Hei! Neuvokaa minua! Sairastuin rintasyöpään marraskuussa 2006 ja olen siitä lähtien ollut sairaslomalla. Hoidot kaikki vielä edessä. Suurin ongelmani on ollut ahdistus ja masennus, joka piinaa. Varsinkin aamut on tosi ankeita ja ei tahtoisi ollenkaan nousta ylös. Olen kuitenkin joka aamu noussut, tehnyt kaikki rutiinihommat, käynyt lenkillä, mutta mitään ylimääräistä en jaksa. Mikään ei kiinnosta, ilo ja toivo tuntuvat kadonneen kokonaan.
Nyt sain tähän masennukseen Efexor-lääkityksen, jota en ole vielä aloittanut. Pelottaa aloittaa taas uusi lääke, kun ei tiedä mitä siitä seuraa. Minulla on jo valmiiksi verenpaine- ja kolesteroli-lääkitykset sekä myös kohonneita sokeriarvoja useita vuosia, joihin ei vielä lääkitystä ole aloitettu. Nyt kun vielä on tulossa nuo sytostaatit ja säteet ja hormonit päälle, niin en millään haluaisi aloittaa uutta lääkitystä.
Mietin vain, että kuinka syvälle sen masennuksen kanssa uskaltaa mennä? Siis yrittää pärjätä ja käsitellä niitä tunteitaan. Minulla on myös Opamox-lääkkeitä varalle, joita otan tarvittaessa, mutta olen yrittänyt olla ilman niitäkin, koska ne väsyttävät ja toki niihinkin helposti tulee riippuvuus. Olen kyllä niitäkin ehtinyt jo popsia tämän kolmen kuukauden aikana, tosin vain korkeintaan yhden tabletin (15 mg) vuorokaudessa tai viime aikoina 1/2 tablettia. En ole joka päivä niitäkään ottanut.
Kertokaa hyvät ystävät, miten pärjäätte tämän psyyken puolen kanssa. Selviääkö tästä ilman lääkkeitä? Olen menossa ylihuomenna juttelemaan psyk.sair.hoitajan kanssa ja ehkä sieltä saan jotain lisävaloa asiaan. Joskus minusta tuntuu, että selviän ilman lääkkeitä, mutta jonakin päivänä tunne on aivan päinvastainen.
Nyt sain tähän masennukseen Efexor-lääkityksen, jota en ole vielä aloittanut. Pelottaa aloittaa taas uusi lääke, kun ei tiedä mitä siitä seuraa. Minulla on jo valmiiksi verenpaine- ja kolesteroli-lääkitykset sekä myös kohonneita sokeriarvoja useita vuosia, joihin ei vielä lääkitystä ole aloitettu. Nyt kun vielä on tulossa nuo sytostaatit ja säteet ja hormonit päälle, niin en millään haluaisi aloittaa uutta lääkitystä.
Mietin vain, että kuinka syvälle sen masennuksen kanssa uskaltaa mennä? Siis yrittää pärjätä ja käsitellä niitä tunteitaan. Minulla on myös Opamox-lääkkeitä varalle, joita otan tarvittaessa, mutta olen yrittänyt olla ilman niitäkin, koska ne väsyttävät ja toki niihinkin helposti tulee riippuvuus. Olen kyllä niitäkin ehtinyt jo popsia tämän kolmen kuukauden aikana, tosin vain korkeintaan yhden tabletin (15 mg) vuorokaudessa tai viime aikoina 1/2 tablettia. En ole joka päivä niitäkään ottanut.
Kertokaa hyvät ystävät, miten pärjäätte tämän psyyken puolen kanssa. Selviääkö tästä ilman lääkkeitä? Olen menossa ylihuomenna juttelemaan psyk.sair.hoitajan kanssa ja ehkä sieltä saan jotain lisävaloa asiaan. Joskus minusta tuntuu, että selviän ilman lääkkeitä, mutta jonakin päivänä tunne on aivan päinvastainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aloita lääke,jos kovin tuskaselle tuntuu.Yritä tavata ystäviäsi,tai tuttujasi jos jaksat?Tai soittele heille.Voimia sinulle,kyllä tästä toivutaan
Miksi hoitoja ei ole jo aloitettu vaikka olet marraskuussa sairastatunut.
Mammografiassa, joka otettiin lokakuun lopussa löytyi kainalosta kaksi suurentunutta imusolmuketta, jotka ohutneulabiopsian perusteella osoittautuivat todennäköisen rintasyövän etäpesäkkeiksi. Lukuisista kuvauksista huolimatta rinnoista ei löytynyt mitään ja vihdoin viimein lähes kaksi kuukautta syövän diagnoosista lääkäriryhmä päätyi suosittamaan rinnan kokopoistoa ja kainalon tyhjennystä, joka sitten tehtiin pari viikkoa sitten. Vieläkään en ole saanut tietoa löytyikö sieltä rinnasta lopultakin jotain ja paljonko syöpää oli niissä imusolmukkeissa, jotka leikkauksen yhteydessä poistettiin. Tämä piinaava odotus on saanut minut aivan tolaltaan. Tuntuu, että se ei lopu milloinkaan. Nyt reilun kahden viikon kuluttua minulla on aika kirurgian poliklinikalle, jossa selviää toivottavasti jotain. Niin ja kokovartalon tietokonekuvaus minulle tehtiin alkuvuodesta, jossa siinäkään ei mitään löydöksiä.
Että tämmöinen tarina.
Kova juttu. Halirutistuksia sinä tarviit! Tässä tulee sylin täydeltä...rutirutirutistus.
...syöpää ollenkaan. Kyllä ihmettelen tuota rinnan koko poistoa ja muutenkin. Etkö vaatinut sairaalan vaihtamista, jos jossain muualla saataisiin paremmin selville.
On aika julmaa leikata rinta, jos ei siinä mitään olekaan. Ja mahtoivatko olla syöpäsoluja ollenkaan?? Kun tietokonekuvassakaan ei mitään ollut!
Yritä nyt vain ajatella, että nyt on saatu kaikki pois, jos jotain oli. Sureminen ja murehtiminen pahentaa asiaa.
En osaa sanoa noista lääkkeistä mitään. Itse olen vain jotenkin selvinnyt. En kyllä jäänyt asiaa suremaan, vaan ajattelin, että nyt olen terve. Ehkä sinun kannattaa ottaa tuota Efexoria, että pääset pahimman yli. Ja kun saat lisätietoa, niin varmaan sitten helpottaa.
Voimia sinulle! Kyllä sinä selviät ja paranet.
niitä masennuslääkkeitä! Ei ne siellä purkissa sinun oloasi helpota!!! Kuukausi kaksi niitä pitää ottaa ennen kuin todellisen tehona näyttävät. Opamoxia voitottaa ohjeen mukaan -se on hyvä lääke! Kyllä silloin kun on lääkäri määrännyt niitä,niin sinä voit ottaa. Moni niitä popsii...tehoaa!!! Tärkeintä on että otat mielummin mielialalääkettä ja yrität päästä opamoxista eroon...niistä tulee riippuvaisiksi. Otat vain tarvittaessa. Efexor on ilmeisesti mielialalääke -turvallisempi kuin opamox...luulisin. Häntä pystyyn ja hyppää veneeseemme! Eli kirjoita vaan tänne!!! :D
Opamoxia ei todellakaan kannata syödä muuten kuin hätätilanteissa ellei varsinainen mielialalääke kertakaikkiaan auta.
Minulla on ollut Cipramil/Sepram käytössä alusta asti ja erittäin tyytyväinen olen ollut. Myös Efexor kuuluu samoihin SSRI-lääkkeisiin.
ja opamox minullakin... :) ja hyvin pyyhkii!
Kysyisin,onko tistä joku käyttänyt Cipralex mielialalääkettä? Onko ollut apua siitä,kiitos vastauksesta!
Kiitos vastauksistanne. Vihdoin viimein viime perjantaina aloitin sen Efexor-lääkityksen. Nyt olen viitenä päivänä ottanut sen 37.5 mg ja parin päivän kuluttua annosta nostetaan 75 mg:aan. Vielä ei ainakaan ole tullut mitään ihmeempiä sivuvaikutuksia, ehkä vähän huimausta. Juttelin asiantuntijan kanssa viime torstaina ja hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että lääke kannattaa aloittaa. Ei kuulemma tule sillä tavalla riippuvaiseksi kuin rauhoittavista. Ja jos olo tuntuu paranevan, voi joskus harkita lääkkeen lopettamista, ettei se ole koko loppuelämän lääkitys välttämättä. Aikahan sen näyttää. On minulla vielä tuota Opamoxiakin, että otan sitä jos oikein ahdistaa. Nykyään olen ottanut vain puolikkaan eli 7.5 mg, koska se minua ainakin kovasti väsyttää. Toivon ja uskon, että se helpottaisi oloani. 22.2. vasta saan lisätietoja, mitä sieltä rinnasta ja kainalosta löytyi. Nyt jo maha kipeänä jännityksestä. Milloinkahan tämä piina loppuu? Tasan kolme kuukautta sitten sain ohutneulabiopsiavastaukseta syöpädiagnoosin. Vieläkään ei oikein tiedetä mistä on kyse. Rinta on poistettu ja toivotaan, että sieltä löytyy se alkuperäinen, koska jossakinhan se täytyy piileskellä, koska on jo kainalossakin.
Ulkona on kaunis ilma. Toivottavasti joka puolella Suomea, että edes siitä saisimme vähän iloa ja mielen pirteyttä.
Efexor kohottaa verenpainetta ja vaikutta sokeriarvoihin...eli se on huonoin mahdollinen masennuslääke. Kumma kun lääkäri ei ole tätä ajatellut.
Itselläni nousi vuoden käytettyäni(75mg) RR ja sokerit ja vielä kolestrolikin nousi. Lopetin sen ja sain kouristuskohtauksia, ahdistuskohtauksi, rintakipuja ja itsemurha-ajatuksia vaikka lopetin vähitellen. En ikinä ole kokenut vastaavaa. Olen käyttänyt aiemmin masislääkkeitä satunnaisesti ja vastaavaa ei ole ollut.
Harmi kun en huomannut tätä keskustelua aiemmin. Olisin varoittanut ainakin!
minulla on nyt kaikki hyvin kun vuosi on kulunut tuosta vieroituksesta..luulin, että kuolen tosiaan. Jotkut sanoivat, että masennu´s on vaan uusinut mutta ei se niin ollut.
Psykiatrian erikoislääkäri kyllä tiesi näistä minun sairauksistani ja niihin olevista lääkityksistä eli verenpaine- ja kolesterolilääkityksistä. Ne ovat aivan kohdallaan sekä verenpaineeni että kolesteroliarvoni lääkityksen ansiosta. Lääkäri kyllä sanoi, että alkuvaiheessa voi tulla joillekin verenpaineen nousua, mutta kolesterolin ja sokerin suhteen en ole kuullut, että lääkkeellä olisi mitään vaikutusta. Itse olen saanut tästä Efexor-lääkkeestä paljon kehuja. Monet ovat sanoneet, että se aiheuttaa vähiten sivuvaikutuksia. Toki se ei kaikille sovi ja uskon että Sinulle on käynyt juuri niin, että se ei ollut oikea lääke. En tietenkään tiedä onko se minullekaan oikea lääke. Olen sitä vasta viikon verran ottanut, enkä oikeastaan ole sivuvaikutuksia huomannut. Kuitenkin tämä masennukseni on nyt sillä tasolla, että jotain on kokeiltava. Kuumia aaltoja ei ole ollut nyt lääkkeen oton aikana juuri ollenkaan.