinvointiin.Jenkkilässä aseteollisuus ollut aina hyvä bisnes,siksi pitää saada rytinää aikaiseksi säännöllisin väliajoin jossain päin maailmaa.Muuten tulee miljoonia työttömiä.
Näin lyhyesti vain sosialistista suunnitelmataloutta kommentoiden: kyllä se toimii ja sosialistisissa maissa tuotanto ja kokonaistalous toimi kapitalistisia maita paremmin monella kansantaloudensektorilla. Ja se, että reaalisosialismi romahti johtui pitkälti liian institutionaalisesta, byrokraattisesta ja keskitetystä taloussuunnittelusta. Liian hitaasti oltiin neukuissakin edetty itsehallinnollisten elementtien käyttöön eri tuotannon alueilla ja isoissa kombinaateissa. Tämän tyyppisiin ratkaisuihin siirtymisestä oltiin keskusteltu neukuissakin etenkin aina Nikita Hrustsevin valtakaudelta, 1955-1964 saakka. Ja esimerkejä tästä käytännössä oli ja niissä ratkaisuissa tuoteiden laatu ja toimitusvarmus oli parantunut huomattavasti. Viimeisen naulan sosialististen maiden perustalouden arkkuun oli kapitalististen elementtien runnominen tuotantooon, joka johti mafiamaiseen rosvotalouteen ja kapitalstisten tuotantosuhteiden aggrssiiviseen ns. alkuperäiseen kasautumiseen...
Mutta jos maailmantaloutta seuraat kapitalismihan ja imperialismihan se on joka ei toimi...tuloksena on ympäristötuhoja kärjessä ilmastonmuutos, kehitysmaiden talous- ja velkaongelmia kun niiden taloutta yritetään elvyttää imperialistisin keinoin...kapitalismi on ajanut kokonaisia maita konkurssiin, seuraa vaikka Etelä-Amerikan maita, kärjessä Brasilia, Argentiina ja Meksiko...mitä kapitalisimi on niiden kansoille tuonut ...eikä tarvitse lähteä "merta edemmäksi kalaan" ajattele Suomen lamavuosia...valtio, kansalaiset maksoivat kapitalistien valuuttahanojen aukaisun ja höllän rahapolitiikan tuoman laman ...se oli pankrottia se!
fafelat eli slummit.
joooooooo
Porvarillinen Suomi on aina maksanut velkansa sotakorvauksista lähtien.Neuvostoliitto ei maksanut velkojaan Suomelle vaan velan maksoi Venäjän Federaatio,eli kapitalistinen Venäjän Federaatio.Veronmaksajat maksavat aina kulunsa,siitä pitää huolen tehokas Suomalainen verojärjestelmä.
Milloinhan Suomen Kommunistinen Puolue maksaa meille veronmaksajille suuren hevos- ja ämpäriseikkailun kulut ?
Nyt saatte taas vasteväitteen aikaan,mutta ennenkuin vastaatte kysymyksellä kysymykseen,niin milloin saan veronmaksajana tietää SKP:n velan takaisinmaksusta ?
Mikään muu suomalainen puolue ei ole pyyhkinyt samalla tavalla pöytää meidän veronmaksajien ja yrittäjien rahoilla kuin SKP.
Osoita pyyntösi "takasinmaksuista" Vasemmistoliittoon, sieltä löytyy vielä samaa porukkaa (SKP:n ns. enemmistö)joka hassasi SKP:n miljoonat. Nykyinen SKP on voimissaan paljolti niiden kommunistien ansiosta (SKP:n luokkakantaiset voimat eli ns vähemmistö), joilla ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa Aallon ja co kasinopeleihin. He kyllä niistä varoittivat Aallon johtamia puoluerevisionisteja... Eli nykyinen SKP ei ole moraalisesti vastuussa kyseisistä veloista, eikä ole muuten juridisestikaan...
Maanisuus on hyve, se on veressä.
Tuloksiakin se tuottaa. Mannisuus taas
on taiteilijanimi ja sekin tuottaa tuloksia,
joten jatketaanpa.
Kommunismi on todellakin pahin vitsaus mitä maa päällään kantaa. Ei teitä mihinkään eduskuntaan koskaan
valita, hyvä jos puoluerekisterissä pysytte.
Oikein analysoit, meitä on muurissa paljon
estämässä minkääntasoisen kommunismin leviämistä.
Teemme sen isänmaallisuudesta ja oikeuden tunteesta. Se on parhaaksi kaikille.
Saatamme muuten törmätä, olen itse loppuviikosta
Kuusamossa pitkän tovin, ennenkuin piipahdan
työreissulla taas ulkomailla.
Nykäsehän hihasta jos ladulla joku painaa kuin hullu eikä muistuta kommunistia sitten yhtään,
tarjoan vaikka minttukaakaon!
Jaa-ha on maaninen vauhissa ja minä kun luuli
että pääomalla ei osa isänmaata vaan kansalai-
silla.Van onhan ne rahat jossain pitettävä.
Ei olis mannisella töillä heittää, olis
tässä raavas peltiseppä- hitsaaja, näiltä
nurkilta ei mitään löyvä
Kommunismista taidetaan olla vissisti eri mieltä. Ja todella ajattelen niin, että Yrjö Hakasella on jokusia mahdollisuuksia eduskuntaan, mutta, mutta näkee sitten... Ehkä sen verran marxilaisuudesta vielä jotain, joka liippaa sinunkin aatemaailmaasi, että vaikka olen tämän marxilaisen maailmankatsomuksen itselleni valinnut todella harkiten ja rationaalisen pohdinnan jälkeen, sukutaustani ja melkoinen sisarusparveni on noin poliittisesti todettuna RKP:läistä ja kokoomuslaista lähes tyystin... mutta toki puheväleissä olen jokaisen kanssa, joviaalia ja lunkia porukkaa...
Ja se maanisuus taitaa terveellä tavalla hyve olla, itsekin olen ainakin vaimon mielestä aina jotain "touhuumassa". Mutta tämä Lapissa lomailu on todella rentouttavaa hiihtämisineen ja kaikkineen...ollaan täällä Kittilän suunnalla, Kuusamoon lienee linnuntietä tästä mökinkulmalta runsaat parisen sataa kilometriä, mutta aina minulle sopii sananen vaihtaa kanssasi vaikka politiikasta minttukaakaon äärellä... ja muuten, miltä se kommunisti oikein noin ulkoisesti mielestäsi näyttää...Yksi tyttäristäni ainaa muistuttaa mieltymyksestäni samettisiin asuihin, onkohan se kommunismin "verkaa"...
ja kaksinkäsin kaiken jarruttaminen.
Tyhjästä hyvinvoinnin taikominen. Utopia.
Illuusiot. Näennäistodellisuus. Harha. Kateus.
Tämä kaikki näkyy monesti jopa pukeutumisessa ja olemuksessa. Päättele itse.
Sulla ei ole mitään hätää. Hyvä elämä ja varmasti
hyvä tyyppikin.
Minun veljeni on taidemaalari. Katsanto lähes päinvastainen kuin minulla. Ei silti riitaan
päästä. Se on pääasia että tämä yhteiskunta
ei etene viisastelulla vaan tekemällä. Ja tekemiseen en minä hyväksy mitään esteitä. Lakia
aina noudattaen.
Tunnen melkoisen määrän kommunisteja, ammattitaidottomista pitkäakaistyöttömistä tohtoreihin, kaikki he mielestäni suhtautuvat rehellisesti elämäänsä ja työhönsä. Eli töitä haetaan jos niitä ei ole tai opiskellaan, muuten töitä tehdään, aktiivista elämää siis. Enkä todellakaan pysty nimeämään ketään tuntemaani kommaria ns. "sosiaalipummiksi". Toisaalta jotkut porvarit kyllä laskevat jo työttömyyskorvauksella elävän työttömänkin yhteiskunnan "loiseksi"... Mutta todella aktiivisia heistä monet ovat yhteiskunnallisessa toiminnassa, niin se maailma muuttuu...
Ja marxilaisuus lähtee objektiivisen todellisuuden, reaalimaailman tiedostamisesta, ei illusioista tai kenenkän subjektiivisista haluista ja kateudesta jne...Mutta täällä lapin maassa otetaan myös napanterit, vaikka sen tuolla taannoin laitoit kommarien synniksi, mutta kohtuudella toki, eikö niin....
Jos tämä on aitoa pappaa, niin 10 ja kunnia-
merkki. Viisaasti ajateltu ja hyvin kirjoitettu.
Hatun noston paikka ja yhdyn pappaan täysin
rinnoin. Antaa asioiden tapella, Suomea tässä
rakentaa jokainen omin voimin ja kyvyin. Kyllä
kaikkia tarvitaan. Hyvä pappa !!!