Itse olin koulukiusattu, tosin vähäisessä määrin mutta koin itseni kiusatuksi rauhalan yläasteella kahdeksankymmentä luvun alkupuolella. Kiusaajat olivat kuinkas muutenkaan pankakoskelta ja lähiympäristöstä toki sekaan mahtui muutama syrjemmästä ollut. Itse asuin ja asun vieläkin "syrjäkylällä"
Yläasteen loppumisen ja päästötodistuksen saamisen jälkeen kiusaaminen loppui, tai ehkä ei loppunut mutta sitten nämä kiusaajat rupes saamaan parin vuoden päästä kylillä aina kohdatessa itse päin näköä oikein korkojen kera.Väkivalta ei tietenkään ole oikea tapa selvitellä asioita, mutta sain senverran tarpeekseni siitä, että aina sai olla pelkäämässä koulussa että kuka tai ketkä milloinkin tulee kiusaamaan, kukaan ei koskaan ottanut kahdestaan minun kanssa kouluaikoina yhteen, mutta sitten kun oli kaverit mukana niin heti alkoi tapahtua. Kerran yhdelle kiusaajalle panin sen verran vastaa, että selätin välitunnilla kiusaajan, mutta seuraavaan välituntiin mennessä oli sana kiirinyt muille kiusaajille ja taas minä sain kärsiä. Olin nimittäin kasvanut parissa vuodessa kokoa sen verran paljo, että ei kukkakepit enää pärjänneet siinä vaiheessa kun aloimme ottaa mittaa miehestä. Enon luona ollessani kesätöissä enon kanssa oli aina tapana ottaa illalla pieni matsi nyrkkeilyä hanskojen kanssa ja treenata voimaa.
Ninpä minusta kasvoi oikea tappelupukareiden kauhu ja siitä lähtien olen saanut olla rauhassa kouluaikaisilta urhoilta.
Tarinan opetus: Koulukiusatut nielkää kiukkunne sillä teillä on jonain päivänä valta käsissänne kun vain maltatte odottaa.
Yläasteen loppumisen ja päästötodistuksen saamisen jälkeen kiusaaminen loppui, tai ehkä ei loppunut mutta sitten nämä kiusaajat rupes saamaan parin vuoden päästä kylillä aina kohdatessa itse päin näköä oikein korkojen kera.Väkivalta ei tietenkään ole oikea tapa selvitellä asioita, mutta sain senverran tarpeekseni siitä, että aina sai olla pelkäämässä koulussa että kuka tai ketkä milloinkin tulee kiusaamaan, kukaan ei koskaan ottanut kahdestaan minun kanssa kouluaikoina yhteen, mutta sitten kun oli kaverit mukana niin heti alkoi tapahtua. Kerran yhdelle kiusaajalle panin sen verran vastaa, että selätin välitunnilla kiusaajan, mutta seuraavaan välituntiin mennessä oli sana kiirinyt muille kiusaajille ja taas minä sain kärsiä. Olin nimittäin kasvanut parissa vuodessa kokoa sen verran paljo, että ei kukkakepit enää pärjänneet siinä vaiheessa kun aloimme ottaa mittaa miehestä. Enon luona ollessani kesätöissä enon kanssa oli aina tapana ottaa illalla pieni matsi nyrkkeilyä hanskojen kanssa ja treenata voimaa.
Ninpä minusta kasvoi oikea tappelupukareiden kauhu ja siitä lähtien olen saanut olla rauhassa kouluaikaisilta urhoilta.
Tarinan opetus: Koulukiusatut nielkää kiukkunne sillä teillä on jonain päivänä valta käsissänne kun vain maltatte odottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viimeinen lause on totta.Kosto elää.
Entäpä jos ei kasvakkaan isoksi eikä voi aikuisenakaan maksaa pottuja pottuina? Vaikka kuinka haluaisi kostaa...
Ei pidäkkään kostaa, anna anteeksi kiusaajallesi. Se jos mikä tuntuu kiusaajassa!!!
pieksättäisit minut kummaltakin puolelta?
Isä tai äiti, kokeilepa tätä. Testattu on ja toimi, tosin tämä tapahtui jo 80-luvulla, jolloin lapset vielä vähän "pelkäsivät" vanhempia ihmisiä. Kun koulukiusaaminen tuli ilmi, otimme pääpukarin puhutteluun. Keskustelu kävi tähän malliin, että emme kerro opettajalle emmekä vanhemmille, mutta tästä päivästä lukien sinä olet suoraan minulle vastuussa, jos meidän Liisaa koulussa tai koulumatkoilla kiusataan. Ja voin taata, että elämäsi ei sen jälkeen ole mukavaa. Aikuisena tämä kiusaaja kertoi, että sen jälkeen hänen aikansa meni kokonaan vahtiessa, että kukaan ei päässyt lastamme kiusaamaan, ja ottipa hän samalla naapurimme lapsenkin suojeluunsa. Tämä toimi silloin, nythän siitä tulisi kiusatun vanhemmille vähintäänkin lähestymiskielto kiusaajaa kohtaan. Eli joskus tuntuu, että tämä ns. lastensuojelu on mennyt jo vähän liian pitkälle.
tapauksessanne
Täällä kohtalontoveri!
Minuakin kiusattiin jopa väkivaltaisesti rauhalan yläasteella, suurin osa tyypeistä oli pankakoskelta ja pari jostain peräkylältä.
kusaaminen meni jopa niin pitkälle että olin poissa koulusta viimeisellä luokalla jopa puoli vuotta ja päättötodistuskin jäi saamatta.
Ei ollut ollenkaan kivaa joutua hakatuksi päivittäin .
Myöhemmin kostin niille kiusaajilleni ketkä etten sattui, yhden uraa aloittavan uranalun tuhosin kun se sattui tulemaan samaan firmaan töihin missä minä jo olin, se leuhka ja ylimielinen asenne ei enää purrut , ei minuun eikä työnantajaan jolle tiedotin leuhkan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä , toisen, koskelaisen poltin rattijuoppoudesta 2 kertaa ja se sai kenkää kosken tehtailta.
Kolmas kiusaajani oli ensimmäisten joukossa kun lopputilejä kevätniemestä jaettiin , eikä siinä minun tarvinnut edes paljoa auttaa, laiska sai muutenkin lähteä.
Tässä vielä odottelen milloin tapaan ja osumme yksiin sen neljännen kanssa..kosto on suloinen vaikka vuosikymmenten jälkeen!
Ihan oikein niille paskiaisille, siitäs saivat. Kyllä se neljäskin luuseri vielä eteesi kumartuu.
vihdoinkin mielenrauhan! Se oli sitä aikaa, joten ymmärrän kostosi. Näin minäkin olisin tehnyt, tilaisuuden tullen! Turpiin vaan ja onnea!
se neljäs luuseri?