onko muita, jotka kärsivät ns. kiltin tytön syndroomasta. Olen tässä pikku hiljaa ymmärtänyt itseäni niin, että tämänhetkinen lamaannukseni johtuu siitä, että vaikka minulla on vihan tunteita useilta vuosilta (ja ihan aiheestakin), mutta olen kätkenyt ne sisälleni 'möykyksi'. Miten tästä pääsee eroon? Tahtoisin olla taas ihan oikeasti oma itseni, nyt on niin raskas olla.
tukahdutettu viha
muita?
101138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..liian hyvin käyttäytyä yrittänyt/yrittävä äijä?
Tarkoitan etten tietenkään mitenkään voi sinun tuntemuksiin samaistua, mutta ehkä eri kantilta asiaa kokenut (ja ehkä turhan päiten).
kärsiväni samasta syndroomasta, ja kyllä- myös lamaannus hiipii toisinaan raskaana päälleni.
Tuntuu, että oma elämä kiitää lujaa ohi ja minä siinä sivussa avuttomana seurailen.
Tämä kiltteys ja liika miellyttäminen ( joka on jo monin tavoin sairaalloista) aiheuttaa minussa suunnatonta turhautumista ja agressiota joita sitten puran läheisiin ihmisiin..
Elo äiti Teresana ei todellakaan ole helppoa. Miksi juuri minun pitäisi olla SE joka pelastaa kaikkien muiden ihmisten huonon päivän, miksi minun pitäisi ottaa vastuu toisten ihmisten tunteista? Mitätöin itseni täysin etten vain aiheuttaisi toisille harmia. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että olen olemassa.
Tiedostan ongelmani kaikkineen päivineen, mutta tuntuu että ratkaisua en kykene keksimään. Kiltteys on niin juurtunut minuun. Ahdistaa. Auttakaa.
Loukkauksia loukkauksien perään!vaikka kuinka yrittäis olla kiltti mut aina paskaa sataa päälle,jotenki tuntuu et sisällä ahdistaa se möykky;) ja se on saatana raskas!!!mut jotenki on vaan olemassa niin itsekkäitä ihmisiä,meidän vasta kohtia.
ja laakkeitä aloin syömään 3viikoa sitten ....niin mitenkä sitä vois purkautua!!!!!!!!!!!!!!!?????
kilttiä tyttöä, niin mitta tulee jossain vaiheessa täyteen. Kannattaa opetella sanomaan suoraan, että miltä tuntuu ja opetella olemaan oma itsensä. Ei ihmisiä aina tarvitse miellyttää. Heittäkää toi miellyttäminen romukoppaan ja alkakaa olemaan aidompia ihmisiä. Tämä on vaan elämää.
Moi.Mä olen myös aivan liian kiltillä käytöksellä kestänyt vaikka minkälaista sontaa niskaani,mitä tiedän ettei olisi kuulunut kestää.Olen vaan mutisematta kestänyt piinaavaa henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa (lähinnä koulussa). Tiedän että omat vanhemmat ovat olleet välillä turhan ankaria vaikka olen aina ollut kiltti ja hyväkäytöksinen.Kun kotona ei olla puhuttu mistään niin tottakai, se myös kotona näkyy käytöksessä jatkuva muiden morkkaus.Eli kotona olin usein ärtynyt ym. ja vanhemmat alkoivat entisestään syytellä ja sanoa että minussa on nyt jotain vikaa.(yrittivät jopa laittaa huumetesteihin!)Sitten joskus olen yrittänyt tehdä parannusta asiaan,mutta lopputuloksena on ollut entistä pahempi alaspainaminen ja seurauksena vaikka minkämoisia ongelmia.Tällähetkellä paniikkihäiriöt sun muut vaivaa kun asioita on kasautunut liikaa. Huomaan että kohtaus alkaa aina kun minua loukataan tai vain aavistelen että näin on.Omaa luonnettaan ja olemustaan on vain tosi vaikea muuttaa.Olen ujo ja arka enkä usko että musta kovinkaan päällekäyvää koskaan tulee,mutta paremmin kai pitäisi puolustautua.
Jepu, täältä löytyy myös yksi kiva kynnysmatto!
Minut on koulutettu hyvin lapsesta saakka siihen että mitään ei saa tarvita, turhia tunteita ei saa näyttää ja mitä itsenäisempi ja mukautuvampi ihminen olen, sen paremmin elämä sujuu. Ja muita on tietenkin ajateltava, aina ja tuntosarvet hanakasti pystyssä..!!!
Sen ansiosta en ole kolmekymppiseen mennessä päässyt kokemaan parisuhteissani mitään aitoa ja tasapainoista. Olen kiltisti ottanut osani petetyksi tulemisesta ja henkisestä väkivallasta.
Nyt alkaa hiljalleen mitta olla täynnä.
Tällä hetkellä käyn terapiassa ja yritän löytää syvälle piilotetun vihani ja omat rajani joita kukaan ei tule enää polkemaan.
En jaksa katkeroitua ja kulkea möykky rinnassa yhtään enempää. Käytännössä tie on tietenkin pitkä ja kivinen, mutta eteenpäin on mentävä.
Edessä on toivottavasti vielä pitkä ja ihana elämä jonka aikana aion purkaa fiiliksiäni enkä padota niitä yhtään sen enempää.
Elämä on kuitenkin elettäväksi -nauraen ja sadatellen!
itse olen yrittänyt purkaa vihaani liikunnalla. Ja välillä syömällä.Ja työnteolla. Mikään näistä ei kuitenkaan oikein 'puhdista' aiaältäpäin. Onko se terapia auttanut sua, mietin, että pitäisikö munkin? Miten sellaiseen haetaan?
Mä ainakin olen purkanut vihaa liikunnalla ja työnteolla. Sisältähän se ei puhdista. Pitkään terapian olen käynyt. Se auttoi pahimman yli,mutta ei se sitä sisäistä möykkyä lopullisesti puhdistanut. Yhteiskunnan tukemaan terapiaan haetaan psykiatrin kautta ja pitää olla tietty määrä oireita, jotka haittaavat elämistä.
Sitten on lyhytterapioita, jotka pystyy itsekin maksamaan, kun käy töissä. Kaikkea terapiaa löytyy.
Sitten on yks hyvä leffa, jossa Jack Nicholson näyttelee vihanhallintakurssin vetäjää eli psykologia ja sitten leffassa on kaikenlaisia kurssilaisia. Hyvä leffa "Anger Management (2003)" . Tämä psykologi hokee kurssilaiselleen taikasanaa "Guuswraba!", kun tämä kiltti mies meinaa polttaa päreensä joka käänteessä.
Tiedän kokemuksesta...inhoon samassa työpaikassa olevaa tyyppiä niin paljon että pelkään että pian tulee mitta niin täyteen etten voi vastata seurauksista mitä teen. Osaiskin sanoo vastaan! Mut sit se loppuu,tarpeeks kun päätänsä aukoo...
Jos olet vihainen yleisesti, niin ymmärrän tuskasi. On aina parempi, jos tietää mitä vihaa ja miksi. Vihan pitää kohdistua. Sillä pitää olla suunta. Silloin on otettu askel kohti keveämpää oloa. Pitää löytää vihansa ja puhua siitä esimerkiksi ystäville tai terapeutille. Vihaa on hyvä myös purkaa esimerkiksi liikunnalla. Pitää löytää sekä ilmaista itseään ja omia tarpeitaan.