Täällä monet valittelevat kun on tullut otettua velkaa, eikä siitä sitten pääse millään eroon. Noh, laitanpa omaa kokemusta vähän.
Humputtelin rahaa nuorempana siihen malliin, että lopulta minulla oli lähes 20000 euroa velkaa erilaisina kulutusluottoina. Sitten jonain tilipäivänä alkoi vitu**aa, kun tili ei riittänyt edes lyhennyksiin. Palkkani kokopäivätyöstä oli siihen aikaan nettona noin 1100 euroa kuukaudessa. Päätin, että veloista on päästävä eroon.
Myin autoni ja kaiken muun mikä irti lähti, mm. tietokoneen ja television, stereot, huonekalut sänkyä lukuunottamatta, kaiken. Tällä tempulla velkapääoma lyheni jo noin 8000 euroon.
Hommasin lisätyön, siivosin kahdeksan kuukauden ajan lentokoneiden vessoja viikonloppuöisin seitsemän ja puolen euron tuntipalkalla. Joulu oli tulossa, niin kyselin ja sain jouluksi varastotöitä eräästä terminaalista kun niillä oli kiirettä, siitä maksettiin jopa ihan kohtuullista palkkaa. Uutena vuonna myin raketteja, siitä ei maksettu juuri mitään. Näillä lisäduuneilla (tein mitä ikinä löytyi pitkin vuotta) ansaitsin keskimäärin 300-400 euroa kuussa ylimääräistä nettona.
Päättelin, että kun kerta Afrikkalaisetkin elävät, niin ihminen ei hengissä pysymiseen tarvitse paljoa. Muutin kimppakämppään jonka vuokra oli jossain 250 euron tietämillä kuukaudessa (asuin helsingissä). Ostin tonnikalaa ja makaronia, söin vanhaa leipää ja muutenkin köyhäilin niin paljon kuin ikinä vain keksin. Söin samaa ruokaa niin kauan, että se ei enää mennyt alas ja vaihdoin sitten seuraavaksi halvimpaan. Vaihdoin kännykkäliittymän kuukausimaksuttomaan, enkä soittanut siitä ainuttakaan puhelua. Käytin hyväkseni työpaikalla olevaa puhelinta, jos johonkin oli pakko soittaa.
Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska olin joko töissä tai niin väsynyt, että nukuin. Nukkuminenhan ei maksa mitään. En käynyt noin vuoteen kertaakaan elokuvissa, pubissa, enkä missään mikä olisi jotain maksanut. Jos pakko oli päätä tuulettaa, niin hain kirjastosta kirjoja, ei maksanut mitään.
Elin noin 100-150 euron kustannuksilla kuukaudessa, siis vuokran lisäksi. Loppuvelan maksuun meni noin 9 kuukautta. Viimeisen maksun suoritettuani menin kulmapizzeriaan syömään, se maksoi 8 euroa ja siitäkin tuli vähän huono omatunto. :-D
Kun oli tottunut köyhäilemään, niin siitä tavasta ei ihan heti päässyt irti. Rahaa alkoi jäädä säästöön. Muutaman kuukauden säästettyäni sain hankituksi takaisin television ja stereot, mutta tällä kertaa käytettynä halvalla, eikä osamaksulla hienoja. Muutama kuukausi lisää ja ostin uuden karhean tojotan 200 eurolla.
Sittemmin vaihdoin myös duunia, ja nettotulot ovat nousseet noin 2200 euroon kilometrikorvauksineen ja kaikkineen. Tällä hetkellä ajan noin neljän tonnin autolla ja asun pienessä vuokrayksiössä Vantaalla. Rahaa on säästössä 14 000 euroa. Asunnon aion ostaa vuoden kahden sisällä, kunhan ensin katson mihin suuntaan mennään kun korot vähän nousee. Rahaa jää säästöön kuin itsestään tonnin verran kuussa.
En ole ikinä ollut näin onnellinen. Ehkäpä tuo minun kuurini oli vähän liiankin rankka, vähemmälläkin olisi varmaan veloista eroon päässyt. Luultavasti yksipuolisesta ruokavaliosta johtuen (tai en tiiä mistä) minulta lähti hiukset päästä, eikä niitä ole takaisin kuulunut. Paino putosi 75 kilosta 64 kiloon, pituus pysyi samana 176cm ;-D. Sittemmin olen tosin saanut nuo kilot melkein kokonaan takaisin.
Tällä nyt ei ole tarkoitus vi**uilla kenellekään, halusinpahan vain kertoa, että velattomana eläminen on ainakin kahdeksan kertaa mukavampaa kuin perseaukisena. Siihen kannattaa pyrkiä.
Olin sikäli onnellisessa asemassa, että en ehtinyt kusta luottotietojani, vaikka ei se kaukana ollut. Tosin luottorajani ylitin visalla ja masterilla (minulla oli molemmat), sekä stockan luottokortilla myös. Joskus onnistuin sitten höyläämään vielä normaalilla pankkikortilla miinuksen puolelle. Kun pääsin balanssiin, vaihdoin pankkia. Ihan vain sen takia, että kunhan tulee aika ottaa asuntolainaa, niin pankkini ei sitten tiedä menneisyyden tilinylityksistäni mitään.
Ja en aio ostaa mitään ylikallista snobikaksiota lauttasaaresta vaan jonkun kuppaisen yksiön jota sitten remontoin ja muutan vaikka viiden vuoden päästä vähän mukavampaan asuntoon.
Onnea ja jaksamista kaikille perseaukisille! Kyllä se siitä.
Humputtelin rahaa nuorempana siihen malliin, että lopulta minulla oli lähes 20000 euroa velkaa erilaisina kulutusluottoina. Sitten jonain tilipäivänä alkoi vitu**aa, kun tili ei riittänyt edes lyhennyksiin. Palkkani kokopäivätyöstä oli siihen aikaan nettona noin 1100 euroa kuukaudessa. Päätin, että veloista on päästävä eroon.
Myin autoni ja kaiken muun mikä irti lähti, mm. tietokoneen ja television, stereot, huonekalut sänkyä lukuunottamatta, kaiken. Tällä tempulla velkapääoma lyheni jo noin 8000 euroon.
Hommasin lisätyön, siivosin kahdeksan kuukauden ajan lentokoneiden vessoja viikonloppuöisin seitsemän ja puolen euron tuntipalkalla. Joulu oli tulossa, niin kyselin ja sain jouluksi varastotöitä eräästä terminaalista kun niillä oli kiirettä, siitä maksettiin jopa ihan kohtuullista palkkaa. Uutena vuonna myin raketteja, siitä ei maksettu juuri mitään. Näillä lisäduuneilla (tein mitä ikinä löytyi pitkin vuotta) ansaitsin keskimäärin 300-400 euroa kuussa ylimääräistä nettona.
Päättelin, että kun kerta Afrikkalaisetkin elävät, niin ihminen ei hengissä pysymiseen tarvitse paljoa. Muutin kimppakämppään jonka vuokra oli jossain 250 euron tietämillä kuukaudessa (asuin helsingissä). Ostin tonnikalaa ja makaronia, söin vanhaa leipää ja muutenkin köyhäilin niin paljon kuin ikinä vain keksin. Söin samaa ruokaa niin kauan, että se ei enää mennyt alas ja vaihdoin sitten seuraavaksi halvimpaan. Vaihdoin kännykkäliittymän kuukausimaksuttomaan, enkä soittanut siitä ainuttakaan puhelua. Käytin hyväkseni työpaikalla olevaa puhelinta, jos johonkin oli pakko soittaa.
Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska olin joko töissä tai niin väsynyt, että nukuin. Nukkuminenhan ei maksa mitään. En käynyt noin vuoteen kertaakaan elokuvissa, pubissa, enkä missään mikä olisi jotain maksanut. Jos pakko oli päätä tuulettaa, niin hain kirjastosta kirjoja, ei maksanut mitään.
Elin noin 100-150 euron kustannuksilla kuukaudessa, siis vuokran lisäksi. Loppuvelan maksuun meni noin 9 kuukautta. Viimeisen maksun suoritettuani menin kulmapizzeriaan syömään, se maksoi 8 euroa ja siitäkin tuli vähän huono omatunto. :-D
Kun oli tottunut köyhäilemään, niin siitä tavasta ei ihan heti päässyt irti. Rahaa alkoi jäädä säästöön. Muutaman kuukauden säästettyäni sain hankituksi takaisin television ja stereot, mutta tällä kertaa käytettynä halvalla, eikä osamaksulla hienoja. Muutama kuukausi lisää ja ostin uuden karhean tojotan 200 eurolla.
Sittemmin vaihdoin myös duunia, ja nettotulot ovat nousseet noin 2200 euroon kilometrikorvauksineen ja kaikkineen. Tällä hetkellä ajan noin neljän tonnin autolla ja asun pienessä vuokrayksiössä Vantaalla. Rahaa on säästössä 14 000 euroa. Asunnon aion ostaa vuoden kahden sisällä, kunhan ensin katson mihin suuntaan mennään kun korot vähän nousee. Rahaa jää säästöön kuin itsestään tonnin verran kuussa.
En ole ikinä ollut näin onnellinen. Ehkäpä tuo minun kuurini oli vähän liiankin rankka, vähemmälläkin olisi varmaan veloista eroon päässyt. Luultavasti yksipuolisesta ruokavaliosta johtuen (tai en tiiä mistä) minulta lähti hiukset päästä, eikä niitä ole takaisin kuulunut. Paino putosi 75 kilosta 64 kiloon, pituus pysyi samana 176cm ;-D. Sittemmin olen tosin saanut nuo kilot melkein kokonaan takaisin.
Tällä nyt ei ole tarkoitus vi**uilla kenellekään, halusinpahan vain kertoa, että velattomana eläminen on ainakin kahdeksan kertaa mukavampaa kuin perseaukisena. Siihen kannattaa pyrkiä.
Olin sikäli onnellisessa asemassa, että en ehtinyt kusta luottotietojani, vaikka ei se kaukana ollut. Tosin luottorajani ylitin visalla ja masterilla (minulla oli molemmat), sekä stockan luottokortilla myös. Joskus onnistuin sitten höyläämään vielä normaalilla pankkikortilla miinuksen puolelle. Kun pääsin balanssiin, vaihdoin pankkia. Ihan vain sen takia, että kunhan tulee aika ottaa asuntolainaa, niin pankkini ei sitten tiedä menneisyyden tilinylityksistäni mitään.
Ja en aio ostaa mitään ylikallista snobikaksiota lauttasaaresta vaan jonkun kuppaisen yksiön jota sitten remontoin ja muutan vaikka viiden vuoden päästä vähän mukavampaan asuntoon.
Onnea ja jaksamista kaikille perseaukisille! Kyllä se siitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuka näitä satuja jaksaa kirjoitella?
mun pitäisi aloittaa samanlainen "kuuri" ja pian tai muuten olen kusessa! velkoihin menee n.500 euroa/kk ja sen päälle tietysti kaikki muut kulut, asuminen ja eläminen, lapsia on kaksi. palkka on olematon ja pelkään etten selviä. aion kuitenkin yrittää.
palstalle. Huuhaa on oikea sivu tälle tarinalle.
Hieman sama asia asuntovelan kanssa.
Vaimo oli ilman hoito- tai muitakaan tukia kotona kahden lapsen kanssa.
Minun nettotuloistani meni alkuun noin 80% asumiskustannuksiin.
Korot+lyhennykset+lämmitys+sähköt+katumaksut
+vakuutukset+lehdet+tv-lupa+puhelin.
Kulutuksemme mukautui siihen.
Velka hoitokuluineen pieneni ja muutaman vuoden jälkeen vaimo meni osa-aikatyöhön.
Kulutustottumuksemme eivät muuttuneet vaan marginaali jäi säästöön ilman pihistämisen tunnetta.
Kaiken lisäksi silloin inflatio hoiti oman osansa.
Taloudellinen tilanteemme on muuttunut oleellisesti antaen jo vuosikausien ajan mahdollisuudet mittavienkin mielitekojen tyydyttämiseen.
Vanhojen romujen myymisellä sait 8000€. Missä tällaista kauppaa voi käydä?
Vuokra?ruoka 250 150 =400
Missä matkakustannukset, kun kävit niitä vessoja hinkkaamassa?
Vai joko unohdit että se auto myytiin? Aika pitkä matka tepastella töihin kentälle?
Koita edes keksiä parempia satuja. Minkähän vipran sait tästä kirjoituksesta?
jos osaa.
Mistä sait päähäsi että myin vanhoja romuja 8000 eurolla? Bussilla ja polkupyörällä matkustaminen on halpaa.
Toisekseen, minulle on ihan sama uskotko tarinaani vai et, aina sitä joku sosiaalidemokraatti on itkenyt että ei noin voi tehdä kun se ei ole kivaa.
Helsingistä lentoasemalle ei ole halpaa. Lippu maksaa. Myös sähköt j.n.e
Kun nämä kaikki jätit pois laskelmistasi, takaisinmaksut ei täsmää.
Kun alkaa tarinoita iskemään, pitäisi jonkinlainen logiikka säilyttää.
Motiivisi tulikin jo loppulauseessa selväksi.
En ole ikinä ollut Sosiaalidemokraatti, eikä minusta toivottavasti sellaista tulekaan. Olen ylpeä siitä, että osaan itse huolehtia itsestäni. Oletko tullut ajatelleeksi, että kimppakämpän vuokraan saattaisi sisältyä kulut? Ei, etpä tietenkään. Eihän kaltaisesi kultalusikka suussa syntynyt muiden elätettävä voi ymmärtää, että jotkut asuvat ihan oikeasti halvalla rähjäisissä luukuissa ja maksavat kulunsa itse.
Kun on lapsia niin ei voi myydä ihan kaikkea, sitä tavaraakin pitää olla ja hankkia. lapset eivät ikävä kyllä elä pyhästä hengestä.
Kyllä siitä silti joskus eroon pääsee, ellei kuoleman, niin armahduksen kautta.