Nyt luettuani näitä viestejä olen todennut että monia nuoria äitejä kyllä toden teolla mollataan.
Oletteko nuoret-ja vanhemmat naiset lukeneet kuukausiliittestä ensikodin asiakkaista? Monia keski-ikäisiä naisia, jotka ovat "täydellisiä" (jos sitä sanaa voi käyttää) mutta vauvan tultua eivät kestä pienen lapsen vaatimia perusasioita. En todellakaan tarkoita mollata, tarkoitan vain että emme me nuoret äidit ole ainoita jotka saattavt apua tarvita. tuomme vain itseämme enemmän ilmeisesti esille.
Oletteko nuoret-ja vanhemmat naiset lukeneet kuukausiliittestä ensikodin asiakkaista? Monia keski-ikäisiä naisia, jotka ovat "täydellisiä" (jos sitä sanaa voi käyttää) mutta vauvan tultua eivät kestä pienen lapsen vaatimia perusasioita. En todellakaan tarkoita mollata, tarkoitan vain että emme me nuoret äidit ole ainoita jotka saattavt apua tarvita. tuomme vain itseämme enemmän ilmeisesti esille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mietitäänpä.. paljon puhutaan että täytyy olla rahaa, hieno talo, auto, työ, ammatti.. ja niin edelleen.
mutta kuinka monta surkeaa todistetta olemme menkin nuoret vanhemmat nähneet, näiden vanhempienkin vanhempien kohdalla. sitä perustetaan niin sitä perhettä, ja pysytään niin mallissa, että varmasti kaikki hoksaa "kuinka meidän perhe on täydellinen". no yks kaks, isä tai äiti kyllästyy ja banks koko yhteinen elämä. hankitaanpas uudet kumppanit, kun tuli yksi vastoinkäyminen, eikä vain jaksa tehdä asialle mitään.
tällä en tarkoita, etteikö nuorillaki vanhemmilla tulisi niitä eroja, mutta tilastoista kun katsoo, niin kylläpäs ne on 30-40v parit jotka enimmäkseen eroavat. niin ja sehän on taas hyväksi lapsille. tähänkinhän löytyy puolustus, koska on vanhemmista äideistä ja iseistä kyse.
on niitä hankaluuksia muillakin kuin nuorilla, kaikilla niitä on.
jos joskus haluaa saada uuden auton ja omakotitalon, niin velkaa on otettava, ja se syö rahaa. luulenpa että kaikilla niitä rahavaikeuksia joskus on, eikä se tee ihmisestä yhtään sen heikompaa. heikkoa on se, jos ei uskalla myöntää!
Sen verran kyllä tarkennan, että ne 30-40-vuotiaat parit, jotka eroavat, ovat hyvin usein olleet juuri teinistä saakka yksissä. Sitten vanhempana huomataan, että oho, jäikin toi nuoruus elämättä ja pörräily alkaa vasta sitten, pitää päästä notkumaan kapakoissa ym kun lasten takia ei nuorempana voinut mennä (no, ainakin jotakuinkin vastuulliset vanhemmat jättää kapakkapörräilyt ja irtosuhteet vähemmälle silloin kun lapset ovat pieniä). Siksi suosittelisin, että pörräiltäisi ensin ja perustettaisiin perhe vasta sitten niin jo olemassaolevien lasten ei tarvitsisi noista eroista kärsiä.
He ovat jokainen oma tapauksensa. Teineille ei voi mennä sanomaan, että bailaa nyt ja hommaa kumppani myöhemmin, koska todennäköisesti eroatte.
Mistä sitä tietää kiinnostaako 30-40-vuotiaana kapakat? Jos kiinnostaa, ni sitte kiinnostaa ja sitte tehdään valinnat silloisen elämäntilanteen mukaan. Nyt tehdään nykyisen elämäntilanteen mukaan. Jos nyt kiinnostaa perhe enemmän ku baarit, ni ei sitä tietenkään tartte nyt rueta pörräileen, ettei vaan sitte vanhempana kaduta ku ei tullu pörräiltyä. Eihän sellaista voi katua, jota ei ole halunnutkaan.
Joillaki se pörräily piisaa jo 18-vuotiaana tai vaikka nuorempana. Joilleki se ei piisaa koskaan.
Ja vielä: Eronneilla on suurempi riski erota uudelleen.
En ole kaikkia näitä mollausjuttuja jaksanut edes lukea, mutta tuntuu, että suurin osa niistä on kirjoitettu vain teitä provosoimaan. Esimerkiksi se "ei lapsia voi tehdä jos ei ole väh. B-kuppia" oli niin kaukaa haettua, että sen oli pakko olla ihan läpällä kirjoitettu juttu - tai sitten teinin epätoivoinen demonstraatio siitä, kuinka vanhemmat äidit on tyhmiä.
Muutenkaan ei kauheasti kannata perustaa mitään sille, kuinka netissä puhutaan. Näiden katkerien valittajienkin mielipiteet olisivat todennäköisesti aika erilaisia, jos teiniäiti kysyisi niitä asiallisesti päin naamaa.
Ensikotiin joutujien vetäminen tähän oli aika ilkeää, eikö heidän sinne tulonsa syy ole usein miehessä?
Ja kysymyshän on aina suhteellisuudesta: kyllä muutkin äidit tarvitsevat apua, mutta teiniäidit tarvitsevat sitä keskimäärin enemmän. Lisäksi on sitten nämä oikeasti kiintymyssuhdehäiriöiset teiniäidit, jotka tekevät lapsen täyttääkseen jonkinlaista tyhjyyttä elämässään - ja voitte arvata, että hyvin harvoin siitä seuraa mitään hyvää, ja nämä luovat ennakkoluuloja teiniäitejä kohtaan.
siinä kuukausiliitteen jutussa oli nimenomaan, että keski-ikäiset pienten lasten äidit ovat kasvava ensikodin palvelujen käyttäjäryhmä. Ja syy sinne tuloon on se, että odotukset ovat olleet liian suuret, kun kaikki ei olekaan täydellistä. On ehditty luoda ura, parisuhde, koti jne. kaikki materia ja muu elämä kohdilleen ja tämän jälkeen hankittu kypsässä iässä vauva onnea täydentämään. Sitten vauva ja sen hoito ei olekaan sellaista, jollaiseksi kuva on ehditty päässä vuosien varrella luoda --> ei saada vauvaan kontaktia, masennutaan jne.
En edelleenkään kannata teiniäitiyttä - ei lapsille lapsia - mutta kieltämättä tuossa kk-liitteen jutussa oli järkeä ja se sai näkemään asioiden kääntöpuolen..
Mä olen aina kuvitellut, että ensikoti on eräänlainen turvakoti, eli jos nimenomaan olosuhteet ei ole riittävät niin sitten mennään sinne. Harmi kun mulle ei tule hesaria, olisin mielelläni lukenut tuon jutun.
olen41v kahden 18 ja 19v lapsen äiti, odottelen nyt kolmatta.
Ja jos vertailen tilannetta silloin ja nyt, niin kyllähän nyt on palikat paremmin paikoillaan, talouden, ja arkipäiväisten asioiden suhteen.
(äippärahaakin saan 2500e/kk)
Aikaa on. Rauhassa saan nauttia tulevasta lapsesta, ja tukiverkotkin odottelevat innolla...
Itse asiassa silloin nuorena odotukset isän osallistumisen suhteen oli todellakin aivan liian korkealla. Jäinkin siis yksinhuoltajaksi heti lasten vauva-iästä lähtien. Kovaa oli. se tuli "puuntakaa". Myönnettäköön että se koulutti selviytyjäksi, ja menestyneeksi yrittäjäksi, mutta koulu oli kova.
..sun tilanne onkin vähän eri, koska sulla on jo aikaisempaa kokemusta äitiydestä. Nimenomaan siinä liitteessä oli keski-ikäisistä ENSIsynnyttäjistä.
Onnea odotukseen!
"Itse asiassa silloin nuorena odotukset isän osallistumisen suhteen oli todellakin aivan liian korkealla. Jäinkin siis yksinhuoltajaksi heti lasten vauva-iästä lähtien. Kovaa oli. se tuli "puuntakaa". Myönnettäköön että se koulutti selviytyjäksi, ja menestyneeksi yrittäjäksi, mutta koulu oli kova."
Ikävää että kävi noin. :/
En silti sanois että ei kannata odottaa siltä isä-asialta mitään, kuten vähän rivien välistä sain sellasen kuvan että sitä haluaisit sanoa.
Jotkut tietää, todella tietää että isä jää. Esimerkiksi minä tiedän. :) Tiedän sen siitä, että tunnen mieheni ja hänen arvomaailmansa (joka ei hyväksy avioeroa kuin ääritilanteissa, lasten jättämistä ei koskaan), ja hän haluaa lapsia ihan yhtä paljon kuin minäkin. :)
En tiedä sitten poikkeaako vahingot suunnitelluista...
Mutta joka tapauksessa, kaikki nää on niin tapauskohtaisia.
..eri "osastoja", on se ns. turvakoti, johon hakeudutaan mainitsemistasi syistä, mutta sitten on tämä toinen puoli, joka alunperin on tarkoitettu pääasiassa teiniäideille, jotka tarvitsevat tukea vauvanhoitoon, asioiden selvittelyyn jne. Mutta siis tänä päivänä teini-ikäisten lisäksi siellä on myös näitä vanhempia äitejä, usein vain eri syistä..
Ja kirjastosta löydät hesarin, juttu on kk-liitteessä, eli löytyy varmasti.
jos pahasti sairastuu tai esim kuolee....
Tietenkään kukaan ei toivo näin.
Tarkoitan vaan että koskaan ei voi tietää...
Kuolema tai paha sairaus onki eri asia. Mutta siltikin, vaikka sairas onkin, se ei tarkoita että kukaan lähtee sen takia.
Kuolema vasta erottaa. Tosin silloinkin sielu jää. ;) Siitä vaan ei ole konkreettiseksi avuksi.
Ei voi tietää ei..