Muutin viime viikon lauantaina lasten kanssa pois yhteisestä asunnostamme. Ei mennyt kuin kaksi päivää niin mieheni uusi tyttöystävä vei jo hammasharjan ja pyyhkeen sinne. Sitä ennen mieheni oli kiistänyt että sillä olisi suhde jonkun kanssa. En ole edes saanut kaikkia tavaroitani haettua vielä pois. On käynyt kaverillaan näytillä tämän toisen kanssa. Kun sain tietää tästä toisesta niin sanoin sille että se ei ole siellä silloin lapsemme ovat siellä. sanoi vaan että kyllä se saa olla. Mun mielestä se on väärin lapsiamme kohtaan että heti isi on näyttämässä uutta tyttöystäväänsä. Minulle tämä tuli järkytyksenä kun oli valehdellut minulle puoli vuotta. Vanhimmainen lapsista sanoi eilen minulle itkien että on isiä ikävä ja isi ei rakasta häntä kun sillä on uusi tyttöystävä. Kun kerroin miehelleni tänään niin sanoi minulle"olet kumminkin sanonut sille niin". En tosiaan ole. Nyt en tiedä miten jaksan eteenpäin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
sulla on lapset. Itse aikoinaan kotiin tullessani yllätin mieheni toisen naisen kanssa vuoteesta, vauva oli siinä kohtaa vasta pari kuukautta. Silloin ajattelin kuolevani sananmukaisesti. Kun pääsin asunnosta ulos, oksensin ja oksensin...en olis koskaan voinu uskoa toisen tekevän niin. Mutta niin ne monet miehet vaan toimii, suhteemme katkesi siihen, mies olis halunnu vielä olla, mutta en kyennyt vaikka sitä p..kaa vielä rakastinkin. Kauan vei ennenkuin pääsin asian yli, mutta poikani oli voima mikä minut piti pystyssä. Mä toivotan sulle voimia koko sydämestäni. Sun miehes toimi ala-arvosesti kun ei ollu rehellinen, ja toimii väärin siinäkin, että on heti näyttämässä uutta naistaan lapsille. Tärkeintä on mun mielestä tossa tilanteessa lapset, ei sun miehes mielihalut! Sen naisystävän voi esitellä lapsille myöhemmin. Pysy vaan lujana!
Nyt on tärkeää että yrität pitää keskittymisen tärkeissä asioissa, kuten oma jaksaminen, lasten mahdollisimman normaali elämä. Lapilla tietty isää ikävä, jos epäilee hänen rakkautta, on kohtuullista että kaikesta kaunasta huolimatta sanot että isä rakastaa teitä lapsia aina, vaikka äitille ja isille tulikin ero.
Miehesi ei ainakaan minun mielestä ajatellut kovin pitkälle kun esitteli uuden naisystävänsä, mut se on kuitenkin hänen ongelmansa, ei sinun.
Pää pystyyn ja nyt alkaa uudet tuulet. Aikaa myöten helpottaa, nyt vain hetki kerrallaan ja kuten jo sanoin, koeta tehdä jotain itselles mukavaa. Tsemppiä!
Raskasta se on, mutta ajan kanssa huomaat ansaitsevasikin paremman miehen kuin moisen pettäjä.
tiedän että tulen jaksamaan lasten avulla, mutta nyt tuntuu niin pahalta.
Onneksi osasin pyytää apua perhetyöntekijältä ja perheneuvolasta. Sinne toivottavasti päästään pian vanhimmaisen lapsen kanssa. Koville ottaa kun vanhimmainen "tappelee" joka päivä mun kanssa ja nuorimmaisen unet ovat jääneet lyhyiksi. Väsymys tässä alkaa painaa. Mutta kyllä se joku päivä helpottaa toivottavasti.
Tunteita,rakastumista on vaikea säädellä,rajoittaa.
Toisinaan puolisoilla vaan käy niin,että ihastuu,kiintyy,lopulta rakastuu toiseen.Se on
tunne elämän kokemus,jota ei voi säädellä käytän-
nöllisyys näköpohjalta.Tunne elämä on puhtaasti
omalla tavallaan toimiva tila ihmisessä.Varmaan toiseen rakastunut puolisoi käy läpi moneen kertaan läpi eri vaihtoehdot.Haluaa varmistaa että rakkaus on aito.En usko että se aika on valehtelua.
Kyllä se on paremminkin eräänlaista tunteiden surutyötä.Alkuun se satuttaa,tuntuu kipeältä,ennen
muuta hyvin loukkaavalta.Elämään kuuluu kuitenkin osana epäonnistumiset myös tunne tasolla.Pitää
välttää katkeroitumista ja keskittyä omaan elämään,lapsiin,kasvatukseen ja omaankin kasvamiseen.Elämän voittaminen on paljon rakkauden
ymmärtämistä,silloinkin kun se itseä satuttaa ja
ei osu omalle kohdalle.
Väitteesi siitä, että "Tunne elämä on puhtaasti
omalla tavallaan toimiva tila ihmisessä." ei pidä millään muotoa paikkaansa. Kyllä se vaan on niin, että tunteet syntyvät ajatusten "tuloksena". Eli aina on ensin ajatus, sitten tunne. Joten ajatuksia muuttamalla voi muuttaa myös tunteita ja käyttäytymistä.
Syntyvätkö viha,rakkaus,intohimo,kateus ajatus-
työn tuloksena?Vai onko taustalla impulssiivisia
efketejä,erilaisia ärsykkeitä?Onko rakastuminen,
raivostuminen looginen,hiastempoinen,perin juurin
ajateltu toiminta?Vai erilaisten ärsykkeiden kautta syntyvä tunne elämän tapahtumien vyöry?Tämä on lähtökohtaisesti se mitä tarkoitan.Rakastumista ei
voi ajatusmaailman kautta säädellä.Toinen ihminen antaa ärsykkeitä,vietejä,joihin oma tunne elämä vastaa.Jos tätä hienoa järjestelmää sitten yritetään säädellä viisaasti pohtien,menetetään
vain kyky rakastua,kyky nauttia intohimosta.
Tunne elämä on herkin ja haavoittuvin osa meistä,
jota kautta kuitenkin koemme hienoimmat hetkemme.
edelleen kerron sinulle, että tunteet seuraavat ajatuksia. huomaan, että et tiedä tästä asiasta juurikaan mitään ja puhut niinkuin maallikot asiasta ajattelevat. koetan tässä nyt selvittää sinulle, että ajatuksen ja tunteen yhteys saattaa olla tiedostamaton, se voi tapahtua niin salamannopeasti, että siihen ei ehdi kiinnittää huomiota ja tästä johtuu yleinen väärä käsitys siitä, että tunteisiin ei voi vaikuttaa. kun ne vaan ovat ja minkäs sitä ihminen tunteilleen voi! kuitenkin ihmisen kognitiiviseen toimintaa kuuluu prosessoida ärsykkeitä hyvin nopeasti, kuitenkin ne kaikki prosessoidaan jollakin ajatuksen tasolla, ennen kuin niitä tulkitaan niin että niihin liittyy myös tunteita. ei tähän ole syytä sotkea sitä mikä mielestäsi on "looginen,hiastempoinen,perin juurin
ajateltu toiminta", koska tässä ei ole kyse siitä.
rehellisesti sanottuna minä en ymmärrä yhtään, mitä sinä lähtökohtaisesti tarkoitat, koska sinulla ei ole ymmärrystä siitä kuinka ihmisen ajattelu, psyyke tai tunne-elämä oikeasti toimivat... ihminen tuntee ajatusten kautta, vai ajatteletko todella tunteiden olevan jotenkin ajatuksista riippumattomia?
näissä viesteissä se, että kehotat tuota petettyä vaimoa iloitsemaan entisen miehensä uudesta suhteesta? Vai mikä näiden kirjoitustesi tarkoitus oikein mahtaa olla... en ymmärrä. Kun kerran myönnät sen että tunteita ei voi säädellä, niin myöntänet senkin että tämän petetyn vaimon vihan ja pettymyksen tunteet ovat aitoja ja täysin oikeutettuja.
Senkin vielä haluaisin tehdä selväksi että vaikka ihminen ei voi eikä hänen pidäkään yrittää estää tunteitaan tulemasta, aikuinen ihminen kuitenkin pystyy kontrolloimaan käyttäytymistään. Siis jos ihastuu johonkin ihmiseen niin ei sen kanssa tarvitse heti hypätä sänkyyn, olisi syytä muistaa myös omaa perhettä ja antaa ihastumisen haihtua omia aikojaan.
Alkuperäiselle sanoisin että elämäsi on nyt aika pahassa kriisissä, toivottavasti sinulla on joku läheinen ystävä tai sukulainen jonka kanssa voit jutella näistä asioista luottamuksellisesti ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
En pyri esiintymään tuomarina.Jätetyllä vaimolla on
oikeus olla vihainen,katkera.Toisella puolisolla oikeus olla rakastunut.Ei näitä asioita voi tarkastella tuomarina,vaan ihmisenä.Lähestyn asiaa
tunteiden kautta.Jos haluaa moralidoida,hakea oikeutusta,pitäisi olla taustatietoa,joku väline
jolla voisi haleutua tuomarin rooliin.Tässä tapauksessa yksinkertaisesti nyt vain ymmärrän molempia ja molempien tunteita,asettumatta sen kummemmin kummankaan puolelle.Miten tämä kyseinen tilanne etenee,se lienee heille kahden välinen,
yksityinen tilanne.Lopputulos varmaan se ettei ole syyllistä,eikä syytöntä.Vain kaksi ihmistä joiden parisuhde ei onnistunut.
En näen ensinkään tarpeen jatkaa keskustelua varin selkeästä aiheesta.Olen aika perinteinen omien oivallustesi uhri,jolla ei ole käytännön kokemusta vuosien työnä.Vain joukko oivaltavia ajatuksia.
Jos joskus testaat noita hienouksia käytännössä,
huomaat varmaan niiden toimimattomuuden.Ironia on
äärettömän hienojakoinen laji ilmaisun välineenä,
en suosittele sitä ainakaan sinulle.Sillä ironia tarkoituksena on ilmaista,ei loukata.
jäi pointtisi sekavan kirjoituksesi keskeltä oivaltamatta lähes täysin... olenko minä omien oivallusteni uhri vai sinä vai kuka kun en ymmärrä lausetta: "Olen aika perinteinen omien oivallustesi uhri,jolla ei ole käytännön kokemusta vuosien työnä." omasta puolestani voin todeta, että ei minun tarvitse testata mitään koska minun kommenttini sinulle perustuvat vuosikymmenten tutkimustyöhön ihmisen ajattelusta ja käyttäytymisestä, ne perustuvat aivan kiistattomaan faktaan siitä, että tunteet seuraavat ajatuksia. toki jos voit ne kumota, niin onneksi olkoon, uusi psykologian koulukunta on juuri syntynyt!!
Todellakin,ohi meni täälläkin.Ja ei minua kovasti vakuuta edes vuosikymmenten tutkimutyö.Eivätlkä
valitettavasti edes nuo faktat.Suonet anteeksi.
En toki väitä että valehtelet.Sanotaan että suhtaudun avoimen varauksellisesti.Ota jatkossa positiivisesti vastaan mielipide,joka eroaa sinun mielipiteestä.Se voi olla hyvin rakentava kokemus.Sillä tiedätkös mikä on kehityksen ja kasvamisen ehdoton edellytys? Vastakkain asettelu ja kyseenalaistaminen!Ärsykkestä herää halu kerätä tietoa.Käsitellä tietoa.Kuten olet huomannut.
kun kyse ei ole mielipiteestä, vaan siitä kuinka ihminen lajityypillisesti toimii. se on lainalaisuus.
joten jos joku väittää minulle, että maapallo on oikeasti litteä, niin kehoitatko minua aivan toisissaan ottamaan huomioon tämä mielipide noin niinkuin rakentavasti? voihan sitä kysenalaistaa ja se on hyväkin, mutta ei ehkä tämän tason asioissa, jotka eivät ole kiinni kenenkään mielipiteestä, vaan lainalaisuudesta. jos sinua ei vakuuta se, niin ei kai sitten voi kun valittaa ja kehoittaa ottamaan asioista selvää - oikeesti, ennen kuin teet itsestäsi vieläkin typerämmän.
Vedit ilmeisen laajasta hihastasi ilmaisun lajityy-
pillinen.Hukuttaudu sinä terminologiaan,minä en
siihen suostu.Ihminen on yksilö,persoona.Miten
paljon käytösmalleihin vaikuttavat geenit,lapsuus ja lapsuuden kokemukset,kasvatus,kaveripiiri ja monet muut tekijät.Miten tämä kaikki taas on sidoksissa tunne elämään?Erilaisiin riippuvuuksin ts poikkeavuuksiin?Mihin tässä sijoittaa sinun ns tieteellisen tutkimuksen ja faktat?Ei täällä ole
lainaalaisuuksia,vain yksilöitä jotka toimivat tavattoman yllättävästi,arvaamattomasti,yksilöl-
lisesti.Muista aina,että pyrkimys loukata toista ihmistä,on viite älykkyyden rajallisuudesta.
Aellaisena mahdollisesti kohtuullinen tutkimuskohde.
taaskaan en vetänyt tavallaan mitään hihastani, vaan yksinkertaisesti kerron sinulle, miten asia on. oikeesti. terminologian omaksuminen ja hallinta on aivan oleellista, kun koittaa ymmärtää asioita, tässä tapauksessa siis ihmisen lajityypillistä toimintaa. kysymys ei ole missään kohtaa ollut käytösmalleista eikä noista muista itesestäänselvyyksistä, joita luettelit ja jotka asiat ovat sinänsä aivan totisinta totta, mutta ei liity siihen, mistä tässä oli alun alkaen kysymys.
koita siis sijoittaa se tieteellinen tutkimus siihen kohtaan, että kaikkien ihmisten psykologinen kehitys tapahtuu noudattaen samoja lainalaisuuksia, samat asiat tapatuvat samassa järjestyksessä. seikat, jotka sitten vaikuttavat tähän kehitykseen geeni- tai ympäristötekijöiden kautta, tekee meistä yksilöitä. kuitenkin tosiasia koskien kaikkia ihmisiä on se, että ajatukset edeltävät tunteita - mikä kohta siinä on niin vaikeata ymmärtää? jos sinun subjektiivinen kokemuksesi asiasta on toisenlainen (niinkuin maallikoilla yleensä on), se ei tarkoita sitä, että asia todella olisi niin. ihmiset toimivat yksilöllisesti, kyllä. se on itsestäänselvyys. mutta se ei mitenkään kumoa sitä faktaa, että tunteita ja toimintaa edeltää AINA ajatus. vaikka se siltä saattaa näyttää.
ja hei, tiedätkös miten esim. riippuvuuksia hoidetaan? tai poikkeavuuksia, jos ne liittyvät käyttäytymiseen? ajatuksia muuttamalla, kiinnittämällä huomiota ajatusvääristymiin ja niitä seuraaviin tunteisiin ja käyttäytymiseen. ja edelleen, ihmisen käyttäytyminen on hyvin lainalaista, ja jos ymmärtää psykodynamiikasta jotakin, huomaa sen kyllä yksilöllisyyden takaa. se vain vaatii hieman enemmän kuin miltä asiat päältäpäin katsottuna näyttävät!
kehtaa, ja sitten aletaan huutaa isän pokeuksia, ensin kun ne pilataan omalla käyttäytymisellä totaalisesti. Et ole ainoa varmaan.
kuinka ihmeessä isä pilaa omalla käyttäytymisellään isän oikeutensa, tässä tapauksessa siis naista vaihtamalla? ksittääkseni isä "pilaa" oikeutensa lapsiin mikäli kohtelee lapsiaan kaltoin, lain tarkoittamassa mielessä. ei isyys siitä mihinkään muutu, vaikka lapsien äiti ei enää miellyttäisikään.
ymmärrän miksi tämä maa on tuhansien erojen maa. Jos kerran ajatellaan ettei isyys/äitiys muutu miksikään eroamalla. TOTTA KAI se muuttuu! isi/äiti ei asu enää saman katon alla, ja toinen vanhempi joutuu väkisinkin ottamaan enemmän kasvatus- ja hoitovastuuta. Ja nämä asiatko eivät sitten vaikuta isyyteen/äitiyteen..? Isyyttä muuttaa myös uusi puoliso, kaikki muutokset vaikuttavat vanhemmuuteen.
Meillä myös avioero vireillä. 15 yhteistä vuotta, 1 pieni lapsi (6kk) ja nyt mies haluaa erota. On muuttanut jo pois yhteisestä kodistamme. Sanoo, ettei enää rakasta minua, muuttunut etäiseksi, kylmäksi, yhteinen tekeminen ei kiinnosta. Jakuvasti halunnut uusia harrastuksia yms. Ja kun olen kysynyt moneen kertaan, vastaa ettei ole toista naista.
Luettuasi sinun tekstit tuli sellainen olo, että taitaa minunkin miehelläni olla joku toinen. Aika vissiin näyttää.
seurustelua takana, kun mies ihastui toiseen naiseen. Vuosi(?!?) siinä tahkottiin niin, että kolmas osapuoli oli jollakin tavalla kuvioissa mukana. Minä rakastin miestäni, enkä halunnut heti luovuttaa. Sitten yhtenä kauniina päivänä asiat vaan loksahtivat kohdalleen ja päätimme jatkaa yhdessä. Ja täytyy sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois vaikka sitä paskan määrää, joka silloin tuli niskaan ei voi kuvailla. Ilman tuota taistojen vuotta meillä ei olisi asiat niin hyvin kuin ne nyt ovat. Huomisestahan ei kukaan tiedä, mitä se tuo tullessaan, mutta pyrimme kuitenkin kaikin keinoin välttämään joutumasta yhtä kamalaan tilanteeseen.
Kyllä se vaan niin taitaa olla, että jokaiseen pitkään parisuhteeseen mahtuu näitä huonoja vuosia ja alamäkiä. Kunpa vaan ihmiset eivät antaisi niin helposti periksi. Uskon sanontaan, että hajonnut saviruukku on helpompi korjata kuin tehdä aivan uusi..
Että oppia ikä kaikki ja virheitä tähän maailmaan mahtuu ja jos anteeksi antaa, niin se on tehtävä tosissaan. Ja täytyy sanoa, että tälläkertaa oman parisuhteen puolesta kannatti "taistella" =)
näytellä uutta kumppaniaan lapsille tms. mutta eihän sitä toisen seurusteluakaan voi estää tai toista määräillä että millon saa kukakin käydä..
yleensähän jos noin käy niin suhteessa jokin vialla.. (vaikka ei aina tosin välttämättä).
tokihan sinunkin tarvitsee jaksaa lastesi takia ja isän toki näyttää että rakastaa vaikka olisittekin erossa.
mutta jaksamisia..
Sori jos utelen, mutta ettekös te joku aika sitten juuri muuttanut Keravalle? Jäätkö tänne (olen siis myös Keravalta) vai muutatko pois? Paskamainen homma toi ero, mutta toivottavasti saatte asiat lasten kannalta kuntoon!
edelleen Keravalla. ollaan asuttu Keravalla jo 3vuotta. Missä päin Keravaa asut ja mistä tunnet minut?
joskus luin sun profiilista, että olette muuttamassa Keravalle Vantaalta.. Mutta siitähän olikin sitten jo noin paljon aikaa :) Itse asun Jaakkolassa.
asun myös Jaakkolassa. Minkä ikäisiä lapsia sulla on?
melkein 9 kk. Ite olen 23 v.
Jaakkolaa asutte? onko sähköpostiosoitetta? Kavereita ei ole koskaan liikaa. Voitais vaikka joskus tavata jos haluat.
lintulammenkadun loppupäässä. Missäs te? S-osoitteeni on [email protected], on mese myös se sama..
melkein naapurissa palopellonkadulla. Voi laittaa sähköpostia jos haluat että vaikka tutustuttaisiin paremmin.
Kyllä sä jaksat. Ajattelet vaan, että ukko oli p***eestä. Lapsien takia asia on tietysti surullinen jos kokevat ettei isä enää rakasta. Tuo asia on saatava hoidettua lapsien kannalta parhain päin ja sen vuoksi, vaikka se vaikeaa olisikin, tulee sinun pystyä keskustelemaan entisen ukkosi kanssa diplomaattisesti lapsiin liittyvistä asioista niin, että hänkin ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin.
Käytänpä tilaisuuden hyväkseni ja kerron oman tarinani. Itse tutustuin entiseen miesystävääni vajaat 3 vuotta sitten. Kävi niin, että tulin raskaaksi kun olimme seurustelleet noin 3 kk. Ukkopaha ilmoitti ykskantaan ettei halua mukulaa. No, minä en ollut eläissäni tullut raskaaksi vaikka olin ollut pitkissä suhteissa ilman ehkäisyä. Ilmoitin etten halua tehdä aborttia. Sanoin myös että mies saa kyllä häipyä elämästäni ilman mitään seuraamuksia. Lupasin etten kerro kuka on lapsen isä ja olisin lupaukseni pitänyt. Kyseisellä miehellä oli jo 2 lasta entuudestaan eri naisten kanssa ja hän vetosi siihen, ettei siitäkään syystä enää halua lisää.
No, ei ukko suostunut mihinkään lähtemään, mutta arvaatte varmaan, ettei lasta odotettu hänen puoleltaan riemusta kiljuen. En välittänyt asiasta, mutta en kyllä ollut ukosta enää kiinnostunutkaan ja tein sen hyvin selväksi. Jatkoimme kuitenkin yhdessä, olimme kuitenkin hyvin vähän yhdessä koska miehellä oli sellainen työ että olimme pitkiä aikoja erillään.
Lapsi syntyi ja arvaatte varmaan, ettei miehellä ollut mitään suuria tunteita lastaan kohtaan. Joskus hänen sanomansa asiat satuttivat suunnattomasti, mutten halunnut näyttää tunteitani hänelle, koska jo koko alku oli minusta mennyt pieleen.
Asiat menivät painollaan. Olin lapseni kanssa yleensä yksin miehen ollessa ulkomailla. Yritimme syksyllä väkisin saada jotain tunteiden paloa aikaan. Menimme kihloihin ja kaikkea muuta turhaa. Tulin uudestaan raskaaksi. Siitä alkoi lopullinen helvetti joka johti lopuksi siihen, että ukko onnistui painostamaan minut tällä kertaa tekemään abortin. Soitteli ja tekstitteli reissuiltaan ja piinasi niin kauan etten enää keksinyt muuta. Kun sitten abortin aika koitti (tein sen äitini luona lääkkeellä), ukkoni hillui kavereiden kanssa baareissa ja oli koittanut vongata kolmea eri naistakin, ilmeisesti huonolla menestyksellä.
Ero oli ilmeinen. Sen jälkeen olen vielä saanut kuulla kuinka hän on pettanyt minua työreissuillaan. Tietysti niistä on pitänyt vielä suutuspäissään oikein rehvastella.
No, elämä on. Kyllähän minä tiedän, että kyseinen mieshenkilö on kokenut jotakin säälittävää tyhjyyttä elämässään ja paikannut sitä tällaisella touhulla. Tai mitä lie. Ei oikeastaan ole niin kauhean suurta kiinnostusta analysoida hänen motiivejaan.
Onneksi minulla on ihana lapseni ja ehkä jossain on sellainen mies, jonka kanssa joskus saan rakennettua ihan toimivankin suhteen, mutta kaikki aikanaan.
ihmetellä, mihin kaikkeen ihminen (tässätapauksessa mies) pystyykään! Olen todella pahoillani, että olet tuollaista saanut kestää. Mutta onneksi pääsit miehestä eroon. Nyt nautit omasta elämästäsi ihanan lapsesi kanssa, etkä murehdi aikaisempia tapahtumia! Voimia ja parempaa tulevaisuutta sinulle=)
miehille on ihan näköhavaintojen kautta tyypillistä taluttaa tyttiksensä lapsille näytille ja ilmeisesti tarkoitus on saattaa asiasta tieto entiselle puolisolle. Varsinkin näin toimitaan jos nainen on se joka tekee lopullisen eropäätöksen. Motiivina ilmeisesti on halu näyttää mitä tilalle on tulossa tai että kelpaa jne..
Kun mennään todella pohjalle niin mies alkaa vertailla entistä ja tyttistä lasten kuullen toisiinsa..
Voit pyytää, että lapsille ei esitellä uusia kumppaneita kuin suhteen vakiinnittua, mutta tuskin onnistuu jos ei mies sitä itse hoksaa. Asian selvittäminen jää sitten äidille. lasten kanssa pitää jutella ja ihan avoimesti ja mahdollisimman rehellisesti lapsen ikä huomioiden. Yksi äiti selitti kuinka isä on innoissaan uudesta tyttiksestään ihan niin kuin lapsikin kavereistaan ja aikanaan se tasaantuu kyllä, lapsi ymmärsi ja tilanne rauhottui samoin tein kun hän sai omaan maailmaansa kuuluvan vertailun.
Ikävä iskään on kai aika luonnollista ja soittamalla sitä voi yrittää lievittää mikäli se iskä on hommassa mukana. Jos saa kertoa uutisia iskälle kuten ennekin vaikkakin puhelimessa niin kyllä se auttaa alussa.
Toisen teistä vanhemmista on oltava aikuinen jos toinen ei siihen pysty ja ilmeisesti se jää sinulle. Koita löytää joku jonka kanssa jakaa kokemusta ja jutella asioista vaikka täältä tai muualta netistä jos ei sellaista ystävää ole tarjolla. Ei ero ole helppo vaikka se voi olla helpotus kun sen päätöksen tekee. Eiköhän ne lapset tavallaan myös pakota jaksamaan eteenpäin kaikesta huolimatta ja luomaan teidän uuden perheen kuvioita ja toimintamalleja. ja toisaalta eipä taida olla vaihtoehtoja?
tuominen lasten eteen on nyt kielletty ainakin kuukauden ajan. Kun lapset ovat isällään toista viikonloppua(ensi kuun alussa) niin silloin isän on kerrottava miten asiat on ja että sillä on uusi tyttöystävä. Sen jälkeen uusi nainen saa tulla vasta kun se sopii lapsille. Mutta ekalla kerralla ei saa jäädä yöksi.
Apua olen hakenut jotta saan keskustella ulkopuolisen kanssa asiasta.
Kyllä tämä tästä alkaa pikku hiljaa lähtee, mutta kun nuorimmainen on alkanut herää yössä 2kertaan. Nukkunut 1,5kk ikäisestä lähtien läpi yön niin väsymys on huimaa.
vanhempien mielialaa ja onhan tilanne uusi ja stressaava lapsillekkin. Eiköhän se unirytmikin löydy kun tilanne vakiintuu ja olonne tasaaantuu. Kannattanee toimia kuin pienen vauvankin kanssa eli ei ohjelmaa eikä seurustelua vaan takaisin petiin.