Tietääkö kukaan onko suuresta suremisesta haittaa raskauden aikana? Olen rv 23 ja rakkaasta kissasta, jo (14vee ja sairastaa vakavaa munuaisvikaa...) olisi nyt luopuminen. Suru jo etukäteen on suuri, pahenee varmaan jälkeenpäin. Ottaako vauva stressin ja suruntunteet huonoina? Eikö kuitenkin sureminen ole ihan kropan normaalia reagointia....
Kiitti jos jollain on tietämystä...
Tsemppii muille tuleville odottaville mammoille.
Kiitti jos jollain on tietämystä...
Tsemppii muille tuleville odottaville mammoille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse menetin jokin aika sitten erittäin rakkaan lemmikin äkillisesti. Olin shokissa viikon päivät. Pahin mitä olisi voinut sattua oli tietysti keskenmeno mutta niin ei onneksi tapahtunut.
Kaikki tunteet joita tunnemme välittyvät vauvaan mutta tunteethan täytyy käydä läpi, ovathan toiset aivan "hulluja" raskausaikana ja toiset säästyvät hormoonimyrskyiltä ja ovat tasapainoisia.Silti lapsista on kasvanu tavallisia ihmisiä.
Omasta mielestäni sure surusi rauhassa mutta muista päästää siitä irti. Voimia ja jaksamista.
..mutta maalaisjärjellä ajateltuna voisin kuvitella, että suru ja stressi on kaksi ihan eri asiaa ja erilaisia tunnetyyppejä. Stressi on haitallista sekä äidille että sikiölle. Stressi on jotain mitä ihminen itse kehittelee huomaamattaan itselleen ja sitä kautta heikentää myös fyysistä terveyttään. Suru taas on jotain väistämätöntä jolle ei useinkaan mitään voi. Suru on jotain mitä käsitellään alusta loppuun ja sen jälkeen on parempi olo. Suru kuuluu jokaisen ihmisen elämään ja on luonnollista eikä sen pitäisi vaikuttaa sikiöön siten kuin stressin on sanottu vaikuttavan. Toki voisi kuvitella että sikiö "vaistoaa" äidin mielialat, myös surun, mutta en usko että siitä sen suurempaa haittaa on eikä lapsesta kasva stressaantunutta/hermostunutta/muuten vaikeaa kuten joskus sanotaan stressilapsista kasvavan..
Ymmärrän hyvin tunteesi kissanomistajana ja tiedän miten suurta surua se jo etukäteen aiheuttaa kun tietää että edessä on raskas luopuminen. Ehkä on kaikille parempi ettette pitkitä tuota prosessiä vaan annatte kissalle nyt armon ja päästätte sen paremmille hiirestysmaille. En sitä tietenkään toivo mutta jos se kuitenkin on edessä, niin sinun, vauvasi ja kissan kannalta nopea toiminta voi olla paras ratkaisu.
Jaksamisia teille!
Itse olen nyt rv 37 kaikki mennyt ihan ok ja odotusaikana olen menettänyt kolme läheistä ihmistä, omasta isästä lähtien. Suru ottaa voimia mutta toisaalta taas raskaus sitä antaakin. Tsemppiä sulle.
Kiitos paljon vastauksista.
En voisi kuvitellakkaan sitä tuskan ja surun määrää kun kyseessä olisi joku läheinen ihminen, joten vähän hävettää surra "vaan kissaa"... Mutta suru on aina surua, ei sitä voi punnita. En usko että lemmikkini memetys on mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa mutta tiiän että jää kovin iso ikävä ja suru. Osaan kuitenkin ajatella positiivisesti ja tiedän että kissani aika on nyt koittanut enkä missään nimessä halua sen kärsivän yhtään. Päätös on siis jo tehty ja nyt vaan päiviä lasketaan... Haluan että kissasta jää hyvät muistot joten se saa lähteä viimeiselle matkalleen suht koht "pirteänä" ennen kun tauti ottaa vallan.... Kaikille parasta.
Kiitti kuitenkin vastauksista, mieli rauhoittui kovasti.
Tsemppii edelleen kaikille odottajille, sekä surua että muita mullistuksia kokeville.