Voisiko Oiva ottaa kantaa seuraavaan:

Ei Oiva vaan Mielipidepankki täällä on tuollaisia talousoppeja levittänyt. Hänen opeillaan olisimme samassa taloustilanteessa kuin sosialismin mallimaa Pohjois Korea

Oivahan on kertonut maataloustukien olevan sossujen keksintö ja siksi erittäin vastustettava, mutta koska se hyödyttää kepulaisia sitä ei tule poistaa.

... hyvinä. Olen usein kertonutkin, että niihin meilläkin jouduttiin lähinnä demareisen toimesta. He eivät näet sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä halunneet siirtää lakisääteistä maataloustulon korotusta kokonaisuudessaa tuottajahintoihin, vaan alettiin maksamaan viljelijöille osa tuloista valtion kassasta. Kun liityimme EU:hun tukiaiset kaksinkertaistuivat, sillä EU ili siirtynyt tuottajahinnoissa maailmanmarkkinahintoihin. Meillä siihen saakka säännöstelytoimin oltiin pidetty tuottajahintoja korkeampana.

Olen myös sanonut että tämää maailmanlaajuinen tukiaisjärjestelmä pitääkin purkaa, mutta se pitää purkaa luonnollisesti kaikkialla samanaikaisesti. Tuottajahinnat ja vasttaavasti kulutushinnat nousevat sitten suurinpiirtein tukiaisten verran. Olen myös todistellut, että meidän maataloutemme jatkuisi samassa lajuudessaan.

En suinkaan kannata tukiaisten laajentamista millekään alalle, kun toivon niistä päästävän eroon maataloudessakin. Valtiovalta kyllä tukee nytkin monella tavalla tollisuutta ja muutakin talouselämää, ei sitä pidä lisätä.

Täällä keskustellaan keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta eikä chattailla toisten keskustelijoiden kanssa.

Poistu sinne, missä chat käydään.

Oikein hyvä valinta Tiina
Kommentti viestiin: U Hokkanen 18.10.1999
perustelusi ovat erinomaiset. Toivottavasti ns. väyrysläiset noteeraavat mahdollisimman laajasti esittämäsi uudenlaisen äänestyskäyttäytymisvaihtoehdon. Lopputulos, siis toinen kierros on se ratkaisevin.
Hyvä Tiina
Kommentti viestiin: timo ([email protected]) 19.10.1999
Hyvä Tiina. Puhuit asiaa. Suomi takaisin. EU vie tuhkatkin pesästä. Itsenäisyyden palauttaminen on kansallinen tehtävä, EU-rojua ja valhepropagandaa on tuutit täynnä, missä on halpa ruoka, edulliset autot, siedettävän hintainen alkoholi ja miljardi-investoinnit ? Ei ole, eikä tule. Hakalehto pressaksi, niin tulee herroille kiire korjata töppäilynsä. Timo
Sorretun kansan ääni uskoo
Kommentti viestiin: U Hokkanen 19.10.1999
kaikuunsa. Mutta tuskin siihen edes itsekkään, että Hakalehdolla olisi mitään mahdollisuuksia päästä vaali-iltana nollapilkun yläpuolelle.
Ajele sinä Soini mopolla maakunnissa ja hauku pohjavesien alhaisuudesta EU:ta niin kyllä se aika siinä mukavasti viärähtää.
Toisella kierroksella voit sitten kokonaan huilata, vai saako olla Rehniä tai otatko Halosta ?
Anti mennä
Kommentti viestiin: timo ([email protected]) 20.10.1999
Itsenäisyys ei ole uskon asia - se on sydämen asia. Keskustallakin olisi suuri tulevaisuus isänmaallisella linjalla - EU:n liberaaliryhmässä hampunpolttajien jatkorenkaana sillä ei ole mitään merkitystä. Ajaisin heti mopolla Hesasta Utsjoelle, jos se toisi toivoa EU:n koillisen rajamaakunnan asukkaille.
Voitko sinä antaa Toivoa niil-
Kommentti viestiin: U Hokkanen 20.10.1999
le rajamaakunnan asukkaille millään muulla tapaa, kun mopolla ajelemalla ja höperöitä puhelemalla. Ei historia tähän yhteen EU:hun lopu, eikä elämä ikuisesti syrjäseudultakaan. Enemmän sinä ahdistusta heihin kylvät nekatiivisuuden piruja ympäriinsä levittelemällä. Ajat on mitkä on, mutta paremmasta tulevasta sinun pitäisi heille pystyä kertomaan.
Ai.....jaaai poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä......Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa. Siellä jo toiset ovat naapurin asemissa.
Koitappas vaikka kapteeni Kaarnan asenteella uuemman kerran.
Pellervoseuran rippikoulusta
Kommentti viestiin: U Hokkanen 26.10.1999
On erittäin valitettavaa jos tulevaisuudessa tämänkin maalaisseurakunnan sivujen kolumnioikeus myönnetään ainoastaan Kepuherranvirastosta Laamannin allekirjoituksella vahvistettuna.
Siinä tapauksessa rekistöröintihakemuksen liitteeksi vaaditaan vähintään kolme kappaletta puoluepapintodistusta siitä, että Pellervoseuran rippikoulu on käyty ja uskonkappaleet osataan, eikä ole diagnostoitua taipumusta tai perintögeenistä rasitetta KokDem narkomaniaan tai epidemian kautta sairastettua kokkaretulahdusta & Demarityrää. Näin vaatii Kepun tartuntatautilaki = asetus 3. 33. Kirkkomääräykset.
Virallisen uskonvahvistajan läsnäollessa minä kysyn sinulta XXXXX haluatko ottaa nämät opposition tavoiteohjelmat sydämenasiaksesi = ajettavaksi eteenpäin, tämän seurakunnan rakentamiseksi ja kunnioittaa ja seurata niitä niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja ankarasti karttaa väärää oppia.
Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin hyvin kuin vain osaan, siinä minua auttakoon yksin suuri puolueeni Suomen Keskusta ja heidän uupumattomat Diakonit - aaveratsastajat.
Ahtisaari valehteli
Mielipiteen esittäjä: Oiva Härkönen 25.10.1999
Donnerin haastettelussa sanoi työttömyyden pudonneen lähes 20 prosentista kymmeneen. Siis puolittunut, jonka hän vaalitaistelussaan lupasi. Tosiasiassa työttömyys on laskenut vajaan neljänneksen.
Ahtisaari
Kommentti viestiin: Tjaa 25.10.1999
Ahtisaari onkin vain voimistelunopettaja ja hän puhui urheiluhengessä asiasta.
Kommentti viestiin: Job 25.10.1999
Syytät presidenttiä valehtelijaksi. Sekoitat kyllä pahasti kaksi eri vaalitaistelua. Presidentinvaaleissa 1994 puhuttiin kyllä paljon työttömyydestä, Esko Pula Aho oli silloin vallassa ja työttömyys räjähti. Presidentti-kisassa ei kuitenkaan puhuttu työttömyyden puolittamisesta. Tämä tavoite tuotiin esiin SDP:n vaalikampanjassa 1995. Mutta kun 20% puolitetaan, niin sehän on 10%. MOT! Esko Ahon hallitushan nelinkertaisti työttömyyden, eli oli siinä työmaata seuraajalle.
Puolitus
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 25.10.1999
Työvoimahallinnon luvut ovat pudoneet 17-18 prosentista 13:ta ja Tilastokeskuksen 13-14 prosentista 10:een. Minä pidän valheena presidentin sanomaa lähes 20:sta 10:een .
Totta on, että vaalitaistelun aikana tuota puolittamislupausta ei oltu vielä keksitty. Mutta kyllä Ahtisaarikin oli innolla tukemassa Lipponen hallitusta myös sen työttömyyden puolittamisponnisteluissa.
katkeraa
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 25.10.1999
Oiva Härköselle ja muille keskustalaisille näyttää olevan katkeraa nähdä muiden ponnistelevan työttömyyden alentamiseksi ja kansan elintason kohottamiseksi. Keskusta on aina ponnistellut vain verovarojen ryöstämiseksi pysyvästi kannattamattomaan maataloustuotantoon, joka tarkoittaa Suomen kansan elintason alentamista.
Nyt turvaudutaan tuollaiseen hupaisaan knoppologiaan. Olisi ollut Esko Ahollakin aikaa ja velkarahaa ponnistella työttömyyden alentamiseksi, ei vain kiinnostusta ja ymmärtämystä riittänyt.
...ja totta...
Kommentti viestiin: Yx vaan ([email protected]) 25.10.1999
Eipä tuota ymmärrystä tunnu Aholla riittävän vieläkään... juuri missään asiassa - mutta mitenkäs se olisi lisääntynyt. Tyhjästä.
Kannattamatonta
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 25.10.1999
Tulihan se Reijo esiin pysyvästi kannattamattomine maataloustuotantoineen ja Esko Ahon hallituksineen.
Onhan se tietysti ollut katkeraa, mutta samalla liikuttavaa, nähdä demareiden ja kokoomukselaisten yhteiset hellittämättömät ponnistelut työttömyyden alentamiseksi ja kansan elintason parantameseksi. Katkeraa on todeta, että ponnistelut etteivät juurikaan ole tuottaneet tulosta. Vaikka maailmantaloudessa on vallinnut kuusi vuotta kestänyt noususuhdanne, joka meillä on ollut koetun laskusuhdanteen tapaan vielä keskimääräistä voimakkaampaa, ei hallitus ole saanut putoamaan jättityöttömyyttä kuin nejänneksen ja se on lisännyt valtion velkaa näihin päiviin saakka.
Niinsanottu laaja työttömyys on vieläkin yli 500 tuhannen. Hallitus ja etujärjestöt näyttävän olevan tosiasiassa tyytyväisiä työttömyyden tasoon, eivätkä tee todellisia työelämän uudistuksia, jotka todella vaikuttaisivat. Tämän oli havainnut professori Pertti Koistinenkin perjantain Hesarin mukaan. Ay-liikkeellä on kysymys pelosta menettää johtava asema. Hallitus on taas ay-liikkeen vanki.
Lipposen hallitukset lisäsivät valtion velkaa 120 miljaardia. Vasta tänä vuonna on tarkoitus aloittaa sen alentaminen. Ei kuitenkaan budjettivaroilla, vaan valtion omaisuuden myynnillä saatavilla varoilla. Ovat tainneet pitkän nousukauden tulot mennä kannattamattomiin hankkeisiin, kuten työttömyyden ylläpitämiseen, keskityskehityksen tukemiseen ja taantuvien seutujen asukkaiden elättämiseen.
Oivalle
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 26.10.1999
Oivalla on lyhyt muisti. Valtion budjetti on vielä ulkomaisten velkojen korkojen, noin 28 miljardia, maksamisen jälkeenkin ylijäämäinen, jolla rahalla lyhennetään ulkomaista velkaa. Yritysten yksityistämisestä saaduilla varoilla lyhennetään Esko Ahon ottamaa ulkomaista velkaa vielä lisää. Asia oli esillä syksyllä budjetin julkistamisen aikoihin.
Oivan värilliset silmälasit näyttävät vaikuttavan myös muistiin.
Uusien kannattavien työpaikkojen luominen yrityksiin on ollut maailmanennätysvauhtista.
Oiva, kun Sinulla nuo tilastot ovat noin hyvin hallussa, niin kerropa kaikille keskustalaisille, paljonko oli työssöolevia ihmisiä Esko Ahon hallituksen jäljiltä vuonna 1994 ja paljonko heitä on nyt!
Aamuteetä juodessani kuuntelin radiosta, että 200-300 bussikuskia saa heti työpaikan. Radiotoimittaja kertoi työvoimaa haluttavan myös Virosta, koska Suomesta ei enää saa, mutta tällä hetkellä he eivät saa työlupia Suomesta. Monet yritykset maksavat palkkiota, jos joku löytää heille työvoimaa.
Että sellaista työttömyyttä.
Bussikuskit
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 26.10.1999
On totta, että ensi vuoden budjetissa on ylijäämää velan maksuun. En ole varma, lyheneekö valtionvalka tänä vuonna, mutta joka tapauksessa ei niin paljoa kuin valtio sai Sonerasta viime syksynä.
Tyällisten määrä nousee aina korkeasuhdanteen aikana enemmän kuin työttömyys vähenee. Kun työttömiä nyt on 100 - 150 tuhatta vähemmän kuin laman pahimpana aikana, on työssä käyvien luku kasvanut paljon enemmän.
Niitä bussinkuljettajia tarvitaan täällää Helsingissä. Siinä hyvin näkyy hallituksen keskittämispolitiikan tulos.
Muuttoliike on tuonut tänne yhä lisää väkeä, täällä on pulaa käytännössä kaikista palveluammattien harjoittajista. Heitä haalitaan tänne lisää, sitten tarvitaan lisää asuntoja, kouluja, lastentarhoja, liikenneväyliä, muuta infraa ja...taas lisää bussinkuljettajia. Kierre jatkuu.
Reijo hyvä
Kommentti viestiin: Johannes 26.10.1999
kerroppas nyt kuinka se markkinatalous toimii, kun siitä aina jaksat mainita. Kun tuolla alempana samaa asiaa kysyin, olit unohtanut vastata. Kerro siis perusteet ja teoria, niin voidaan aloittaa taas keskutelu.
:-)
Setälän sokea piste
Kommentti viestiin: Taivaan tosi 26.10.1999
Setälä se veistänsä teroittelee ja peistänsä kalistelee vanhaan malliin. Kaikenlainen populismi ja propaganda - jota toki keskustakin osaltaan harjoittaa - tietysti kuuluu asiaan, kun kilpaillaan politiikan kentällä, mutta Setälän suhtautuminen Ahon hallitukseen ja 1990-luvun alun taloudelliseen tilanteeseen on hänen sokea pisteensä. Mies ei vaan näe metsää puilta eikä saa sitä ääneen sanottua. Sen sijaan Setälä haluaa varastaa nykyisen nousukauden taloudellisesta auvoisuudesta koko joukon kunniaa ja mainetta Lipposen hallitukselle, vaikka tällä ei ole siihen osaa eikä arpaa. Suomihan vaan purjehtii kv. suotuisan talouskehityksen myötätuulessa. Viimeksihän tämän sanoi PTT, jonka ennusteisiin Setäläkin lienee syventynyt, koska niistä muiden mielipidettä kyselee. Ja rakenteellisista ongelmista taas puhui viimeksi Lipponen itse eilen, tosin koko EU:n osalta. Maataloudesta en jaksa tällä kertaa valittaa, siinä Setälä on pohjimmiltaan ilmeisesti oikeassa, mutta ampuu vähän yli eikä näe siinäkään metsää puilta.
Vinkki Setälälle
Kommentti viestiin: U Hokkanen 26.10.1999
Tämä Johannes kepunkastaja kun kinuaa jatkuvasti sinulta markkinatalousteoriaa, niin vastaa nyt sille ihan eri tavalla kun se joukko venäläisiä ja kepulaisia, jotka opiskeli 70-luvulla markkinataloutta Tampereen yliopistossa.
Opettaja kun kysyi:
*Mitkä tekijät määräävät hyödykkeen hinnan markkinataloudessa ?
No, Sergei ?*
*Kysyntä ja lahjonta.*
* Väärin, miten Urho vastaa ?*
*Kysyntä ja tuenta !*
Peruskepulaisten tiato markkinataloudesta kun on ensisijassa edelleenkin vaan välikäden tiatoo. Se on heille kovvaa markkinatalloutta kun Kepu tekkee hallitusneuvotteluissa ja myy tarvittaessa vaikka puhheenjohtajansa jos kysyntää vaan riittää.
Savvoo
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 26.10.1999
U Hokkanen tuossa ylläällä kokkeiloo savoks kirjottoo. Ei taijja olla oikkee immeine. Ei oikkee mäne tuo kiel'. Kaipa hiän tarkottaa peruskepulaisella muajussii ja eppäillöö niijen markkinatalloutaittoin olovan toisenkäin tietoo.
Muuvvan päivä sitte teeveessä Itä-Suomen muaherra Alakappee sano, jotta muaseuvvulle jiäneet immeiset on reten yrittäjähenkissii. Kun muatallous ei niitä elätä, on ne hommanneet monenmoista yritystoimintoo lisäsärpimeksee.
Muamies on ainnaa ollu yrittäjä ja markkinatallousmies. Ei se niijjen vika oo ollu jotta mualimanmarkkinahinnat on niin piennii, jottei niillä kannata tuottoo oikkee missää päin mualimmoo.
Voi hyvinkin olla, että useinpien meidän pääkaupunkiseudulle muuttaneiden tiedot markkinataloudesta ovat toisenkäden tietoa. Saattaa olla myös niin, että se yrittelijäin osa maaseudun väestöstä ei ole lähtenytkään hötkyilemään.
keskittämispolitiikka
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 27.10.1999
Oiva Härkönen väittää, että nykyisellä hallituksella olisi jotain keskittämispolitiikkaa. Tämä on Härkösen omaa mielikuvitusta ja propagandaa. Keskittymistä on tapahtunut vuosikymmeniä niin Suomessa kuin muissa maissakin. Ihmisten siirtyminen keskuksiin on yleismaailmallinen ilmiö, ei se ole Lipposen keksintöä. Jos joku vielä kirjoittaa, että keskittyminen on Lipposen aikaansaannosta, niin ilmoitan kuolevani nauruun.
Tosin 90-luvun alussa esko ahon hallitus yritti kiivaasti keskittymistä hidastaa ja epäonnistui siinäkin. Keskittymistä tapahtui myös Esko Ahon hallituksen aikana, muuten Ahon hallituksen politiikka oli Suomelle katastrofi.
Johannekselle markkinataloudes
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 27.10.1999
Johannes kysyi markkinatalouden toiminnasta.
Markkinataloudessa taloudellisen toiminnan moottorina on kysyntä. Kaikkea sitä tuotetaan, mitä ihmiset haluavat ostaa. Minkään sellaisen tuotteen tuotanto ei lopu, jota ihmiset haluavat kuluttaa, esim maataloustuotteet. Maaataloustuotteiden tuotanto ei riipu tukiaisista vaan kysynnästä.
Hintataso määräytyy vapaassa kilpailussa. Se on kaikkien etu, koska se pakottaa koko ajan kehittämään tehokkaampia ja taloudellisimpia tuotantotapoja ja tuotantorakenteet kehittyvät aina edullisimmiksi. se on kaikkien etu.
Tukiaiset ovat koko kansan edun vastaisia, koska ne estävät ja hidastavat tuotantorakenteiden kehittymistä edullisempaan suuntaan.
P.S. Kiitos Oiva Härköselle hienosta savonkielisestä tekstistä.
Tukiaiset ja kekittyminen
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
Tottakai keskittymistä tapahtuu aina ja kaikkialla, eivätkä Lipponen ja Niinistö ole sitä keskineet. Mutta se voi olla hallittua tai hallitsematonta. Nykyinen hallitus ei yritä mitenkään ohjata kehitystä, päinvastoin esitetään työllisyyden nopean paranemisen olevan mahdollista vain tukemalla työpaikkojen syntymistä kasvukeskuksiin. Myös tietoyhteiskunta kuulemma vaatii kiihtyvää keskittymistä. Tämä politiikkaa on johtanut vaikeuksiin sekä kasvukeskuksissa että taantuvilla alueilla. Olen näilläkin sivuilla monesti esittänyt keinoja muuttoliikkeen ohjaamisesta luonnolliselle ja hallittavalle tasolle.
Reijolla on Ahon hallituksen lisäksi toinenkin sokea piste. Hän luulee, että kaikki on sitten hyvin maatalouspolitiikassa, kun vain luovutaan tukiaisista. Olen siitäkin aiheesta monesti kirjoittanut. Asia on monimutkainen, eikä se tule sanottua parilla sanalla. Alla joskus kuukausia sitten jukaisema kirjoitukseni.
Matti Huhtala ,Reijo Setälä ja kumppanit aloittavat näillä sivuilla kerran kahdessa viikossa keskustelun maataloustukiaisista. Minä olen joskus vastannut. Asia on monivivahteisempi kuin äkkiä luulisi. Olisi parempi perehtyä tarkemmin aihepiiriin, muuten tulee otettua pintapuolisia kantoja. Maanviljelijät saavat nykyään EU-oloissa keskimäärin puolet tuloistaan tukiaisina. Tukea maksetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Se johtuu siitä, että kaikkien maiden pyrkimyksestä jonkinasteiseen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa. Se johtaa maailmanlaajuisen ylituotantoon. Se taas aiheuttaa maailmanmarkkinahintojen pysymisen niin alhaisena, ettei niillä hinnoilla pysty käytännössä missään tuottamaan.
Jos tukemisesta kaikkialla luovuttaisiin, nykyisillä markkinahinnoilla ei pystytäisi tuottamaan ja maanviljelystä jouduttaisiin kannattomana lopettamaan. Se lopettaisi ylituotannon, mutta maailmanmarkkinahinnat nousisivat kannattavalle tasolle. Kuluttaja aina joutuu maksamaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Nyt se maksaa tukiaisina puolet. Tukien lopettaminen johtaisi siihen, että monissa maissa tuotanto loppuisi tai vähenisi olennaisesti ja kansojen omavaraisuuspyrkimys ei toteutuisi.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Voi myös olla, että jotkin piirit pitävät yllä tukiaisjärjestelmää sen tulonsiirtoluonteen vuoksi. Siinähän kaikille välttämättömien elintarvikkeiden hintoja alennetaan verovaroin. Pienituloisethan eivät maksa veroja ollenkaan tai vain vähän.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Voi myös olla, että moni ajattelee. että nykyinen systeemi on sosiaalisempi, sehän alentaa kuluttajahintoja. Pienituloiset syövät yhtä paljon elintarvikkeita raaka-aineina ajatellen, mutta eivät maksa paljokaan veroja, joitta tukiaiset rahoitetaan.
Jotta vaikeaa niistä tukiaisista näyttää olevan eroon päästä.
Jep!
Kommentti viestiin: Taivaan tosi 27.10.1999
Hyvä ja ansiokas yritys Härköseltä tämän monimutkaisen maatalous-tukiasian selvittämiseksi. Tosin Setälälle se ei aikaisemmista kirjoituksistaan päätellen voi koskaa mennä perille, sillä tämä on niin syvästi kaivautunut omiin juoksuhautoihinsa ja juuttunut omien mielipiteidensä vangiksi.
Murretutkija
Kommentti viestiin: Kielimies Hokkanen 27.10.1999
Ei Hokkanen tietenkään savoa osaa. Sehän on itse hämäläinen.
Kiitos Reijo...
Kommentti viestiin: Johannes 27.10.1999
...vastauksestasi. Yksi lisäysymys: Eikös sitten palkkojenkin pitäisi olla joustavia? Eli voidaan kilpailuttaa työvoimaa samalla lailla, siis joka halvimmalla tekee saman työn, niin se saa paikan/se on työn globaali hinta. Kilpailu on täydellistä silloin myös työvoimamarkkinoilla :-)
Kiitos Oivalle - mutta pihvi ?
Kommentti viestiin: U Hokkanen 27.10.1999
Hyvin perusteellisesta savonkielisestä selvityksestä. Totta on ettei U Hokkanen osaa savon murretta, koska en ole käynyt Pellervoseuran rippikoulua, jossa pääopetus kuulemma tapahtuu edelleenkin tällä arvokkaalla itäheimojen kielellä. Kirjoitukseni ei kylläkään pyrkinyt tarkoituksellisesti käyttämään savonkielistä ilmaisutapaa, vaan yleismurretta = sekoitus erilaisisten murrealuiden kielistä.
Mitä tulee markkinatalouden suhteesta Suomen Keskustapuolueen establismenttiin ja sitäkautta muihin jäseniin, niin ominaista sille on sirkkaanttila tyylinen voimakas kaksijakoisuus, etten sanoisi aivan ambivalenssi käyttäytyminen. Toisaalta kannatetaan kovasti ja toisaalta vastustetaan vielä kovemmin.
Tässä mielessä Johanneksen hätä saada Setälältä tietoa markkinataloudesta on hyvin ymmärrettävä. Kepulaiset kun ovat jo kauan sitten tehneet oman sovelluksensa markkinatalouden osalta itseänsä varten, sillätavalla että markkinatalous on heille sellaista jossa YRITTÄJÄT (mm.kaupunkilaisyrittäjät) kilpailevat vapaasti keskenään, jolloinka hintataso määräytyy kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan perusteella, johon kunkin yrittäjän osuus on marginaalinen.
Mutta tämä yrittäjien välinen kilpailu ei missään tapauksessa koske eikä saa koskea maataloustuottajia, (sillä aitoja yrittäjiä he eivät ole).
Eikä heidän välillään (maataloustuottajien) synny samanlaista kilpailua kun OIKEIDEN YRITTÄJIEN kesken syntyy.
He haluavat elää merkantilismin ja suunnitelmatalouden tapaisessa sekatalousjärjestelmässä, joka pitäisi räätälöidä itsekkäästi yksin heitä varten. Merkantilismi oli aikanaan mitä selvintä suunnitelmataloutta.
Kaikki muut talouden toimijat jätettäisiin markkinatalouteen, koska siitä on suurta etua heidän ammattiryhmälleen (maataloudelle). Kilpailevathan rehujen ynm. raaka-aineiden, kulutushyödykkeiden ja muiden tuotantopanosten tavarantoimittajat heille edullisen hintatason, yrittäjien välinen kilpailu pitää siitä huolen. Pääasia on, ettei heidän itsensä (maatalouden) tarvitse osallistua mitenkään kilpailuun.
Yllättävää onkin että kapitalismi ja suunnitelmatalous voivat vallita yhtäaikaisesti samassa talousjärjestelmässä. Suomessa tällaisesta kapitalistisesta suunnitelmataloudesta käy esimerkiksi juuri maatalous, jossa meillä tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa, mutta vapaa hinnan-muodostus ja resurssien allokointi on estetty juridisin keinoin. Jokainen voi tehdä johtopäätökset tällaisen järjestelmän toimivuudesta ja toivottavuudesta.
Jos mahdolliset sodat jätetään pois laskuista, näyttää epätodennäköiseltä, että yksikään läntinen demokraattinen hallitus luopuisi markkinataloudesta. Jos markkinatalous kokee takaiskun, se ei johdu siitä, että talouden ja politiikan raja yhtäkkiä häviää vaan siitä, että hallitukset siirtävät sitä pikku hiljaa. Lännen materiaalisen edistyksen 150 vuotta osoittavat vakuuttavasti, että sosiaalinen muutos on tiukasti yhteydessä taloudelliseen kasvuun. Itse asiassa ne ovat melkein yksi ja sama asia. Silti Ihmiset ovat kautta aikain pelänneet muutosta yhtä paljon kuin he ovat halunneet kasvua.
Ristiriita on nyt akuutimpi kuin koskaan aiemmin. Odotukset jatkuvasti kasvavasta elintasosta ovat niin syvään juurtuneita, että kahden prosentin vuotuista talouskasvua pidetään kehnona. Länsimaiden äänestäjäkunta ei siis vaadi pelkästään kasvua, vaan vieläpä nopeaa kasvua. Samaan aikaan se suhtautuu yhä epäilevämmin muutokseen — eli kasvuun toisella nimellä. Varakkuuden myötä ihmiset sietävät yhä vähemmän sitä epävakautta ja epävarmuutta, jota muutos heiltä odottaa.
Viestinnän kehittyminen on jo auttanut murtamaan sääntelyn rahoitusmarkkinoilta ja sillä on yhä voimakkaampi vaikutus muihin teollisuudenaloihin. Yritysten on entistä helpompi välttää kansallisia säädöksiä siirtämällä tuotantoa vähän säädellyille alueille. Kun näitä mahdollisuuksia alettiin 1970- ja 1980-luvuilla hyödyntää, lännen rahoitusteollisuuden säätely purettiin. Ilmiön levitessä muille teollisuuden aloille hallitukset yrittävät hallita tilanteen kehittämällä uusia kansainvälisiä säätelyjärjestelmiä — kuten yhteiset pääomavaatimukset pankeille tai kansallisten säädösten harmonisointi EU:ssa. Tämä on kuitenkin vaikeaa ja todennäköisesti teknologia osoittautuu hallituksia vikkelämmäksi.
Yrittäjyys
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
U Hokkanen ei tunnu tietävän, miten maatalous nykyään toimii. Siellä tuottajahinnat määräytyvät markkinoilla. Ne vain eivät kata tuotantokustannuksia, niinpä he saavat erotuksen tukiaisina. Taustat kerrion yllä olevassa kirjoituksessa. Minusta se on oikeaa yritystoimintaa. Lisäksi viljelijät elääkseen harjoittavat monenmoista muuta yrittämistä. Myös telakkateollisuus on yrittäjyyttä, vaikka saavat tukiaisia kaikkialla. Perussyykin on sama - tietyn omavaraisuuden säilyttäminen.
Johannekselle - Härköselle
Kommentti viestiin: U Hokkanen 28.10.1999
Maksetut palkat ja palkkakulutkin ovat jo alisteisia markkinavoimille jotenka niitäkin säätelee kysynnän ja tarjonnan laki.
Jos yritys maksaa suurempia palkkoja kuin mitä tuottavuus itseasiassa edellyttäisi, tästä seuraa se, että yritys siirtää ylisuuret palkkakulut tuotteensa hintaan ja tekee itsensä kilpailukyvyttömäksi ja työpaikkat yksinkertaisesti lakkaavat vaan olemasta. Tällaisesta löytyy hyviä esimerkkejä aivan riittävästi, uskoisin.
Härköselle - Ihminen ei elä pelkästä leivästä:
Oivan kirjoitus oli ansiokas ja hän on aivan oikeassa siinä, ettei maataloustukiongelma ole mitenkään yksinkertainen kysymys.
Mutta hänen perustelut sosiaalisilla syillä, ontuvat kyllä pahemman kerran.
Ruuan hintatukea ei tarvitse ylläpitää verovaroin vähävaraisten takia. Jos täytyisi, niin mikseipä sitten muitakin elämisen kannalta välttämättömyyshyödykkeitä ja niiden tuotantoa tueta suoraanverovaroin ?
Esim:
Väestökeskusten tonttimaan hintojen kohoaminen on suora seuraus väestön keskittymisestä alueelle. Muuttoliike tekee paikallisista maanomistajista rikkaita.
Maan elinkeinoelämän vilkastuttajat, maaltamuuttajat maksavat mitään omaa ansiota ei maanomistajilla rikastumiseensa ole. (tämänmuotoisen markkinatalouden = kysynnän ja tarjonnan lain kepulaiset kyllä hyväksyy ihan mukisematta - OK)
Maan määrää ei voida lisätä, joten klassisen talousteorian esitykset kysynnän ja tarjonnan tasapainosta ja hintojen kurissa pitävästä vaikutuksesta ontuvat pahemman kerran. Tosin se väittämä, että maa on aina hintansa väärti, pitää markkinataloudellisessakin katsannossa paikkansa.
Ihmisten, vähävaraistenkin on kuitenkin kyettävä jotenkin asumaan väestörikkaillakin alueilla, mutta ei yhteiskunta tässätapauksessa ainakaan vielä toistaiseksi tue rakennusmaan luovuttajia, tai yksityisiä rakennusurakoitsijoita suorasti verovaroin, samalla tavalla kun se tukee ruuantuottajia. Jokaisen on syötävä, mutta yhtä monen on myöskin jossain asuttava. Sitä varten on olemassa yhteiskunnan tukemaa erityistä asuntotuotantoa, joka kohdistuu yksinomaan tuen tarpeessa oleviin. Ruuantuotannon tukeminen koituu myös varakkaiden, tukia tarvitsemattomien eduksi.
Jotenka maataloustuen sosiaalisesti painottuva funktio jää sangen ohueksi.
Pellervon juhlavuonna kiistellään markkinatalouden periaatteista
Pienet maatilat ärtyneitä lihayhtiöiden suuruuslisistä. Tämä kertokoot parhaiten siitä kuinka maatiloilla ei ole vieläkään oivallettu mitä markkinatalous oikealta olemukseltaan on.
He kyllä tuntevat hyvin kyläkauppiaan kalleusongelman ja hyväksyvät perusteluina vielä senkin, että joka suuria määriä keskusliikkeiltä ja teollisuudelta ostaa saa tavaran paljon halvemmalla kuin sellainen joka ostaa vähän ja myy kyseisiä tavaroita suhteellisen vähän.
JohooOO tämähän onkin selvää markkinatalloutta, ja sieltä meille ostetaan mistä halvemmalla saadaan. Näinhän se menee vähän joka savussa siellä maaseudullakin ja niin on mennyt monet kyläkaupatkin nurin, kun päivittäistavarat haetaan taajamien hehtaarihalleista, kokemusta on. JohoOO
Nyt pitäis jonkun kääntää tämä markkinasääntö myös Itikan, LSO-Foods ja Maito-Pirkan tuottajajäsenille, niin kyllä se markkinatalouden laajempi merkitys alakaisi selvitä näille merkantillisteillekkin. He kun ikuisesti luulevat ettei samat pelisäännöt koskaan koske heitä, vaan ainoastaan kaikkia muita yrittäjiä.
Puhut pötyä Härkönen
Kommentti viestiin: U Hokkanen 28.10.1999
Voip olla etten minä tätä maatalloutta oikeen hallitte, mutta selitäppäs sinä mestari suuri mulle vielä tällanenkin.
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
*U Hokkanen ei tunnu tietävän, miten maatalous nykyään toimii. Siellä tuottajahinnat määräytyvät markkinoilla. Ne vain eivät kata tuotantokustannuksia, niinpä he saavat erotuksen tukiaisina.*
Jos edellä esittämäsi väite pitäisi sanatarkasti paikkaansa, niin vastaappas minulle nyt sitten suoraan, kun pidät maataloustuottajia yrittäjinä, että millä he oikein elävät ?
Jos he tuottavat markkinahintaan tuotteensa, joka ei kata edes tuotantokustannuksia ja saavat sitten markkinahinnan ja tuotantokustannuksien pelkän erotuksen tukena valtiolta, niin mistä muodostuu maatalousyrittäjän liikevoitto ?
Kun nyt on olemassa sellainenkin asia = LIIKERISKI ja LIIKEVOITTO, tuossa yrittämisessä !
Jos teollisuusyrittäjä (kaapuntilainen) tekee (tuottaa) tuotteen ja alkaa myydä sitä eteenpäin tuotantokustannuksia vastaavalla hinnalla, eikä saa tuotteestaan (keneltäkään-valtio-kunta) yhtään enempää kuin tuotteen tuotannossa syntyneiden kustannusten verran.....VÄITÄN !!! Tämä yrittäjä hankkii elantonsa jostain muualta - harrastellessaan elää koroillaan - pankkivelaksi - tai jokin rikas leski huolehtii hänen elatuksestaan.
Todellisessa YRITYSMAAILMASSA VOITOLLA ELETÄÄN - ei pelkillä tuotantokustannuksilla !
Hokkanen yrittää
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 28.10.1999
Hokkanen pytää tuolla ylhäällä minua *apuun*. Mielelläni autankin häntä yrittämisen ankealla tiellä.
**Maksetut palkat ja palkkakulutkin ovat jo alisteisia markkinavoimille jotenka niitäkin säätelee kysynnän ja tarjonnan laki*.
Palkkoja ei määrää markkinat, vaan työehtosopimukset. Siinäpä se: pääomamarkkinat, rahamarkkinat ja kansainvälinen kauppa on vapautettu säännöstelystä, vain työmarkkinoita säännöstellään entistä kiivaammin, SAK vaatii yleisitovuuden tiukentamista. Tästä seuraa talouselämään jatkuvaa häiriötä, työttömyyttä, kun vain yksi tuotannontekijä on säännöstelty.
**Mutta hänen perustelut sosiaalisilla syillä, ontuvat kyllä pahemman kerran. Ruuan hintatukea ei tarvitse ylläpitää verovaroin vähävaraisten takia. *.
Maanviljelijät tuottavat elintarviketeollisuuden raaka-aineita. Raaka-aineiden osuus elintarvikkeen hinnasta on pieni, jotain: leivässä 1/10, lihatuotteissa 1/5, maitotuotteissa 1/3. Raaka-aineissa mitattuna rikas ja köyhä syövät yhtä paljon. Hyvätuloinen vain maksaa valtaosan sen raakaineen tuottajahinnan tukiaisista.
Tonttimaan ansioton arvonnousu pitäisi palauttaa yhteiskunnalle, joka toimillaan sen arvonnousun on saanut aikaan. Mutta pitäisikö sitten tasapuolisuuden nimissä korvata muuttotappioalueiden maanomistajille *ansioton* arvonlasku?
U Hokkanen vaatii tontin hintojen tukemisen lisäksi muutakin tukea asumiselle. Sitähän tuetaan jo nyt valtavasti: Yhteiskuntannan rakentama infrastruktuuri, valtion ja kuntien rahoittama asuntotuotanto, suora asumistuki, josta muuten tänään luin, että valtion lisäbudjetissa korotettiin määrärahaa tälle vuodelle 2,9 miljardiin, jne.
Maataloustuki on tuotantotukea, eikä sosiaalislla perusteilla annettavaa tukea. Jos varakas tuottaja ei saa tukiaisia, se lopettaisi välittömästi kannattamattoman toiminnan. Sitä ei vain kaukana yllä esittämistäni syistä pidetä tavoitteena.
Yritystoiminnassa tuotantokustannuksiin tietenkin lasketaan yrittäjän itsensä tekemä työ, pääomakustannukset, markkinointi ja myynti, verot sekä kaikki muut yleiskustannukset. Jos yrittäjälle jää vielä voittoa, niin siitä vaan.
palkoista Johannekselle
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 29.10.1999
Kyllä niin onkin jo monella alalla. Isommat urakkakilpailut on jo pakko kilpailuttaa koko EU:n alueella.
Suomalaisten on syytä tehdä palkkansa edestä tulosta, muuten ei kunnian kukko laula. Työn tuloksissa ja tehokkuudessa on suuriakin eroja maissa, tästä johtuu myös palkkaerot.
Globaalisti työ tehdään siellä, missä se on edullisinta.
Yrittäjä ei ole palkansaaja
Kommentti viestiin: U Hokkanen 29.10.1999
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 28.10.1999
*Palkkoja ei määrää markkinat, vaan työehtosopimukset. Siinäpä se: pääomamarkkinat, rahamarkkinat ja kansainvälinen kauppa on vapautettu säännöstelystä, vain työmarkkinoita säännöstellään entistä kiivaammin, SAK vaatii yleisitovuuden tiukentamista. Tästä seuraa talouselämään jatkuvaa häiriötä, työttömyyttä, kun vain yksi tuotannontekijä on säännöstelty.*
Oikein, mutta en väittänytkään että palkat määrää markkinat, kirjoitin: - palkat ovat alisteisia markkinavoimille - tässä on suuri ero. Yhdyn kaikkeen muuhun kirjoittamaasi, hyvä Oiva.
*Maanviljelijät tuottavat elintarviketeollisuuden raaka-aineita. Raaka aineiden osuus elintarvikkeen hinnasta on pieni, jotain: leivässä 1/10, lihatuotteissa 1/5, maitotuotteissa 1/3.
Raaka-aineissa mitattuna rikas ja köyhä syövät yhtä paljon. Hyvätuloinen vain maksaa valtaosan sen raakaineen tuottajahinnan tukiaisista.*
Samanlaisen vertailun voimme tehdä maapohjan hinnan suhteen asumiskustannuksiin, maapohjan hinnan osuus on kuitenkin melkoisesti suurempi asumisen hinnassa (omistusasunto), kuin raaka-aineen osuus esim. leivässä. Suvi-Anne Siimes koitti poistaa huonolla menestyksellä varakkaimmilta kansalaisilta korkovähennysoikeuden, joka mielestäni on suora verovaroin toteutettu tuki, jonka saa kuinka suurituloinen tahansa. Tätäkin Siimeksen esitystä mm. Suomen Keskusta vastusti, tottakai, hampaat irvessä.
Minä lähtisin aluksi siitä, että ruuan arvonlisäveroa laskettaisiin roimasti, mutta veronalennus ei näkyisikään mitenkään ruuan vähittäishinnassa, tästä syntyvä etu johdettaisiin ruuan tuottajien eduksi, ei kaupan eikä teollisuuden eduksi. Se olisi ensimmäinen askel saada maataloustuotanto liiketaloudellisesti ajatellen vähän kannattavammaksi. Ruuan maailmanmarkkinahinta voisi jonkin verran nousta nykyisestä, mutta siihen vaikuttaminen on kokonaan sitten toinen juttu.
*Tonttimaan ansioton arvonnousu pitäisi palauttaa yhteiskunnalle, joka toimillaan sen arvonnousun on saanut aikaan. Mutta pitäisikö sitten tasapuolisuuden nimissä korvata muuttotappioalueiden maanomistajille *ansioton* arvonlasku ?*
Vertauksesi ontuu taas siten, että unohdat tyystin sellaisen pienen markkinatalouteen kuuluvan asian, että yrittäjän tekemästä liikevoitosta yhteiskunta ottaa aina osansa (arvonnousut) ja jos yrittäjä tekee tappiota hän kärsikööt sen omasta pussistaan. Tämä hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsuttu järjestelmä tulee aina voittoatuottavan pienenkin yrityksen avuksi tuloksenjaossa, mutta unohtaa kyllä tappionjakotilanteen tykkänään.
Olisi se somaa jos tekisin tappiollisen tilinpäätöksen tänävuonna ja menisin verottajalta hakemaan viimevuonna maksamani verorahat takaisin, kun tuli miinusmerkkinen tilinpäätös. Sitä kutsutaan myös jossainpäin Suomea LIIKERISKIKSI, joka jää yrittäjän kannettavaksi.
Tämmöstä se on Oiva, OIKEE yrittäminen !
*U Hokkanen vaatii tontin hintojen tukemisen lisäksi muutakin tukea asumiselle. Sitähän tuetaan jo nyt valtavasti: Yhteiskuntannan rakentama infrastruktuuri, valtion ja kuntien rahoittama asuntotuotanto, suora asumistuki, josta muuten tänään luin, että valtion lisäbudjetissa korotettiin määrärahaa tälle vuodelle 2,9 miljardiin, jne.*
En vaadi mitään lisää, vaan esimerkin omaisesti todistin sellaisesta, että jos tuetaan, niin tuki voidaan kohdentaa oikeaan kohteeseensa, eikä nöyryyttää maataloudessa toimivia itsellisiä talonpoikia tällaisten tukianomusten kerjäämisillä. Haluan nähdä heidät liiketaloudellisesti kannattavien perheyritysten onnellisina omistajina, jota ei kaupunkilaiset joka käänteessä pilkkaa.
*Maataloustuki on tuotantotukea, eikä sosiaalislla perusteilla annettavaa tukea. Jos varakas tuottaja ei saa tukiaisia, se lopettaisi välittömästi kannattamattoman toiminnan. Sitä ei vain kaukana yllä esittämistäni syistä pidetä tavoitteena.*
Näin varmaan on, mitäpä sellaisesta kiistelemään, mutta kysyppä suoraan viljelijöiltä itseltään, haluavatko he elää tällaisessa tukihelvetissä, jossa määräysviidakko tulee kokoajan rämettyneemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi ?
*Yritystoiminnassa tuotantokustannuksiin tietenkin lasketaan yrittäjän itsensä tekemä työ, pääomakustannukset, markkinointi ja myynti, verot sekä kaikki muut yleiskustannukset. Jos yrittäjälle jää vielä voittoa, niin siitä vaan.*
Yrittäjä on siis yrityksessään palkansaaja ?
NEUVONI: otappa asiasta selvää. Oletko koskaan nähnyt pienyrityksen kirjanpitoa ja mitähän mahdetaankaan tarkoittaa sellaisella termillä kuin myyntikate ?
YRITTÄJÄTULO - mistä sellainen mahtaakaan muodostua ja sellaiset tilinpidolliset käsitteet kuten VOITTO - TAPPIO ?
Saako pienyrittäjäkin aina palkkansa (toiminimi) vaikka yritys ei tuota voittoa, eikä näin ollen ole liiketaloudellisesti kannattava ?
Ja mikä onkaan se asia, jota verottaja arvostaa liikeyrityksessä kaiken eniten ? Tuotantokustannukset, tuskin kuitenkaan ?
Sitten kun sinulle on tällaiset asiat selvinneet, voidaan taas kiistellä siitä, onko maatalouden tuotantokustannuksista elävä tuottaja oikean voittoa tuottavan yrityksen liikeriskiä kantava yrittäjä.
Kiitos Oiva sinulle kuitenkin kun vaivauduit, alan jo ymmärtää sinua.
Merkillistä että yritykset
Kommentti viestiin: U Hokkanen 30.10.1999
kautta koko maailman pyrkivät vaan alentamaan omia tuotantokustannuksiaan.
Sanovat vielä, että sillä tavoin voidaan kannattavuutta parantaa, kilpailukykyä kohottaa ja hintatasoa alentaa. Tämän pitäisi puolestaan lisätä menekkiä.
Mitenkähän niiden tuotantokustannusten alentaminen on ollenkaan mahdollista, koska samallahan alentuvat omistaja yrittäjienkin työpalkat ?
(Maatalousyrittäjät kuulemma elää tuotantokustannuksista ! Näinhän Härkönen nyt väittää.)
Etenkin jos siinä yrityksessä ei työskentele yhtään ulkopuolista työntekijää, joista luopumalla voitaisiin vähentää ns. palkkakuluja.
Vielä yksi kummallisuus Oiva: Kun sanovat että, tuotantokustannusten aleneminen ja menekin kasvaminen ovat tehneet niinikään mahdolliseksi palkkojen korottamisen ja elintason kohoamisen ?
Onko yrittäjänvoitto laskettava tuotantokustanuksiksi = menoiksi ?
Ensinnäkin on tehtävä karkea ero liikkeenharjoittajan ja ammatinharjoittajan välillä. Ammatinharjoittajalla ei välttämättä ole vakinaista liiketoimipaikkaa, heihin kuuluu autoilijat, asianajajat ynm. ammatinharjoittajat. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotus määräytyy sen mukaan, harjoittaako yritys liiketoimintaa vai ammattitoimintaa. Liiketoiminnasta on kyse silloin, kun yrityksellä on toimintaa varten liikehuoneisto ja palkattua työvoimaa. Sijoitetun pääoman suuruudella, liikevaihdon määrällä ja toimintaan liittyvällä RISKILLÄ on myös merkitystä. Liiketoimintaa harjoittava yritys on itsenäinen verovelvollinen, jonka tuloja ja omaisuutta verotetaan asteikon mukaan. Koska tulo voidaan jakaa yhtiömiehille maksettavaan palkkaan ja yrityksen tuottamaan voittoon, se on yleensä verotuksellisesti ammattitoimintaa edullisempi.
On yrittäjiä jotka ovat yrityksessä mukana vain sillä tavoin että ovat sijoittaneet siihen pääomaa, joka tuottaa hänelle tuloja. Sellainen henkilö, joka itse työskentelee yrityksessä, jonka hän omistaa yksinään tai osittain, saa tuloa, jota nimitämme YRITTÄJÄNVOITOKSI. Yrittäjänvoitto saattaa olla korvausta työvoiman luovuttamisesta yrityksen käyttöön ja sen hyväksi. Mutta se voi olla myös koron luontoista tuloa siitä pääomasta, joka hänellä on sijoitettuna yritykseen, maahan, rakennuksiin ja koneisiin. Pääomankorko on yrittäjälle tuleva korvaus pääoman käyttämisestä tuotannossa. Yrittäjän käyttäessä reaalipääomaa syntyy tavallisesti sellainen tuotannon tulos, että sen jälkeen kun kaikki muut kustannukset ja poistot, yrittäjänvoitto mukaanluettuna, on vähennetty, jäljelle jää ylijäämä, jota sanotaan pääomankoroksi.
Aivan oikein, mutta VOITTO tulee vasta kustannusten jälkeen. Koska tuotantokustannukset voi aina vähentää, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, verotuksellisesti.
Voittoa ei voi vähentää verotuksessa tuotantokustannuksina, jotenka se ei silloin voi kuulua tuotantokustannuksiin.
Palkka on työvoiman käyttämisestä maksettu hinta.
Yrityksen päämääristä tärkein on kannattavuus. Yritys ei vielä ole kannattava, vaikka se saavuttaa tuloksen joka vastaa sen tuottamien tuotteiden tuotantokustannuksia. Se on silloin vasta kyennyt maksamaan tuotannosta aiheutuvat kustannukset, tämän lisäksi yrityksen on voitava maksaa käytössään olevasta pääomasta myös korvaukset, korot ja osingot.
Sisäinen kustannuslaskelma.
Se on yrityksen kannattavuuden jatkuvaa tarkkailua, joka toteutetaan vertailemalla tuottoja ja kustannuksia sekä tekemällä niihin liittyviä päätöksiä.
Tuotantotoiminnasta syntyvästä voitosta maksetaan verot. Voitto on yrityksen kannattavuuden mitta.
Tilinpäätös, tilikauden tulos.
Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös. Sen päätarkoituksena on selvitt OmÄ
Tilinpäätös, tilikauden tulos
Kommentti viestiin: U Hokkanen 30.10.1999
Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös. Sen päätarkoituksena on selvittää, onko toimintavuoden aikana syntynyt VOITTOA vai TAPPIOTA. Tilinpäätös käsittää tuloslaskelman ja taseen. Siihen on liitettävä tase-erittelyt ja tilinpäätöksen lisätiedot. Tilinpäätös on laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Kirjanpitoasetuksessa on määritelty tuloslaskelman ja taseen kaavat.
Tilikauden tulos määräytyy vuoden aikana saaduista tuloista ja niiden ansaitsemiseen vaadituista menoista. Tuloslaskelma kuvaa tätä tapahtumasarjaa. Tuottoja ja kuluja erittelemällä osoitetaan, miten tilikauden tulos on muodostunut. Tuloslaskelman kaava perustuu katetuottolaskelmaan.
Voitto
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 31.10.1999
U Hokkanen esittää meille perusteellisen selvityksen yrittäjävoitosta. Hänen alkuperäinen ihmetyksensä oli, että millä ne yrittäjät elävät, jos tuotantokustannukset ovat tulojen suuruisia. Eivät tietenkään elä, elleivät tulot kata myös yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä tekemää työtä työtä yrityksen hyväksi.
VOITTO ei tuotantokustannuksia
Kommentti viestiin: U Hokkanen 1.011.1999
ALKUPERÄINEN väitteesi oli, että liikevoitto kuuluu tuotantokustannuksiin. Jos asia näin olisi, silloin liikevoittokin voitaisiin vähentää muidenkin tuotantokustannuksien ohella verotuksessa. Liikevoitosta joudutaan maksamaan tuloveroa, eikä se voi olla silloin mikään tuotantokustannuksiin kuuluva asia.
MYÖNNÄ NYT OIVA edes tämän kerran olleesi väärässä, niin osakkeesi nousevat sillä teolla aivan varmasti.
Rehellyys on tärkeintä kaikessa.

Armoa
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 1.011.1999
Tunnustan kaikki.
Varmaan olemme yhtä mieltä, että isännällä pitää olla elääkseen tilastaan enemmän tuloja kuin menoja.
Nyt meidän on parasta nousta ylemmksi kirjoittamaan viisaita.
Myönnetään - rehtipeli !
Kommentti viestiin: U Hokkanen 2.011.1999
ei muistella pahalla. Olemme kannattavuuden merkityksestä, niin maatalouden kuin yritystoiminnankin osalta samaa mieltä. Absolut !
Kokonaisuuden etu ?
Kommentti viestiin: U Hokkanen 4.011.1999
Viljelijät saivat vuonna 1994 maataloustuotteiden myynnistä rahaa tuista puhdistettuna reilut 11,3 miljardia markkaa. Kustannuksia kertyi yli 13,5 miljardia — eikä luvussa ole vielä penniäkään viljelijän palkkaa.
Suomalaista maataloutta tuettiin samana vuonna 8,5 miljardilla markalla. Lähes kaksi kolmasosaa tukimiljardeista tuli suoraan suomalaisilta veronmaksajilta, loppu EU:n pussista. Tukien osuus suomalaisen maatalouden kokonaistuotosta oli 42 prosenttia. On näkökulmakysymys, osoittaako luku suomalaisen maatalouden toivottoman tilan vai tuen välttämättömyyden.
Aktiivitilojen veronalaisten tulojen muodostuminen 1995.
Maatalous 46%
Palkkatulot 26%
Eläketulot 12%
Metsätulo 8%
Omaisuustulot 4%
Muut yrittäjätulot 4%
Yrittäjiksi heitä on vaikea mieltää.
KANSALLINEN etu on myös yhtä vaikea käsite. Etu näyttäytyy kulloinkin sen mukaan, minkä ryhmän näkökulmasta asiaa tarkastelee. Hyvä esimerkki on kysymys suomalaisen elintarviketeollisuuden kohtalosta. Onko kansallinen etu se, että kuluttajat saavat elintarvikkeensa mahdollisimman halvalla vaiko se, että Suomessa säilyy oma elintarviketuotanto elinvoimaisena ?
Pellervolainen osuustoiminta on perustettu tavoittelemaan monopolia ja maksimoimaan jäsenen etu. Kilpailulain tehtävä on huolehtia, että niin ei käy. Markkinataloussa pitää olla toimivat markkinat viidelle miljoonalle ihmiselle, ei monopolia, josta hyötyy muutama kymmenen tuhatta henkeä.
KANSALLISEN edun käsite on yhtä vaikea käsite myös SAK:laisille liittojohtajille. He haluavat katsoa nyt vaihteeksi asioita omasta näkökulmastaan ja panna vähemmän painoa kansantaloudelliseen kokonaisuuteen. Edellisiltä työmarkkinakierroksilta on kertynyt alakohtaisia paineita, he haluavat purkaa niitä. Sinänsä täysin hyväksyttävää. Paineet ovat kuitenkin purkautuneet aina ennen hallitsemattomana kustannuskehityksenä. Mikä ettei jatkossakin ?
He taitavat kuitenkin unohtaa vielä tässä vaiheessa sellaisen asian että kilpailukyvyn menetystä ei voida palauttaa muuten kuin karsimalla kustannuksia, elämmehän tulevaisuudessakin yhteisen rahan aikaa.
Ikäväkyllä mm. monissa OECD-maissa lisättiin viime vuonna maatalouden tukea ja markkinoiden suojelua.
OECD-maat lisäsivät tukea maataloudelle ja syy maataloustuen kasvuun oli ylituotannon lisääntyminen ja maailmanmarkkinahintojen lasku. Tuki kasvoi, koska markkinahintojen laskun ei annettu siirtyä kuluttajahintoihin ja se kompensoitiin tuottajahinnoissa.
Tukia ei tarvittaisi ollenkaan niin paljon, jos kuluttajahintojen annettaisiin kasvaa.
Maatalouden kokonaistuki kasvoi OECD:n keräämien tietojen mukaan 27,5 miljardia euroa ja kohosi 324 miljardiin euroon.
Markoissa maatalouden kokonaistuki nousi euron muuntokurssilla laskettuna 1 926 miljardiin markkaan. Asukasta kohti OECD-maat tukivat maataloutta keskimäärin 223 eurolla, kun tuki vuotta aiemmin oli 198 euroa. Asukasta kohti laskettu OECD-maiden maatalouden tuki oli siten noin 1 325 markkaa.
Maatalousreformin hauraus
Tällainen tukipolitiikka vaarantaa jatkossa yli vuosikymmenen jatkuneen maatalouspolitiikan uudistamisen ja mahdollisuuden purkaa vastaisuudessakin maatalouskaupan esteitä. "